|
|
|
Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
4.2.2010
Hannu Lintu, kapellimestari
Radovan Vlatkovic, käyrätorvisolisti
Arnold Schönberg: Kamarisinfonia nro 2
Krzysztof Penderecki: Konsertto käyrätorvelle ja orkesterille, "Talvinen matka"
Pjotr Tshaikovski: Sinfonia nro 5 e-molli
|
 uulkaapas
nyt, hyvät lapset! Kun ensin nielette kiltisti tohtori
Schönbergin kalanmaksaöljyä ja vielä kulautatte
kurkkuunne apteekkari Pendereckin yskänlääkettä,
saatte ahmia mahan täydeltä suussa sulavia setä
Tshaikovskin gourmet-herkkuja.
Ja mehän tottelimme, me
kuuliainen väki Sinfonia Lahden konsertissa. Niinpä saimmekin
illan päätteeksi odotetun iki-ihanan palkintomme. Eikä
kalanmaksaöljykään loppujen lopuksi maistunut järin
kamalalta. Ja sekin oli myönnettävä, että
nykyään osataan yskänlääkkeitten sekaan
ujuttaa makuhermoja kutkuttelevia aromeja.
 rnold
Schönbergin 1906 alkanut toisen kamarisinfonian
sävellystyö keskeytyi erinäisistä syistä, ja teos valmistui
vasta 1939, kun säveltäjä jo täyttä häkää puuhaili
 12-säveljärjestelmänsä parissa. Silti myös atonaaliseen musiikkiin penseästi
suhtautuva kuulija saattoi kokea nautinnon hetkiä, sillä
sävelkielessä erottui selviä yhteyksiä
Schönbergin 1899 säveltämään
myöhäisromanttiseen mestariteokseen Kirkastettu yö.
Kapellimestari Hannu Lintu
teki orkestereineen alttiisti kaikkensa musiikin
elävöittämiseksi. Vaikka tässä monin paikoin
onnistuttiinkin, ei tasapaksun harmauden ja pitkäpiimäisyyden
vaikutelmaa onnistuttu tyystin häivyttämään.
1960-luvulla
esiin nousseitten nuorten puolalaissäveltäjien
kärkihahmoksi kirinyt Krzysztof Penderecki jätti ruhtinaan
elkein varjoon vanhemman kollegansa Witold Lutoslawskin. Vaikka
arvojärjestys sittemmin keikahtikin Lutoslawskin eduksi –
ainakin minun näkökulmastani – ei sovi
kieltää, että Pendereckillä riittää
edelleen virtaa menestyksekkääseen
sävellystyöhön.
 Tätä
todistaa myös hänen 75-vuotiaana 2008
säveltämänsä käyrätorvikonsertto,
lisänimeltään Talvinen matka. Vaikka levottomasti
asiasta toiseen hyppelehtivä sävellys vaikuttikin
hajanaiselta, siitä eittämättä erottui lukuisia
hienosti sommiteltuja yksityiskohtia, jotka miellyttivät korvaa
tai herättivät muuten ihastusta.
Konserton tulkitsi huikaisevan taiturillisesti yksi aikamme johtavista cornisteista, kroatialainen Radovan Vlatkovic, joka soitti myös sen kantaesityksen Bremenin filharmonikkojen kanssa säveltäjän johdolla.
Vlatkovic puhalteli torveaan hurmaavan upeasti, sai sen soimaan korvia
hivelevän lämpimänä ja muhkeana. Mutta hän
osoitti, että cornolla on mahdollista soittaa myös
äärimmäisen hiljaa ja herkästi. Vauhdikkaat
kuvioinnit ja juoksutukset eivät liioin tuottaneet hänelle
vähäisintäkään vaikeutta.
Soittamassaan
ylimääräisessä soolonumerossa Vlatkovic luullakseni
toi tyhjentävästi esille käyrätorven kaikki
keinovarat, nekin jotka mahdollisesti jäivät konsertossa
hyödyntämättä.
 allitsevassa
härkäviikkojen lumikylläisessä
pakkassäässä olisi Pendereckin Talvisen matkan jatkoksi
mitä mainioimmin sopinut Pjotr Tshaikovskin ensimmäinen
sinfonia, lisänimeltään Talviunelmia.
Mutta niin
sopi Tshaikovskin mestarisinfonioihin kuuluva viitonenkin,
sisältyyhän sen hitaaseen osaan kuuluisa
käyrätorvisoolo. Kunniatehtävän tällä
kertaa saanut Mia Kasper soitti taivaallisen melodian lumoavan
herkästi ja aistikkaasti, kauniin soinnin torvestaan kirvoittaen.
Rakastetun
viidennen sinfonian tulkinta oli kaikkinensakin yhtä juhlaa. Ohjat
tiukasti käsissään pitäen Hannu Lintu huolehti,
että hienosti toteutetuista yksityiskohdista kasvoi
sykähdyttävän uljas ja jäntevästi hallittu
kokonaisuus. Bravo!
|
Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 6.2.2010
Copyright © 2010 Arto Sakari Korpinen
|
|
