Myllyjä Kerkolassa ja lähiseudulla

Kerkolan vedenjakaja-alueelta virtaavat vedet kolmea eri reittiä mereen. Vedenjakaja on jossain Kerkolanjärven ja Reksuon välisellä alueella. Kartassa Kerkolanjärven nimeksi tosin on annettu Nummijärvi. Järvi on osittain Kuusjoen puolella ja Koski Tl:n raja on aivan lähellä sekä Kerkolanjärveä että Reksuota.

Suurin osa vedestä virtaa Reksuolta Häntälän ja Talvisillan kautta Rekijoelle ja sieltä Saloon Uskelanjokena mereen. Osa Reksuon vedestä kulkee  Paimionjokea myöten Kosken, Marttilan ja Tarvasjoen kautta Paimioon. Kolmas vesireitti lähtee Vähäjärvestä  Kuusjoen kautta Halikonjokea myöten mereen. Kerkolanjärven vieressä suurimmaksi osaksi Kuusjoen puolella olevasta Vähäjärvestä virtaa vesi myös Anjanojaa, Papinojaa ja Vähäjokea myöten Paimionjokeen. 

Vesireitit ovat varsinkin kevättulvien, isonveden aikaan olleet varsin vuolaita, ja ovat sitä vieläkin. Niinpä vesireittien varrelle on perustettu aikojen kuluessa lukuisia myllyjä, jo aivan yläjuoksulta lähtien. Kerkolassa mainitaan olleen vesimylly jo 1585 ja 1635 yhteisesti Syvänojan kylän kanssa. Uskoisin tämän myllyn olleen mielestäni parhaalla mahdollisella paikalla eli Rintalankoskessa, jonne Kerkolantieltä johtaa Isomyllyntie- niminen tilustie.

Vuonna 1875 Kerkolassa mainitaan olleen jo kolme jalkamyllyä, joista yhden omisti Kerkolan Kerko, toisen Kerkolan Lampo sekä kolmannen Kerkolan Kleme ja Nikula.

Alajuoksulla Häntälässä oli jo 1585 kaksi myllyä, mutta laskentavuosina 1635 ja 1805 enää yksi. Ainakin 1875 myllyn osakkaina olivat Häntälän Naulan, Unkilan ja Äijälän kahdeksan osakastaloa. Mylly sijaitsi uskoakseni parhaassa mahdollisessa paikassa eli Ilolankoskessa, jossa vieläkin voi nähdä rakenteiden jäänteitä.

Alempana Talvisillalla on ollut mylly 1585 ja 1635, mutta ei enää vuosina myöhemmin. Paikkaa en osaa edes arvata, mutta ainakin Luukkalasta Teeriharjulle menevän tilustien sillalla on kova virtaus.

Vesimyllyjä on ollut kahta lajia. Jalkamyllyssä pyöri kosken pohjakiveen poratussa reiässä pystysuora tukki, jonka alapäässä olivat vaakasuorat vesisiivet ja yläpäässä myllynkivet. Ratasmyllyssä oli vaakasuorassa akselissa pyörivä vesiratas, joka hammasrattaiden avulla pyöritti myllynkivien pystysuoraa akselia.

Someron keskustassa mainitaan ollen 1779 kolme jalkamyllyä, joista yhden omisti Joensuun Hätä, toisen Joensuun Aukusti, Hoppu ja Kiiru sekä kolmannen yhteisesti koko kylä. Hädän mylly mainitaan vuonna 1782 jo hävitetyksi.

Pitkäjärvellä oli 1585 kaksi myllyä ja 1633 yksi mylly, joka kuului kylän yhdeksälle talolle. Vuoden 1782 myllyluettelossa tämä mylly ilmoitetaan hävitetyksi. Paikkahan Hovirinnan koskella luulisi olleen mitä mainioin.

Paimionjoen alajuoksulla Koskella myllyjä on ollut niin että kunta on niistä saanut nimensäkin. Omasta lapsuudestani muistan, kuinka kävimme isän kanssa ensin hevosella, sittemmin traktorilla Saaren Eeron myllyssä aivan hautausmaan vieressä, kosken hautausmaan puolella. Myllyn vesi tuli ränniä myöten kosken yläpuolelta ja itse mylly oli tavallaan kalliosaaressa hieman pois rannasta.  Saaren Eeron myllyn vieressä alajuoksulla oli toinenkin mylly, jossa tosin muistan käyneeni mutta en myllyssä, vaan muistaakseni sahauksen tms. takia. Varsinkin myllystä kotiin tulo oli lapsesta mukavaa, kun sai loikoilla kuormassa lämpimien jauhosäkkien keskellä. 

Saaren Eeron myllyyn mentiin viljasäkit selässä puisia portaita pitkin toiseen kerrokseen, jossa säkit tyhjennettiin suppiloon kun mylläri antoi luvan. Suppilon alla alakerrassa oli vedellä tai myöhemmin sähköllä pyörivät kivet. Eri kivet oli varattu eläinjauhon ja eri kivet leipäviljan jauhatukseen. Vilja kulkeutui kivien läpi ja jauhosäkit täyttyivät alakerrassa, josta ne kannettiin lähes ilman portaita puista kävelysiltaa pitkin veden yli. Kantomatka oli muistaakseni vähintään parikymmentä metriä kärryille.

Saaren Eeron myllyä vastapäätä, kosken ja joen Santion puolella oli Koskisen mylly, joka oli toiminnassa vielä 1960 luvun lopulla, ehkä myöhempäänkin. Siellä kävin jo yksinkin traktorilla tai farmariautolla pieniä rehujauhomääriä myllyttämässä sekä kotiin että naapureille. Koskisen myllyssä oli etuna se, että vilja kannettiin lähes vaakasuoraan yläkertaan tien vieressä olevasta pihaovesta ja jauhota haettiin ajamalla alas jokirantaan alaovelle. Kantomatkaa säkeille kertyi varmaankin kymmenisen metriä mutta tasaista reittiä.Koskisen myllyssä tehtiin myös kattopäreitä höylällä.

Vasemmalla kuva jouluna 2001 paikasta, jossa Saaren Eeron mylly oli kosken toisella puolella. Kuva puolestaan on otettu paikasta, jossa oli Koskisen mylly.

1900-luvulla ei Kerkolassa enää ollut omia myllyjä ja sieltä käytiin Koskella myllyssä. Reittinä oli lähtöpaikasta riippuen joko harjua pitkin kulkevaa maantietä pitkin tai  sitten kylältä Tapalan kautta Hongistolle Vähäjoen ja Paimionjoen risteykseen. Tästä voitiin jatkaa joko Kosken keskustan myllyille tai vaikka jäätä pitkin alajuoksun Myllykylän myllyille, lähelle nykyistä Raunion sahaa.

1960-luvulla rehujauhatus kiinteissä myllyissä väheni, kun talosta taloon kulkevat traktorimyllyttäjät aloittivat toimintansa. Myös moneen taloon ostettiin oma vasaramylly. Leipäviljan myllytys sen sijaan kiinteissä myllyissä jatkuu edelleen, myllyjen määrä on kuitenkin vähäinen. Lähin leipäviljaa jauhattava mylly on Pitkäjärvellä ja seuraava jo Hattulan Parolassa asti.

Tuulimyllyt

Vesimyllyjen lisäksi Somerolla on ollut useita tuulimyllyjä, vettä kun ei ollut aina saatavissa. Tuulimyllyistä varsinkin Härkälässä oleva on vielä monen muistissa, tosin vain rauniona joita niitäkään ei enää ole.

Härkälän tuulimylly rikkoontui vuonna 1925 syysmyrskyssä eikä sitä enää sen jälkeen korjattu.

Takaisin

Kirjoittanut Esko Aalto
Lähteitä mm. Someron Joulu 1972, 1973 ja 1989 sekä omia muistikuvia
Tiedot tarkistamattomia

Kerkolan Pienviljelijäyhdistys
Markku Eskolin 0440 - 503 074
Esko Aalto 050 - 55 44 191