|
|
|
Haydn-konsertti
Lahden Musiikkiopistossa
17.1.2010
Eero Heinonen, piano
Jenni Lappalainen, piano
Joseph Haydn:
Sonaatti As-duuri Hob. XVI/46
Sonaatti Es-duuri Hob. XVI/49
Andante con variazioni f-molli Hob. XVII/6
Fantasia C-duuri Hob. XVII/4
Sonaatti Es-duuri Hob. XVI/52
|
Eero Heinonen
 ero Heinonen ja Jenni Lappalainen olivat antaneet pianokonsertilleen erikoisen nimen: 100% Haydn.
Tietokoneen koodilta vaikuttavan otsikon tarkoituksena oli
yksinkertaisesti kertoa, että ohjelma oli omistettu
kokonaisuudessaan Joseph Haydnin musiikille.
Se valitettava seuraus nokkelasta ideasta kuitenkin oli, että
Lahden musiikkiopistossa pidettyyn konserttiin saapui vain kourallinen
yleisöä. Mestarillisena sinfonikkona rakastetun Haydnin
pianosävellykset eivät nimittäin ole milloinkaan
yltäneet suuren yleisön suosioon. Eivätkä ne totta
puhuen kuulu monien pianistienkaan lempikappaleisiin.
Todella harmillista, sillä tarjolla oli nautinnollista
musisointia. Eero Heinonen toi Haydnin sävelet esille jopa niin
hienossa valaistuksessa, että ne olisivat
epäilemättä voittaneet puolelleen paljon uusia
ystäviä. Tuskin on liioiteltua sanoa, että hänen
mestarillinen tulkintansa ylti korkealle kansainväliselle tasolle.
 ndante
muunnelmineen f-molli Hob. XVII/6 osoittautui Heinosen
käsissä kerrassaan viehkeäksi sävellykseksi.
Erityisen hurmaavina jäivät mieleen lopun persoonallisesti
toteutetut ilmeet. Lystikkäästi rallattelevassa ja
vauhdikkaasti vipeltävässä C-duuri-fantasiassa Hob.
XVII/4 pianistin suvereeni sormitekniikka ja lipsahtelematon
osumatarkkuus käsien salamannopeissa ristikkäishypyissä
pääsivät oikeuksiinsa.
Es-duuri-sonaatin Hob. XVI/52 loistelias tulkinta kruunasi konsertin.
Allegro-osan vastakohta-asetelmat jykevistä soinnuista
kepeään leikittelyyn toteutuivat hienosti. Presto-finaali
hauskasti tikuttavine pääteemoineen mykisti taituruudellaan.
Ylimääräisenä numerona Heinonen soitti Claude
Debussyn tenhoisan Omistuksen Haydnille vuodelta 1909, jolloin oli
kulunut sata vuotta tämän kuolemasta.
 ainiosti
hoiti leiviskänsä myös Jenni Lappalainen. Tulkinta oli
huolella punnittua ja viimeisteltyä, säkeitten muotoilu
ihastutti aistikkuudellaan ja osuvilla painotuksillaan.
As-duuri-sonaatin Hob. XVI/46 presto-finaali ilakoi kutkuttavan
kepeästi, kun taas Es-duuri-sonaatin Hob. XVI/49 menuetti-finaali
eteni viehkeän ilmeikkäänä. Adagio-osiin
Lappalainen valoi satuttavaa runollisuutta.
Iäkäs täysikokoinen konserttiflyygeli, joka on
vastikään kunnostettu ilmeisen taitavasti ja huolellisesti,
soi kauniisti ja toteutti soittajien tulkinnalliset hienoudet oivasti
herkimpiä vivahteita myöten.
|
Eero Heinosen kuva: Heikki Tuuli / Fazer Artists' Management Inc.
Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 6.2.2010
Copyright © 2010 Arto Sakari Korpinen
|
|
