Mitä on aktivointi?
Aktivointi -sanaa on käytetty tietystä toiminnasta erityisesti ruotsalaisen koirapsykologin, Anders Hallgrenin kirjoittamissa koiran opettamista käsittelevissä kirjoissa. Aktivoinnilla tarkoitetaan sitä, että koira pääsee käyttämään aivojaan erilaisissa tehtävissä. Useinhan omistaja selvittää useimmat ongelmatilanteet koiran puolesta ja ruokakin tulee valmiiksi eteen lautasella.

Miksi koiraa pitäisi aktivoida?
Monet koiranomistajat käyttävät edelleen liikuntaa koiran väsyttämiseen ja rauhoittamiseen. Liikunnallisesti se onkin hyvä asia, mutta aivojen käyttöä niissä ei pahemmin tarvita. Aikuista koiraa ei pelkkä liikunta väsytä, kunto vain kohoaa ja koira jaksaa liikkua entistä enemmän. Päivittäiset riehumisleikit saattavat nostaa koiran stressitasoa ja sitä voi olla vaikea saada rauhoittumaan ongelmatilanteissa. Tekemisen puute saattaa luoda myös ongelmakäyttäytymistä. Jos koira joutuu lepäämään liikaa, se käyttää suurimman osan ajastaan torkkumiseen. Ulos vietäessä sillä on energiaa vaikka muille jakaa ja koira saattaa esim. vetää remmissä.
Koira siis kaipaa tekemistä ja erityisesti psyykkiselle puolelle painottuvaa tekemistä. Aivotyö - henkinen työ - on raskasta ja rauhoittavaa. Jos olet käynyt jossakin koulutuksessa koirasi kanssa,olet varmaan havainnut koiran olevan usein melko rauhallinen kurssin jälkeen. Koira joutuu siellä olemaan koko ajan henkisesti vireänä. Tavallinen tottelevaisuuskoulutuskin on siis eräänlaista aktivointia, mutta koska se on kurinalaisempaa, sitä ei siksi yleesä kutsuta aktivoinniksi. Aktivoinnilla tarkoitetaan sellaista toimintaa, jossa koira joutuu itse keksimään, mitä omistaja haluaa sen tekevän tai miten jokin tehtävä pitäisi suorittaa, jotta siitä saisi palkkion.

Miten aktivointia tehdään?
Sudet työskentelevät aivoillaan paljon. Ne liikkuvat vaikeassa maastossa, jossa joutuu katsomaan mihin tassunsa asettaa. Myös hajuaistin käytössä aivot joutuvat töihin, sudet liikkuvat laajoilla alueilla ja hajuaistin avulla ne saavat selville mitä ympäristössä tapahtuu. Vastaavia todellisuuspohjaisia aivojenkäyttötehtäviä voidaan antaa myös tavalliselle kotikoiralle. Niitä on järjestettävä sille erikseen, koska nykymuotoisessa elämässä koira ei pääse niitä riittävästi itsekseen tekemään.

TASAPAINOILU
Jos voit liikkua metsämaastossa (vaikka koira olisikin taluttimessa), ohjaa koiraa kiipeilemään kiville, kannoille ja kaatuneille puunrungoille. Aluksi voit joutua käyttämään namua, jotta koiran saa kiinnostumaan tehtävästä, mutta pikku hiljaa namujen käyttöä voi vähentää. Tietenkään koiraa ei saa laittaa kulkemaan liian vaikeita paikkoja, sillä tasapainoilukin vaatii aluksi harjoittelua helpoilla esteillä. Rakenteiden on myös oltava alkuun hyvin tukevia. Esteiden yli hyppiminen, niiden päällä pysyttely tai niiden ali ryömiminen ovat hyviä tasapainoilutehtäviä. Nuoria, noin alle vuoden ikäisiä koiria (rodusta riippuen) ei saisi kuitenkaan hyppyytellä paljoa, sillä kasvuvaiheessa oleva luusto voi joutua liian suureen rasitukseen. Agility eli esterata on suurelta osin tasapainoilutyyppistä liikuntaa, mutta siinäkin on aika paljon hyppyjä, joten sen aloitukseen olisi koiran hyvä olla n. vuoden ikäinen. Omalle koti- tai mökkipihalle voi kuitenkin rakennella aktivointitarkoituksiin joitain helpompia muunnelmia agilitytelineistä.

NENÄTYÖ
Hajuaistin käyttöä tarvitaan tietenkin kaikenlaisessa jäljestämistyyppisessä työssä, haetaanpa sitten maa- tai ilmajälkeä, mutta kotioloissakin voi koiralle järjestää etsittävää. Jotta etsiminen onnistuisi, on koiralle aluksi opetettava tarkoitukseen jokin sana, esim. “etsi”. Helpointa on aloittaa sisällä namupalaetsinnällä. Koira voidaan laittaa odottaman siksi aikaa, että omistaja ehtii asettaa namun johonkin näkyvälle paikalle. Sitten koira päästetään tutkimaan huonetta ja hoetaan etsi -sanaa sekä kehutaan koiraa kun se työskentelee. Kun koira keksii namun kehutaan taas ja koiran annetaan syödä namu lisäpalkkioksi. Tätä toistetaan eri päivinä (mutta ei kovin monta kertaa peräkkäin, ettei koira kyllästy), sitten vähitellen vaikeutetaa piiloja. Jos koira tietää jonkin lelunsa nimen esim. “pallo”, voi myös etsityttää nimettyjä esineitä. Mikäli koira tuntee perheenjäseniä nimeltä, voidaan etsiskellä heitä. Kaikkia näitä nenänkäyttömuotoja voi tehdä sekä sisällä että ulkona, kunhan muistaa, että ulkona ne ovat useista häiriötekijöistä johtuen vaikeampia. Siksi kannattaa aloittaa sisällä, missä koiran keskittymiskyky on parempi.

ONGELMANRATKAISU
Kotona koiralle voi laittaa namuja pahvi- ja muovirasioihin kaivettavaksi. Jotta koira kiinnostuisi ongelman selvittämisestä, on varminta aloittaa helpohkoilla jutuilla. Pystytä lattialle koiran eteen talouspaperirullan sisäpahvi ja tipauta sitten namu sisään koiran nähden. Koiran pitäsi keksiä, että saadakseen namun, tötterö pitää kaataa. Aluksi koira kaataa sen vahingossa, mutta uusimalla tehtävää, se käy helpommaksi, kunnes koira alkaa kaataa tötterön tahallaan. Sitten voi taas vaikeusastetta nostaa kumoamalla vaikka jogurttipurkin lattialla olevan namun päälle, joten koiran on nyt kehiteltävä uusi ratkaisu uuteen ongelmaan. Nyt koiran on lähes pakko käyttää tassuja tai hampaita apuna. Älä kuitenkaan käytä sellaisia astioita, joissa joskus säilytät tabletteja tai pesuainetta ym. Koira saattaa sellaisen löytäessään vahingossa syödä sisällön innoissaan, luullessaan sitä aktivointileluksi.

TEMPUT
Monenlaisia temppuja voi opettaa koiralle, tässä vain vaaditaan omistajaltakin aivojen käyttöä eli mielikuvitusta. On sellaisia temppuja, joilla on jokin käytännön merkitys, kuten ³istu² tai ³maahan²,ja sitten on ihan puhtaita ³sirkustemppuja². Eräänlaiseen temppuiluun perustuvat sellaisetkin oikeat tehtävät, joita suorittavat liikuntavammaisten avustuskoirat. Ne sammuttelevat valoja tai painavat hissin nappia tai nostavat pudonneita tavaroita lattialta. Kannattaa aluksi ottaa tässäkin asiassa helppoja tehtäviä kokeilltavaksi, jotta koira kiinnostuu. Helposta päästä voisi mainita vaikka "suukko" -tempun. Kyykisty koiran lähelle ja vie namu vaikka poskelle. Kun koira tökkää tai nuolaisee namun kohtaa poskessa, annat palkkion ja kehut koiraa ja samalla voi alkaa toistella "suukko"- sanaa. Toistettaessa koira vähitellen alkaa tehdä tätä temppua pelkästä sanallisesta ohjeesta. Temppuja on rajaton määrä ja niiden tekeminen vahvistaa koiran jaomistajan välistä suhdetta, kuten kaikki koiran kanssa puuhaaminen. Muista, että tarkoituksena ei ole päästä näyttämään naapurille mitä meidän koira osaa vaan luoda koiralle hauskaa toimintaa ja kanavoida sen energia luvalliseen toimintaan. Aivotyötä olisi keskivertokoiralle hyvä järjestää päivittäin noin puolesta tunnista tuntiin, mutta sitä ei pidä tehdä yhteen menoon. Mikäli sinulla on aktiivinen koira, on todennäköisesti hyvä tehdä enemmänkin. Vaihtele toimintaa siten, että pyrit tekemään kaikkia neljää tyyppiä. Samoin on hyvä vaihdella paikkoja eli kokeilla eri versioita sisällä, pihalla, lenkillä. Muista, että aivojen käyttö on raskasta, älä ylirasita koiraa. On parempi lopettaa hiukan ennen kuin koiran mielenkiinto alkaa hävitä.
Hauskoja aivojenkäyttötuokioita!