VW KUPLA 1200 -67 ("Minttu")

Moottori (Rakennettu 2000-2001):

Lohko: Moottoritunniste AB, kahdella öljynpaineventtiilillä, isot öljykanavat, aarporattu ylikokoon 1,5mm/laippa 21mm.
Kampi: Vakio, 69-iskulla.
Kiertokanget: Vakiot, holkit uusittu.
Männät: 85,5 mm Cofap männänrenkailla.
Nokka-akseli: Eagle racing 41, asteet/nosto 286/10,77, uusi nokkapyörä, uudet nostajat.
Kannet: Rempatut 2-reikäkannet (uudet hiotut venttiilit (35.5/32), uudet venttiilin ohjurit, istukat koneistettu, kanavia siistitty, jäykemmät yksinkertaiset venttiilijouset, kansia laskettu 2 mm.
Keinuvivusto: Vakio, nivelöidyillä säätöruuveilla.
Sytytys: Bosch 009, silikonisytytysjohdot, vakio puola, kärjetön sytytys (Lumenition).
Öljynkiertojärjestelmä: Schadek 30 mm öljypumppu, ulkoinen öljynsuodatin (Teho-Filter), lähtö öljypumpunkannesta ja paluu lohkon pääöljykanavaan (full flow).
Vauhtipyörä: Kevennetty, paino 6,2 kg.
Kaasutin: Dellorto 40 DRLA
Puhallinkoppa: Dog house -tyylinen.
Muuta: Loiskelevy, cool tin -jäähdytyspellit, vaihtovirtalaturi, lyhennetyt teräksiset työntötangot, kaikki uudestaan laakeroitu (Mahle) koneessa, päävirtakatkaisin.
Puristussuhde: Arvioitu kannen puristussuhde 8,6.
Tulossa: B Mantan recarot, 1,25:1 keinuvivusto, hienompi ratti...

Alusta:
Edessä: Säädettävä tehdaskeula, KYBin öljyt.
Takana: KYBin kaasut, perää tiputettu yhden poorin verran, vaihteiston uretaanipuslat ja jonkinmoinen vaihteiston tukirautahärdelli.

Vanteet ja renkaat: Levitetyt 4-pulttiset peltivanteet, 195/60/15 yhdenkesänkumeilla.

Pakosarja ja -putkisto: Made in Brasil -käärmeenpesä (1 3/8"), hide out -vaimentaja Bugpackin tekele.

Kytkin: Vakio, asetelma ilmeisesti pakusta?!


Kevät 2005
Hommasin uudet keinuvipuakselit ja runkokone tuotiin Anan tallille, jos sille jotain ehtisi tehdä. Jatkoin seisonta-aikaa ensi vuoteen.

Vuosi 2004
Taisi olla seisonnassa koko vuoden.

Syksy 2003
Hetken mielijohteesta aloitettiin Markuksen johdolla purkamaan kuplan konetta. Kone purettiin lohkoon asti. Molemmista venakopista löytyi metallisälää, joka oli lähtöisin keinuvikuakseleiden shimmeistä, koska lukkoprikat olivat pettäneet. Pakoventtiilit pääsivät liikkumaan reilusti, joten ei ihme jos kone oli kilkattanut.

Kevät 2003
Irrotettiin kone pois paikoiltaan. Taas tuli mieleen, että voisi olla aika näppärä irroitettava takapää, sen verta ahdasta oli taas konehuoneessa. Innostus loppui siihen, kattellaan syssymmällä uudestaan...

Syksy 2002 Vähät ajot vähenivät, kun syksyn aikana laturin säädin hajosi. Boschin säädin oli merkkiliikkeen mukaan ainoa vaihtoehto, koska tarvikkeena sisäisiä säätimiä ei saa. Hinta osalle oli myyjänkin mukaan suolainen. Tarvikesäädin löytyi kuitenkin ja toimii. Ostin räjähtäneen näköiset B Mantan recarot. Ne olisi tarkoitus istuttaa nykyisten kuppien tilalle, kunhan penkkejä on vähän siistitty. Vähentyneet vähät ajot vähenivät entisestään, kun koneesta rupesi kuulumaan kolinaa tyhjäkäynnillä. Kolinan syy on ilmeisesti löystynyt vauhtipyörä, joten talviseisontaan kupla lähti kuljettimen kyydissä.

Kesä 2002
Heinäkuussa sain Kärpältä "valtuutetun VW-huollon tehdaskorjaaman ohjaussimpukan", joka löytyi kärpän vanhan jokkiskäytössä palvelleen T3:n vara-akselista. Neljässä talli-illassa saatiin Ollin kanssa terveempi simpukka paikoilleen. Neljässä siksi, että pari palloniveltä sekä kääntövarren lukitusmutteri olivat kohtuutiukassa! Vanhassa simpukassa oli selvästi ohjauksen keskivaiheella tuntuva jumittava kohta. Ohjaus tuntuu nyt paremmalta, mutta paluu matkalla tuntui taas ehkä hieman kolinaa...perkele! Nooooh, kattellaan... Samalla kerralla selvitettiin kaasarin suuttimet sekä laitettiin parempi palautusjousi paikoilleen.

Kuplalla en uskaltanut Forssan Picknick 2002 -tapahtumaan lähteä, mutta Ollin rekulla pääsin kuitenkin sinne. Mitään löytöjä ei romutorilta löytynyt. Kippojen ja kuppien joukosta bongasin kuplan kuskin puoleisen etuoven, josta kuitenkin pyynti oli sen verran kova että ei maksanut vaivaa ruveta tekemään kauppoja. Samoin löysin pitkään etsimäni korimerkin, joka ei ole kuplan oma vaan viittaa nimikirjaimiini. Myyjä-äijä halusi merkistä kuitenkin 10 euroa ja siivitti pyyntiään ärsyttävästi tyyliin "Sä maksat sen hinnan mulle, kun sä tarviit tän merkin", jäi muuten ostamatta. Huomasin kuitenkin että helpompi olisi vaihtaa nimi vaikkapa Simo Salmiseksi sen verran jenkeistä tuttuja SS -merkkejä tarjolla =)!

Kevät 2002
Jotain pikku hankintoja tein talven aikana kuten tarvikelukon takaluukkuun sekä pyyhkijänkatkaisijan, joka on vielä asentamatta. Turvavyöt tuli laitettua eteen, taitavat olla Nissan/Datsunista tai vanhasta Skodasta. Kuskin ikkunan alaviiviste tuli liimattua paikoilleen (istuu kuin nyrkki perseeseen). Ovi on joskus saanut kipeetä eikä oikein tahdo mennä kiinni saati että tiiviste/lasi istuisi kunnolla paikoilleen. Pari vuotta sitten hankitut cal-stopit laitettiin myös paikoillaan. Takaluukun tiivisteen kyhäsin ilmeisesti jostain vanhan mersun ovitiivisteestä. Mopo Sportista tuli ostettua pystylortolle tarkoitettu kaasuvaijeri+putsarisarja.

Viime syksynä alkoi etupäästä kuulua omituista kolinaa. Ääni paikallistettiin kallistuksen vakaajaan, joka osui etuakseliin. Vika ei kuitenkaan poistunut eikä se yllättäen ollut korjaantunut talven aikana itsestään. Nyt arveltiin vian olevan väljässä simpukassa. Sitä kiristettiinkin ja juuri kun arvelin vian korjaantuneen, se palasi. Paremman simpukan hankinta on siis edessä.

Vapun jälkeen rupesi kuumottamaan tuoda kupla kotiin. Äitien päivän jälkeisenä sunnuntai-iltana pääsinkin lähtemään "jo" kello 22.30 maissa. Hieman aikaisemmin kiinnitettyyn bensamittariin luottaen lähdin Kotkasta Helsinkiin päin. Ekalla pimeällä pätkällä huomasin ajovalojen olevan poissa pelistä. Matka jatkui valoisat välit parkeilla ja pimeämmät pitkillä. Monet vilkuttivat takaisin matkan aikana =). Matkaan meni vaatimattomat 14 tuntia, koska bensa loppui kehä III:n kohdalla. Asiasta vittuuntuneena tulin loppumatkan taksilla ja maanantaina ruokatunnilla kävin kaverin kanssa hakemassa potilaan kotiin. Koneen kasaamisen jälkeen ei ole kilometrejä kertynyt kuin 700, joten kovaa ajoa kupla vain kaipaa, että loputkin viat selviävät!

Toukokuussa todettiin että kolina lähtee kuitenkin ohjaussimpukasta, tarttee hommata uusi tilalle. Samalla reissulla bensapumppusta irtosi pronssiholkki eikä kone enää saanut bensaa, lopulta kun pikku vuoto huomattiin niin pikafiksattiin se nippusiteellä ja matka jatkui peukut pystyssä. Tallilla muotoiltiin puutteellisia moottoritilan peltejä, samoin herkkänä hetkenä ostettu Thermo Tec tuli laitettua pakosarjan ympärille. 15 metriä ei luonnollisesti riittänyt. Kovin kummoista vaikutusta aikaisempaan toimintaan en ole huomannut. Tallilta lähdettiin Seon kautta kotiin päin. Tankkaus näytti asemalla varmaankin hurjalta koska ylivuotoletkusta valui bensaa ja takapäästä nousi savua, koska Thermo Tec ei ollut vielä palanut kiinni =).

Talvi 2002
Kuplalle ei ole tehty yhtään mitään seisontaan laittamisen jälkeen, että se siitä projektin jatkuvuudesta=). Konetta ei avata tänä talvena, vaan keskitytään enemmän käyttömukavuuden lisäämiseen ja pikku vikojen fiksaamiseen.

Syksy 2001
Ensimmäinen suuri koitos koneelle oli Hamina-Helsinki -siirto noin 150 km. Homma sujui ihan hyvin, mitä nyt muutaman kerran pysähdyttiin jäähdyttelemään. Pyhtään kohdalla joku kolli pysäytti viereen ja kysyi onko kupla myynnissä, EI muuten ollut myynnissä!! Kolmen tunnin jurnutuksen päätteeksi kupla vietiin Ollin talliin. Loppumatkasta kaasarin palautinjousi rupesi temppuilemaan. Kaasuun ei sitten tarvinnut Helsingissä enää koskeakkaan, onneksi ei ollut mikään ruuhka-aika liikennettä.

Myöhemmin Ana laittoi mantasta luovutetun kärjettömän sytkän paikoilleen. Ollin kanssa käännettiin kallistuksenvakaaja toisin päin eli oikein päin=). Samalla maavaraa tuli 5 cm lisää. Lisäksi keulaa nostettiin hieman ylös, koska etulokarit ottivat renkaisiin kiinni. Vaihdoin myös siistimmät oranssit etuvilkut paikoilleen. Lisäksi oli pakko laittaa krominen VW-merkki paikalleen keulalle=). Palautusjousen paikalle on kehitetty kaiken maailman slärbäkkeitä, mutta kohta on aika ostaa tarvittavat hilppeet Mopo-Sportista ja laittaa homma kuntoon. Patenteissa menee vain hermot!!

Kuplalla on reilu 300 km takana ja on selvinnyt ainakin se, että alusta on J Ä Y K K Ä. Konetta ei ole vielä käyty säädättämässä missään, voipi jäädä ensi ajokauteen. Nyt kone käy ainakin rikkaalla, tehoja tuntuu olevan kuitenkin vähän nihkeästi. Ykkösvaihteella meno tuntuu erityisen tahmealta.

Lokakuun lopussa lähti kupla talvilepoon. Matkan aikana tapahtui kaikelaista niin kuin tyyliin kuuluu. Jakomäen kohdalla konehuoneesta kuului hillitön pamaus. Laturin hihna sanoi sopimuksensa irti, Olli ja Ana lähtivät hakemaan uutta Biltemasta (parasta osaa sulle vaan Tero!). No uusi hihna saapui yllättävän nopeasti ja eipä aikaakaan kun uusi Biltema-teksti koristi konehuonetta. Taas oli nokka kohti maaseutua. Hihnan vaihdon aikana olikin sopivasti tullut pimeää. Mikäs pimeällä on ajaessa jos auto toimii, mutta eihän se toiminut. Porvoon moottoritiellä kupla hyytyi viisi (5) kertaa! Eikä suostunut lähtemään käyntiin ennenkuin oli jäähtynyt 5-10 minuuttia. Lisäksi kone NY-NY-NY-KI aivan törkeästi. Sen verran huonosti kupla toimi, että loppumatka mentiin Kärpän McLarenin kyydissä.

Kotkassa sitten ihmeteltiin mikä koneessa mätti. Ana tinasi sytkän liitokset kuntoon ja kaasaria säädettiin, jotta seokset eivät olisi niin rikkaalla. Loppupelissä kone toimikin jo paremmin ja kesti ajoa sen verran, että päästiin Haminaan asti. Ykkösvaihdekaan ei tuntunut enää tahmaiselta. Ties vaikka kone alkaisi toimia paremmin ensi kesänä, joojoo toivossa on hyvä elää =). Projekti jatkuu...

Kesä 2001
Eräs kaunis kesälauantai lähdettiin laittamaan kuplaa tuuman verran lähemmäksi katsastuskuntoa. Ana laittoi sähköt kuntoon, mm. korjasi takavalojen maadoitushäikät sekä muutenkin taikoi sähköjä normaalimpaan suuntaan. Nyt esim. kone sammuu avaimesta. Enää ei tarvitse kiertää auton taakse nyhtämään puolan johtoa irti! Minä ja Olli emme saaneet mitään mainitsemisen arvoista aikaan... yllätys!=) Tarkoitus oli myös ottaa strobo mukaan ja säätää sytytys kohdalleen, no härveli jäi tietysti kotiin. Vielä ennen katsastusta pitää ajovalot säätää näyttämään oikein.

Konttorilla käytiin hakemassa vikalista perjantaina 13. heinäkuuta. Päivä ei ollut mikään epäonnenpäivä, vaikka hylsy tulikin! Kuplan vein leimalle yksityiselle katsastusasemalle tietysti. Katsastusäijä löysi huomautettavaa punaisista etuvilkuista (keltaiset tilalle), toisesta ajovalosta ei löytynyt minkäänlaista valokuviota (uusi heijastin ostettava), ajovaloista maahan oli alle 500 mm maavaraa (ruuvataan keula takaisin taivaisiin) ja väliaikainen rekisterikilven valo ei ollut keskiviivalla tai sen vasemmalla puolella. Siisti lista siis! Vielä pitää muutoskatsastaa renkaat (195/60/15) ja kone 1600 cc:ksi. Tulihan se leima paperiin 13.8.01. Nyt kupla on taas 7 vuoden jälkeen takaisin rekisterissä. Tilasin vielä alkuperäiset mustat kilvet kun se on nykyisin mahdollista, hakkaavat menentullen EU-kilvet! Nyt vaan kovaa ajoa, sillä pitäisi ottaa kaikkia irti parin kuukauden ajokaudesta, jotta selviäisi paalataanko kupla vai aletaanko panostaa euroja urakalla =).

Kevät 2001
Kevät on taas mennyt jumittaessa. Otinpa kuitenkin viikon kuplanlaittovapaata ja jotain saatiin aikaiseksikin. Kuplan talvilepoa häirittiin sen verran, että siirrettiin se Kotkaan trailerilla. Vedin vaijerin etuluukulle. Vedettiin kuplaan uusi kaasuvaijeri ja alettiin laittaa konetta paikoilleen. Huomasimme, että painelaakerin prikat olivat aivan finaalissa, ja koska emme muuta keksineet, niin hitsattiin painelaakeri paikoilleen ja samalla vaihdettiin toinen asetelma koneeseen. Vanha oli vanhanmallinen, jossa oli pinnat, jotkat ilmeisesti olivat syöneet prikat melkein poikki. Tämän jälkeen kone heitettiin paikalleen. Meni jo toisella yrittämällä, vaikkakin tilaa oli todella vähän, eikä auton mataluus auttanut myöskään yhtään hommaa. Auto on yllättävän matala, vaikka perää tiputettiin vain yhdellä poorilla. No, matalaa halusin ja matalaa sain. Kun kone oli hollilla, niin rakennettiin kaasuvivusto (Kärppä-design) dellulle pulteista ja muttereista sekä hylsystä =). Noh, läpät aukeavat ja sehän on pääasia.

Seuraavaksi suunnittelin öljynsuodattimelle paikan. Suodatinsysteemi on melko iso, koska käytössä on tehosuodatin, joka vetää öljyä mukavat noin 7 desiä. Samalla öljytilavuus lisääntyy ja sehän on hyvä asia jäähdytystä silmällä pitäen. Sopivin paikka löytyi konehuoneesta tulipellistä, pulteilla kiinni ja se istui siihen kuin nenä päähän. Lisäksi konehuoneesta tuli aika race-näköinen =). Hytin puolella sisustaa laitettiin kuntoon kiinnittämällä ovipahvit.

Reissun vittumaisin homma oli ehkä sopivan paikan löytäminen pakoputkelle. Putki laitettiin osiin ja sitä lyhennettiin hieman ja muutenkin muotoiltiin joka suuntaan. Lopulta se oli paikoillaan, mutta sen joutuu ottamaan pois joka kerta, kun haluaa päästä käsiksi venakoppaan. Lopulta oltiin siinä vaiheessa, että oli aika ottaa savut ulos koneesta. Venttiilivälykset ja sytkä säädettiin vielä ennen sitä. Ensimmäinen käynnistysyritys ei tuottanut tulosta sillä kipinää ei löytynyt! Vika paikallistui virranjakajan suunnasta. Agentti ei ollut aivan paikoillaan eikä siis pyörinyt. Homma kuntoon ja uusi yritys. Toisella kerralla hörähti ja sitten se tapahtui! Armon vuonna 2001, 15. kesäkuuta kello 12.08 Kotkan aikaa saatiin koneesta savut ulos, vaikkakin kone kävi vain kahdella pytyllä. Hieno tunne silti!!! Sytkä oikein ja tulppa vaihtoon, niin kone kävi kaikilla. Ajettiin nokkaa sisään 20 minuuttia, minkä jälkeen vähän jäähdyteltiin ja säädettiin venttiilinvälykset uudelleen. Kävin pienellä koeajollakin. Pykälät menivät mukavasti sisään, mutta kytkin taikka poljin oli melko jäykkä, eikä kaasukaan palauta aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjaus on todella tarkka ja kevyt. Yllättäen jouduin tinkasemaan niistä öljyletkujen pikaliittimistä, mutta homma etenee.

Talvi 2000/2001
Projekti etenee (uskoo ken tahtoo)...Koneen kasauksen yhteydessä meinasi yllättäen käydä ohraisesti. Kun konetta pyöritettiin lohkon ollessa kasassa kuului todella hätänen rusahdus. Tämä osoittautui onneksi lopulta (ainoastaan) yhden venttiilivarren suojakupin halkeamiseksi, turhaan tuli sitten nekin ostettua, sillä kone niputettiin ilman kuppeja. Kylmän hien haihtuessa otsalta, muistin tutulla olevan kohta ylimääräiseksi jäävät nivelöidyt säätöruuvit täytyypä kysyä josvaikkaehkä olisivat myynnissä! Koneistamossakin tuli kierreltyä, lohkoon laitettiin Helicoil -kierteet öljypumpun kiinnitystä varten, koska vanhat olivat historiaa. Samalla reissulla porattiin 3/8" kierteet öljynkierron paluulle lohkoon. Kansia lasketutin R-Koneistuksessa 2 mm, palvelu oli nopeaa ja asiallista.

Kun kone on kasattu, niin ajetaan kone sisään ja toivotaan, että kaikki toimii. Koneen kasauksessa käytettiin räkää (STP:tä), että öljy ei valuisi pois laakeripinnoilta, jos vaikka sisäänajo siirtyisi pidemmälle kevääseen. Pieni jännitysmomentti tulee olemaan myös parit halkemat kansissa. Pakoventtiilin ohjaimen "pesän" yläpää on halki muutamasta kohdasta. Vaaraa ei pitäisi olla sillä palaset tuntuvat istuvan tiukassa, mutta en haluaisi silti todistaa sisäänajon aikana, kun sentti kertaa sentti palanen lähtee liikkeelle ja tekee tuhojaan!
Nyt ovat nivelöidyt säätöruuvit kiinni koneessa. Vaikkakin koneessa on jo lyhennetyt työntötangot niin venttiilivälyksiä ei pysty säätämään, koska säätövaraa ei ollut. Homma korjaantui 10 millin aluslevyillä keivuvivuston alle. Vielä pitää pakoputkiston fixailun lisäksi rakentaa kaasuvaijeri/vivustosysteemi, sekä valita sopiva paikka öljynsuodattimelle. Ajattelin myös teetättää hydrauliikkaliikkeessä pikaliittimet öljyletkuille. Mitään en ole vielä kysellyt mitä se homma kustantaa, joten kattellaan jos pitää tinkiä siitä kuitenkin.

Syksy 2000
Syksyn aikana ovat rahakukkaron nyörit olleet melko tiukasti kiinni, joten uusia hankintoja ei ole tehty juurikaan. Konetta on kasattu muutaman kerran, mutta eihän tuo kerralla nippuun suostu menemään.Suurimmat ongelmat ovat olleet lohkon kanssa, josta ovat kierteet ja kierretapit menneet yksi toisensa perään. Lisäksi lohkoon pitäisi vielä porata öljynkierrolle paluu pääöljykanavaan. Taidanpa sen enempää miettimättä teetättää koneistamossa (=parasta!), tässä kohtaa ei tarvita enää ylimääräistä badluckia! Ennen kevättä on tarkoitus laskea kansia X milliä, jotta saataisiin parempi puristussuhde. Ajattelin kokeilla toista koneistamoa tällä kertaa (R-Koneistus). Katsotaan minkälaista hinta-/laatusuhdetta siellä on tarjolla.

Kesä 2000
Kuinka ollakkaan kuukauden kesäloma loppui ennen kuin ehti edes alkaa. Yhteiset hetket käferin kanssa jäivät vähiin, mutta hieman projekti on sentään edistynyt. Säädettävä etuakseli on nyt omalla paikallaan ja takapäätä on tiputettu yhden poorin verran ulkoa päin. Vaikkakin uusi etuakseli ei ollut halvin ratkaisu, tuntuu se vieläkin parhaalta ratkaisulta. Lisäksi muutkin alustahommat on saatu (onneksi!) päätökseen (uudet iskarit ja laatikonpuslat). Kauan koneistamolla viihtynyt kampurakin löysi takaisin kotiin.
Lähiaikoina on tarkoitus kurvata laakerinkaupan kautta ja ostaa puuttuvat hilpeet ja eikun kasaamaan konetta. Surullisen kuuluisan Badluckin ansiosta omistan nyt uniikin takasivulasin. Työn huumassa tuli ajeltua rälläkällä tulisuihku kuplaa kohti tietysti ja tuloksena oli pieniä sulaneita kohtia lasissa. Lopuksi mainittakoon, että vanhan oven kanssa (kuskinpuoleinen tietysti) menee hermot joka ikinen kerta. Perhanan vänkäräovi lähtee kuin leppäkeihäs heti kun parempi löytyy tilalle.

Kevät 2000
Kevään kuluessa saatiin kuin saatiinkin moottori levitettyä pöydälle. Kone näytti sisältä aika orkkikselta, laakereita oli sentään joskus vaihdettu. Lohko lähti samantien aarporattavaksi, sen verran oli rouheeta laakeripinnoilla. Badluckia (kappas kappas!) ilmaantui vasta kun kannet vietiin koneistettavaksi. Venttiilinohjurit todettiin "holoiksi" mikä ilmeni siten, että koneistaja ei halunnut uskoa kyseisten venttiilien ikinä olleen kiinni samaisissa kansissa. Muuten kannet olivat todelliset leffakannet (ei halkeamia), moisia ei näe kuulemma kuin elokuvissa.

Talvi 1999
Käärmeenpesä, hide out-vaimentaja, shifteri ja iskarit taakse (Sachsin kaasut) on hankittu, ostoslista kuitenkin jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Tarkoitus on vielä tällä vuosituhannella tiputtaa mylly ja ihmetellä mitä se on syönyt, noin kokeilu- ja opiskelumielessä ja jos vaikka olisi rahaa käydä virivirikaupassa. Käärmeenpesän laippa vaihdettiin oikeanlaiseen, mutta se hitsattiin väärään asentoon, eikun laippa irti vaimentajasta ja uuteen asentoon (eikä istu muuten vieläkään!) renkaan takana on turhan ahdasta, joten pitää ainakin kerran vielä korjata putken asentoa...

Kesä-Syksy 1999
Talven jälkeen oli taas iso autonlaittovaihde päällä...jos se vaikka olisi baanalla ensi kesänä?? Vanteet ja kumit tuli ostettu Levitettyihin peltivanteisiin päädyin (lasikuitulokarit eivät kiinnosta), pari Pörssistä ja pari Vaasasta, 195/60/15 kumit mahtuivat juuri ja juuri vakiolokareiden alle. Viikonloppuna oltiin taas liikenteessä laittamassa kumeja vanteille, kaikki oli mukana rengaskone vain puuttui...nyt voinkin todeta, että tuohon aikaan Hamina-Karhula-Kotka-akselilla EI OLLUT ainuttakaan paikkaa, jossa olisi ollut auki tai vakiovarustukseen olisi kuulunut rengaskone tai äijä rengashommia tekemään! Pitipä niitä pyöriä sitten lopulta testata kun sellaset oli alla saatu. Oikea eturengas kuitenkin 30 km/h:n vauhdissa tippui ja kurvaili auton rinnalla ojan suuntaan...(jännä fiiiilis!). Oli unohtunut kiristää mutterit viime käyntikerran jälkeen...

Talvi-Kevät 1998/1999
Talli on kuitenkin 150 kilometrin päässä, joten kovin montaa viikonloppua ei tullut auton parissa vietettyä. Talli ei myöskään ole lämmitetty, joten joulunalusaikana -23 asteen pakkasessa tuli ikävä sellaista oikeaa tallia. Kuumailmapuhaltimesta tuli paras kaverimme! Mitään isoja hommia ei yllättäen saatu talven aikana tehtyä - eikä keväänäkään... Auton piti valmistua kesäksi, mutta yllättäen venähti (ei ole vieläkään valmis!! 12/99). Lattia tuli hiottua sentään ja päällystettyä bitumilla (jos siitä mitään hyötyä on) ja ruosteenestomaalia kului litra jos toinenkin. Ovipahvit verhoiltiin ja pikkuosaa tuli osteltua.

Kesä-Syksy 1998
Mielessäni oli joskus kesällä -98 ajatus hankkia helppo kuplaprojekti (jos sellaista on!) ja sellainen löytyikin jokkistutulta Itä-Suomesta. Kuppelin ja säläkasan lisäksi mukana tuli mielenkiintoinen nippu vanhoja luovareita. Auto on poistettu -94 rekisteristä ja oli melko tiuhaan tahtiin vaihtanut omistajaa. Projekti oli ostohetkellä saanut juuri uuden (tyydyttävän) maalipinnan ja mm. kynnyskotelot oli hitsailtu uusiksi. Elävästi muistuu vielä mieleen myyjän epävarma, mutta toiveikas veikkaus siitä, että jarruissa saattaisi olla paljonkin uutta osaa...
Kun auto oli saatu tallille, niin ensiksi käytiin jarrujen kimppuun...ihme ja kumma, jarruissa ei ollut yhtään mitään uuteen osaan edes viitahtavaa. Rumpujarrutekniikka on onneksi helppoa ja suht halpaa. Ostohetkestä lähtien auto oli liikkunut ainoastaan lihasvoimalla, joten käännyin serkkupojan puoleen, jolta löytyikin vakio 1.6 mylly, tosin jonkun aikaa seissyt. Ei muuta kuin kone kiinni ja savut ulos. Tämä oli siis tarkoitus, ensin sekoiltiin sytytysjärjestyksen kanssa ja hinattiin autoa ikuisuus, jotta öljyt lähtivät kiertoon. Lopulta oli sytytysjärjestyskin oikea ja kone lähti helposti käyntiin. Serkku tosin innoissaan huudatti konetta niin, että se hyytyi vaikeroiden..."No mix se nyt tolleen!!" Kotihommina tummensin itse kalvolla takasivulasit, sekä takalasin. Takasivulaseissa ei ollut ongelmia, mutta takalasi oli kymmenen kertaa kuperampi kuin miltä se ulospäin näyttää...ei maailman helpoin kalvotettava ekakertalaiselle (kalvoa ja kiroilua). Laatuliikkeessä pyysivät 900 mk pelkästä takalasin tummennuksesta, vain Corvetten takalasi on kuulemma vittumaisempi. Tuli säästettyä 800 mk ja "teinhän sen ihan itse..."

Suuri kiitos Ollille, Analle ja Kärpälle ikuisuusprojektiin sekaantumisesta. Projekti jatkuu...

Tekniset tiedot

Kuvia