vuosi 1999 :: näyttely :: Kirsi Tiittanen  
       
       
       
         
       
       
       
       
       
       
         
       
       
       
       
       
       
       
       
       
         
         
    englanti | suomi | kirsi.tiittanen@saunalahti.fi |  
1999  
Jälkeen 2

TILA JA TYHJYYS

Teosteni lähtökohtina ovat kokemukseni hiljaisista tiloista ja paikoista, jotka ovat vaikuttaneet minuun, herättäneet minussa muistoja , mielikuvia ja tunteita , minulle tapahtuneiden asioiden ja paikan välisiä yhteyksiä.

Tilan ja paikan valintaan on vaikuttanut muisto paikasta , paikan historia , tilan tunnelma , valo ja suhteet. Olen halunnut tuoda esille tilan moninaisia merkityksiä - henkilökohtaisia ja yleisiä , muistikuvien samanaikaisuutta - ajatuksen simultaanisuutta
dokumentaation pohjalta.

K i r s i T i i t t a n e n
Galleria G 24.8- 12. 9.1999
Suomen Taidegraafikot ry:n Hgin Juhlaviikkojen kutsunäyttely

Varjojen ylistys VI
Varjojen ylistys
Varjojen ylistys II
Varjojen ylistys IV
   

Hiljaisuuden paikka

Kirsi Tiittanen rakentaa uusissa teoksissaan hiljaisuuden paikkoja, tiloja, jotka välittävät katsojalle hiljaisuuden. Nuo tilat voi kokea katselemalla kaksiulotteisia teoksia, polymeerigravyyreita, valokuvia ja digitaalisesti käsiteltyjä kuvia, tai menemällä sisään valoverhoista rakennettuun tilateokseen.

Aineiston ja lähtökohdat teoksiinsa Tiittanen on saanut Japanista itse henkilökohtaisesti kokemalla ja valokuvaamalla. Hän on kuvannut buddhalaisia hautausmaita, temppeleitä ja muita hiljaisia tiloja. Teoksista välittyvä tunnelma on harras ja pyhäkin, ja näinä Kosovon sodan aikoina maailma antaa teoksille oman vakavan taustansa. Mutta toisaalta tunnelma ei aina ole haudanvakava ainakaan kun sitä tarkastelee länsimainen kuolemakäsitys lähtökohtanaan. Satoja vuosia vanhalla lapsivainajien hautausmaalla puetaan lapsiveistoksia, koska buddhalaiset uskovat reinkarnaatioon, jälleensyntymiseen. Tiittanen on kuvissaan värittänyt nämä vaatteet digitaalitekniikalla kirkkaina sävyillä ja on saanut aikaan miltei hilpeänherttaisen tunnelman.

Tiittasen teoksissa materiaali on jo pitkään ollut keskeisessä asemassa; hän on aikaisemmin saanut tunnustusta myös paperitaiteilijana. Rajanylitykset ja taiteelliset aluelaajennukset ovat liittyneet hänen työskentelyynsä.

Myös uusissa teoksissa materiaalivalinnat ovat paitsi yllättäviä myös ajatuksia herättäviä. Tiittanen on tulostanut digitaalisesti käsiteltyjä valokuvia suurikokoisille valoverhoille ja siirtänyt valokuvia tyynyliinoille. Materiaali ei kuitenkaan ole itsetarkoitus: tyynyliinat viittaavat uneen, hiljaisuuteen ja rauhaan mutta samalla niiden pitsit kantavat viestiä niiltä karjalaisilta naisilta, joiden kätten työtä ne ovat.

Seppo Heiskanen

 

Rukous