Juhani Tikkanen:

KOLMEN HEVOSEN VAUNUT:
VIESTIT JA TEEMAT, KOKOELMAN RAKENNE, SYNTYHISTORIA,
JA SEN FYYSISESTÄ KIRJOITTAMISESTA.

Kokoelman fyysisen kirjoittaminen eli synty alkoi vuodesta 1979, jolloin ilmestyi kokoelma "JOS SINÄ ETSIT ONNEA" ilmestyi. Aiheet: meri, luonto maalla, sikermä Koitereelta, mutta ei häivettäkään Puskinia. 'Onnen' valmistuttua tein vankan nipun erillisiä runoja, ja muutaman erilaisen laajahkon runoelman tai niiden kehitelmiä, (niiden joukossa Puskinin ensimmäisen version).

Ensimmäinen versio Kolmen Hevosen vaunuista oli viiden liuskan mittainen runokirje Armas Hiirelle. Sisältönä Puskin (vai pitäisikö kirjoittaa Pushkin, kuten Armas pohti). Kokoelmassa on kolme nimeltä mainittua runoilijaa, Puskin ja Armas Hiiri, sekä minä itse. Armas Hiiri on toiselta nimeltään Oleg Mishin. Kahden Karjalan välillä oli ja on edelleen raja. Raja ei ole Euroopan ja Aasian välinen railo, vaan kahden valtion välinen. Rajat ja viisumit on Kolmen Hevosen Vaunuissa yksi taustateemoista, eli kokoelman nk. sanomaa.

Puskin eli sitkeästi koko kymmenvuotisen kokoelman kehittelyvaiheen. Minulle alkoi muodostua kuva tästä runoilijasta, nuoresta Puskinista. Tätä kuvaa kehittelin ja muovailin, ja testailin sitä Armas Hiiren kanssa, joka antoi arvokkaita vinkkejä ja korjauksia. Puskin kasvoi ja löysi väliaikaisen muotonsa, reilut 10000 merkkiä mikrolla, vasta joskus vuonna -85, jolloin se oli lähes valmis siinä muodossa. Siitä versiosta olin ottanut pois rajan ja viisumien teemat, hallitsijan vallankäytön anarkian, eikä Pietari liittynyt mereen muuten kuin yhden myrskyn kuvauksen verran.

Sen lisäksi minulla oli irtorunojen lisäksi valmiina Nupukivi-Blues ja Porvoosta Persiaan . Käytin niiden hiomiseen ja työstämiseen melko paljon aikaa. Kokoelma olisi fyysisesti ainakin riittävä. Mutta aihepiirit olivat melko sekaisia: Nupukivi- Blues on pyhäaamun kaupungin kaduilla uinuva Blues, itsenäinen laajahko runo. Puskin on A. S. Pushkin. Ja Nesteen Sinikylkinen tankkilaiva on tekstillisesti poikkeavaa näistä muista.

Minkälaisia olisivat tämmöisen triangeli-kakofonian yhteen sitovat runot? Joita oli, lyhyitä, ja senverran vahvoja että ne taas kestäisivät yksinäänkin, mutta kolmen vahvan runoelman kanssa ei. Tavallaan olin siis umpikujassa, ja yksin, kuten runontekemisessä usein on. Tiukkoina hetkinä ei saa apua; tukijoita löytyy kun homma onnistuu.

Kesken Puskinin kanssa painimisen löysin tavallaan vahingossa suureksi riemukseni Linnunpelättimistä kirjoitettuja Haikuja. Suomentelin niitä vajaat 40. Nämä muodostivat v. 1987 ilmestyneen Dolby C:n rungon ja pohjan. Puskin jäi Dolby C:stä tavallaan yli. (A. S. Puskin ei ole mikään linnunpelätti.) Elossa! Kuten Puskin(kin) eräässä runossaan toteaa.

Siivosin DolbyCn jälkeen tekstimappejani. DolbyC.stä jäi joitakin runoja yli, ei enää sopinut, ja DolbyC on vähän liiankin laaja. Puolisen tusinaa oikein hyviä Haikusuomennoksiakin piti jättää pois. Tein taas muutaman siloittelun ja viimeistelin joitakin Puskinin silloisen version helmoja. Puskin oli kansioissani minulla auki (henkisesti; sorvailin ja vääntelin ja annoin hänen kuplia, kuten sahtivierre tynnörissä. Puskin oli mielessä vähän väliä. Kului pari vuotta ja vuoden 1989 talvella kaivelin kaikki aikaisemmat versiot esille ja havaitsin että muutaman vuoden mapitus ei ollut niitä latistanut.

Palautin jo poistamani rajan ja viisumien teemoja, korjailin ja työstelin, ja Puskin alkoi hissukseen kasvaa sitä muotoillessani. Annoin sen kasvaa, tein laajennuksia, lisäyksiä, ja lopulta Pushkinin fyysinen koko alkoi olla sen verran iso, että se riittäisi yksinään kokoelmaksi. Otin siitä kirjoittimella tulostuksen, allakka huhtikuu 1989, ja lähetin näytille Otavaan. Kolmen hevosen vaunut siis alkoi muodostumisensa ennen DolbyC - kokoelmaa, ei kuollut sinällään mielestäni melko voimakkaan DolbyC-kokoelman voimasta vaan nousi A4-läjästä, ikäänkuin entinen lintu palaneen puun tuhkasta.

Nimi on vitsi: Tuomas Anhava luki jotakin versiota, jossa oli sana troikka. Hän puhahti että on sitten lopun kyllästynyt troikka sanaan. Minä suomensin troikan kolmen hevosen vetämiksi kärreiksi, ja tein saman tien siitä kokoelman nimen.

Osumisen teemaa olen pohtinut: kaksintaistelut olivat kiellettyjä, ja käsitin että saattoi olla jonkinverran tapana taistella siten että kunniat molemmilla pelastuivat; tähdättiin ja ammuttiin ohi. Pahaa pelkään että en oikein hyvin tainnut onnistua, enkä olla oikeassa, sillä Puskinhan kuoli. Ja luoti osui vatsaan.

Sisältöön on kirjattu Joensuuta vuodelta 1989 näennäistä enemmän. Hankkijan talon valtaus antoi aihetta. Enkä kiellä, jos joku väittää, että kun puhun Tsaarin Miliisistä jossain kohtaa, niin kyseessä on Joensuun Poliisi.

Tsaarin Venäjällähän tehtiin allakanmuutos ja sen takia vanhat päivämäärät eivät pidä yhtä vastaavien läntisten päivien kanssa. Päivien ja ajan teema pohdin muutenkin.

Disketillä Otavaan lähetetyn version numero oli 16. Ratkaisevat eteenpäin menot Puskiniin tein Vihdissä Maakunnallisten Kirjailijayhdistysten kevätpäivien aikana motellihuoneessa lyijykynällä. (Seinän takana Anni Polva viimeisteli omaa tekstiään). Lopullinen kokoelman rakenne alkoi hahmottua Viekijärven rannalla tuttavani mikrokauppias Jyrki Nevalaisen kesämökillä. 17.s versio meni tulostuksena Otavaan 22.4.89. Siihen Otava teki muutamia korjauksia ja muutosajatuksia. Tein vaaditut korjaukset ja Puskin oli valmis. Puskinin olen tavallaan siis kirjoittanut 17. kertaa.

TEEMOJA ELI SANOTTAVAA KOLMEN HEVOSEN VAUNUISSA:

- Pushkin itse tietysti: Jos kirjoitustyylistä saa nykyaikana ääneen puhua, niin kokoelman kirjoituskieli etsi tyyliänsä nimenomaan Puskinin persoonasta saamani mielikuvan mukaan. Hain päällepäin löysähköä, kepeätä, lähes laulavaa kieltä, jossa ei näkyisi hiomapaperin jälkiä.

- Petroskoi, Äänisen aallot sielläpäin. Sinne on ympätty muutama Joensuulainen sanoma. Turkua on fyysisesti vain kolme-neljässä runossa, ja suoraan vain yksi.

- Leningrad, Neva ja Mojkan kanava, ja Pietari, käytän nimeä Sankt Petersburg, vaikka työstövuosi oli 1989.

- Pietarin/Leningradin kaupungin merenläheisyys. Merirunoja on runsaahkosti, sillä Leningrad on merikaupunki suurimmassa määrin.

- Tämä teknisesti aaltoina kehittyvän maailmamme Kolmas aalto, kun on sanottu, että Venäjä siirtyi Ensimmäisestä Aallosta Suoraan Kolmanteen, ja Länsimaissa ollaan jo kovaa kyytiä menossa Neljänteen. (Virike A. Tofflerilta.)

- Pushkinin runot. (Kustantajan tilaus; Puskin runoelmaan piti saada otteita Puskinista. Tätä varten ovat laajat Jevgeni Onegin - käännökset/mukaelmat). Jätin lopullisesta versiosta pois Puskin-lainauksista ja mukaelmista lainausmerkit pois, koska Neuvostoliitossa jokainen tuntee Puskininsa ulkoa, josta syystä loppurunon kapellimestari-juttu:

2. Loppu
Ajattelin ensin,
että sittenkin kirjoitan tämän valmiiksi asti.
En voinut;
kynästä loppui muste.
Ja sitäpaitsi, olisin kuten kapellimestari,
kiirehtii tikullaan
yleisöä
kuuntelemaan
vaikka kaikki muutenkin jo osaavat sinfonian ulkoa.

Kokoelmassa on yksi tahallinen virhe: Tsaarilla ei ollut miliisiä vaan oikea poliisi.

Hallitsijasta ja Puskinista puhuessa olen jossain kirjoittanut hän-sanan isolla H.lla. Sitä varten on sivulla 29 seuraava runo:

 
	Mitä tekisit 
	    kun kuulisit pehmeän äänen 
	        pyytävän keitettyä kalaa? 
	Ja kuumalla kivellä kypsynyttä taikinaa?

Aika oli ongelma. Mitä aika on? Oli ongelmallista puhua vanhan ajan Pietarista allakanrukkauksineen, kun viesti oli nykyajalle. Piti siis selittää tätä aikaa vähän: "jollei nyt ole joku muu vuosi, aika, ei aina kannattaisi olla niin tarkka ajastaan..." ja "Mitä aikaa ja mitä ajanlaskua? Väärin ne käy kuitenkin. Kaikki. "

Kolmen teemaa on runsaasti. Tein kotkalle kolme päätä vähän sen takia, että teksti ei olisi ihan liikaa leimallinen tsaarinajan juttu. Sensori Otavassa poisti taas kolmijalkaisen tsaarin.

***

Siis koko -80 luvun keräsin tietoja ja aineistoa Puskinista. Suurena apuna oli Armas Hiiren löytämä Puskinin valitut teokset Karjalasta, ja sitten englanniksi Moskovalaisen Progress-kustantamon Puskinin Valittuja teoksia, joissa oli erinomaisia liitekuvia ja selostuksia Puskinin ajasta.

Näinä samoina aikoina olin myös kirjoittanut parista aiheesta, Pertti Niemiselle sain laatia juhlarunon hänen 60-vuotiskirjaan, sen tekemiseen meni jonkinverran energiaa, (julkaistu vuonna 1989) ja paljolti Kolmen Hevosen lopputyöstön kanssa päällekkäin laaja Turku-runoelma, (Aurajoki-Eepos) joka ilmestyi aikoinaan Lounais-Suomen kirjailijoiden antologiassa.

KOLMEN HEVOSEN VAUNUJEN RAKENNE:

Rakenne toteuttaa maantieteellistä ja ajallista Kolmiota, eli Kolmen teemaa. Sikermiä on 18 ja Sisällys on oikeastaan 19, koska hyvin ohuesti tosin katselin miltä sisällysluetteloon valitsemani ‘otsikot’ sointuvat erikseen rivi riviltä luettuina. Paikoin jokunen rivien peräkkäisyys muodostaa siis ohuesti pohditun lisäviestin. (Helppohintaista kikkailua? Kiusaus oli aivan liian suuri.) Sikermät kulkevat näin:

1. Petroskoi, Turku, Ääninen, ja mukamas nykyaika:

I Petroskoi
IV Juna Odottaa raiteella
VII Alasti

1.2 VIII Tatjanan kirje Oneginille, Petroskoista
1.3 XIV Shakki
1.4 XV Oneginin kirje Tatjanalle

2. Leningrad, Mojka, Neva.

II Kävely Nevskillä
V Kalaa ja leipää, sanomista
IX Kolmas aalto, Nevalla

2.1 X Terveisiä (siirtymäkohta, taite)
2.2 XVI Runoilijat muuttavat
2.3 XVII Loppu

3. Pushkin, ja tsaari, eli 1800 luvun alkua.

III Pushkin reissuaa
VI Korkea pylväs vaaruu
XI Siperian koivikot (3.s runo on tämän periaatteen mukaan väärässä seurassa, mutta sillä on nyt muuta mielessä)
XII Mojkan rannan talo, oikeastaan 2.s ryhmäläinen.
XIII Sankt Petersburg
XVII Kissa

_______________________________________________

Juhani Tikkanen