Päävalikko

Värikoukun teko-ohjeet

Kaapparikisat

Värikoukun teko-ohjeet, vaihe 1

Värikoukun tekeminen on pirullisen helppoa. Kuka vaan pystyy siihen. Otetaan pieni kolmihaarakoukku ja kierretään punaista lankaa koukun varteen, lakataan se ja kas, meillä on pyytävä ja kestävä värikoukku. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se nimenomaan onkin, mutta...

Kukaan ei nykyään juuri käytä edellä olevan kaltaista yksinkertaista ja tehokasta koukkua, vaan siinä pitää olla sen seitsemän sorttia hilettä, karvaa ja helmeä. Ja vielä kuutta väriä koukussa, jotta silmä siinä lepää!

Joten asiaan. Tehdään sellainen, joka miellyttää!

Hommahan lähtee koukun valinnasta. Koukkuna käytetään yleisimmin pitkävartista kolmihaaraa. Pystypilkin alle laitetaan pilkin kokoon sopiva koukku, eli 40 - 50 millin pilkin alla killuu yleensä numeron 14 koukku. Pienempiin siis numeroa 16 ja suurempiin 12, jopa 10. Ison tasarin alle riipaistaan rohkeasti numero kasi. Lyhytvartistakin koukkua voi käyttää, mutta sellaisesta kala on vaikeampi irrotella kuin pitkävartisesta. Ja luonnollisesti koukku on aina kemiallisesti teroitettu, se säästää hermoja ja parantaa kalantuloa merkittävästi.

Koukkuja kannattaa tehdä aina useampia samanlaisia kappaleita kerrallaan. Jos nimittäin joskus tulee vahingossa synnyttäneeksi todellisen pikkukalan murhakoneen, niin yksi ainakin jää retken jälkeen malliksi, jota sitten monistetaan tulevien päivien iloksi. Kaveritkin saattavat tykätä siitä, että heitä muistaa silloin tällöin hyvällä koukulla. Aluksi ei kannata yrittää tehdä liian pitkiä sarjoja, jottei kiinnostus häviä suttuihin. Sitten kun kokemus ja taidot karttuvat, pystyy tekemään kymmenen, jopa 20 koukun täsmälleen tasalaatuisia sarjoja.

Sitten vaan halutun kokoiset koukut kiinni alustaan ja vaiheeseen 2...

Värikoukun teko-ohjeet, vaihe 2

Vaihe 2 alkaa aina huolellisella suunnittelulla. Mikäli sinulla ei ole valmista koukkua malliksi, niin joudut ihan itse päättämään, minkä värisiä ja tyyppisiä koukuistasi tulee. Tämä on vaikein vaihe, lopullinen toteutus on tylsää puurtamista. Ja juuri tässä vaiheessa voi töpeksiä pahiten, väärän värisillä koukuillahan ei voi saada mitään...

Mutta itse asiaan. Liikkeelle lähdetään aina liiman ja väriaineiden sekoittamisesta. Homman voi tehdä joko niin, että kaikki aineet sekoitetaan heti yhteen, taikka niin, että väriaineet sekoitetaan ensin liimaan, ja kiihdytin lisätään myöhemmin. Lopputulokseen asialla ei ole merkitystä.

Kun aineet on saatu sekaisin, alkaa kiireisin työvaihe. Liimaseos kuivuu jo viidessä minuutissa niin jäykäksi, ettei sitä enää voi käyttää. Eli hammastikulla otetaan pieni liimapisara, ja pyyhkäistään sitä koukun kuhunkin haaraan varren puolelle. Pyri tekemään pisarasta aina tasakokoinen, jota koko koukkusarjasta tulee samanlaisia. Pisaran koko ei ole mitenkään ennalta määrätty. Liian suuri pisara on silloin, kun se pienentää liikaa koukun kitaa, jolloin kalan tarttuminen heikkenee. Liian pieni se tuskin voi olla, koska jossain olosuhteissa aivan henkäys väriä koukun haarassa saattaa olla juuri se salainen ase, johon kala ottaa. Mutta useimmiten tämä ensimmäinen pisara toimii koukun päävärinä, ja sen lisäksi koukkuun tulee muita värejä tai muuta koristusta. Yksi määritelmä tämän peruspisaran "oikealle" koolle ja paikalle on se, että koukun on pystyyn asetettuna seistävä haaroillaan, eikä pisaran alaosalla. Tässäkin on huomattava, että tällöin yleensä pisaran alle tulee vielä 2-3 liimakerrosta, joten lopullinen koukku ei käyttäydy näin. Lisäksi, jos on tarkoitus, että perusvärin alle ei tule enää muuta kuin yksi lisäväri, niin liiman voi antaa valua hieman alemmas. Kokemus ja mieltymykset ratkaisevat lopputuloksen.

Näin on saatu valmiiksi koukun runko-osa, joka tässä vaiheessa on periaatteessa samanlainen kuin vaiheen yksi esimerkki yksinkertaisesta värikoukusta, vain verrattomasti kestävämpi. Mutta jatketaan suunnitelman toteuttamista vaiheessa 3...

Värikoukun teko-ohjeet, vaihe 3

Vaiheessa 3 tehdään koukkuun lisävärit ja muu koristus. Aloitetaan perusvärityksestä: tehdään koukun päävärin yläpuolelle, eli lenkin puolelle lisäväri, "kaulus". Liimaa siis yksinkertaisesti levitetään päävärin ja koukun varren päälle, muuta ei liikaa. Tämän ja oikeastaan kaikkien meikkausvaiheiden ajan koukut saavat olla haarat ylöspäin alustassaan. Päävärin alle, eli haarojen puolelle lisätään "naama". Tässä liimaa levitetään koukun haarojen väliin perusvärin päälle niin paljon, että suoraan yläpuolelta katsottuna uusi väri muodostaa kolmion, jonka kärjet ovat koukun haaroilla, ja jonka sivuilta pääväri hieman näkyy. Muista, että jokaisen värin jälkeen annat liiman kuivua riittävästi, etteivät värit uppoa toisiinsa. Naaman päälle laitetaan sitten "silmä" eli useimmiten joko valkoinen tai musta täppä. Sen päälle tulee "iiris" eli voimakkaasti silmän kanssa kontrastissa oleva väri ts. musta/valkoinen piste. Tottakai muitakin silmän ja iiriksen värejä käytetään. Toinen versio peruskoukusta on naamaan tehty silmäpari ilman iiriksiä ja lisänä iskuhaara, eli koukun haaran ympäri tehty lisäväri. Silmän paikkaa voi vaihdella vapaasti ja iskupisteen voi tehdä vaikka joka haaraan...

Peruskoukun lisäksi voit tehdä koukulle mitä kummallisimpia meikkaustemppuja. Viiksekkään koukun saat, kun pujotat koukun päävärin läpi poikittain langan. Pujotus sujuu parhaiten, kun liima ei enää tartu sormiin, mutta on vielä elastista. Toinen tapa tehdä viiksikoukku on liimata viiksilanka päävärin ja naaman väliin. Mätikoukku tehdään pienten lasihelmien avulla, niitä ripotellaan yleensä päävärin päälle, kun liima on vielä tarttuvaa, muttei enää juoksevaa. Helmet painetaan liimaan, jotteivät ne irtoaisi helposti. Karvakoukun periaate on sama, mutta karva lisätään yleensä vain kaulusväriin. Duppauskarva kannattaa leikata lyhyeksi ennen liimausta, jolloin tartuntapinta kasvaa, ja koukusta tulee tuuheampi. Hilekoukkuja voit valmistaa lisäämällä hileitä joko suoraan liiman sekaan tai karvan tapaan liiman päälle, jolloin ne käytössä "harvenevat". Timanttikoukku syntyy, kun päävärin alle liimataan uuden värin sijaan pieni lasinen "timantti".

Edellä esitettyjen koukkutyyppien lisäksi voit kehitellä aivan omia tapoja tehdä värikoukku. Mikäli joku keksii jonkin uuden menetelmän, jolla koukun teko helpottuu taikka kalantulo paranee, niin otamme varsin mielellämme vinkkejä vastaan.