Hipparion kopio
Liukkaalla ajellessa tulee mieleen, että voisi kokeilla taas kolmipyöräistä nojakkia. Koskapa uusi python alkaa
olemaan valmis, niin ajattelin muuttaa vanhan Hipparion
tyyppiseksi Delta trikeksi. Tosin kaikki muut mitat muuttuu, paitsi ohjausakselin kulman pyrin saamaan mahdollisimman
lähelle esikuvaa. Ajatus olisi katkaista Python alla olevan kuvan kohdasta, hitsata putken päähän laippa johon voi
pultata kiinni joko yksi- tai kaksipyöräisen takaosan. Tämä laippa kiinnitys mahdollistaa myös jousitus kokeilut, kun
väliin laittaa kumimaton palasen
3.12.2005 Projekti polkaistu käyntiin. Alla kuva ensimmäisestä koeajoversiosta. Ajelua pari kilometriä. Yllättävän nopea,
nopeampi kuin tuo ensimmäinen valmistamani kolmipyörä. Etuosa hieman kallellaan vielä, vetää oikealle, jos pitää sarvista
kiinni. Kun vaihtaa vastaantulevien kaistalle, niin tien kaltevuus korjaa vian.
Jos käyttää pelkkää jalkaohjausta, niin menee vaistomaisesti suoraan. Ilmeisesti selkäytimestä tulee jo käskyä, että
oikea jalka polkasee voimakkaammin. Mutta kiikkerä, hitaassakin vauhdissa nousee toinen takarengas helposti ilmaan jos
vähänkään voimakkaammin kääntää. Asia hieman korjaantunee, kunhan saan istumakorkeutta madallettua. Nyt ainakin 10cm
korkeampi kuin pythoni. Samalla muuttuu ohjaus kulma lähemmäs tavoittelemaani 55 asetta. Nyt ainakin 65. Pitää kokeilla
laittaa liitoslaipan väliin prikkoja ja hakea hyvä kulma, ennen kuin alkaa muokkaamaan takaosaa yhtään.
5.12.2005 Pikatesti pikamadalletulla "hipsulla". Loppuvaiheessa istumakorkeus ja ohjauskulma suunnilleen samat kuin
pythonissa oli. Enään ei saa juoksuvauhdissa pyörää nurin. Tarkoitus jatkaa madaltamista, mutta vaatii joko
takarungon muokkamista tai sopivan välikappaleen tekoa. Jäisellä tiellä tuntuu kulkevan lähes yhtä lujaa kuin
pythonikin. Mutta koska tästä on tulossa liukkaiden ja lumisten kelien ajokki, on välitys suhdetta muutettava reilusti
keveämmäksi/hitaammaksi. 5cm kova lumipeite pihanurmella pysäyyttää etenemisen kokonaan. Tosin ei tuollaisella pihalla
kolmivaihteisella pystypyörälläkään polkimilla seisomatta ajeta.
Yli 20km/h nopeudet tuntuu siltä, että pitäisi olla esikuvan mukainen iskunvaimennus. Tokihan tuolla ajelee
kovempaakin, mutta tietty epävarmuus ajamiseen ilmaantuu.
6.12.2005 Runkoon tekasin välikappaleet joilla saa istumakorkeuden alas, mutta takaosa pysyy silti vaakasuorassa kts. kuva
alla. Takahammasrattaan muutin 24hampaiseksi, jolloin yksi poljinkierros vie pyörää eteenpäin 2,9-5,1m, vaihteesta riippuen.
Kaksipyörisenä ollessaan vastaava matka oli 3,7-6,5m. Nyt lumessa eteneminenkin onnistuu lähes yhtä hyvin kuin
tuolla tekemälläni pitkällä kaksipyöränojakilla.
7.12.2005 10km testiajelu "normaalilla" talvikelillä. Hiekoitettu, lumipolanteinen, tasainen pyörätie, jolla hieman
pakkaslunta. Tuuletonta, ilman lämpötila -3astetta.
Aikaa kului 33min, eli keskinopeus n.18km/h. Lunta pölisee syliin, kastellen housut ja takin. Pythoniin
verrattuna tässä on kuitenkin helpompi pyyhkiä sitä pois ajaessa. Aika hyvin välitykset nyt kohdillaan. Ainoastaan
mäkiin tarvi vaihtaa pienin vaihde. Olen huomannut että lepposinta/mukavinta on nojapyörällä polkea yksi kampikierros
sekunnissa, eli 60r/min. Näillä välityksillä suurin vaihde antaa tällöin nopeudeksi 18,3km/h, eli aika liki nyt
saavutetun keskinopeuden. Ei tule kylmä eikä hiki.
Runko pysyy ryhdissään ja renkaat muodossaan. Ajoneuvon kokonaispainosta on arviolta 60% etupyörällä, joka kallistuu
mutkiin. Eli kokonaispainolla(kuljettaja varusteineen+ajoneuvo) 110-120kg takarengasta kohden jää kuormaa vain
22-25kg, pitäisi kestää. Etuvanteen keston kanssa ei pitäisi tulla ongelmia, onhan se kestänyt jo 1500km pythonissakin.
Takalokasuojia ei näyttäisi tarvivan, eli viimeistelyvaiheessa pitää suunnitella enää tavarakori taakse...
11.12.2005 Nyt tuli tehtyä valmiiksi. Töissä kävin ensimmäistä kertaa. Toiseen suuntaan 28min ja toiseen yli puoli tuntia.
Kulkee siis talvikelillä yhtä nopeasti kuin tuo toissa kesäinen kokeilu kesäkelillä. Nyt on pyörässä tavaralaatikkokin,
kts. kuva alla. Heijastimia voisi lisätä, kun löytää vaan jostakin sopivia. Muuten väri on kyllä hyvin erottuva.
15.12.2005 Etulokasuojalle pakko tehdä jotain. Jos tiellä on vähänkään irtolunta, pölisee se syliin tai naamalle, ajonopeudesta
riippuen. Lumi ei valu pois sylistä, vaan sulaa ja kastelee vaatteet. Pitää myös tutkia, mistä johtuu että ketju on jo
kahdesti lyhyen ajan sisällä hypännyt pois paikoiltaan. Tätä ei sattunut kertaakaan kaksipyöräisessä pythonissa.
18.12.2005 Etulokasuojaan rakentelin sivut. Oikeastaan ei vaikuta muuhun kuin lumen pölisy paikkaan. Varsinaisen
ongelmakohdan näkee tuosta ylimmästä kuvasta. Lokasuoja on takaosastaan liian lähellä rengasta.
Kun lokasuojan tyhjentää, menee vähän aikaa pölisemättä, sitten suoja alkaa pikkuhiljaa täyttyä alhaalta päin ja
kun sisällä on riittävästi lunta alkaa sitä pölisemään suojan ulkopuolellekkin. Juurikaan avaremmaksi tuota väliä
ei voi tehdä, jollei siirrä penkkiä taemmas, ja sitte ei yllä jalat polkimille. Toinen vaihtoehto on hankkia 24"
eturengas. Tällöin sentin rako renkaan ja lokasuojan välissä kasvaisi yli kolmeen senttiin.
19.12.2005 Lokasuojaa avarsin takaosastaan siirtämällä kiinnikettä taaemmas. Sivupellit ei istu ihan yhtä hyvin enää
paikoilleen, mutta lumen pölinä tuntuu vähentyneen. Aikapa tuon näyttää...
Ensimmäistä kertaa pyörähteli eturengas tahattomasti sutia ylämäessä. Piti oikein pysähtyä ja tutkia kuinka liukas
ko. kohta oli. Käytännössä ihan pelijää, jonka päällä hieman pakkas lunta. Eipä juuri liukkaampaa voi olla. Jos on niin pitää
taluttaa. Toisin kuin pythonia, tämän taluttaminen onnistuu. Nappaa toisen pedaalin käteen ja kävelee. Pyörä
tulee suoraan perässä. Ei kyllä kilometri kaupalla vihti "kantaa", mutta lyhyt matkaa menee keveästi.
23.12.2005 Lokasuojan muokkaus auttoi. Ei lumi enää kastele vaatteita. Oli työmatkalla tilaisuus verrata tätä
pyörää tavalliseen rumpuvaihteiseen pystypyörään, kun edellä joku ajeli sellaisella. Välimatkamme pysyi koko ajan 20-50metrissä.
Ylämäkeen hän hieman jätätti minua, vaikka parhaani yritin polkea. Tasaisella oli helppo pysyä perässä ja alamäissä
välimatkamme lyheni, vaikka hän polki ja minä en. Ilman lämpötila -5 ja tie hieman luminen.
30.12.2005 Noin parisataa kilometriä talvista työmatkapyöräilyä tällä pyörällä takana. Hieman joutuu ajolinjaa
hakemaan että ajo olisi mahdollisimman kevyttä ja mukavaa. Mukavuutta vaikeuttaa "nimismiehen kiharat", joita
lumityökoneiden rengasjäljet aiheuttaa. Raskautta tuo se, että pystypyörilijöiden ajolinjalle ei mahdu kuin
eturengas tai parhaassa tapauksessa eturengas ja toinen takarengas. Jos maassa ei ole lunta senttiä enempää, niin
pystypyöräilijöiden vauhdissa pysyy tästä huolimatta.
Ketjun irtoamisongelmakin
ratkesi. Takahammasratas ei ole normaali pp-takaratas, vaan 16 hampainen jonka päälle on hitsattu 24-hampainen
avovaihteisen eturatas. Näissä on vaihtamista helpottavat "nystyrät" rattaan sivuilla. Nystyröiden pyöreäksi
viilaamisen jälkeen ei ketju ole kertaakaan hypännyt pois.
14.1.2006 Ei ole jokakelin pyörä tämäkään. Kun tiellä on puolenkymmentä senttiä nuoskalunta, "paataa" sitä
etupyörän koteloon ongelmiksi asti. Pahimmillaan niin paljon, että kun polkemisen lopettaa, tekee etupyörä
lukko jarrutuksen. Tästä johtuen kävin parina päivänä vastaavalla 3-vaihdetekniikalla olevalla pystypyörällä
töissä. Tuollaisella kelelillä se oli nopeampi ja vähempi hermoja raastavaa.
Nyt viimepäivinä on ollut plussa kelit, pyörätiet jäässä, joten tällainen nojapyörä hakkaa pystypyörän 6-0
21.1.2006 Pakkaskelejä, ulkolämpötila -22...-27astetta. Hyvin kulkee. Työmatka-aika venyy 30minuutista 35 minuuttiin.
Toppapuvussa tarkenee muuten, mutta jalkaterät jäätyy n.6-7km ajelun jälkeen. Osittain johtuu siitä, että ajoviima
tunkee lahkeen suista sisään. Näinkin kovalla pakkasella lunta pölisee syliin, jos vain tiellä irtonaisena sitä on.
Onneksi ei ole sen sulamisesta pelkoa.
Ensimmäinnen rengasrikko. Toinen takarengas puhkesi työmatkan alku puolella, hiekoitus sepeliä tunkeutui
päällyskumin halkeamasta. Hyvin pystyi jäljellä olevat 5km ajamaan tyhjällä kumillakin, vanne säilyi ehyenä, eikä
kumeistakaan huomannut että olisi ilman ilmaa ajeltu. Normaali pyörässä olisi
sisuskumi ollut täynnä pientä reikää, eikä vannekkaan olisi välttämättä säilynyt ehyenä. Ihmeen vähän hidasti matkan
tekoakaan.
Pitäisi joskus punnita paljonko eri renkailla on painoa, kun kuljettaja istuu kyydissä. Ei sitä paljon voi
takarenkailla olla...
12.3.2006 Isyyslomasta johtuen ollut työmatkoja vähempi, joten ei taida ennen
teiden sulamista tulla tavoite(1000km) täyteen.
9.4.2006 Pyörätiet pääosin sulat ja märät. Loska on tehokas jarru, pihasta ei tahdo pois päästä. Ihme kyllä
eturenkaan kotelointi pysäyttää kaiken siitä lentävän kuraveden. Takarenkaista lenvätä kuravesi kastelee
myötättuleen ajettaessa hartiat ja käsivarret, vastatuuleen ei pääle tule pisaraakaan.
Ketjusuoja olisi tarpeellinen, rengaskotelo ohjaa ketjulle
enempi vettä ja moskaa kuin koteloimaton rengas. Ketju hieman kulunut(venynyt), tipahtaa herkemmästi pois paikoiltaan.
En ole kiristänyt, koska hieman löysänä olessa helpompi laittaa takaisin. Ketjun irtoamiset sattuu aina kaletevalla
ja epätasaisella tasolla rauhallisesti polkiessa, näitä tilanteita tuolla työmatkalla on aika helppo välttää.
Välitykset loppuvat nopeassa päässä kesken, loivakin alamäki
tekee polkemisen tarpeettomaksi. Arviolta ajeltu n.700-800km. Jos kelit jatkuu tällaisina, alkaa piakkoin totuttelu
kaksipyöräiseen.
11.5.2006 Tutun kaatopaikka kuormasta pelastin eteen 3-vaihteisen 24":n renkaan(entinen 26"). Nyt on
reilumpi väli lokasuojan ja kumin välissä. Pieni koeajo, ei havaittavaa eroa entiseen. Tämä pyörä odottelee
nyt ensi syksyä/talvea.
28.8.2006 GPS:n hankinnan myötä mahdollista mitata näiden mittarittomien projektejenkin nopeuksia. Huippunopeus
lähialueen suurimassa mäessä(pituus n.100m, korkeuseroa max n.10m) 35km/h. Samassa mäessä maastopyörällä 10min
myöhemmin 33km/h. Maastopyörän vauhti lisäksi hiipui nopeampaa mäen loputtua.
Tasaisella tämä kulkee helposti 20-21km/h, jolloin polkeminen muuttuu vispaamiseksi. Maastopyörä
menee 22-23km/h. Ylämäessä kummassakin riittää välitykset ja siinä maastopyörällä pääsee hieman kovempaa.
Vertailun vuoksi python menee tuon alamäen tuulesta riippuen 40-46km/h ja tuo 26"LWB n.37-38km/h
30.10.2006 Aikainen talvi pakotti jälleen siirtymään kolmipyörän käyttöön. Kokemukset jälleen positiivisia. Työmatka
menee joutuimmin kuin liukkaalla tuolla LWB:llä. Johtuen siitä ettei tarvi varoa kaatumista. Pienempi eturengas näyttää
poistaneen lumen pölisy ongelmat lähes kokonaan. Hieman sitä työmatkalla tuonne suojan sisään "paataa", mutta
ajoa ei hidasta. Päälle ei myöskään tule läheskään yhtä paljon kuin viime talvena.
4.11.2006 Itse asiassa lunta alkaa kyllä pölisemään jos etulokasuojaa ei tyhjennä muutaman päivän välein.
Johtunee koko kotelon epämääräisestä rakenteesta, että sinne lunta pikku hiljaa kertyy ja kun lumen väli renkaaseen
on riitävän pieni, alkaa sitä pölisemään kotelosta ulos ja kuskin päälle. Voisi kyllä toimia nyt ilman noita
sivupeltejäkin. Tällöin ei lumi kertyisi koteloon. Mutta olkoot, kun on ne suurella vaivalla siihen värkännyt.
Ongelmaa tuskin edes nyt olisi jos kotelo olisi jouheva ja sileä pintainen sisäpuolelta. Otetaan huomioon kun joskus
uutta rakennan...
17.1.2007 Eipä ole kunnon talvikelejä vielä ollut, mutta sen verran kuitenkin että etusuoja/rengas rakenne tuntuu
toimivalta. Pahimmillaankaan lumi ei pölise sen vertaa kuin viime talven parhaimpina päivinä. Lumi kyllä tarttuu
renkaisiin kuten ennenkin, mutta ei irtoa siitä suojan kohdalla.
Oikean puolen takavanteesta huomasin kolmen pinnan katkenneen. Ei tietoa missä ja miten, vanne edelleen suora ja pyöreä.
Vaihdoin kuitenkin ehyeen. Oikean puolen vanne on hieman kovemmalla rasituksella, kun tien oikeaa reunaa ajettaessa
pyörä on sinnepäin kallellaan. En ole myöskään yhtään säästellyt, vaan mutkiin tulee ajettua kaatumisen rajoilla.
Vanne pinnoineen oli ainakin 20v vanha, ilmeisesti nykyaikainen alumiinivanne uusilla pinnoilla kestäisi paljon paremmin.
Kestävyyttä saisi helposti lisää, kun tekisi pyörästä korkeamman tai kapeamman. Tällöin kaarrenopeudet olisi pakko
pitää pienempinä.
Vauriosta johtuen kävin kahtena päivänä töissä "pää edellä, sormet turrana ja perse hellänä", eli maastopyörällä.
Ei mikään mukava kokemus, vaikka työmatka menikin yhtä nopeasti.
22.1.2007 Rakentelin polkimiin liukuesteet 0.5mm sinkitystä pellistä. Alla kuvaa. Hieman polkimet tuli myös lähemmäs,
eli nyt niille yltää paremmin. Toimiva, joskin aika ruma ratkaisu. Tarkkaa kun katsoo niin näkee kuinka huonoon kuntoon
ketju menee hiekoitetulla tiellä. Eturenkaan kotelointi ohjaa sille huomattavan paljon irto likaa.
1.3.2007 Tulihan se talvikin. Arviolta tälle talvea 900km takana, eli tavoitteeseen 1000km ei ole enää pitkästi. Kovimmillaan
pakkasta 30 astetta. Vaikka osat(laakerit ja vaihderumpu) on voideltu synteettisellä moottoriöljyllä niin pyörä kangistuu
melkoisesti. Keskinopeus tippuu alle 14km/h. Huomioinut myös, että lumiongelmaa esiintyy kun ilma(ja rengas) on lämpimämpi
kuin tie ja sillä oleva lumi(lumen määrällä ei ole merkitystä). Silti kertaakaan ei ole enää niin paljon paatanut, että pyörän kulku hidastuisi. Aiheuttaa kuitenkin joskus
koomisia tilanteita: Joskus töihin mennessä on lauha ja kaunis ilma, mutta kun tiellä oleva lumi on kylmempää pölisee sitä päälle
ja se sulaa kastellen kuskin kuin kovallakin vesisateella. Saa siinä sitten selitellä työkavereille :-)
7.5.2007 Viime syksynä tein tähän myös turvaistuimen kiinnikkeet. Nyt tuli ensimmäsitä kertaa kokeiltua käytännössä.
Ei pitänyt poika pahana. Näkee aika hyvin eteen kuskin olkapäiden yli ja pää antaa hieman ajoviimalta suojaa. Pinnasuojat
takapyöriin olisi hyvä tehdä, vaikka tällä reissulla ei kertaakaan koskenut renkaisiin.Alla kuva
3.7.2007 Pinnasuojat kyhätty. Pojan kans muutamia tunteja loman aikana pyöräilty. Pisin yhtäjaksoinen ajelu 45min, jonka
jälkeen takapenkiltä oli aistittavissa tylsistymistä. Suurin ongelma on, kun pysähtymisen jälkeen suurin mielenkiinnon
kohde on rasvainen ketju. Ylämäen nousussa 15kg:n lisäkuorman jo huomaa. Alamäessä nopeus kiihtyy samaksi, mutta pyörä
rullaa pidemmälle.
Näin elämäni ensimmäiset tehdasvalmisteiset nojakit, kun näin kaksi pyöräretkeilijää sellaisilla matkalla pohjoiseen.
Ilmeisesti hollantilaisia(puhekielestä päättelin)
21.8.2007 Poika kasvaa semmoista vauhtia, että ylettää kohta pinnasuojien yli renkaaseen. Ei siis ehkä kovin hyvä
pyörä lapsen kuljetukseen. Tadpole tyyppisellä olisi helpompaa...
28.5.2009 Tämän pyörän taru tämän yksilön osalta loppui tänään. Irroitin takaosan talteen myöhempää käyttöä varten ja
hitsasin takaisin kaksipyöräiseksi Pythoniksi. Jos vielä joskus teen itselleni kolmipyöräistä nojapyörää niin
todennäköisesti on samalla periaatteella oleva.
Plussat ja miinukset:
+Yksinkertainen rakenne
+Matala, pieni ilman vastus
+Hyvä pito, koska paino vetävällä pyörällä
+Kolmipyöräiseksi pieni ja keveä
-Tiellä oleva lumi aiheuttaa vielä ongelmia jos lokasuojan rakenne ei ole oikea
-Kaarreajonopeus rajallinen
-Tiukassa käännöksessä ei voi polkea
-Jalka+käsi-ohjaus vaatii totuttelua(huomasin tämän kun pari "noviisia" kävi kokeilemassa)
Etusivu
päivitetty 1.3.2007