Vicky - dramaattisin romantiikkasarjis

"Se on myöhäistä" -kansi Vickystä 2/1961

Nimi huumorisarjasta

Vuosina 1957-64 julkaistu Vicky-sarjakuvalehti toi amerikkalaisen romantiikkasarjakuvan Suomeen kymmenkunta vuotta sen jälkeen, kun romantiikkasarjat olivat valloittaneet Amerikan. Vickyn kannessa sisällöksi luvataan ”Rakkautta, jännitystä, romantiikkaa, huumoria”.

Lehden nimi Vicky on lainattu Vicky-teinihuumorisarjasta. Amerikassa Archie-Justus-tyylistä Vicky-lehteä ilmestyi viisi numeroa 1940-luvun lopulla. Suomen Vicky-lehdessä julkaistiin nimisarjan lisäksi myös teinihuumorisarjoja Jerri, Kikka, Liisi, Pelle ja Pirre. Aluksi huumorisarjoja oli kaksi tai kolme joka lehdessä, mutta 1960-luvun puolella niiden määrä väheni ja viimeisinä julkaisuvuosina teinihuumoria oli mukana vain silloin tällöin.

Vicky-lehden pääsisällön muodostavat romantiikkatarinat, joita on kolme tai neljä joka numerossa. Vickyn romantiikkasarjat ovat 6-8-sivun mittaisia dramaattisia kertomuksia rakkaussuhteissa koetuista ongelmista.

Sisältö kolmiodraamaa

Romantiikkasarjakuvalehtien tarinoissa ei yleensä ole pysyviä sankareita tai sankarittaria, vaan koko henkilökaarti vaihtuu aina tarinasta toiseen siirryttäessä. Useimmat Vickyn tarinat ovat kolmiodraamoja, joiden tyypillisiä otsikoita olivat ”Hän rakasti toista”, ”Ikuinen morsiusneito”, ”Murtunut sydän”, ”Palaa luokseni” ja ”Sain opetuksen”.

Vickyn romantiikkasarjojen piirrosjälki on yleensä korkeatasoista ja myös tarinat ovat suhteellisen laadukkaita. Mielenkiintoisuutta lisää kertomusten 1950-lukulainen arvomaailma, joka tuntuu nykylukijasta yllättävän historialliselta - usein jopa huvittavalta.

Tekijöistä ja alkuperäisjulkaisuista ei yleensä anneta mitään tietoa. Oma salapoliisityöni on paljastanut, että parhaimmalla kaudellaan vuosina 1959-62 monet Vickyn kannet ja tarinat on lainattu sellaisista amerikkalaisista DC:n romantiikkalehdistä kuten Girls' Romances ja Girls' Love Stories. Valitettavasti suomalaisjulkaisujen painotyössä on kuitenkin säästetty ja alunperin värilliset tarinat on julkaistu vaatimattomammin mustavalkoisina.

Parin viimeisen vuoden lehdistä voi lukea, että joidenkin tarinoiden tekijöinä ovat olleet mm. sarjakuvan mahtimiehet kuin Stan Lee ja Jack Kirby. Tuon ajan Vickyistä ilmenee lisäksi, että sarjoja on käännetty sellaisista lehdistä kuin Marvelin Love Romances ja Linda Carter sekä Charltonin Nurse Betsy Crane. Vuodet 1963-64 ovat kuitenkin siinä mielessä poikkeuksellisia, että tuolloin lehteä alettiin täyttää erilaisilla lääkäri- ja sairaanhoitajatarinoilla.

Kannet huikeita

Vaikuttavinta Vicky-lehdessä ovat dramaattiset DC:n romantiikkalehdistä lainatut kansikuvat. Kantena on yleensä jonkun tarinan avauskuva, johon on kiteytetty kertomuksen sykähdyttävä ydinkohta. Usein srajakuvaruutumaisen kannen viestiä on vielä täydennetty puhekuplalla.

Varsinkin 1950-luvun sarjakuvalehtien kerronnalle on tyypillistä, että kertomuksen otsikkosivulle piirretään isompi kuva, jolla lukija johdatetaan kerrottavaan tarinaan. Sarjakuvapiirtäjillä oli tapana satsata erityisesti tähän avauskuvaan.

"Anna sen kestää ikuisesti"- kansi Vickystä 3/1959

Lehden parina viimeisenä vuotena sisällön latistuessa myös kannet muuttuvat tylsemmiksi. Vaikuttavien piirroskuvien tilalle tulevat lemmenparien valokuvat ja 1960-luvun viileämpään tyyliin tehdyt maalaukset rakastavaisista. Koko ilmestymisensä ajan Vickyn takakantena oli yleensä värivalokuva jostakin suositusta filmitähdestä.

Julkaistut lehdet

Vicky-lehteä julkaistiin 87 numeroa, joista useimmat olivat 36 sivuisia. Julkaisija oli aluksi Kustannus Oy Pecos Bill ja numerosta 1962/11 alkaen Sarjakustannus Oy.

1957: 1-4 (numerosta 2 alkaen sisäsivuilla yksi tehosteväri, joka vaihteli eri numeroissa)
1958: 1-12
1959: 1-12 (numerosta 8 alkaen sisäsivut kokonaan mustavalkoisia; numerossa 12 oli 52 sivua; valokuvakannet: numerossa 8 Paul Anka ja numerossa 12 Elvis Presley)
1960: 1-12 (numerossa 12 oli 52 sivua)
1961: 1-12 (numerossa 12 oli 52 sivua)
1962: 1-12 (numerossa 12 oli 52 sivua)
1963: 1-12 (numerossa 3 viimeinen sarjakuvaruutumainen piirroskansi; numerossa 6 ensimmäinen maalauskansi; numerosta 4 alkaen kansikuvina vaihtelivat maalaukset ja valokuvat)
1964: 1-12 (numero 11-12 oli kaksoisnumero)

Ruotsissa, jonka kautta monet sarjakuvat ovat tulleet Suomeen, Vickyn julkaiseminen alkoi jo 1956 ja päättyi vasta 1969. Lehteä julkaistiin parhaaseen aikaan kahden viikon välein, joten Ruotsissa julkaistujen Vicky-lehtien kokonaismäärä on peräti 275 (lukua saattavat vähentää kaksoisnumerot, joista minulla ei ole tietoa). Sama kustantaja Centerförlaget julkaisi vuosina 1959-63 myös pienempikokoista Vicky-biblioteket-lehteä 115 numeroa, jonka jälkeen julkaisun nimeksi tuli Nicky-biblioteket.

Vahvasti Suomessakin vaikuttanut Williams aloitti Ruotsissa vuonna 1971 romantiikkalehti Shirleyn julkaisemisen. Numerosta 3 lähtien lehden nimi muutettiin Vickyksi. Tällä nimellä lehteä julkaistiin ensimmäisenä vuonna numerot 3-5 ja vuonna 1972 numerot 1-12.

Lisää romantiikkaa

Vicky ei ollut Suomessa aikansa ainoa romantiikkasarjakuva. Sen rinnalla lemmenpulmia käsittelivät Herttasarja 1956-68(?), Ajanviete 1960-64, Me kaksi 1961-64 sekä Sinä ja minä 1962-63. Kaikki nämä lehdet julkaisivat englantilaisia sarjoja pienemmässä sivukoossa, jossa yleensä oli vain kaksi tai kolme sarjakuvaruutua yhdellä sivulla. Lisäksi jokainen numero sisälsi vain yhden koko lehden mittaisen sarjakuvan. Muutaman sivun mittaisia romantiikkasarjoja isommassa sivukoossa sen sijaan julkaistiin muun aineiston ohella Ajan Sävelessä, joka ilmestyi 1955-63.

Romantiikkasarjakuvia on julkaistu myöhemminkin, mutta nämä lehdet ovat yleensä jääneet lyhytikäisiksi. Siirryttäessä 1970-luvulle markkinoilla olivat Hertta 1969-71, Romanssi 1971-72 ja Nuori rakkaus 1972-73. Seuraavassa vuosikymmenen vaihteessa tarjolla olivat Treffi 1977, Herttasarja 1976-77 ja Frendi 1977-86. Näistä lehdistä pitkäikäisimmät Hertta ja Frendi sisälsivät myös muuta aineistoa kuin sarjakuvia.

Suomalaisissa romantiikkasarjakuvalehdissä on poikkeuksetta värikansi, mutta itse sarjakuvat ovat yleensä mustavalkoisia. Poikkeuksen muodostavat Ajan sävel ja Vickyn useimmat 1950-luvun numerot, joissa mustavalkokuvia on "piristetty" yhdellä lisävärillä. Kokonaan värillisiä ovat Nuori rakkaus ja Treffi.