Tekstejä

Laulujen sanoja olen kirjoitellut niin lastenteatteriproduktioihin, kuin Silveryn levyillekin, mutta ajattelin silti pitäytyä Sue Van Doen teksteissä. Loput ehkä joskus toiste.

SUE VAN DOE: RUMA (MELSKE 003, ILM. V. 1993)

1. TÄMÄ OUTO TUNNE

Se seinälläni riippuu, sitä tihkuu katosta
Mun oveen kolkuttaa, sitä löytyy matolta
Portaillani makaa, aina ryömii jaloissa
Tanssii äänettömään tahtiin keinovalokeiloissa
Niin kuin kutka selässäni, tai pisto maksassani
Minut hyppäämään se saa , se kiertää suonissani
Se uhkuu, puhkuu, puhaltaa ja huutaa nimeäni
Haukkuu kuin koira, ulvoo sisälläni

Tää se päivä on, jota odottanut en
Tää se vaiva, jonka kohtaan vaikeroiden
Niin kuin salama taivaalta, varas yön pimeydestä
Se saapuu salaa huokaillen ja hiljaa hehkuen
Sitä kiinni ei saa, en voi sitä kadottaa
En lainata, en myydä, enkä varastoida
Sen salaisuus on loputon, sen viesti riemukas
Se poimi talteen tarkasti ja pidä sylissäs

( ja sitten koko hoito uudestaan)

2. SYDÄNSURUJA

Vahvasti naamioituneena hän astui mun elämääni
Mä menin halpaan, tartuin kuin liisteriin
Tosi kreisi leidi en oo nähnyt toista moista
Ja mä oon ollut naimisissa kerran jos toisenkin

Raha ei tee tiukkaa, ajasta saattaa tulla puute
Nyt mä oon kyllä kusessa, kuka tahansa voi sen nähdä koska
Mulla on tää nainen, joka on mun painajainen
En tiedä mitä teen ja mihin menisin

Viiltää, viiltää - sydän rinnassa repeää
Viiltää, viiltää - Kylmät väreet kulkee pitkin selkää
Viiltää, viiltää - Päätä huimaa, vatsaan koskee
Viiltää, viiltää - En oikein pysty keskittymään

Joskus katson peiliin, mutten kysy kuka mä oon sillä
Tiedän vastauksen varsin tarkasti
Mutta tää nainen, kuka kertoisi mulle mitä
Hän aikoo tehdä, mihin mua vie

Raha ei tee tiukkaaa…

Viiltää, viiltää… (2x)

3. 3 PIENTÄ LINTUA

Lähtekäämme kävelylle lähimpään metsään
Missä suuret puut kurkottavat kohti taivaita
Juhlalliset oksat varjostavat siellä meitä
Eikä aurinkokaan pääse liikaa paahtamaan
Pienen puron luona voimme vilvoitella, levähtää
Uittaa varpaitamme, antaa niiden kuivahtaa
Keuhkot täyteen hengitämme tuoksuvaa ilmaa
Juoksemme ympäriinsä ilman kenkiä

Lähtekäämme kävelylle läheiseen metsään
Jätetään kaupunki kauas taaksemme
Antakaamme lihastemme hetkeks rentoutua
Istuudutaan yhdessä pehmeälle ruoholle
Mansikoita maistamme ja sitten katselemme
Pienten oravien huimapäistä leikkiä
Linnut puissa laulaa, tuuli keinuttelee niitä
Ilma täyttyy tuoksuista ja metsän äänistä

Ja Aurinko paistaa
On lämmintä ja raukeaa
Pienet linnut laulaa
Korkealla puiden latvoissa

Lähtekäämme kävelylle lähimpään metsään
Rakastellaan rennosti sammalmättäällä
Levätkäämme hetkinen, voidaan vaikka nukahtaa
Ja jonkin ajan kuluttua jälleen herätään
Juomme vettä lähteestä ja kasvot pesemme
Antaa kesätuulen ne hetkessä kuivattaa
Kolme pientä lintua äänissä laulaa
Korkealla yläpuolellamme puiden latvoissa

Ja aurinko paistaa…

4. RUMA 1

Kaukaiset kaiut soivat korvissani
Tuovat mieleen ajat, jolloin elin nopeasti
Taivaalliset näyt kiitää silmissäni
Muistuttaen öistä, jotka käytin loppuun asti
En millään, en mihinkään, en vaihtaisi pois
En hetkeäkään ajatellut, ett luopua vois
Jos joku, niin miksen siis minä
Mun henki haisee eikä muhun muutenkaan luottaa voi
Mä ruma oon, ruma oon , ruma oon
Ruma oon , ruma oon, ruma oon

Pliis, pliis, pliis, jos sä vähän haluut levähtää
Tänne älä tuu täällä ei oo tarpeeks fiiniä
Meitä vaivaa paha puute kaikesta
Rahat loppui ja me juodaan halpaa punaviiniä

Tylsä
Sen nyt näkee vähän vähemmälläkin
Laiska
No, sitä nyt ei tarvitse niin mainostaa

Kaukaiset kaiut soivat korvissani…

Tylsä
Joskus oon ja joskus taas bailataan
Laiska
Täytyy myöntää aina ei niin huvita
Tylsä
Joskus oon …
Laiska

5. SALAISUUS

Mun beibi asuu keskellä metsää
On niin vaikee eroa kestää
Hän hyvin harvoin käy kaupungissa
Ei kai oo ihme, että oon juovuksissa

Jotain hämärää tässä kyllä piilee
Mä oon jotenkin sekaisin, miksi on hän niin viilee
Vakoileeko hän, onko rikos mielessä
Terrorismi, tai muuta pielessä

Uuh, uuh, mun täytyy tietää
Uuh, uuh, ei tätä voi sietää

Mun beibi tekee mut ihan hulluksi
On pakko tietää, mitä ja miksi
Onko kyseessä uusi rakkaus, vai kenties jopa avioliitto
Olen hämmentynyt, tätä jatkunut on jo monta viikkoo

Nyt saa riittää, mä en kestä tätä enää
Hyppään bussiin, menen vastausta penään
Mä häntä lemmin, mutt en tiedä miksi emmin
Lähtisinkö tänään, vai vasta vähän myöhemmin

Uuh, uuh, mun täytyy tietää
Uuh, uuh, ei tätä voi sietää
Uuh, uuh, mun täytyy tietää
Uuh, uuh
Uuh, uuh, mun täytyy tietää
Uuh,uuh
Uuh, uuh
Uuh,uuh

6. ISO POIKA

Ensin yksin kävelit
Sitten kaksin makasit
Kolmas liittyi joukkoon melkein
Ennen kuin huomasit

Oot iso poika nyt
Lapsuutes on päättynyt
Peter Pan ilmiöitä
Tarjoo vain disneyn piirretyt

Ostoskassit, vaippapussit, äidinmaidonvastikkeet
Pilttipurkit, tahnat, soseet, lasten lempikastikkeet

Ostoskassit, vaippapussit, äidinmaidonvastikkeet
Pilttipurkit, tahnat, soseet, lasten lempikastikkeet
Leikkiautot, vauvanuket, palapelit, linnakkeet
Hanskat, hatut, kaulaliinat, kaikenmaailman tarvikkeet

Taas yksin kävelet
Lapses ovat lähteneet
Naises löysi uuden melkein
Ennen kuin huomasit

7. KUUMA

Pinttyneen hien haju nousee sieraimiin
On ollut liian kuuma, liian kauan
Näkökenttä hämärtyy, hiki silmiin valuu
Aurinko paistaa, eikä pilviä näy

Selkärankani värisee
Aivot tärisee
Veri suonissa kiehuu
Ja pääni halkeaa

Vajoan, mä hukun, uppoon tähän lämpöaaltoon
Hiki valuu taas pitkin kylkiäni
Kaukainen muisto: lasillinen jäävettä
Tuokaa jotain juotavaa, tai mä kuolen janoon

Selkärankani värisee…

Pinttyneen hien haju nousee sieraimiini
On Ollut liian kuuma liian kauan
Kaukainen muisto: lasillinen jäävettä
Tuokaa jotain juotavaa, tai mä kuolen janoon

Selkärankani värisee…

8. KIELIPELI

Totuutta ei kai oo niin vaikee ymmärtää
Tää on sun läksys, näin sun täytyy pyörähtää
Nyt kieli ulos, niin vanhat, kuin nuoret
Tää se päivä on, aukee maat, siirtyy vuoret

Se on julma leikki, eräänlainen testi
Kaikki mukaan pyydetään, lue tarkkaan sääntöteksti
Voittaa voi nyt jokainen, siis älä epäröi
Tää kenties on se hetki, joka kaiken muuttaa voi

Eikä se oo mikään euroviisukilpailu
Tää on se niin kuuluisa kielipeli
Eikä mikään tavallinen rokkifestari
Tällä kertaa kyseessä on
Uskomaton kielipeli

Voit sitä lyödä
Voit sanasi syödä
Voit jättää paikoilleen
Tai tutkia ja toimittaa
Voit vääntää, voit kääntää
Vakuuttaa, tai vaikuttaa
Voit kertoa ja vähentää
Tainnuttaa tai taivuttaa
Voit toistaa, voit poistaa
Puolustaa tai piirittää
Kiertää ja kaartaa
Vaimentaa tai vaientaa
Voit itseäsi pettää
Uskoa tai unohtaa
Voit kuvitella, huvitella
Sytyttää tai sammuttaa

Tää ei oo mikään euroviisukilpailu
Kunhan vaan kuuluisa kielipeli
Eikä mikään tavallinen rokkifestari
Päivän tarjous: HYVÄT NAISET JA HERRAT!
USKOMATON KIELIPELI!

9. LIIAN TIUKAT HOUSUT

Aina silloin tällöin rakastun tähän naiseen, jolla on suunnattomat rinnat
Vaikka joskus epäilen kyseessä on vain ja ainoastaan nämä suurenmoiset pinnat
On mulla luissa ja ytimissä ja hyvin syvällä sielussani
Kaikki sairaudet mitä kuvitella saattaa, mutta tämä on niistä ehdottomasti pahin
Joka aamu läksin ulos ja tulin taas takaisin kassi murheita täynnä
Asiaa ei juuri auttanut, että tiesin ei tässä näin, ei tässä näin pitänyt käydä
Mutta sinä nimenomaisena aamuna, jolloin törmäsimme päätä pahkaa
Koko ostoskeskus tärisi ja värisi, oli täynnä suuren onnen odotusta

Neuroottinen ja pakokauhun partaalla
Syyllisyydentuntonsa piinaama
Sulkeutunut ja kyyninen
Pohjimmiltaan hellä, sentimentaalinen
Keski - ikäinen mies
Jolla on liian tiukat housut

Kaljavatsani pursui yli äyräiden ja näytin kaikin puolin räjähtäneeltä
Hän sen sijaan näytti siistiltä, mutta ehkä hieman hämmentyneeltä
Tervetuloa uppoavaan laivaan vakuutin kapteenin äänenpainoin
Tämä saattaa olla elämäsi tilaisuus, sain soperreltua vaivoin
Hän astui lähemmäs ja ketterästi väisti pahan hajuisen hengityksein
Hymyili niin, katsoi suoraan silmiin - No, melkein laskin allein
Oot niin söpö, tekisi mieli hoivata kuin kaunista kukkaa
Sä tarviit hellyyttä ja huolenpitoo, mutta ennenkaikkea sun täytyy vaihtaa sukkas

Neuroottinen ja pakokauhun partaalla…

10. KAHLEKUNINGATAR

Hän oli ollut, tai on kai vieläkin
Jos ei muuten, niin mun muistoissain
Vuosisatamme suurin taikuri, hän
Uhmasi kuolemaa, hän karkas kahleista

Olin häntä ihaillut jo kauan salaa, hänet
Tahdoin kuningattarekseni, mutta
Kuinka murtaa piittaamattomuuden muuri, hän ei
Selvästikään nähnyt mun rakkauttain

Ahaa, hän sanoi, selvitti kurkkuaan, kun
Liiketoimet meidät vihdoin yhteen toi
Tehdään nyt selväksi, ei aikaa joutavaan
Bisnes on bisnestä ja pidetään siitä kii
Sillä

On turha leperrellä
Ei tehoo temput nuo
En koskaan ollut poissa
Ja nyt oon tullut takaisin (2X)

Mä tartuin kynääni, sen hänelle ojensin
Nimi tuohon ja saat mahdollisuuden, sillä
Niin moni toivoo taas sinun palaavan
Niin monelle se niin paljon merkitsee

Ei Mitään kiirettä, harkitse rauhassa
Me emme painosta, teet itse päätöksen
Haluut sä kahvin, tai kenties voileipää
Mutta muista, että toista tarjousta ei tuu
Sillä

On turha leperrellä
Ei tehoo temput nuo
Et koskaan ollut poissa
Ja nyt oot tullut takaisin (3X)

11. RUMA 2

Sama teksti, kuin ykkösrumassa

VANDO SUVANTO: HENGENMIEHET EI HELLITÄ (MELSKE 005,
ILM. V. 1995)

1. TYHJÄ

Jos sä katsot syvälle sisälle mun sieluuni ja et näe mitään
Tunkeudut tarkalleen keskelle mun mieleeni, ei vieläkään mitään

Tyhjä laatikko
Liitutaulu koskematon
Huone autio
Tila kaiuton
Pimeys läpäisemätön
Laulu sanaton

Jos sä kuuntelet tarkkaan, mä mitä sulle juttelen, et kuule mitään
Sanoja sanojen perään sulle latelen, ei vieläkään mitään
Tai jos sä luet kiinnostuen, mitä sulle kirjoitan, en kerro mitään
Kuvailen ja kuvitan valokuvin vahvistan, ei niissäkään mitään

Tyhjä näyttämö
Lehti kirjoittamaton
Viiva olematon
Ote voimaton
Katu valaisematon
Kuva näkymätön

Heilun, keinun, en otetta saa itsestäni
Maan ja taivaan tunnen yhtälailla omakseni

Jos sä etsit selitystä tekojeni takaa, et löydä mitään
Aatetta tai ajatusta, jonka päällä kaikki makaa, ei yhtään mitään

Tyhjä laatikko…

Heilun, keinun, en otetta saa itsestäni
Maan ja taivaan tunnen yhtälailla omakseni
Heilun, keinun, en otetta saa
Maan ja taivaan tunnen yhtälailla
Heilun, keinun
Maan ja taivaan
Heilun, keinun
Maan ja taivaan

2. SILMÄLASIT

Minkä ennen näki niin selvästi ja tarkasti
On hämärtynyt kokonaan
On kuva kirkas sumentunut
Aamuisin kun lehden avaan
On kirjaimet kuin puuroa
Mä zoomaan, mä zoomaan, mä zoomaan ja taas tarkennan (HANKI SILMÄLASIT)

Turhamaisuudesta kyllä armotta nyt sakotetaan
Mut tyylistäni pidän kiinni
Vaikken mitään näkisi
Kun joku mulle juttelee
Niin äänestä vain tunnistan
Mä zoomaan, mä zoomaan, mä zoomaan ja taas tarkennan

Silmälasit näön takaa on olo huoleton ja vapaa
Pystyn taas lukeen, en tarvii mä tukee, on näin hyvä olla
Silmälasit on tyylikkäät, ne ulkomuodon kohentaa
Tyytyväisyydelle ei löydy rajoja, synnyin kuin uudelleen

Mä jalkoihini kompastelen, ovenpieliin törmäilen
Oon kadottanut jotakuinkin täysin suuntavaistoni
Mun täytyy turvautua hajuaistiini ja kuulooni
Mä zoomaan, mä zoomaan mä zoomaan ja taas tarkennan

Silmälasit näön takaa on olo huoleton ja vakaa
Pystyn taas kulkeen, en tarvii mä tukee, on näin hyvä olla

Mä kolhin, mä kaadan, mä sotken ja sekoitan
Mokaan ja väärinkäsitän
Mä kaadun ja likaan ja vaatteeni revin ja itseni ryvetän
Mä yritän selvitä vaurioin vähäisin, tai ainakin hengissä
Ja mä zoomaan, mä zoomaan, mä zoomaan
Mä zoomaan, mä zoomaan, mä zoomaan
Mä zoomaan, mä zoomaan, mä zoomaan

Mä hankin silmälasit (HANKI SILMÄLASIT)
Mä hankin silmälasit (HANKI SILMÄLASIT)
Näen tarkemmin (HANKI SILMÄLASIT)
Hankin silmälasit (HANKI SILMÄLASIT)

3. ORJA

Ryömit sisään, mutta haluat taas ulos. Ryömit sisään
Pyyhi pois jo tiukkaan takertuneet kyynelees. Pyyhi kyyneleet
Leikit on nyt leikitty ja ollaan tosissaan. Aivan tosissaan
Tein minkä tein; en toisin tehdä vois. En kadu mitään

Sä tyrkyttäydyit, syliini mun kiipesit. Syliin kiipesit
Antauduit; miks vähempään mä tyytyisin. Sä antauduit
Leikit on nyt leikitty ja ollaan tosissaan. Täysin tosissaan
Tein minkä tein, en kadu mitään

Ruoskaa ja piiskaa
Piiskaa ja porkkanaa
Verta ja kyyneleitä
Makeaa mielihyvää

Olen orja; rakkaudesta rakkauteen mä rakastun
Tahdon olla, kahlittuna sinuun, riemulla mä antaudun
Olen orja; viereesi sun halulla mä rantaudun
Tahdon olla, vain sun omas ja alles hautaudun
Olen orja; täytän toiveet, ilolla mä alistun
Tahdon olla, kaikkineni, kokonaan mä sun
Olen orja; perässäsi vaikka minne raahaudun
Tahdon olla, lähelläsi aina, mihin tahansa sä asetut

4. HENGENMIEHET EI HELLITÄ

Yön varjot valtaa päivän, maa tuoksuu vielä hunajalta
Kauneudesta jää jälkeen vain häivä, jotain aivan muuta ryömii esiin pimennoista
Reissumiehen jalka alkaa painaa, sillä edessä on pelkkää ylämäkeä
Mutta muutokseen on aika alkaa totutella, sillä rajan yli lappaa jo karkuväkeä

Herra pyyhkäisköön
Mitä tämä nyt on

Taivas on täynnä lentäviä lauseita, puhuvat päät kertoo koko totuuden
Tietoviidakoissa vaeltavat ovat kauan aikaa sitten menettäneet neitsyyden
Kauppa käy kaiken maailman kama, tarjoaa ja takaa onnellisuuden
Laskelmat ja ennakoinnit, tulevaisuus on unohtanut kokonaan jo menneisyyden

Herra pyyhkäisköön….

Hengenmiehet ei hellitä
Pakko painaa päälle,
Sillä hengenmiehet ei hellitä

Herra pyyhkäisköön…

Hengenmiehet ei hellitä… (2x)

5. OIKEA NÄKÖKULMA

Veljeni ja minä kävelimme kadulla
Näimme ihmisiä, autoja ja suuria taloja
Kun kulman takaa kääntyi mies salaperäisin
Oli nälkä hänen silmissään ja tukka sekaisin

Hän kulki halki puiston kohti laitakaupunkia
Me seurasimme matkan päästä ilman ongelmia
Tarkkailimme hänen käytöstään ja kiemuroita
Joita riitti vaikkei ollut vastaantulijoita
Me seurasimme häntä, mutta äkkiä hän kääntyi
Kulki meitä kohti ja kuin tuskasta hän vääntyi
Astui jonkin askeleen ja sitten maahan kaatui
Katselimme kalvenneina kunnes poliisi saapui

Kuljimme halki viidakon
Ylitimme autiomaan
Näimme sinitakkiset ystävämme
Hämmentyneinä ja kummissaan
Etsimässä johtolankaa
Ja oikeaa näkökulmaa
Kuljimme halki viidakon

He eristivät paikan, siirsi syrjään sivulliset
Poimi meiltä lausunnot ja niihin allekirjoitukset
Näytti valokuvia, emme tunnistaneet ketään
Jos joku näytti tutulta, emme paljastaneet mitään
Katselimme toisiamme hiukan kysyvästi
Tarkoitus kai ei oo jäädä tänne lainkaan pysyvästi
Luvan saatuamme poistuimme kuin vaivihkaa ja
Tunsimme kun katseet porautuivat meidän niskaan
Me palasimme keskustaan, veljeni ja minä
Hämärsi, neonvalot loistivat jo sinisinä
Taivas näytti tummemmalta, saattoi alkaa sataan
Erosimme ja menimme omaan kotiin takas

Kuljimme halki viidakon…

6. 13

Vartaloa vaakatasosta mä koitan kohottaa
Silmäluomet ylös reivaan, jalka tossua tavoittaa
Aamiainen ankeimmillaan; yksi paahtoleipä
Kovaksi korpuksi kuivunut ja päälle kahvia

Suihkusta ei tule lainkaan lämmintä vettä
On hammastahna hävinnyt ja harja pilalla
Pyyhkeet ovat likaisia, astiat pesemättä
Lavuaari tukossa ja peili särkynyt

Etsin komeroista ja joka kaapistosta
On toinen kenkä kadonnut ja takki tahrainen
Hattuhylly repsottaa; pitäis ruuvata kai paikoilleen
Ovenpielet täynnä on sormenjälkiä

Maali hilseilee ja lamppu on palanut
Eteismatto olisi jo syytä tomuttaa
Mä katson kalenteriin, ettei vaan ois jo se päivä
On biorytmit pohjassa, joko ryhdyn rukoileen

13 - ei oo mun numeroni
13 - se minut masentaa
13 - ei oo mun numeroni
13 - se minut musertaa

Allakka avun antaa, ei vielä oo se päivä, mutta
Kokoajan uhkaavasti kohti lähestyy
Se luimuaa jo ovella ja kurkkii kulman takaa
Pelosta ja kauhusta mä kohta kutistun

13 - ei oo mun numeroni
13 - se minut masentaa
13 - ei oo mun numeroni
13 - se minut musertaa
13
13 - se minut masentaa
13
13 - se minut musertaa

7. SEN KUN ARVAIS

Sen kun arvais, mitä kaikkea voi liikkuu päässä tuossa
Mahdotonta ehkä kenties, itsekkin kun tarpoo suossa
Virran viemää, tuulen tuomaa, kirpputorin peruskuonaa
Armonpalaa vähän salaa syrjemmällä tonkii luojan luomat

Sen kun vielä tajuis, mitä kaikkee kelaa päässä tässä
Mahdotonta ehkä kenties; ei oo kukaan selvittämässä
Vain tarpeetonta pikkusälää, arvotonta ylijäämää
Pölyisiä lokeroita, umpeenkasvaneita komeroita

Mä tarviin vain, sen ajatuksen
Mä tarviin vain, sen ymmärryksen

Jos vielä ymmärtäis, mitä tapahtuu päissä noissa
Mahdotonta ehkä kenties; itsekkin kun on niin poissa
Iloa ja innostusta, onnea ja oivallusta
Tunteen paloo, järjen valoo, tunnustellen tulevaisuutta

Mä tarviin vain, sen ajatuksen
Mä tarviin vain, sen ymmärryksen
Mä tarviin vain, sen oivalluksen
Mä tarviin vain, sen käsityksen

8. YKSINÄINEN

Untuvatakki, luodinkestävät liivit, alaston käärme niiden sisällä
Suorat tummat housut, tanskalaiset saappaat, hiukset harmaat
Stetson hattu, kiinalainen limusiini. Auton kuljettaja värillinen
Seurapiiri huorat hakeutuivat hänen luokseen, oli valtaa

Täällä on niin yksinäistä ja tuulee
Täällä on niin kylmä ja tuulee

Tänään suuren johtajan jäljennökset täyttää
Kabinetit kansa nousee kohta kapinaan
Särjetään ja varastellaan, ammutaan ja mellakoidaan
Kaikki koittaa kahmia omaa osuuttaan
Epätoivon kyyneleet kaljatuoppiin tipahtaa
Herkät korvat kärsii taistelujen melskeestä
Hienotunteiset herrasmies diplomaatit käyvät
Omaa sanasotaansa muilta piilossa
Mutta hämäränveikot ja kujilla hiipii lähestyen
Vaivihkaa jo naapurustoa
Tuoden sanaa siitä päivästä, jolloin jokainen voi soittaa
Vuosikerta kitaraansa läpi jättisuuren PA:n

Hän piti kaiken vallan näissä käsissään
Juoksupoikinaan vain kääpiöiden armeija
Hän tavoitteli kunniaa ja löysi vaan
Ikävän
Ja kaiken vaivan jälkeen hän on tarpeeton
Ja yksin taas

Täällä on niin yksinäistä…

Tänään suuren johtajan jäljennökset…

9. NERO SISÄLLÄNI

Kuinkas suu nyt pannaan, kun kädet haroo, tyhjää hamuu, jalat
Takoo rytmin verkkaisen
Mistäs nyt keinot keksis , sanat kiertää, päätä hiertää
Vatvoo aivomassaa ajatukset sotkuiset
Hämmentävät spektaakkelit, visioista viimeisimmät
Tunkee uniin, valveillakaan ei vaan rauhaa saa
Liian tiukat ajatukset otsalohkoon pakkaa
Pukkaa hikeä ja kyyneleitä paidan rinnukseen

Kuinkas sormi suuhun joutunut on, kysyvästi kaartuu huuli
Kulmakarvat piirun verran kohoaa
Mistäs narusta nyt nyit, on kaikki köydet solmussa
Ja pelinhoitaja on pitkään ollut kahvilla
Liian tiukat ajatukset otsalohkoon pakkaa
Pukkaa hikeä ja kyyneleitä paidan rinnukseen
Hämmentävät spektaakkelit, visioista viimeisimmät
Tunkee uniin, valveillakaan ei vaan rauhaa saa

Nero huutaa
Mun sisälläni
Ei ulos pääse
Ei koskaan rauhaa saa

Päivittäiset puuhailut, rutikuivat rutiinit
Lievittää ja lohduttaa ja mielen lauhduttaa
Arkipäivän askareissa aivot lepää, ajatukset kiertää
Kivaa kehää, jos nyt sitten laisinkaan
Hämmentävät spektaakkelit…

Nero huutaa… (2X)

10. SUURI ARVOITUS

Kun mä kuljin pitkin elämäni syrjäteitä, eikä mun siis tarvinnut
Niin mistään välittää
Kummajaiset, kaunokaiset, vitsiniekat, vainolaiset, yrittivät yhtämittaa
Panna parastaan
Läpimätää politiikkaa, eroottista energiaa, vainoharhaa
Vaatimattomuuden lähteillä

Ei enää mitään, millä voisi väistää suuren kohtalon
Se tulee hymyillen jo kohti ja valloittaa
Ei varoitusta, ei vaatimusta, ei häpeää
Palat suuren pelin paikoilleen kun loksahtaa
Riippua vain kynsin hampain kyydissä
Joka tuo ja vie ja sokein silmin pyörii ympyrää

Humanistit supisevat, pirinistit säpisevät, kaikki muut vapisevat
Suuren arvoituksen edessä
Pitkäkynnet herrahissin, rasvanahka duunarit
Samaa kamaa tuijottavat silmät tapillaan
Humalaiset, huutolaiset, kerjäläiset, kauppiaat
Kaikki haluu lusikkansa soppaan saada mahtumaan

Ei enää mitään millä voisi…

Onnen orjat onnettomat, viihteen vauhtiveikot
Pyörittävät kiihkoisasti rulettiaan tappavaa
Takalukkoon lukkiutuneet yrittävät avaimitta
Vapautua näkymättömistä kahleistaan

Ei varoitusta, ei vaatimusta, ei häpeää
Palat suuren pelin paikoilleen kun loksahtaa
Riippua vain kynsin hampain kyydissä
Joka tuo ja vie ja sokein silmin pyörii ympyrää

11. OLEN NIIN ONNELLINEN, eli kaikki miehet on sikoja

Kaksoisleukani hyllyy tyytyväisyydestä, olen niin onnellinen
Lievä liikapainonikaan ei mua lainkaan estä, olen niin onnellinen
Suihkun puutteen vuoksi en voi joka päivä pestä, mut olen niin onnellinen
Ja sydän paisunut on muustakin kuin rakkaudesta, olen niin onnelline
Kun sinut mä, sinut mä, sinut mä saan

Kiima kiukkuisesti kiveksissä kiristää
Himon hiukkaset eivät haihdu pois
Kuuma kaipuu kaivaa kuoppaa sydänalassani
Josko sänkyyni nyt kellistää sut vois
Onnen murusetkin hukkuneet on haarukastain
Jospa jonkinlaista lohtua se tois
Ettei yksin tarviis peiton alla pimeässä
Onnen onkijalle suurin saalis ois
Kun sinut mä, sinut mä, sinut mä saan

On näitä päiviä jo ooteltu
Ooteltu ja toivottu
On näitä menneitä jo muisteltu
Väännelty ja käännelty

Onnetarkaan ei kai osattomaks voi mua jättää
Siksi perässäsi laukkaan päivin öin
Mutta jokin kyllä tässä pahan kerran mättää
Vai näinkö pian kaikki evääni mä söin
Ehkä viisainta ois tyytyä vaan käyttään kättään
Tai housut pitää kiinni hekselein ja vöin
Niin tai näin täytyy lopultakin mun jo päättää
Kaikki korttinikin kun jo pöytään löin

Kaksoisleukani hyllyy tyytyväisyydestä…

12. RUMMUT PUHUVAT

Lähiöissä, konttoreissa liikekeskuksissa, urbaaniin iloitteluun valmistaudutaan
Kellareissa, kapakoissa, kantakaupungissa, juhlavetimiin jo sonnustaudutaan

Juttu kulkee: parhaat mestat, bändit , safkat tiedossa
Miellyttävää seuraa, juomat kohtuu hinnoissa
Värivalot parketilla houkuttelee tanssimaan
Vartaloita vastatusten painautumaan

Ja rummut puhuvat, päällikkö lausuu suuret ja viisaat sanansa
Silloin henget liikkuvat; elävät, kuolleet nousevat yhtenä miehenä

Huulipunaa hiukan lisää, mascaraa ja puuteria, kravatti täytyy silittää
Puhdas paita, siistit housut, äidin lahjakoru, kenkälankkia on pakko hankkia

Suihku, hampaiden pesu, roll - onit kainaloon, geelit tukkaan ei voi mennä hukkaan
Liisat, Kaijat, Anna - Maijat, Heikit, Veikot, Pentit, kaikki mukaan kotiin ei jää kukaan

Juttu kulkee, parhaat mestat…

Ja rummut puhuvat…

13. AINA

Aina kun tarviit, aina kun pyydät
Aina kun haluut oon vierelläs
Kun yksin oot, kun apua huudat
Aina kun tahdot sua kannan selässäin

Aina kun pelkään sut luokseni mä huudan
En yksin oo, kun tuut mun vierellein
Aina kun haluu, aina kun pyydän
En tarvii muuta, kuin oot mun lähelläin

Voimaa toisistamme nyt saamme
Jota ilman arki olis arjempi
Voimaa toisillemme nyt jaamme
Jota ilman kaikki olis kurjemmin

Aina kun tarviit, aina kun pyydät…

SUE VAN DOE: ELÄMÄ (RIS CD 005, ILM. v.2005)

1. ELÄMÄ

Kaiken minkä teet, minkä tekemättä jätät
Mihin ikinä sä meet, mietit sitä taikka tätä
Onko vähäisintäkään syytä tyytyä vain tylyyn kohtaloon

Jos sä vaikut vain sinne, tai vaikutat myös tänne
Sotket sorkkas joka soppaan ja aina kaikkialle
Onko tulos mitä tahdot, vai heittäydytkö huomaan kohtalon

Väljemmille vesille jos sä pystyt hakeutumaan
Ja voimakkaampaa minäkuvaa antaudut sä rakentelemaan
Tai fyysisiä valmiuksia jos sä ryhdyt parantelemaan
Toteutuuko tavoitteet, vai heittäydytkö huomaan kohtalon

Tarpeettomat tarveaineet sysit syrjään säälimättä
Otat minkä tarviit, etkä ylijäämää jätä
Onko mitään syytä vetäytyä, tyytyä vain kylmään kohtaloon

Jos sä vaikutat vain sinne, tai vaikutat myös tänne
Sotket sorkkas joka soppaan ja aina kaikkialle
Onko tulos mitä tahdot, vai heittäydytkö helmaan kohtalon

Väljemmille vesille jos sä pystyt …

Leijun ja liidän, tuulessa kiidän
Lastuna laineilla, pyörteissä kuohujen
Leijun ja liidän, merkkini piirrän
Poimuihin, uurteisiin, kudoksiin kuoleviin
Kasvoihin elämän armotta arpeni viillän

2. SYSIMUSTA SIELU

Moneen kertaan myyty, vanha sysimusta sielu
Valittaa ja vaikeroi hukattuja hetkiään
Itkee katkerasti epätoivon onkaloissa
Turhaan tuherrettua elämää

Mistään ei löydy tietä ylös- eikä ulospäin
Ei mistään valon pilkahdusta pimeään
Ei hellää käden kosketusta, joka toisi lohtua
Helpotusta tuskaan, joka repii sydäntä

Ei vielä aika käydä nukkumaan
Ei vielä syytä silmät ummistaa
Ei vielä hetki heittäytyä hengähtämään
Ei vielä laskeutua lepäämään

Tarpeettomat ajatukset mellastavat mielessä
Kuonaa kuonan päälle kaikkialta kasautuu
Kylmä kangistaa ja onnettoman luita kolottaa
Ja pitkän tien päässä vain hauta odottaa

Valoon kaipaa myöskin vanha, sysimusta sielu
Vaan ei löydä polkua toisten tallaamaa
Pimeydessä sokeana haparoiden hoipertaa
Etsii jotain, jota ei voi koskaan unohtaa

Ei vielä aika käydä nukkumaan…

3. EI HYVIN MEE

Aamulla jo aina herätessäni mä tunnen, kuinka elämääni suuremmat voimat mua riepottaa
Kauhulla mä ajattelen tulevaa päivää, jonka aikana mua kerta kerran jälkeen nöyryytetään
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin

Häpeissäni hyytelönä odottelen ensimmäistä iskua, jolla mua taas alas painetaan
Rähmälläni ryömin maan rakosesta toiseen, enkä osaa edes kuvitella mitään parempaa
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin

Enkelit taivaan mut unohtanut on
Pelkkää kai vaivaa musta niille on

Ei hyvin mee
Ei hyvin mee
Ei hyvin mee

Vaikken mitään tee, enkä mihinkään mä sitoudu, niin kummasti mä kietoudun kaikenlaiseen kaaokseen
Voimatoimin yritän mä vapautua vankilasta, johon mua pimeyden voimat kahlitsee
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin

En edes unissani saa mä niiltä rauhaa, vaan painajainen pahenee tunti tunnilta
Ne vainoaa ja piinaa läpi yön aamuun asti ja alkaa herätessäni taas heti uudelleen
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin

Enkelit taivaan mut unohtanut on…

Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin
Ei hyvin mee voisko olla enää kehnommin
Ei hyvin mee voisko olla kenenkään asiat enää pahemmin

4. FIKTIIVINEN NIEMINEN

Kaikkihan rakastaa voittajaa, miksen siis minäkin
Kaikkihan rakastaa voittajaa
Ei penninpyörylää, ei killinkiäkään
Ei kukaan laita rahojansa ilmiselvään häviäjään

Fiktiivinen Nieminen, sympaattinen syntisäkki
Kaiken aikaa touhuili ja koetti työntää tulosta
Oli kompuutterit ja laaserit, kännykät ja nettikaapelit
Ja nousukausi kivasti kämmenpohjaa kutitti

Toimitilat tarpeelliset hankittu on edulliset
Nyt vain pitäis keksiä, mistä alkais etsiä
Sitä ainoata rakoa, johon näillä markkinoilla kenkänsä
Sais mukavasti mahtumaan

Fiktiivinen Nieminen koki onnen täyttymyksen
Rahaa tuli enemmän, kuin osas edes odottaa
Tuote uppos kansan syvää syvempiinkin riveihin
Ja Fiktiivinen Nieminen haali hillot holveihin
Kaikki pantiin palamaan ja viimeisetkin saluunaan
Kannettiin ja kuitenkin
Rahaa satoi taivaasta, niin kuin vettä hanasta

Kaikkihan rakastaa voittajaa …

Fiktiivinen Nieminen, aiemmin niin sympaattinen
Säälittävä syntisäkki huokailee nyt huoliaan

Kaiken pitäis olla asiallisesti reilassa
Kaksi lasta kotona, koira kesämökki, vaimo
Pankkitili Sveitsissä
Rakastajatar odottaa kalustetussa, kohtuuhintaisessa kaksiossa Korsossa

Kaikkihan rakastaa voittajaa, mikset siis sinäkin
Kaikkihan rakastaa voittajaa
Fiktiivinen Nieminen
Fiktiivinen Nieminen

Ei kai se haittaa, vaikka hiukset vähän harvenee
Jokainen on, kato, sen näköne ku o
Mä oon alkanut käymään salillakin viimeaikoina,
Niin, että eiköhän nää kilotkin tästä pikkuhiljaa
Luulisin ainakin
Ostin uuden auton, ihan tavallisen
Tai, siis onhan siinä nää levyjarrut ja airbagit
Ja cd - soittimet ja tällaset systeemit, niinkun kuuluukin, tietysti, siis nykyään.

5.MASSAT VYÖRYVÄT

Järjettömät massat vyöryvät, kaiken alleen tallovat
Tehden selvää vihdoinkin siitä minkä aiemmin
ikuisuuden luultiin kestävän,

tai vielä kauemmin

Brutaalisti barbaarit repii riekaleiksi Pariisin,
New York City, Lontoo, Rooma, kuten myöskin Hampuri ja Wien
Lentää suoraa päätä, samantien

historian roskakoriin

Ei kiveä jää kiven päälle, muistuttamaan menneestä
Kun sivistyksen raunioilla viimein elonmerkit haihtuvat
Eikä toivon kipunaakaan enää

tulevasta ole tarjolla

Mitään ei jää
Ei jälkeäkään
Pois pyyhitty
Kokonaan

Ei rahallakaan enää saa rauhaa edes rikkaimmat
On epätoivoisimmatkin pakoreitit täysin umpeen tukittu
Ja viimeisetkin ovet ulos

tiukkaan lukittu

Heinäsirkkalauman lailla massat kaiken tuhoovat
Kun tulvaveden alle vaipuu kaikki suurisuiset uhoojat
On pelastuksen perään turhaa

kysellä tai rukoilla

Mitään ei jää
Ei jälkeäkään
Pois pyyhitty
Kokonaan

Taloudellinen valta on ainoa todellinen väline, jos haluaa sanansa sanoa ja saada sen myös kuuluviin. Länsimainen demokratiamme toki tarjoaa tarmokkaimmille mahdollisuuden puuhastella kaikenlaista ja kyllähän jotain pientä siellä täällä aikaan saadaankin. Kohtuullisen riittävän tuntuinen illusio vaikuttamisesta, mutta vain kohtuullinen. Varsinaiset vetonarut eivät kuitenkaan mene Arkadian mäelle, tai edes Capitol-kukkulalle; ehkä niiden kautta, mutta todelliset vetopäät on muualla, muiden tyyppien käsissä.

Me rikkaat rosvovaltiot linnottaudumme taloudellisesti ja sotilaallisesti. Suojatulleilla ja tukiaisilla pidetään huoli, että kaupankäynti on kontrollissa, että köyhät pysyvät köyhinä voidakseen osallistua yhteisiin talkoisiin halpana työvoimana ja vähäiset rahansa trendikkäisiin tuotteisiin tuhlaavana massana.
Sotilaan tehtävä on viimekädessä varmistaa, että kauppa käy: että halvat raaka-aineet ovat mahdollisuuksien mukaan käytettävissä, eikä halpa työvoima saa mitään hassuja ajatuksia päähänsä ja jos saa, niin sotilaalla on valmiudet palauttaa rettelöitsijät takaisin ruotuun.

Suoranaisiin teurastuksiinhan nykyään enää harvoin ryhdytään, menetelmät ovat hienovaraisempia; Hollywood, vapaat tiedotusvälineet ja muut propagandakoneistot ovat aina valmiita lohduttamaan ja neuvomaan elämässään eksyneitä ja aina löytyy selkärangattomia politikkoja, vetoamaan uskontoon, isänmaahan, taloudellisiin realiteetteihin ja kansallisiin etuihin, mihin milloinkin. Pannaan pojat ja tasa-arvoistuvassa maailmassa, tytötkin, sotimaan hyvän asian puolesta, kyllä se siitä. Teknisen ylivoiman turvin taistot voidaan tätä nykyä käydä suhteellisen pienin menetyksin. YK:lle on tässä näytelmässä varattu pellen rooli.

Joskushan tulee sitten raja vastaan, saturaatiopiste, jolloin huonommin pärjäävällä porukalla epätoivo tuottaa yhä kiihtyvällä tahdilla järjetöntä väkivaltaa ja väkeä on niin paljon, että meidän rikkaiden pyssytkään ei enää riitä. Mutta ei se tapahdu vielä. Kyllä tässä vielä sen verran aikaa ehtii kulua, että eiköhän se ole tulevien sukupolvien ongelma. Elellään me vaan ja nautitaan. Elämästä ja tästä hetkestä.

Järjettömät massat vyöryvät, kaiken alleen tallovat
Tehden selvää vihdoinkin siitä minkä aiemmin
ikuisuuden luultiin kestävän,

tai vielä kauemmin

Brutaalisti barbaarit repii riekaleiksi Pariisin,
New York City, Lontoo, Rooma, kuten myöskin Hampuri ja Wien
Lentää suoraa päätä, samantien

historian roskakoriin

Mitään ei jää
Ei jälkeäkään
Pois pyyhitty
Kokonaan

6. KAIKKI MUN

Ensimmäisen kerran kun sä maistoit mahlaa makeaa
Tiesit ettei maailmasta löydy parempaa
Ahnaasti kuin linnunpoika tartuit kiinni tilaisuuteen
Koukkukynsin kaivauduit sä lihaan lämpimään

Toisen kerran kun sä pääsit maisteleen taas makeaa
Tunsit että jostain löytyy vielä makeempaa
Ahnaasti sä käänsit katseen paratiisiin parempaan
Ja tiesit että olet ansainnut sen kokonaan

Kaikki tää on mun ja tästä kyllä pidän kii
Kaikki tää on mun ja muusta viis
Kaikki tää on mun ja tästä kyllä pidän kii
Kaikki tää on mun näin olkoon siis

Varo vaan, varo vaan, en pääse tästä pälkähästä
Varo vaan, varo vaan, jäin kiipeliin
Varo vaan, varo vaan, en pääse tästä pälkähästä
Varo vaan, varo vaan, näin olkoon siis

Kun taas kerran maistelit sä mahlaa makeaa
Tiesit että samanlaista löytyy mistä vaan
Paratiisi paratiisin jälkeen seuraa toisiaan
Ainuttakaan niistä et vaan voi pois luovuttaa

Kaikki tää on mun…

Varo vaan, varo vaan… (2x)

7. NEGATIIVINEN NIEMINEN

Kovin ovat vähiin tässä vaihtoehdot huvenneet
Mä pelaan enkä pelkää, mutta takkiin tulee
Mä yritän ja sijoitan ja varmistan ja vaikutan
Mä delegoin ja konsultoin, vaan kaikki menee

Pörsissä ja privaatissa onnettomat investoinnit
Jäytää jauhoksi mun kredibiliteettini
Mä lobbailen ja painostan, tai uhkaillen ja lahjomalla
Tähtään täyteläiseen lopputulokseen

Mikä meni pieleen
Mä missä erehdyin
Täydellisen tarkan suunnitelman mikä murensi

Vuodet vierii, nuoremmaksi ei tuu meistä kukaan
On kosmiset ja kosmeettiset keinot koeteltu
Kuoppaan maassa, halpaan hautatoimiston uurnaan
Loppuu lopultakin jokaisen juoksentelu

Mikä meni pieleen
Mä missä erehdyin
Täydellisen tarkan suunnitelman mikä murensi

Mä missä virheen tein
Missä väärin laskelmoin
Kun onnentunne multa kaikki aistit täysin sumensi
Täydellisen tarkan suunnitelman jokin murensi

Kovin ovat vähiin tässä vaihtoehdot huvenneet …

8. NUORI SYDÄN (ON NIIN MALTTAMATON)

Katse kirkas kuin, nuoren leijonan
askel harkittu taas harmaan pantterin
kello taitaa käydä armotta jo kohti iltaa
ja myyntipäivä viimeinen pian lähestyy

Enhän mä nyt vielä, ole lainkaan vanha
fyysisestikään millään lailla rampa

(Nuori sydän) on niin malttamaton
(Nuori sydän) ei jaksa odottaa
Nuori sydän on niin malttamaton
Nuori sydän ei jaksa odottaa
Nuori sydän haluaa kaiken
Nuori sydän ei voi odottaa

Nyt jo kasaan painaa ympäristön paineet
Sisuksissa myllertävät arveluttavat, aineet

Enhän mä nyt vielä, ole lainkaan vanha
fyysisestikään millään lailla rampa
vielä järki pelaa, aivot kaiken kelaa
vielä jalka nousee, vielä jalka nousee

(Nuori sydän) on niin malttamaton
(Nuori sydän) ei jaksa odottaa
Nuori sydän on niin malttamaton
Nuori sydän ei jaksa odottaa
Nuori sydän haluaa kaiken
Nuori sydän ei voi odottaa
(Nuori sydän)
(Nuori sydän)

9. RAKKAUTTA?

Järisyttävän järkyttävä, outo onnentunne asettuu mun alavatsaan, kaivaa sinne pesänsä
Kuumottavana kulovalkeana leviää ja lämmittää mun kuihtumaan tuomittua ruhoa

Painovoiman vähittäinen, mutta tinkimätön väheneminen edesauttaa mua jo lievästi leijumaan
Halvaannuttavat huolet haihtuu enkä juurikaan tunne sisuksissani kalvavaa ikävää

Kylmä rinki kiertää kehoani
Sormenpäissä kihelmöi
Vatsassani ihan niin kuin
Jokin outo eläin teutaroi

Tämäkö on sitä rakkautta, vai suurta kosmista pilaa
Tämäkö on sitä rakkautta, näinkö saa minkä tilaa

Autuaana katson maisemaa, joka vielä eilen näytti tosi pahalta, mutta ei enää tänään
Useimmiten kärttyisät työtoverinikaan eivät käy mun hermoille, niin kuin joskus aiemmin
Sietämätön naapurini pianon pimputuksineenkaan ei aja mua toistuvasti raivotiloihin
Ongelmallisen äitisuhteenikin ole lähes huomaamattani upottanut unohduksiin

Kylmä rinki kiertää kehoani
Sormenpäissä kihelmöi
Vatsassani ihan niin kuin
Jokin outo eläin teutaroi
Poskiani puna polttaa
Sydänkammioissa värinöi
Mielen levottoman sopukoissa
Pieni pelko piehtaroi

Tämäkö on sitä rakkautta…

Rakkautta?
Tuskinpa!

10. MINÄ VALEHTELEN

Minä tunnustan (HÄN TUNNUSTAA) x8

Olen aina valehdellut, jo pienestä pitäen vältellyt totuutta
Ja aina vain kuin suinkin mahdollista, olen jättänyt sanomatta jotain oleellista
En ilkeyttäni, en ylpeyttäni. En pelosta, en rahasta
Vaan pyyteettömästä rakkaudesta, elänhän valheesta

Niin monta kertaa olisin päässyt paljon helpommalla, kertomalla totuuden
Niin monta kertaa olisin kiertänyt kiusalliseksi muodostuneet tilanteet
En ilkeyttäni, en ylpeyttäni, en pelosta, en rahasta
Vaan syvästä vastenmielisyydestä; en vaan voi sietää totuutta

En tunne häpeää, ei vaivaa omatuntokaan
Mielenterveyteni on vankkumaton, nukun yöni hyvin

Taloudelliset hyötynäkökohdat eivät vaikuta mun valehtelemiseen
Ja ihmissuhteiden verkostoissanikin kaikki rakentuu vain valheelle
Ei ilkeydestä, ei ylpeydestä, ei pelosta, ei rahasta
Vaan pyyteettömästä rakkaudesta; minä elän vain valheesta

En tunne häpeää…

Minä tunnustan (HÄN TUNNUSTAA) x4

Minä valehtelen kotona, valehtelin jo koulussa
Minä valehtelen kirkossa, kaupoissa ja kaduilla
Minä valehtelen postissa, minä valehtelen pankissa
Minä valehtelen ravintoloissa, viinakaupoissa ja virastoissa

Minä valehtelen tutuille, valehtelen tuntemattomille
Ja silmääkään räpäyttämättä valehtelen myös eläimille
Valehtelen aikuisille, lapsille, vaimolle, sukulaisille veljille, siskoille,
Äidille, isälle … rauha hänen tomulleen

Minä valehtelen (HÄN VALEHTELEE) x2

Minä valehtelen kavereille, niin töissä, kuin vapaalla
Minä valehtelen ystäville ja tietenkin vihamiehille
Minä valehtelen poliiseille ja ilman muuta papeille
Ja luonnollisestikin vuodan kaiken luottamuksellisista keskusteluista

Valehtelen vangittuna, vapaana, selvänä ja sekaisin, siellä ja täällä
Täällä ja tuolla, kaikille, itselleni … niin, no

Minä valehtelen (HÄN VALEHTELEE) x4

11. UUTISET JA SÄÄ

Kun kaikki on sanottu ja kaikki on tehty
Viimeisetkin puheen aiheet tyhjiin puserrettu
Ei ainuttakaan salaisuutta jäljelle jää
Ei enää mikään muu kiinnosta, kuin uutiset ja sää

Kun tyhjät katseet on viimein vaihdettu
Ja yhteiset laulut kannesta kanteen laulettu
Ei ainuttakaan salaisuutta enää jäljelle jää
Ei enää mikään muu kiinnosta, kuin uutiset ja sää

Uutiset ja sää
Uutiset ja sää
Uutiset ja sää
Uutiset ja sää

12. VALKOISEN MIEHEN VOODOO

Mun vanha voodoo - nukkeni ikkunalaudalla
Mun vanha voodoo - nukkeni täynnä reikiä
Mun vanha voodoo - nukkeni on aina paikalla
Mun vanha voodoo - nukkeni ei koskaan unohda

Mun vanha voodoo - nukkeni valvoo mun unia
Mun vanha voodoo - nukkeni ei palvo kuvia
Mun vanha voodoo - nukkeni on aina valmiina
Mun vanha voodoo - nukkeni toimii mun puolesta

Keitä noita keittosi, siirrä minuun voimasi
Tanssi noita tanssisi, astu minuun sisääni

Taio taikasi, tanssi tanssisi, keitä keittosi
Tanssi tanssisi, keitä keittosi, siirrä voimasi
Keitä keittosi, siirrä voimasi, astu sisääni
Siirrä voimasi, astu sisääni, taio taikasi

Valkoisen miehen voodoo ei toimi ikinä
Valkoisen miehen voodoo siitä puuttuu kipinä

Mun vanha voodoo - nukkeni alkaa jo maatua
Mun vanha voodoo - nukkeni haisee niin pahalta
Mun vanha voodoo - nukkeni on täynnä matoja
Mun vanha voodoo - nukkeni täytyy nyt haudata

Valkoisen miehen voodoo ei toimi ikinä
Valkoisen miehen voodoo siitä puuttuu kipinä (2x)

13. OLEN AINA RAKASTANUT

Olen aina rakastanut, pitkiä kävelyjä, runsaita aterioita ja suljettujen ovien takana sikiäviä salaisuuksia
Olen aina rakastanut, polveilevia keskusteluja, viipyileviä katseita ja helmeilevänä pulppuavaa naurua
Mikään voima ei saisi minua irtautumaan näistä hetkistä, jolloin aika on pysähtynyt, eikä huominen vielä vaivaa mieltämme
Eikä mikään, ei mikään saa minua unohtamaan noita tuokioita, jolloin tunsimme yhteisen voiman pakottavana sykkivän sisällämme

Niin voimakkaat tunteet, kuin järjen rationaalinen järjestyskin saattavat kuitenkin viedä meidät joskus sinne, missä valoa ei näy
Ja missä ristiriitaiset ohjeet entisestään hämmentävät jo äärirajoilleen ajettua ymmärrystä
Käyttäytymistämme kahlitsevat rajat hämärtyvät ja saattavat jopa murtua paineen alla
Ja sekasorto ja pelko myrkyttävät ajatuksemme, joita emme kykene enää hallitusti ilmaisemaan

Pelkäämmekö tuolloin menettävämme otteen todellisuudesta, joka tuntuu valuvan sormiemme läpi,. kuin kuiva hiekka rannalla
Vai pelkäämmekö ympärillämme riehuvan kaaoksen rusentavan meidät kasaan, kuin tyhjäksi juodun virvoitusjuomatölkin
Muistammeko silloin ne päivät, ne yöt, jolloin yksinkertaiset ilon aiheet täyttivät meidät piripintaan ja jolloin tiesimme, että niin vaikeaa ei tule olemaan koskaan, ettemme selviäisi
Sillä minun voimani, meidän voimamme, on, että muistan, tiedän ja tunnen tämän totuuden:
Olen aina rakastanut
Olen aina rakastanut (AINA RAKASTANUT)
Olen aina rakastanut (AINA RAKASTANUT)

14. ISÄ ON KUOLLUT

Seisoin vanhempieni ovella ja soitin ovikelloa. Kukaan ei tullut avaamaan
Olimme sopineet äitini kanssa, että pistäytyisin ohi mennessäni
Hakemaan kaksosten syntymäpäivälahjat
Jos he eivät olleet kotona, paketit olisivat keittiön pöydällä

Ei heillä ollut mihinkään menoa, mutta saattoi olla, että he olisivat pistäytyneet
Terveyskeskuksessa, sillä isäni oli valitellut rintakipuja aamulla
Soitin uudestaan ja kun mitään ei tapahtunut, menin sisään omilla avaimillani
Huhuilin hetken eteisessä ja astuin sitten peremmälle

Eteisessä olin kuulevinani jotain, ikään kuin uikutusta jostain
Mutta ajattelin, että se on varmaankin naapurin koira, tai jotain
Menin olohuoneeseen ja näin isäni makaamassa lattialla
Ja äiti hänen vieressään polvillaan, huojuen hitaasti ja valittaen vaimeasti

" Mitä on tapahtunut? " kysyin säikähtäneenä
Äiti jatkoi huojumista, eikä kohottanut päätään
" Onko isälle sattunut jotain? Sano nyt! Oletko soittanut ambulanssin? "
Tuntui kestävän ikuisuuden, ennen kuin hän nosti katseensa minuun
Ja sanoi: Isä on kuollut

Isäni oli kuollut ilmeisesti jo useita tunteja aikaisemmin
Ja äitini oli vain uikuttanut hänen vieressään siitä lähtien
Soitin ambulanssin. Ambulanssimiehet totesivat isäni kuolleeksi
Ja he tilasivat paikalle ruumisauton,
Antoivat äidille rauhoittavaa ja laittoivat hänet sänkyyn

Seisoin olohuoneessa keskellä lattiaa
Ja päässäni pyöri ajatuksia käytännön asioista:
Hautajaisten järjestämisestä, perunkirjoituksista ja muusta
Sitten kaikki oli tyhjää hetken aikaa ja tajusin: isä on kuollut