Grimebridge Colliery, Lancashire, 1998. Lancashiren viimeinen toimiva hiilikaivos.

 

IAN BEESLEY:

IHMISKESKEISTÄ SOSIAALIDOKUMENTOINTIA

Englantilainen valokuvaaja Ian Beesley tuli tietooni vuonna 1999, jolloin vierailin Wakefieldissä National Coal Mining Museum for England'ssa. Museossa oli tuolloin vuonna 1873 perustetun kaivosmiesten ns. varmuuslamppuja yhä valmistavan yhtiön, The Protector Lamp and Lighting Companyn 125-vuotista historiaa kunnioittava näyttely. Kaivosteollisuuden nykypäivää edustivat Ianin valokuvat. Kuvat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Ian Beesley syntyi vuonna 1954 Bradfordissa. Lopetettuaan koulun vuonna 1973 hän totesi, että mahdollisia työpaikkoja oli kaksi: joko hautausmaalle haudankaivajaksi tai Esholt Sewage Works. Ja koska haudankaivajaksi Ian oli liian hintelä, niin...

Bradfordissa sijaitsevalla Esholt Sewage Worksilla oli suuri vaikutus Ianin tulevaisuutta ajatellen.

 

 

Hydraulisia puristimia, Esholt Sewage Works, Bradford 1977. Näissä laitteissa tulistetun höyryn ja paineen avulla rasva erotettiin kuumasta jätevedestä.

 

 

 

 

 

 

 

Rasvan erottajia, Esholt Sewage Works, Bradford 1978.

 

 Esholt Sewage Works oli talousjätevesien käsittelyn ohella erikoistunut lampaanvillarasvan erottamiseen villatehtaiden jätevesistä. Rasva yhdessä muiden epäpuhtauksien kera oli päätynyt vesiin villan pesuprosessin yhteydessä. Esholtissa jätevesi johdettiin suuriin hydraulisiin puristimiin. Tulistetun höyryn ja paineen avulla rasva erotettiin kuumasta viemärivedestä. Prosessissa syntynyttä lanoliiniksi kutsuttavaa rasvaa käytettiin mm. saippuoiden ja erilaisten öljyjen valmistuksessa. Toimintansa kukoistuksen aikana Esholt olikin ainoa laatuaan voittoa tuottavana jätevesilaitoksena.

Ian ei ollut uskoa näkemäänsä mennessään töihin Esholtiin: vielä 20. vuosisadan loppupuolella oli olemassa paikka, jossa liikennekin hoidettiin höyryvetureiden voimin. Työn tekivät Elizabeth ja Nellie, jotka molemmat oli suunniteltu kulkemaan lampaanrasvalla. Ian nautti olostaan Esholtissa. Juuri siellä häntä kannustettiin jatkamaan opintoja ja tulemaan valokuvaajaksi.

 

 

"Elizabeth" työvuoronsa päättymisen jälkeen veturitallissa. Esholt Sewage Works, Bradford 1977. Tämän 0-4-0 satulatankkiveturin oli valmistanut leedsiläinen Hudswell, Clarke & Co. vuonna 1958. Tuosta vuodesta alkaen aina vuoteen 1978 se palveli Esholtissa. Nykyään sen voi nähdä Leedsin Armley Mills -teollisuusmuseossa.

 

 

ESHOLTISTA VALOKUVAAJAN URALLE

Esholtissa vietetyn vuoden aikana Ian pyrki taidekouluun. Bradford Art Collegessa käydyn valokuvauksen peruskurssin jälkeen hän jatkoi opiskelua Bournemouth & Poole College of Arts'ssa tarkoituksenaan valmistua elokuvantekijäksi. Koulutukseen kuului myös yksi vuosi valokuvausta. Tuo vuosi veikin Ianin mukanaan ja hän valmistui valokuvaajaksi.

Opiskeluaikanaan Ian sai tietää, että Esholtia uhkasi sulkeminen. Suurin osa paikallisista asukkaista ei edes tiennyt, millainen teollisuushistoriallisesti arvokas paikka alueella sijaitsi. Ian halusi tallentaa sen sellaisena, kuin se vielä tuolloin oli. Opintojensa viimeisenä vuotena Ian palasi Esholtiin, kuvaamaan. Hänen lopputyönsä kertoi paikasta, joka oli ollut hänen ensimmäinen työpaikkansa.

- Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että olosuhteet siellä olivat todella huonot. Mutta minua siellä kiinnosti se, kuinka paljon ihmiset pitivät siellä työskentelystä. Halusin myös tallentaa siellä vallinneen toveruuden ja huumorin. Tämä oli ensimmäinen iso projektini.

Ian kuvasi Esholtissa useamman vuoden ajan 1970-luvun lopulla. Mutta lama-aika 1978-80 ja villakaupan alamäen myötä rasvan erottaminen ei ollut enää kannattavaa. Tämä toiminta lopetettiin ja Yorkshire Water nykyaikaisti ja saneerasi paikan. Myöhemmin näyttelyssään Steam Steel Sewage Ian vertasikin laitoksen toimintaa ja elämää 1970-luvulla ja nykypäivänä.

Tämä projekti kertookin erään olennaisen puolen Ianin työstä valokuvaajana: katoavan teollisuuden tallentamisella on siinä tärkeä osa. Voisi puhua asialle omistautumisesta.

Esimerkiksi Through the Mill, Yorkshiren villateollisuuden historiasta kertova näyttely ja kirja syntyi täysin Ianin oman aktiivisuuden tuloksena. Hän kuvasi iltaisin ja viikonloppuisin tätä häviävää teollisuudenalaa, rakennuksia, työtä ja teollisuudessa tapahtuvaa muutosprosessia. Ianin näytettyä kuvasalkkunsa National Museum of Photography, Film and Televisionin henkilökunnalle vuonna 1984 rahoitus kokopäiväiseen kuvaustoimintaan järjestyi.

 


Käytöstä pois jäänyttä osaa, Lister's Mill, Bradford 1987.

 

    IHMISEN SUHDE YMPÄRISTÖÖN

Valmistuttuaan valokuvaajaksi Ian pystyi työskentelemään seuraavan vuoden Kodakin Pohjois-Englannin kuolevien teollisuusalojen dokumentointia varten suunnatun stipendin turvin. Siitä lähtien Ian on työskennellyt freelancerina.

Vähitellen Ian saavutti aseman, jolloin hän pystyi itse valitsemaan aiheensa. Ja hän valitsee aiheen, josta todella pitää. Saatuaan idean hän lähestyy tahoa, joka saattaa olla kiinnostunut. Toisinaan ihmiset ottavat häneen yhteyttä. Ian kertoo, että esim. Warwickshire Hatters- projekti syntyi, kun erään Englannin viimeisimpiin kuuluneen huopahattutehtaan omistajat olivat nähneet hänen näyttelynsä A Place of Work. Koska tehdas suljettaisiin, he pyysivät Iania dokumentoimaan tehtaan viimeiset ajat. Monet Ianin projekteista ovatkin tavalla tai toisella johtaneet aina seuraavaan.

Kun kuuntelee Iania, huomaa, että hän on todella innostunut työstään ja osoittaa aitoa kiinnostusta kohteisiinsa. Eräs seikka nousee jatkuvasti esiin: ihminen itse ja tämän suhde ympäristöönsä.

- Olen kiinnostunut ihmisistä ympärilläni ja asioista, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä sekä siitä, kuinka he reagoivat näihin tilanteisiin.

Emme keskustelleen esikuvista tai vaikuttajista, mutta Ian mainitsi sellaisia nimiä kuin Henri Cartier-Bresson, Billy Brandt ja Robert Doisneau, joiden "löytäminen" vaikutti Ianin omaan kiinnostumiseen dokumenttikuvaukseen. He kuvasivat ihmisiä ja näiden asuin- ja työolosuhteita, asioita, jotka kiinnostavat myös Iania.

- Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, sanoo Ian ja jatkaa, että vaikka hänen työssään onkin tavallaan kyse dokumenttikuvauksesta, ei se välttämättä ole objektiivista.

- Monet kuvista kertovat yhtä paljon minusta kuin noista ihmisistä sekä suhteista minun ja heidän välillään. Jalkapalloseura Bradford City -projekti kertoo suhteestani faneihin sekä omasta suhteestani jalkapallofanina seuraan.

Ianin jalkapallokuvissakin ihmiset, niin fanit, toimitsijat kuin pelaajatkin ovat tärkeämpiä kuin itse pelitapahtumat. Bradfordin kaupungin juhlavuoden kunniaksi Ian puolestaan otti 100 muotokuvaa niin, että kutakin vuosikymmentä edusti 10 henkilöä. Niinpä näyttelyssä oli 10 yli 100-vuotiaan kaupunkilaisen kuvaa, ja toisessa ääripäässä 10 vastasyntynyttä.

Tämä projekti johdatti The Last Victorians- projektiin, jossa kohteina olivat ennen vuotta 1901 syntyneet henkilöt. Ian on kuvannut lisäksi esimerkiksi Burman sodan veteraaneja, nyrkkeilijöitä, härkätaistelijoita Espanjassa, mutta myös arkkitehtuuria ­ niin ulkomailla kuin lähikaupungeissa. Hän on tehnyt maisemakuvausta ja valokuvannut ... kummituksia. Viimeksi mainittu projekti oli lapsille suunnattu, trikkikuvauksen keinoin toteutettu näyttely. Hän on tallentanut myös Bradfordin upeaa viktoriaanista hautausmaata sen rappion aikana, rappion, joka teki paikasta entistäkin salaperäisemmän. Ja Ian todella sai taltioitua tuon tunnelman.

 

Flacks Mine Huddersfieldin lähellä, West Yorkshire 1998. Kaivostyöläisillä on lounastauko maan alla. Ian yritti taltioda oudon ja pimeän maanalaisen maailman käyttämällä ainoastaan luonnollista valoa.

 

          MUUTOKSEN DOKUMENTOIJA

Ianin uraan on mahtunut lukuisia näyttelyitä ja julkaistuja kirjoja. Hän haluaa pitää itsensä koko ajan työn touhussa ja projekteja on suunnitteilla aina eteenpäin. Haastattelun tekoaikana, keväällä 2001 hän oli juuri aloittanut Leedsin teollisuusmuseolle (Armley Mills Industrial Museum) projektin, jonka teemana oli kaupungin ihmisten ja heille tärkeiden rakennusten välinen suhde. Vieraillessani saman vuoden heinäkuussa Leedsissä museossa oli jo näyttely esillä ja kirja julkaistu.

Ian on kiinnostunut muutoksesta ja toteaa, että hänellä on voimakas tarve dokumentoida muutoksen kouriin joutuvia asioita tuleville polville. Mikä sitten on hänen keskeisin ajatuksensa?

- Pääasiassa haluan ihmisten katsovan asioita uudemman kerran. Monet ihmiset vain kulkevat näkemättä mitä heidän ympärillään tapahtuu.

Ianin tärkeintä kuvausaluetta on Pohjois-Englanti, mutta satunnaisesti hän on työskennellyt myös ulkomailla kuten Saksassa, Ranskassa, Puolassa ja Ruotsissa. Yleensä nämä ovat olleet kustantajilta tulleita toimeksiantoja koskien usein arkkitehtuurikuvausta.

Ianin viimeisimpiin projekteihin on kuulunut osallistuminen NESN:n (Nationwide Electronic Service Network) viikon mittaiseen matkaan valkovenäläiseen orpokotiin, jossa ko. firman työntekijöistä koottu vapaaehtoisryhmä kunnosti paikan rempallaan olleet suihku- ja pyykinpesutilat. Syyskuussa 2001 tehdyn matkan tuloksena syntyneen kirjanOrphans of the Fallout myyntivoitto on käytetty projektin rahoittamiseen. Kuvia on nähtävissä myös projektin nettisivuilla otsikon "Meet the children" alla www.operationbelarus.co.uk/main2.htm.

Syksyllä 2002 Ianilta ilmestyi toistaiseksi viimeisin kirja,Heavy Metal. Images of the Kirkstall Forge. Kuten monasti aikaisemminkin, Ian tallensi erään teollisuuslaitoksen katoamista, sen viimeisiä aikoja. Tällä alueella Leedsissä on taottu rautaa (ja myöhemmin terästä) yhtäjaksoisesti yli 850 vuoden ajan. Vuoden 2001 lopulla Kirkstall Forgen omistaja, Ohiossa sijaitseva Dana Corporation päätti sulkea akseleiden valmistukseen erikoistuneen, yli 300 henkeä työllistäneen takomonsa. Paikka suljettiin seuraavana vuonna. Näitä kuvia on myös nähtävillä nyt Suomessa esillä olevassa näyttelyssä.

 

(Teksti perustuu Kamera-lehdessä 8/2001 julkaistuun artikkeliin © Katriina Etholén )

 

Tyypillinen näkymä Kirkstall Forgen takomosta, Leeds 2002. Teräsaihio kuumennetaan 1250 asteeseen ennen taontaa.

 

 

 

 

 

...

 

IAN BEESLEYN NÄYTTELY SUOMESSA

 

Aloite näyttelyn saamiseksi Suomeen tuli Suomen Höyrykoneyhdistys ry:ltä henkilökohtaisten suhteiden kautta. Alkuperäinen idea oli tuoda näyttely osaksi Vanhan Porvoon Höyryjuhlan ohjelmistoa. Mutta pian näyttelyideaa alettiin esitellä myös muille tahoille ja Työväen keskusmuseo oli lähes välittömästi mukana ideassa. Koska Ian on koko uransa aikana kuvannut kaivosteollisuutta, tuli Outokumpu luonnollisesti mieleen yhtenä näyttelypaikkakuntana. Outokummussa kiinnostuttiin niin ikään asiasta.

Suomen Höyrykoneyhdistys ry toimii näyttelyn Työn paikkoja - Ian Beesleyn valokuvia englantilaisista teollisuusympäristöistä järjestäjänä Porvoossa, jossa näyttely jakautuu kahteen osaan, Taidetehtaan tiloihin, jotka Porvoon Taidetehtaan säätiö antoi yhdistyksen käyttöön korvauksetta näin tukien omalta osaltaan näyttelyä, sekä Porvoon rautatieaseman tavaramakasiiniin. Kaiken kaikkiaan näyttelyssä on esillä 56 kuvaa. Pääteemoina ovat Esholt Sewage Works, sekä kaivos-, tekstiili-, rauta- ja terästeollisuus.

Näyttely päättyi Tampereella Työväen keskusmuseossa 20.4. ja on tällä hetkellä esillä Outokummussa.

 

NÄYTTELY- JA YHTEYSTIEDOT:

 

Outokumpu

Outokummun Vanha Kaivos,Vanhan Kaivoksen mäki, 83500 Outokumpu.

15.5.- 31.5.2003tilauksesta ryhmille, 1.6.-15.6.2003 päivittäin klo 10-18.

Järjestäjä Outokummun Matkailu Oy, Asemakatu 1, 83500 Outokumpu

p. (013) 554 793, matkailu@outokummunkaupunki.fi

 

Porvoo

Porvoon Taidetehdas, Kokonniementie 6, p. (019) 582 255.

18.7.-7.9.2003 ti-su klo 12-19.

Porvoon rautatieaseman tavaramakasiini, Vanha Hämeenlinnantie

1.8.-31.8. 2003 ti-la klo 10-17, su klo 10-15

Vanhan Porvoon Höyryjuhlan aikana 16.8.-17.8.2003 klo 10-18.

Järjestäjä Suomen Höyrykoneyhdistys ry.

 

Yleisiin tiedusteluihin näyttelystä sekä varsinkin Porvoota koskeviin kyselyihin vastaa Katriina Etholén,  ketholen@saunalahti.fi

 

"Whiston", Bold Colliery, Lancashire 1978. Höyryvetureita käytettiin suuressa osassa kaivoksia aina 1980-luvulle saakka, koska ne olivat taloudellisia kaivoksen liikenteen hoitamisessa.

 

 

Valokuvat © Ian Beesley

www.ianbeesley.co.uk