Kinneri

Mikä ihmeen "kinneri"

Kinneri on 40-luvulla keksitty sana katetulle nojakolmipyörälle. Englanninkielinen vastine on velomobile. Se on siis lihasvoimalla, yleensä polkemalla, liikkuva katettu maakulkuneuvo. Suomen tieliikenne laki määrittelee sen yksinkertaisesti polkupyöräksi.
Oma innostus kinnereihin on syntynyt oikeastaan jo ennen nojapyöriä, mutta jostakin syystä on aiemin jäänyt tekemättä. Syy siihen että teen ostamisen sijaan on lähinnä hinta, halvimmillaankin uudet velomobiilit maksaa yli 5000Euroa eikä hintahaarukassa tunnu olevan yläpäätä. Hinta muodostuu näissäkin lähinnä massiivisen sarjatuotannon puutteesta. Hyvin yleisesti toimitusajatkin ovat useita kuukausia pitkiä. Tokikin kaupalliset tuotteet ovat sitten hyvinkin virtaviivaisia ja muutenkin loppuun asti harkittuja kokonaisuuksia. Hyvästä aerodynamiikasta kertoo jotakin hiljattain tehty velomobiilien nopeusennätys, 1223km vuorokaudessa. Pystypyörillä ajaetut vuorokausiennätysmatkat ovat n. 850km.
Omassa rakennusprojektissa en uhraa juurikaan aikaa aerodynaamiikan pohtimiseen, koska täällä kevyenliikenteen väylien kunto rajoittaa jousittamattomien ajoneuvojen nopeudet 25km/h tuntumaan. Paljon tärkeämpänä pidän jonkunlaista painokriittisyyttä, pääsisi edes lähelle kaupallisten valmisteiden 25-40kg painoa, niin ei olisi kohtuuttoman raskas polkea ylämäkiä. Toinen tärkeä seikka on sään suoja, työmatka pitäisi päästä kastumatta vaikka tulisi kuinka paljon vettä.
Mitenkään outoa itse kinnerin tekeminen ei ole, näitä on suomessakin tehty "omaan käyttöön" 40-luvulta lähtien. Hyvä esimerkki on tämä Ajatar 2 joka on nyt 2000-luvun lopulla entisöity:



Tuota päiväkirjaa lukiessa ja kuvia katsellessa totesin että muuten toimivassa konseptissa etunavat ovat jonkunlainen ongelma. Yhdeltä puolen tuettuna polkupyörän 9mm akseli on liian heikko. Lisäämällä eteen polkupyörän etuhaarukat saadaan rakenne kestäväksi, mutta mielestäni rumaksi.
Vanhan kansan sanontaa "Huonosti suunniteltu antaa tekemiseen vapaat kädet" seuratakseni aloitin oman projektini etunapojen ja ripustusten tekemisellä. Rakenne on higracerissa toimivaksi todettu, mutta etunapoja käytettäessä ei voi käyttää 20mm akselia vaan tyydyn 12mm akseleihin.
Aluksi navoista puretaan laakeri kuulat ja akseli pois. Laakerikuppien reikää isonnetaan niin että niistä menee 12mm pultti läpi. Materiaali on niin kovaa ettei poralla onnistu, tarvii siis jonkinmoisen hiomakoneen.
Seuraavaksi tehdään 6201 laakereille sopivat laakeripesät 35x1,5 ja 32x1,5 putkista. Ajattelin että 70mm pitkä putki on riittävän pitkä. Ohuempi putki 50mm ja se hitsataan ulompaan putkeen tehdystä reiästä kiinni. Akselille tehdään 15x1,5mm putkesta 50mm holkki ja tässä vaiheessa osat näyttää tältä:



Laakeripesän sisää näkyy sisempi putki. Sitten vaan paketti kasaan:



Ennen purkamista suoraksi todettu vanne pyörii edelleen suorassa ja kevyesti. Käytän ainakin aluksi 24", eli 507mm vanteita, sellaisia kun on sopivasti muutama ylimääräisenä. Kuvissa akselina vielä 12mm kierretanko, pitää yrittää löytää riittävän pitkiä 12mm pultteja jostakin.

16.8.2010 Pistin tuon aloitetun suunnitelman jäihin ja aloin kehittelemään ihan eri tyylistä ratkaisua. Tässä kuva innoittajastani:



Tässä on monia etuja verrattuna tuohon ensimmäiseen. Ensinnäkin painon saa pienemmäksi kun korin ja ketjulinjan voimat saa johdettua samaa rakennetta pitkin. Toisekseen penkin saa alas ilman että ketjua tarvii ohjata millään välipyörillä, eli voimansiirron häviöt ovat pienemmät.
Ongelmaksi taas muodostuu tuo kampikoneiston tekeminen, joten aloittelin projektia siitä. Ihmeen hyvin näytti ensimmäisellä yrityksellä onnistuvan:



Kuvan oton jälkeen pistin sen traktorin vetovarren silmukoihin ja nousin päälle seisten polkemaan. Hieman se polkiessa jousti mutta pysyi suorana. Tarkoitus oli tehdä vain 150mm kammet, mutta jostakin syytä tulikin melkein 170mm. Lyhyemmistä olisi se etu, että ne sais alemmas ja polvet tekisivät matalempaa liikettä, joten katteesta tulisi matalempi. Toisaalta lyhyillä pitäisi sitten oppia polkiessa käyttämään enempi kierroksia ja vähempi voimaa.
Kampien pyöreät putket on 20x2,5 ja neliöputket 30x15x1,5 paitsi hammasrattaan puoleinen on 2mm seinämällä. Koko rakenne on mitoitettu niin että kinnerin korin sisälevyys on n.70cm.
Kampien paino varmaan liki 2kg, kuulostaa paljolta mutta pitää huomioda että tuossa on jo osa polkimista ja päätyihin riittää 20mm laakeripukit, eli tarvi enää keskiöputkea ja keskiötä laittaa. Halpa normaali kampiviritys painaisi: Kammet+hammasrattaat 1100g, keskiölaakeri 400g, keskiöputki 200g ja polkimet 400-500g.

18.8.2010 Hankin runkoputkiksi 25x25x1,5 putkea ja hitsasinkin jo vähän runkoa alulle:



Tuo putki on niin velttoa että kylkiin on pakko laittaa toinen vaakaputki, tulee tuon poikittaisen putken korkeudelle.
Poikittais putki on 50x50x1,5 ja etupää napattu 24SWB:stä, eli se on sitten romutettu. Keulan kulma n.70astetta kuten myös tuon rungon pystyputkien. Akseliväliksi näyttäisi tulevan 160-170cm. Nyt pitäisi tehdä kammille laakeripesä ja sen jälkeen mitoittaa istuimen paikka, laittaa siihen kohtaan runkoa poikki putki. Sitten takahaarukat ja saisikin projektin pyörilleen.

19.8.2010 Taas vähän eteni, laakeripesät kammille, kylki ja takapystyt sekä penkin pohja paikoillaan:



Nuo lisätyt putket kaikki 30x20x1. Painoa kuvassa n.12,5kg. Paljohan se on jos ajattelee että se on vailinainen kolmipyörän runko. Mutta ei kohtuuton jos kuvittelee että siinä on jo kaikki kinnerin pitamateriaalien tuetkin mukana. Tuohon kun lisää renkaat 3x2kg, takahaarukat 2x2kg, penkki 2kg, ketju 0,5kg ja hammasrattaat 0,5kg ja ohjaukselle 2kg, niin kokonais paino ajokunnossa 27,5kg. Jotku painot yläkanttiin, mutta varmasti myös jotakin puuttuu.

20.8.2010 Noin, nyt ois takahaarukat ja renkaat paikoillaan:



Oli kätevä pistää dropoutit paikoilleen kun pisti koko ajokin levyiseksi akseliksi 10mm kierretangon ja dropoutit siihen kiinni. Sitten vain hitsasi ne runkoon ja poisti kierretangon. Tuli renkaat ruoraan eikä harita/auraa.
Nyt pääsi ottamaan tarkat mitat: Akseliväli 160cm, koko leveys 103cm, raideväli 88cm, istumakorkeus 30cm jos penkissä vähänkään pehmustetta, kampiakseli korkeus 36cm. Paino kuvassa, ilman penkkiä, 19,5kg.
Eri ohajusvaihtoehtoja olen myös suunnitellut. Ensimmäisenä kokeilen vaijerivälitteistä ohjausta. Periaatekuva:



Kuvassa vaijeri punaisella, sen mutkissa ohuet jouhevasti taivutetut putket, muuten avoinna. Siniset ohjaussauvat tulevat todellisuudessa pystyyn, mutta oli helpompi piirtää noin. Tämä olisi ehdottomasti kevein ratkaisu, jos vain toimii.

Iltapuhteena tässä aprikoinut erilaisia katevaihtoehtoja. Punnitsemalla laskin noissa vaneripenkeissäni käyttämäni havuvanerin painon, se on n.2kg/m2 tuolla 4mm vahvuudella. Laskin myös että kinnerin kylkiin, "konepeltiin" ja keulaan menisi n.2m2 tuota vaneria. Näin sen paino olisi 4kg, siitä puuttuu vielä peräkontti. Koivuvaneria saattaisi löytyä kohtuudella myös 3mm vahvuisena, mutta painaa yhtä paljon kuin 4mm havu ja on paljon kalliimpaa. Erilaisten muovien ja lasikuitujen neliöpainot on noin 2x tuon vanerin paino, eli niitä käyttämällä pitäisi päästä alle 2mm materiaalivahvuuksiin jotta paino pysyisi samana. Kangas rakenteet taas vaatisivat tiheämmän tukiristikon ja siltikään lopputulos ei välttämättä ole kovin kummoisen näköinen. Uusimpana vaihtoehtona on "vikuprop" muovi pahvi tai kennolevy. 3,5mm vahvuisena se painaa vain 0,65kg/m2 ja 5mm 1,3kg/m2. Hinnaltaan ohut jopa havuvaneria halvempaa. Pitäisi vain jostakin löytää palanen että voisi arvioida tämän soveltuvuutta katteeksi.
Jos oletan että peräkontiin menisi n.1m2 vaneria lisää niin silloin koko katteelle tulisi painoa 6kg. Tämän kun lisää tuohon aiempaan 27kg painoarvioon päätyy kokonais paino 33kiloon. Ilman kattoa, pohjaa, jousituksia sun muita hienouksia joita tuon painoisessa kaupallisessa muovi/kuitukorisessa kinnerissä on. Toisaalta niissä on 20" renkaat joka monilta osin mahdollistaa kevyemmän rakenteen.

24.8.2010 Vaijeriohjaus asennettu, tässä kuva keulasta:



Ja takapäästä:



Tuntuu toimivan ihan odotusten mukaan, pihatiellä pieniä kävelyvauhtisia laskuja tein. Varmaan vielä vähän herkistyy jos vaijerit rasvaa, vielä en öljyä kun se hankaloittaa maalaamista. Pientä välystä ja epätarkkuutta on erilaisiin suoraohjaus ratkaisuihin verrattuna, mutta tuskin haittaa kun trikessä ei ohjauksella tarvi pitää tasapainoa yllä.

25.8.2010 Vetohammasratasta varten purin tavallisesta keskiöstä neliöakselin, ohensin sen niin että menee tuon 20x2,5 putken sisään ja hitsasin kiinni. Sitten vain hammasratas, vaihtaja ja ketju paikoilleen:



Uskomattoman lyhyt keju takavetoiseksi nojapyöräksi, varmasti alle kaksi pakettia.
Vettä tuli kaatamalla, mutta sen verran hitsaus saumat sihisten kävin pihalla polkemassa että ihan toimivalta vetokin tuntuu. Painon punnitsin, nyt on jo paljonkin jäljessä arvioidusta, vetosysteemeineen 22,7kg ja siinä on mukana tuo raskas rautaveivi mikä on hammasrataspaketissa kiinni. Leikkaan sen joskus pois.
Penkkiin, jonka selkänoja on samalla tavara tilan kansi, menee liki 0,5m2 12mm vaneria. Se painaa 3kg. Jos tyytyisi perinteiseen 30cm leveyteen niin painoa vain 1,5kg. Mahdollista olisi siis päästä ajokuntoisena, jarruineen ja vaihteineen 25kg painoon.

Illalla taukosi sade ja vähän tiekin kuivui, eli ajelulle. Koska tässä ei ole vielä jarruja, eikä penkki ole kiinni ollenkaan niin en paljo yli juoksuvauhteja tavoitellutkaan.
Ohjaus toimii, joskin joku outo epäloogisuus on, välillä herkkä ja välillä samassa vauhdissa jäykkä, mutta ainakin noissa vauhdeissa siis käyttökelpoinen. Etupyörä väpättää epätasaisella hurjasti jos tankoja ei hieman vedätä taaksepäin, eli löysiä pois. Ne pitää siis säätää siten, että kädet rentona vedättävät tankoja. Kääntösäde on niin pieni että U-käännös pyörätiellä onnistuu. Kaatumisherkkyyttä en voinut koetella kun penkki tahtoi tippua pelkässä kaartelussa.
Voimansiirto toimii, taas penkistä johtuen mitään kunnon runttailuja ei voinut kokeilla.
Myös runko tuntuu riittävän jämäkältä, ja toisaalta riittävän pehmeältä epätasaisuuksissa. Tarkempaa tietoa saa vasta kovemmissa vauhdeissa ja tiukemmissa mutkissa.

26.8.2010 Asentelin vähän penkkiä ja kävin kokeileen uudelleen, nyt jo useamman kilometrin ajelun. Suurin ero aiempaan oli että yli 20km/h vauhdeissa ohajaus alkaa "woblaamaan" jos ajoi yhdellä kädellä. Mutta jos molemmat kädet on tangossa ni meni vakaasti vielä yli 25km/h nopeuksissa. Ohjauksen vaijerit on hieman löystyneet. Eturenkaan kääntyminen poikittain kiristää vaijerit liian kierälle, pitää siihen asentaa rajoittimet.
Kun pitää pyörää paikoillaan ja painaa poljinta voimakkaasti niin hammasrattaasta näkee selvästi kuinka poljin akseli ja runko taipuu hieman. Molemmat on siis vetopuolella mitoitettu ihan kestävyyden alarajalle.

29.8.2010 Polkimet ver 1.0:



Vielä rumat ja viimmeistelemättömät, mutta tuntuu toimivilta. Tuntuu kyllä jalan alla hieman oudommalta kuin tavavalliset polkimet, johtuneeko siitä että jalkapohja on paljon kauempana akselin keskilinjasta.
Ohjausvaijeriin asensin kiristys jousen, enään ei voblaa kovassakaan vauhdissa.
Etujarru laitettu, ei riitä alkuunkaan. Menee helposti asfaltillakin sutiksi ja keula alkaa pomppimaan. Eli vähintään toiseen takarenkaaseen pitää myös asentaa.
Penkissä nyt selkänoja, kaikkien lisäilyjen jälkeen vaaka asettuu nyt lukemaan 26,5kg. Siinä vielä tuo turha kampi mukana. Ilman tavaratilaa ja Vikuproppia katteena käyttäen alle 30kg voisi olla vielä saavutettavissa.

30.8.2010 Nyt oli keli kohdillaan ja pääsi reilun 10km testilenkin ajeleen. Ei mitään yllättävää. Alamäkihuiput 34km/h, tuolla kelillä kaksipyörät menis n.40km/h. Keskinopeus tasaisella 20-21km/h, kaksipyörillä samalla asenteella varmaan jopa 25km/h. Suurin yksittäinen syy "hitauteen" on varmasti nuo kumit.
"lonkkakulma" on vähän tiukan tuntuinen ja muutenkin olen tottunut vähän loivempiin nojakulmiin. Ikävä kyllä tässä ei enään penkin loiventaminen onnistu kun se tukeutuu ylhäältä poikkiputkeen. Lonkkakulma vähän loivenee jos käyttää istumaosassa pehmustetta.

31.8.2010 Lisää ajelua, sama alamäki, vastatuulen sijaan myötätuuli, vauhtia 39km/h. Mäkisempää reittiä ja tuulisempi keli, keskinopeus 18,5km/h. Edelleen ilman oikeita vaihteita. Edestä voi kädellä siirtää ketjua rattaalta toisella mutta takana ei. Ajelujen välissä hitsaillut kiinnikkeitä.

6.9.2010 Aika kulunut hitsaussaumoja siistiessä, putken päitä tulpatessa ja maalatessa. Nyt olisi niin valmis että voi alkaa suunnittelemaan tarkemmin kattamista. Kylkilinjaan asti alaosa on suunnilleen selvä, mutta katto ja tuulilasi suunntelmat vielä puuttuu. Niiden paikan ja muodon hahmottamista varten piti otattaa itsestä sivukuva:



7.9.2010 Tänään hankin korin rakentamista varten 3,5mm muovista kennolevyä. Tämän tuotenimi on Vikuprop, mutta valmistajia on useita kuten myös käytettyjä nimiä. Levy on käytännössä kuin muovista tehtyä aaltopahvia, hieman jämäkämpää. Eikä kovin kallista 1,2x2,7m kokoinen palanen maksoi 20Euroa. Ostin kaksi levyä, vaikka oiken tarkoin leikkaamalla pitäis kori saada tehtyä yhdestäkin. Jos joku huonopuoli pitää keksiä, niin levy näyttää olevan aika arka naarmuuntumaan ja keräämään likaa. Peräkärryn pohja ja tuulessa lepattava kuormaliina oli jättänyt pintaan selviä hankauma jälkiä. Olisi siis syytä maalata tai muuten pintakäsitellä. Kiinnityksen korikehikkoon ajattelin suorittaa popniiteillä.

8.9.2010 Ensimmäiset koeajot vaihteiden kans. Keveällä vaihteella oikein lujasti paikoillaan polkaisemalla saa eturenkaan hypähtämään ilmaan, eli yhtään takapainoisempaa ei olisi kannattanut tehdä. Lähistön alikulut ja pulkkamäet kävin myös ajelemassa. Normaaleista asfaltti ja soranousuista ei löytnyt niin jyrkkää etteikö olisi ylös tasaisesti polkemalla päässyt. Pulkkamäen kostealla nurmikolla alkoi eturengas hieman vedätteleen sivulle, mutta ylös pääsi senkin. Oisko jyrkimmät nousut olleet luokkaa 10%, tuossa nurmi rinteessä varmaan ylikin.
Kampiakselin hammasrattaiden puoli päätä tukevoitin toisella laakerilla, kun samaan pesään muokkaamatta mahtui. Vähän tukevoitti, eli voimakkaastikaan polkaistaessa ei hammasrattaassa erota juuri vääntymistä.

9.9.2010 Nyt on jarrut edessä ja toisessa takapyörässä. Yhteiskäyttö toimii niin kauan kun ei etupyörää jarruta sutiksi. Enempi hankaluuksia tulee jos pyörä jostakin syystä lähtee valumaan takaperin alamäkeen...
Kennolevy katteenkin pistin alulle:



Kohtuullisen "ruumisarkkumainen" on, eli oikeastaan huutaa päällensä väriä. Mutta toimii, ei hidasta eikä nopeuta vauhtia.

11.9.2010 Tein vähän raitaa jotta arkkumaisuus häviäisi, mielestäni onnistuin yksinkertaisella mallilla ihan hyvin:



Vaikka kuvio on onnistunut niin maalaus meni ihan perseelleen. Koemaalasin saman merkkisellä mustalla spray maalilla pienen levyn palasen ja siinä maali pysyi ihan hyvin. Mutta eipä pysy tässä kinnerin korissa, vaan lähtee varmasti levyinä irti ensimmäisessä sateessa :(
Pyörä muuten painaa nyt n.29kg...

12.9.2010 Ensimmäinen sadekelin testi. Ennen testiä laitoin eteen roiskeläpän jotta eturenkaasta ei lennä vettä katteen ali. Kuten tuosta sivukuvasta voi päätellä, kate antaa suojan kokonaan jaloille. Keskivartalossa sateen raja menee navan ja 15cm kaulan alapuolella, vauhdista ja tuulen suunnasta riippuen. Kädet sensijaan kastuu lähes ranteisiin asti. Kate on reunoista matalampi ja takapyörät heittää tiellä olevaa vettä huolella koppiin. Lokasuojat on suunnitteilla. Tältä pohjalta on hyvä alkaa suunnittelemaan kattoa tai tuulilasia tai molempia.
Onkohan aiemmin tullut mainittuakaan kuinka pienessä tilassa tämä kääntyy. Tavallisella kevyenliikenteen väylällä onnistuu U-käännös helposti.
Talviajokkia tästä ei tule. On siihen käyttöön varmastikkin liian takapainoinen ja etupainoisempana loppuisi pito vetävältä pyörältä. Kaksipyöräistä raskaampikin tällainen on lumessa kulkemaan. Yksi ongelma paikka on ohjausvaijerit, jäätyvät varmasti kun kaikki mutkat ovat korin ulkopuolella.

13.9.2010 Kävin ensimmäisen kerran tällä töissä. Matka-aika suunnilleen sama kuin CLWB:llä olisi noissa olosuhteissa kulunut. Useimmiten huono tienpinta, mutkat ja risteykset rajoittaa nopeutta enempi kuin ajokin paino tai ilman vastus.

19.9.2010 Rakentelumotivaation puute kaikkosi hetkeksi ja sain yhden tyyppisen kattoratkaisun valmiiksi:





Katto on korkeimmasta kohdasta 55cm korkealla kylkiputkesta, koko ajokki on 125cm korkea. Katon reunat on 12mm vaneria ja katto tuota samaa korissa käytettyä vikuproppia. Arviolta lisäsi painoa n.2kg. Katto on saranoitu takakulmista, eli kun narujen päissä olevat koukut irroittaa sen saa käännettyä taakse. Kyytiin kapuaminen onnistuu näin yhtä helposti kuin ilman kattoa. En usko että tuo vielä tuollaisenaan antaa täyttä suojaa sadetta vastaan, mutta jostakin pitää lähteä.
Kuvassa näkyy myös takalokasuojat, jotka jo totesin riittäväksi, enään ei renkaista roisku vesi koppiin. Eteen piti myös tuollainen pikku lipare laittaa, mutta sen riittävyydestä ei ole vielä varmuutta.

Ehdin samalle päivälle ajaa kuivalla kelillä ja totesin ettei kattokaan hidasta juuri vauhtia. Sopivasti tuli myös sadekuuro, eli katon toimivuuskin tuli testattua. Ehkä hieman pettymys, vaikka suoralta sateelta suojaa kuin odotinkin. Mutta "konepellille" tuleva sade roiskuu koppiin ja kovassa vauhdissa jopa hieman naamalle asti. Kun vauhtia hidastaa niin katolta valuu vesi syliin. Kattoa voisi laskea n.5cm, jos ei haluaisi kypärä päässä ajaa, se auttaisi hieman. Muita parannuksia olisi lipan pidentäminen eteenpäin ja konepellin takaosaan voisi tehdä 5-10cm läpinäkymättömän tuulilasin. Jokatapauksessa jatkokehittelyä vaatii...

20.9.2010 Katon lippaa jatkoin n. 10cm, se kun on helpoin noista muutoksista. Sadetesti puuttuu, mutta töissä kävin katto paikoillaan. Äänimailma muuttui melkoisesti, huonompaan suuntaan. Pahimmissa paikoissa ei uskaltanut ajaa edes sitä nopeutta kuin ilman kattoa, melu antoi vaikutelman että katto sortuu just niskaan. Ihan tasaisella ei juuri lisä-ääntä tuonut ja monttujen aiheuttamaan meluunkin varmaan tottuu.
Töihin mennessä oli kylmempää kuin aiempina päivinä. Vähän outo tunne ajaessa, kun kylmä ajoviima ottaa naamaan ja rintakehän alueelle, mutta muuten on hyvinkin lämmin.
Paremman tekemisen puutteessa suunnittelin yksinkertaista tuulilasia, lähinnä nähdäkseni paljonko siihen menisi muovia. Itse lasin läpinäkyvyyteen sateessa olen hyvinkin epäluuloinen ja aikaa myöten se varmasti naarumuuntuukin helposti. Koska en ole vieläkään opetellut käyttämään mitään suunnittelu ohjelmia, niin pitää tällaiset 3D mallit hahmotella pienoismallien avulla. Tavallinen maitopurkki on kätevästi n.7cm levyinen, eli mittakaavassa 1:10 siitä sai hyvän pohjan johon eri muotoisia paperipaloja saattoi mallata:



Kuvassa oleva paperi on 160x50mm josta kulmat leikattu pois. Mittojen mukaan istuu nätisti konepeltiä vasten ja lakikorkeus 50cm, eli sama kuin nykyisellä katolla. Tämä siis korvaisi katon. Neulat takanurkissa on kiinnitys pisteet joiden varassa sen voi kääntää taakse kuten nykyisen katonkin. Haudutellaan ideaa ja siirrytään vakavempaan toteuttamiseen jos nykyinen katto ei jatketulla lipallakaan anna riittävää sateen suojaa...

21.9.2010 Testasin jatkettua lippaa sateessa, paljon parani, mutta edelleen kastuu takki leuasta 25cm alaspäin ja kädet kyynärpäitä myöten. Aiemmin kädet kastui kokonaan ja takkikin vyötäröä myöten. Vauhtia hidastaessa vesi ei valu enään syliin, eikä konepellille satava vesi pärsky yhtä pahasti naamalle. Alle 10km/h nopeudessa koppiin ei sada yhtään.
Aamulla kun menin töihin oli enään 4astetta lämmintä, olisi kaivannut vähän tuulensuojaa ylävartalolle. Alavartalo tarkenee jopa liiankin hyvin, mutta ei voi takkia avaamalla viielntää kun ajoviima viilentää kasvoja ja rintakehää. Eli näyttää entistä varmemmalta että kokeilen myös tuulilasia...

6.10.2010 Vihdoin sain hankittua 1,5mm Polycarbonaatti levyä ja rakenneltua siitä tuulilasin:



Ennen kuin aloin leikkelemään muovilevyä olin kokeillut maitopurkkimallin mukaista pahvia. Sen totesin vähän liian pieneksi, kuvan levy on siis 170x60cm kokoinen palanen. Taemmat pultit ovat saranat joiden varassa se kääntyy taakse kyytiin noustessa. Puurimat piti laittaa vahvikkeiksi ja pitämään muovin alareunan ohjaamon reunan suuntaisena.
Koeajo olikin sitten melko järkytys, aivan USKOMATON METELI. Ihan kuin U-muotoinen tuulilasi kaiuttaisi kaiken äänen suoraan nuppiin. Nyt ymmärrän miksi velomobili kuskit ajaa yleensä ilman kattoa. Alamäki nopeuskin jäi alemmaksi kuin koskaan aiemmin, 32,5km/h, eli tämä hidastaa vauhtia enempi kuin edellinen katto. Ajaessa mittailin tuulilasin yläreunaa ja totesin että siitä varmaan kestää ottaa 10cm siivun pois. Tuskin ainakaan nopeutta hidastaa, mutta meluongelmaan ei varmaan auta. Ajetaan nyt ainakin yksi sadekelin työmatka ilman muutoksia. Lasin huurtuminen ei nyt näyttänyt olevan ongelma, oikein puhaltelemalla sen kyllä sai huuruun, mutta kuivui itsestään. Kämmen selällä tunnustelin virtauksia korin sisällä ja aika virtaamatonta siellä on, huomaa jo siitä että hiki tulee tosi helposti jos vaatetus on sama kuin avopyörällä.

7.10.2010 Sattui sopivasti heti kevyt sadekeli joten pääsin testaamaan tuota tuulilasia. Yllättävän hyvin pysyi ajaessa kuivana, oikeastaan täysin päinvastainen kuin tuo pelkkä katto oli. Eli parkissa ollessa luonnollisesti kastui kattoa enempi, mikäli tuulilasia ei nostanut pään päälle. Mutta jo 10km/h nopeudessa suojaa liki täysin. 8km lenkin jälkeen kypärä oli päältä märkä kuin myös hiukset kypärän aukkojen kohdalta, mutta pitkin päälakea vesi ei valunut. Vaatteet oli muuten täysin kuivat, mutta takki oli pintakostea hartioista ehkä n. kämmenen kokoiselta alueelta.
Näkyvyys yllätti, uudelta polycarbonaatilta vesi näyttää valuvan isoina pisaroina pois. Tokikin lasissa on pienempiä pisaroita, mutta ne ei huonontaneet näkyvyyttä liikaa. Lenkin aikana ilta kuitenkin hämärtyi niin että katuvalot syttyi, se huononsi näkyvyyttä. Valo heijastuu kirkkaasti silmiin vesipisaroista aina katulampun ali ajaessa.
Mutta tuo melu... Se on selvästikkin rengasmelua, eturenkaan kuviossa ei ole yhtenäistä harjannetta selässä vaikka katurengas onkin. Rengasvolina voimistuu aina 25-30km/h nopeuteen asti, sitten se alkaa hiljalleen vaimeneen. Ilmeisesti ajoviima alkaa painamaan tuulilasia tuossa nopeudessa mutkalle, kun saman äänen vaimenemis ilmiön saa aikaiseksi kun taivuttaa tuulilasia yläreunastaan voimakkaasti taaksepäin. Eli jos levyä vääntää niin että pää ei ole tuon U:n polttomisteessä niin ääni olisi hiljaisempi. Tutkimisen paikka, sekä rengasmelun vaimentaminen että mahdollinen ohjaamon muotoilu.
Vastatuuli tuntui jokseenkin oudolta. Kun ajoviimaa ei tunne, niin tuntuu kuin aavalle paikalle ajaessa ajaisi yhtäkkiä johonkin siirappiin. Meno vaan hyytyy, ilman tuntuvaa syytä.

8.10.2010 Kokeilin kääntää eturenkaan toisinpäin ja rengasmelu hieman vaimeni.
Kävin myös ajamassa lenkin ja huippunopeus testin vastaavissa oloissa kuin 31.8.2010 ilman mitään katetta. Nyt lenkki oli samalla tiellä, mutta pidempi(17km vs. 10km), ilma vähän kylmempi ja navakka tuuli samasta suunnasta. Huippunopeus myötätuuleen alamäiessä 39,5km/h, tuolloin 39km/h, eli nyt tuuli varmaan vähän kovempi. Keskinopeus vain 17,5 kun tuolloin elokuussa 18,5. Eli vaikka miten jossittelee niin tämä tuulilasi hidastaa hieman vauhtia, ainakin vastatuuleen.

18.10.2010 Karkeasti arvioiden tuo katteen antama suoja vastaa noin kymmentä lämpöastetta. Nolla kelissä pärjää vaatteilla joilla ilman katetta pärjäisi +10asteessa.

19.10.2010 Löysin netistä laskurin jolla voi laskea erilaisten pyörien ja velomobiilien nopeuksia annetuilla tehoilla. Sen mukaan huonoimmat kaupalliset velomobiilit kulkevat suunnilleen samoja nopeuksia kuin higracerit, eli tämä minun kinnerini ei yletä läheskään niiden tasolle. Vaikka tähän laittaisi hyvät kumit ja saisi n.10% vauhdin lisän niin ei siltikään. Ei kyllä edes yllätä.

23.10.2010 Ensilumi, töihin mennessä vajaa sentti ja takasi tullessa 3senttiä. Pidon kannalta ei kovin haastavaa kun satoi sulaan maahan. Takarenkaalla saa polkaistua tyhjää, tai vastaavasti eturengas siirtyy sivusuunnassa, riippuen siitä kumman alla on parempi pito. Jarrujen yhteiskäyttö vaatii tarkkuutta, molempien vetäminen sutiin kääntää kinnerin tiellä kulmittain. Ohjauspito uskomattoman hyvä. Kun eturengas on kevyesti kuormattu niin myös sivulle vetävät voimat ovat pieniä, eli tiukatkaan ohjausliikkeet ei tuolla kelillä aiheuttaneet ongelmia. Pakkasta oli pari astetta, ei tunnu viima eikä tuu kylmä vaikka vaatetus olis sama kuin +10asteen kelissä. Jos tuulilasiin jää jäätä niin ajaessa ei lähde, mutta hengitys ilmasta ei kerry lisääkään. Vastatuuleen en lumisateeseen päässyt ajamaan, joten vielä en tiedä tarttuuko sade lasiin. Pehmeällä lumella tuo on aiempaa hilaisempi.

11.11.2010 Nyt siirtyy kinneri talviteloille. Alkaa autojen tamppaamat tieosuudet olla epämiellyttävän epätasaisia, ainakaan kinnerin levyistä tasaista ei löydy mistään. Siellä missä on lunta, niin on mukavan tasaista ja hiljaisempaa, mutta myös raskaampaa. CLWB:llä ajoin yhden päivän, työmatka meni samoihin aikoihin(n.30min) kuin tällä kinnerillä, mutta keli oli vähän raskaampi ja yksi risteys piti pöperölumivallien vuoksi jopa taluttaa. Kun takana on kaksi kuukautta ja yli 500km pelkkää kinnerillä ajoa niin vähän outo fiilis oli lähteä CLWB:llä. Vaatetta piti laittaa enempi ja silti ajoviima tuntui ottavan paljon kasvoihin vaikka pakkasta ei juuri ollut. Positiivista sen sijaan on ajon hiljaisuus, kyydin tasaisuus ja se että pyörä ei kulje kaltevallakaan tiellä kallellaan.

4.1.2011 -12 ja auratut tiet, pieni koeajolenkki. Ei oikeastaan mitään uutta. Lasi ei ajaessa huurru, mutta kun hengästyneenä pysähtyy niin alkaa huurtuun. Luonnollisestikkaan ei sula ajaessa. Siis jos talvella tällä ajaisi pitäisi olla kätevämmin avattava tuulilasi, voisi pyäshdyksen ajaksi avata tai ajaa hätätilanteessa lasi auki.

7.4.2011 Pyörätiet sulat ja alkoi kesäkausi pyöräilyssä. Kinneri pelasi kevyen keväthuollon jälkeen kuten syksylläkin. Heikko sadekeli kun lähdin aamu pimeässä töihin pyöräileen. Ensimmäisien kilometrien jälkeempä ei tuulilasista nähnyt juuri mitään. Autojen ja katulamppujen valo heijastui sadoista vesipisaroista estäen lasin läpi näkemisen. Talven aikana likaantuneelta lasilta ei vesipisarat valuneetkaan syksyn tavoin pois ja valtatieltä autojen päälle lennättämä vesisumu vai pahensi tilannetta. Piti siis ajaa niin että lasi oli raollaan ja katsoa sen ali.
Päivällä kotiin lähtiessä pyyhin lasin, mutta edelleen siihen vesipisarat jäi lujempaan kuin syksyllä. Päivänvalossakin se haittaa näkyvyyttä, mutta ei toki aiheuta mitään vaaratilanteita. Muut tiellä liikkujat ja tiessä olevat montutkin erottuu hyvin.

Jatkossa nämä pienet päivittäiset "uutiset" voi lukea BLOGISTANI, mutta kaikki kinneriin liittyvät rakenteelliset ja rakentamista koskevat jutut päivittyvätedelleen tänne.

31.5.2011 Muutama sateisempi päivä ja ajelin kickbiken sijaan tällä töihin. Matkalle sattui muutama hybridipyöräilijä joten pääsi alamäissä vähän vertaileen "rullaavuutta". Pikainen johtopäätös on se, että jos ajoneuvot kuljettajineen olisivat yhtä painavia niin molemmat menisivät mäet alas yhtä nopeasti, nyt minulla oli muutaman pyörän mittainen etu tuollaisessa 100-200m laskussa. Eli vaikka kate on hirveän näköinen, kulmikas ja julmetusti liian iso niin silti ilmanvastus ei ole pystypyöräilijää suurempi.

23.7.2011 Sain käytöstä poistetun saunan LED-valosarjan josta aloin rakentelemaan valoja kinneriini. Aluksi eteen neljä lamppua:



Vähän vielä sähköistys hommat vaiheessa. Tarkempi silmäiset huomaa kuvasta myös sen, että vajaan vuoden käyttö jättää jälkensä. Tuon heijastimen rikkonut tölmäisy olisi varmasti jättänyt ruman jäljen maalattuun lasikuitukoriin.

20.8.2011 Turhaanpa rakentelin nuo valot. Kesäloman aikana on työpaikkani portti vaihtunut "karuselliksi", siitä ei saa kinneriä läpi ujutettua. Portin ulkopuolelle sen toki voisi jättää, mutta siitä on liki kilometri vielä matkaa jäljellä. Sama siis ajaa kotoa asti pyörällä jonka saa portin läpi. Yritän vielä selvitellä että saisiko poikkeusluvalla ajaa sähköisestä autoportista, mutta kovin suuret odotukset eivät tuon suhteen ole.

29.8.2011 Pitkän aikaa pitänyt taltioida nuo strategiset mitat, tässä ne nyt on:

Akseliväli	160-165cm
Kammet taka-akselista	102cm
Kammet maatasosta	35cm
Penkki maatasosta	25cm
Konepelti maatasosta	68-82cm
Sisäleveys	70cm
Max leveys	103cm
Runkokehikon yläputki	160cm
Runkokehikon alaputki	127cm
Nojakulma	60astetta

4.9.2011 Kinneri vaihtoi omistajaa ja on uuden omistajan polkemana nyt matkalla kohti Joensuuta.

16.10.2012 Luin nojapyöräfoorumilta että kinneri on edelleen uudella omistajalla. Hän on ajellut sillä talvellakin ja pitää sitä eräiden ominaisuuksien puolesta jopa kaupallisia versioita parempana. mm. parempi tuuletus, peruutusmahdollisuus ja ketteryys olivat tällaisia ominaisuuksia. Yhdyn mielipiteeseen ;)


Suomalaisia kinneri Linkkejä:

Teuvon kinneri
Arton kinneri
Puusilmän Mango+ blogi
Ajatar 2 Wanhan kinnerin entisöintiprojekti.
Appelsiini kinneri-säie nojapyöräfoorumilla
Jarkon Blogissa muun jutun ohella tarinaa hänen polkuauto/kinneri-projektistaan
Nuoli Valmistunut kesällä 2011 Tampereella.

Arkipyöräily ja aerodynamiikka

Tähän kinneri sivun loppuun ajattelin kirjailla vähän ylös asioita mitä olen itse havainnut ja nettiä selatessa tullut vastaan. Osion sisältö muuttuu tarvittaessa ja mitään tieteellisesti vakavasti otettavaa faktaa siitä tuskin löytyy.
Aluksi on aina väite vähän isommalla tekstillä ja perässä ajatuksia mitä se minussa herättää.

Vesipisara on paras mahdollinen muoto ilmanvastusta ajatellessa.

-Oikein, siinä nopeudessa ja ilmavirran suunnassa jossa ko. vesipisara on.
-Vesipisaran muoto ja koko ovat riippuvaisia nopeudesta, Pyöräillessä tämä on mahdotonta.
-Vesipisara muotoutuu myös ilmavirran suunnan mukaan, Pyöräilessä tämäkään ei ole mahdollista.
-Vesipisara ei mene lähellä kiinteää asinettä kuten pyörä menee tiellä.
-Kun rakennetaan jotakin huippunopeus ajoneuvoa niin tiedetään nopeus jota sillä tavoitellaan ja nopeuksia ei tavoitella tuulisella kelillä, tällöin pisaran muoto on perusteltu, ei vaihtelevissa pyörätie olosuhteissa.
-Pelkkä pisaramuodon lisääminen ajoneuvon perään ei pienennä ilmanvastuskerrointa juuri ollenkaan. Lisää vain painoa ja ajoneuvon otsapinta-alaa sivuvastaisessa ilmavirrassa. Alla kaksi kuvaa joiden kulmissa ajoneuvojen ilmanvastuskerroin:



Pieni ilmanvastuskerroin kotikonstein.

-Ei onnistu kuin vahingossa. Ilmanvastus kerroin ajoneuvoissa on kiinni hyvin pienistä jutuista, joiden vaikutusta ei voi silmämääräisesti arvioida.
-Henkilöautoissa tuo kerroin vaihtelee yleisesti 0,3-0,4 välillä.
-Wanhassa kuplavolkkarissa, joka on hyvinkin pyöreä linjainen ja jopa "pisaramainen" on ilmanvastuskerroin 0,47. Tuon vastakohta muotoilun suhteen voisi olla kulmikas 70-luvun VW Golf, sen kerroin on 0,42, eli kulmikkuudesta huolimatta ilmanvastuskerroin on kuplaa pienempi.
-80-luvun Opel Omegassa ilmanvastuskerroin on automailman pienimpiä 0,28. Tämä lienee noiden kahden edellisen puolivälistä muotoilun suhteen, ei pyöreä, mutta ei kulmikaskaan. Tuohon pääseminen on varmasti vaatinut paljon tuulitunnelitestejä. Uusi, 90-luvun tuulitunnelissa testattu kuplavolkkari on kertoimeltaan 0,37.
-Netistä löytyy paljon erilaisia ilmanvastuskerroin taulukoita joita kannattaa katsella. Esim. hyvin harva, ei oikeastaan mikään tieliikenteeseen soveltuva urheiluauto pääse tuohon perhemallin omegan kertoimeen.
-Muotoiluun siis turha kinnerin rakentajan "polttaa ruutia", paitsi ulkonäöllisistä syistä.

Otsapinta-ala.

-Päinvastoin kuin edellinen, tämä on helppo todeta ja sen vaikutus on sama ilmavirran suunnasta huolimatta: Mitä pienempi sitä parempi.
-Kun ihminen siirtyy pystypyörän seisoma-asennosta nojapyörän istuma-asentoon niin ilmanvastuskerroin ei laske vaan pienempi ilmanvastus(ilmanvastuskerroin x otsapinta-ala) selittyy tuolla otsapinta-alan pienenemisellä.
-Puoliympyrän muotoinen tuulilasi hidastaa tuota mun kinnerin nopeutta kulmikasta kattoa enempi, koska sen pinta-ala ajoviiman suunnasta katsottuna on paljon suurempi.
-Kinneristä kannattaa tehdä siis niin pieni kuin mahdollista ilmavirran suunnasta(edestä ja etuviistosta) katsottuna. Ilmanvastuksen lisäksi se pienentää painoa.

Matala on korkeaa nopeampi, mutta miksi?

-Korkean ajoneuvon otsapinta-ala on helposti suurempi kuin matalan.
-Pyöräilynopeuksissa tässä rannikolla se johtuu paljolti tuulesta. Ylhäällä tuulee enempi kuin alhaalla. Maan pinnan kitka, kasvillisuus ja maan muodot hidastaa ilmavirran nopeutta maan pinnassa. Kynttilä palaa maassa, mutta tuuli puhaltaa sen sammuksiin jos se on lyhyen kepin nokassa.

Mitä teksin nyt erilailla jos saman projektin aloittaisin alusta?

-Tekisin korista kapeamman, sitä olisi vara kaventaa n.10cm, eli melko pienennys otsapinta-alaan ja kevenisihän se samalla.
-Lyhyemmät kammet, jolloin voisi tehdä keulasta matalemman.
-Kun keula on matalempi ja polvet ei nouse kampien vuoksi niin ylös niin nojakulmaa voisi loiventaa näkyvyyden kärsimättä. Taas pienenis otsapinta-ala.
-Koska kinneristä tulisi matalampi olisi järkevämpi siirtyä käyttämään ehkä 20" eturengasta jotta haarukan yläpää ja ohjaus mekanismi ei tulisi näkökenttään.
-Katosta turha tehdä noin leveää, vaan korin muoto pitäisi olla sellainen että hartiat menee sen sisään ja vain pää jää erillisellä katolla peitettäväksi. Otsapinta-ala taas pienenis, mutta paino ehkä vähän nousisi kun ohjaamo pitäisi saranoida eri tavalla kyytiin pääsyä ajatellen.

Etusivu