ARVIOINNIN LOPPURAPORTTI
3.5.1998

FORSSAN KONIKALLION METSÄALUEEN PUUSTON LUONNONTILAISUUUDEN ARVIOINTI

Metsäntutkimuslaitos arvioi Forssan Konikallion metsän puuston luonnontilaisuutta Veikko Meron tilauksesta (Liite 1, Metsäntutkimuslaitoksen tarjous 29.4.1998, Liite 2, Veikko Meron tilaus 29.4.1998). Arvioinnin teki tutkija Juha Siitonen Vantaan tutkimuskeskuksesta. Maastokäynti ja tarvittavat mittaukset alueella tehtiin 18.4.1998.

Arvioinnin pohjana käytettiin Vanhojen metsien suojelutyöryhmän osamietintöä "Vanhojen metsien suojelu valtion mailla Etelä-Suomessa" (työryhmän mietintö 70/1992, Ympäristöministeriö) esitettyjä puuston luonnontilaisuutta ilmentäviä kriteerejä ja niiden pistearvoja (Liite 3). Arvioinnin apuna käytettiin Etelä-Suomen aarniometsäkartoituksen 1991 maastotyöohjetta (Linholm ja Tuominen 1991, Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja Nro 312) sekä soveltamisohjetta "Aarniometsäkartoitukseen ilmoitetun kohteen luonnonsuojelullisen arvon määrittäminen" (Vesi- ja ympäristöhallitus, Luonnonsuojeltutkimusyksikkö, julkaisematon luonnos 17.6.92, 12 s., Liite 4).

KONIKALLION METSÄN PUUSTON LUONNONTILAISUUDEN PISTEARVO

Seuraavassa tarkastellaan kutakin luonnontilaisuutta ilmentävää kriteeriä ja sen saamaa pistearvoa erikseen. Suorat lainaukset soveltamisohjeesta "Aarniometsäkartoitukseen ilmoitetun kohteen luonnonsuojelullisen arvon määrittäminen" on kursivoitu.

1. Metsätaloustoimet

Kriteerin avulla kuvataan sitä, missä määrin hakkuilla tai muilla metsätaloustoimilla (mm. ojitus) on vaikutettu puuston rakenteeseen. Konikallion alueeseen sopii parhaiten soveltamisohjeen kohta lc: Metsää on käsitelty talousmetsänä, mutta siinä on kuitenkin merkittävästi kuolleita pystypuita, maapuita tai vanhoja lehtipuita. Alueen puustoa on käsitelty aikaisemmin harvennushakkuin, mutta viimeisestä puustoon merkittävästi vaikuttaneesta hakkuusta on kantojen lahoasteen perusteella arvioiden jo useita kymmeniä vuosia, mahdollisesti noin 50 vuotta. Puustossa on merkittävästi varsinkin vanhoja haapoja.
Pisteitä 5

2. Metsän nykyisen puustosukupolven kehitysvaihe

Soveltamisohjeen kohta 2b: Alue on pääosin varttunutta metsää. Puusto on saavuttanut kasvupaikan normaalin täysikäisen puuston järeyden. Valtapuustossa ei nähtävissä ikääntymisen aiheuttamia piirteitä, kuten esim. männyllä ja lehtipuilla lakkapäisyyttä. Alueen valtapuusto on järeää ja noin l30-vuoden ikäistä, mikä ylittää selvästi tavanomaisen talousmetsän kiertoajan. Valtapuuston ikä oli mahdollista varmistaa alueen etelälaitaan hakatun tuoreen hakkuualueen kuusten kantojen vuosilustoista.
Pisteitä 4

3. Alueen aarniometsäisyyttä ja luonnontilaisuutta ilmentävät ominaisuudet

3.1 Aikaisemman puustosukupolven puut

Soveltamisohjeen kohta 3. 1 c: Metsässä on aikaisemman puustosukupolven puita elävässä puustossa tai maapuustossa vain yksittäin tai pieninä ryhminä paikallisesti. Ei yhdelläkään kuviolla metsäkuvassa näkyvästi. Alueella on selvästi aikaisempaan puustosukupolveen kuuluvia kilpikaarnaisia ja lakkapäisiä, läpimitaltaan etupäässä yli 40 cm:n ylispuumäntyjä noin 25. Puiden arvioitu ikä on yli 200 vuotta; tarkka ikä olisi mahdollista selvittää kairaamalla. Osa suurimmista, rungon tyvelle asti
paksuoksaisista kuusista saattaa myös kuulua aikaisempaan puustosukupolveen.
Pisteitä 1

3.2 Vanhat lehtipuut, pökkelöt ja lehtimaapuut

3.2.1 Vanhat lehtipuut

Soveltamisohjeen kohdat 3.2. lb ja 3.2. lc ovat molemmat mahdollisia. Kohta 3.2. lb kuuluu: Metsässä on vanhoja lehtipuita paikallisesti runsaasti siten, että puita on jollakin kuviolla metsäkuvassa näkyvästi, mutta ei koko vanhan metsän alueella. Vanhoista lehtipuista merkittävä osa on haapaa tai alueella on useita vanhoja raitoja tai jaloja lehtipuita. Kohta 3.2. lc kuuluu puolestaan: Metsässä on vanhoja lehtipuita vain yksittäin tai pieninä ryhminä paikallisesti. Ei yhdelläkään kuviolla metsäkuvassa näkyvästi. Alueella on vanhoja raitoja tai haapoja ja niillä kasvaa raidankeuhkojäkälää. Puustossa on vanhoja, järeitä, jopa yli 50 cm:n läpimittaisia haapoja melko runsaasti ja vähintään pienissä ryhmissä. Muutamilla rungoilla havaittiin raidankeuhkojäkälää. Paikoin haapoja on metsäkuvassa näkyvästikin. Koska soveltamisohjeen mukaan rajatapauksissa voi käyttää myös eri kohtien pisteytyksen väliarvoja, aluetta kuvaa parhaiten edellisten kohtien pisteiden välissä oleva arvo.
Pisteitä 4 (3-5)

3.2.2 Pökkelöt (kuolleet, pystyssä olevat lehtipuut)

Soveltamisohjeen kohta 3.2.2c: Metsässä on pökkelöitä vain yksittäin tai pieninä ryhminä paikallisesti. Ei yhdelläkään kuviolla metsäkuvassa näkyvästi. Alueella on kuolleita, pystyssä olevia lehtipuita siellä täällä, mutta ei metsäkuvassa näkyvästi.
Pisteitä 1

3.2.3 Lehtimaapuut

Soveltamisohjeen kohta 3.2.3c: Metsässä on lehtimaapuita vain yksittäin tai pieninä ryhminä paikallisesti. Ei yhdelläkään kuviolla metsäkuvassa näkyvästi. Alueella on kuolleita lehtimaapuita siellä täällä, mutta ei metsäkuvassa näkyvästi.
Pisteitä 1

3.3 Kuolleet havupuut, kelot ja havumaapuut

3.3.1 Kuolleet havupuut (nykyisen puustosukupolven kuolleita, pystyssä olevia havupuita)

Soveltamisohjeen kohta 3.3. lc: Metsässä on kuolleita havupuita vain yksittäin tai pieninä ryhminä paikallisesti eikä yhdelläkään kuviolla metsäkuvassa näkyvästi. Alueella on melko runsaasti pystyynkuolleita kuusia, joista suurin osa on kilpailun takia kuolleita väli- ja aluspuita, mutta ei metsäkuvassa erityisen näkyvästi (ottaen huomioon, että Etelä-Suomen vanhoissa talouskuusikoissa on useimmiten jonkin verran pystyynkuolleita puita).
Pisteitä 1

3.3.2 Kelot (edellisen puustosukupolven hitaasti pystyynkuolleita, vanhoja havupuita)

Soveltamisohjeen kohta 3.3.2d: Metsässä ei ole keloja lainkaan. Alueella ei havaittu yhtäkään selvästi edelliseen puusukupolveen kuuluvaa pystyynkuollutta, keloutunutta mäntyä. (Vaikka keloja löytyisikin yksi tai kaksi, tämä tuskin riittäisi nostamaan pisteytystä kohdan 3.3.2c mukaiseksi.)
Pisteitä 0

3.3.3 Havumaapuut

Soveltamisohjeen kohta 3.3.3c: Metsässä on havumaapuita vain yksittäin tai pieninä ryhminä paikallisesti. Ei yhdelläkään kuviolla metsäkuvassa näkyvästi. Alueella on siellä täällä järeydeltään vaihtelevia kaatuneita kuusia, mutta ei metsäkuvassa erityisen näkyvästi.

Pisteitä 2

3.4 Maapuiden laatu

3.4.1 Maapuiden lahoaste

Soveltamisohjeen kohdat 3.4. lb ja 3.4. lc ovat molemmat mahdollisia. Kohta 3.2. lb kuulun: Maapuusto on lahoasteeltaan jokseenkin vaihtelevaa, mutta täydellinen eri lahoasteiden kattavuus puuttuu. Kohta 3.4. 1 c kuuluu puolestaan: Maapuustossa ei ole lahoasteiden suhteen .juurikaan vaihtelua. Suurin osa maapuustosta on melko tuoreita, puuaineeltaan kovia tuulenkaatoja. Alueella (mukaanlukien hakattu osa) on kuitenkin jonkin verran myös pitemmälle lahonneita, kuorettomia tai jo samaleen peittämiä pehmeitä maapuita.
Pisteitä 1 (-2)

3.4.2 Maapuiden koko

Soveltamisohjeen kohta 3.4.2b: Maapuusto kooltaan jossain määrin vaihtelevaa tai siinä on läpimitaltaan vähintään > 15 cm puita. Yli 15 cm:n läpimittaisia maapuita on koko alueella useita kymmeniä.
Pisteitä 2

3.5 Palokoropuut

Soveltamisohjeen kohta 3.5c: Metsässä ei ole palokoropuita lainkaan.
Pisteitä 0

PUUSTON LUONNONTILAISUUDEN TARKASTELU

Vanhan metsän kohteiden pisteytys on kehitetty Etelä-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelman valmistelun yhteydessä. Arvioinnissa on korostettu sellaisia puuston rakennepiirteitä, joiden katsotaan parhaiten kuvaavan puuston luonnontilaisuutta ja alueen potentiaalista luonnonsuojeluarvoa. Pisteytyksen tarkoitus on helpottaa ja yhdenmukaistaa eri kohteiden keskinäistä vertailua. Pisteytys on luonteeltaan ordinaali- eli järjestysasteikon muuttuja, jonka perusteella eri alueiden puuston luonnontilaisuus voidaan asettaa (paremmuus)järjestykseen, mutta pisteiden suhteilla ei ole mielekästä tulkintaa. Ei voida esim. sanoa, että 20 pisteen kohde olisi kaksi kertaa luonnontilaisempi tai arvokkaampi kuin 10 pisteen kohde, tai että 25 pisteen kohde olisi vain puoliksi niin luonnontilainen kuin maksimipisteet saava 50 pisteen kohde. Koska eri kriteereille ei ole voitu antaa tarkkoja lukuarvoja (esim. vähintään 15 cm:n kuolleita havupuita tulisi olla keskimäärin vähintään 50 hehtaarilla, jotta metsässä olisi "kuolleita havupuita runsaasti" tms.), pisteytyksessä voi varsinkin rajatapauksissa esiintyä tiettyä subjektiivisuutta eli arvioitsijasta ja kriteerien eri vaihtoehtojen tulkinnasta riippuvaa vaihtelua.

Konikallion puuston luonnontilaisuuden saama pistearvo on nyt suoritetun arvioinnin perusteella 22. Pisteytykseen liittyvästä subjektiivisuudesta johtuen pistearvo voi kuitenkin olla välillä 21-24. Vastaavan pistearvon saaneita kohteita on eteläisessä ja läntisessä Suomessa sisällytetty vanhojen metsien suojeluohjelmiin sekä valtion mailla (mm. aiemmin Turun ja Porin lääniin kuulunut Yläneen Pitkäkallio, 22 pistettä, Hämeen lääniin kuulunut Kuoreveden Väärä-Väihi, 21 pistettä, ja Vilppulan Elämänmäki, 21 pistettä) että yksityismailla (mm. aiemmin Turun- ja Porin lääniin kuulunut Laitilan Viivonlahden metsä, 20 pistettä, Uudenmaan lääniin kuulunut Karjaan Makubergen, 22 pistettä, jne.) (Vanhojen metsien suojelutyöryhmän osamietintö "Vanhojen metsien suojelu valtion mailla Etelä-Suomessa", työryhmän mietintö 70/1992, Ympäristöministeriö, ja "Vanhojen metsien suojeluohjelman täydennys Etelä-Suomessa", työryhmän raportti 2/1994, Ympäristöministeriö).

Konikallion alueen elävän puuston rakenne on varsin luonnontilainen, ja aikaisemmat harvennushakkuut vaikuttavat nykypuuston rakenteeseen vain vähän. Puusto on sekapuustoista, ryhmittäistä, aukkoista ja jatkuvakorkeuksista. Tavanomaisista vanhoista talousmetsistä erottavia piirteitä ovat lisäksi valtapuuston korkea ikä (noin 130 vuotta), alueella esiintyvät hyvin vanhat ylispuumännyt (yli 200 vuotta) sekä järeiden haapojen runsaus. Alueen monipuolisuutta lisää kallioalue, joka aiheuttaa kasvupaikkoihin ja puustoon vaihtelevuutta. Kallion etelä- ja pohjoisrinteet ovat olosuhteiltaan erilaiset, samoin kallion lakialueet ja kallion alapuoliset alueet mm. ravinteisuudeltaan, kosteudeltaan ja lämpöoloiltaan. Lahopuustoa alueella on suhteellisen vähän verrattuna luonnontilaisiin vanhoihin metsiin. Suuri osa lahopuustosta on itseharvenemisen myötä syntynyttä, vallittujen latvuskerrosten puustoa. Järeän lahopuuston muodostuminen on vasta alkamassa tuulenkaatojen ym. luontaisten häiriöiden seurauksena.

Mikäli Konikallion metsä jätettäisiin kehittymään luonnonsukkession kautta, sillä olisi hyvät edellytykset kehittyä muutamassa vuosikymmenessä puustoltaan luonnontilaisen kaltaiseksi vanhaksi metsäksi.

Tikkurilassa 3.5.1998

Juha Siitonen
tutkija

LIITTEET:

1. Metsäntutkimuslaitoksen tarjous 29.4.1998

2.Veikko Meron tilaus 29.4.1998

3. Puuston luonnontilaisuutta kuvaavat kriteerit ja niiden pisteytys (Vanhojen metsien suojelu valtion mailla Etelä-Suomessa työryhmän mietintö 70/1992, Ympäristöministeriö, luku 5 Vanhojen metsien suojelun perusteet)

4. Aarniometsäkartoitukseen ilmoitetun kohteen luonnonsuojelullisen arvon määrittäminen (soveltamisohje, Vesi- ja ympäristöhallitus, luonnonsuojelututkimusyksikkö)