MARILYN MANSON, Brixton Academy, Lontoo, 20. Toukokuuta, PIST.ON lämppärinä.
Paikka : Brixton Academy, Lontoo
Aika : 20. toukokuuta, 17:00 -

Saavun Brixton Academylle klo 17:00, jonossa olevat ihmiset kääntyvät tuijottamaan
minua ja seuraavat askeleitani jonon päähän. Tulee outo olo. Olenko todellankin näin
ulkopuolinen Lontoossa, että se jopa näkyy. Kohautan olkapäitäni ja totean itselleni,
että kaikki johtuu vain poissaolevista kulmakarvoistani. Jonoa on vain noin 30 metriä
vaikka keikan alkuun ei ole enää kuin n. 2 tuntia.

Jonon etummaiset ovat railakkaassa humalassa ja tuntuvat olevan enemmän kiinnostuneita saamaan
aikaan hyvän pohjahumalan kuin hyvän keikkafiiliksen, jota voisi jälkeenpäin jopa
muistella. Minä sytytän vain amerikkalaistyyppisen filter-savukkeen ja päätän
tutustua muutamiin ihmisiin. Edessäni jonossa on Etelä-afrikasta Lontooseen töihin tullut
heebo, joka toteaa tämän olevan hänen ensimmäinen Manson-keikkansa. Pist.On ei
kuulemma kiinnosta kuin basistin takia, joten jään odottamaan mielenkiinnolla, mitä luvassa
on. Takanani seisoskelee Cradle Of Fithin Danin ja Trent Reznorin yhteensulauma, joka puolestaan kertoo
tämän olevan hänen toisen Manson-keikkansa. Kyselen hieman tietääkseni,
mitä odottaa ja jos tästä tulee lähellekkään samnlainen kuin aikaisemmista,
olen taivaassa...tai siis helvetissä...tai jotain.

Aika : 19:00

Ovet aukeavat, jono liikkuu hitaasti eteenpäin. Ovella turvatarkastus, jossa turvamiehet vievät
kamerani, vaikka minulla oli levy-yhtiön lupa kuvata tilaisuudessa. Kiistelen hetken aikaa isokokoisen
turvamiehen kanssa asiasta ja kun hän alkaa puhua uhkaavalla sävyllä, päätän
luovuttaa ja painun sisälle toisen turvatarkastuksen lävitse. Eteeni aukeaa välihalli, jossa
krääsämyyntiä ja vessat sekä useita eri kuppikuntia. Ohitan
krääsämyynnin ja painun kolmannen turvatarkastuksen läpi varsinaiseen saliin, joka viettää loivasti alaspäin. Edessä oleva stage on vielä tässä vaiheessa
tyhjä mistään tärkestä.

PIST.ON

Pist.On saapuu lavalle, nyt ymmärrän miksi se Etelä-Afrikkalainen kaveri diggaili basistista.
Val-ium ei kuvissa ole näyttänyt miltään jumalaisimmalta naiselta maailmassa, mutta
livenä! Naisen perseeseen asti olevat punaiset rastat sekä tiukka musta vinyylipuku sattuvat
tällähetkellä kolahtamaan kovemmin kuin mikään muu. Musiikki unohtuu
lähinnä sen takia, että Pist.On ei todellakaan ole mikään yhtyeistä paras,
melko laiskaa Post-grunge musiikkia. Jälkeen päin luen Kerrang!:sta jutun Val-ium:sta, jossa
nainen sanoo ettei saa rakkaudesta eikä rahasta, täytyy vain ihmetellä

Pist.On on poistunut lavalta, sali alkaa täyttyä.

MARILYN MANSON

Koko sali pimenee ja yht'äkkiä spotit syttyvät. Twiggy, Zim Zum, Madonna Wayne Gacy ja
Ginger Fish ovat lavalla ja The Angel With Scabbed WIngsin ensimmäiset tahdit rymisevät salissa,
yleisö on ekstaasissa (huom. Jo tässä vaiheessa...) Herra Manson saapuu lavalle nykien
ja linkaten molempia jalkojaan, vieressäni sisoskeleva Steven ilmoittaan, että tästä
tulee kova keikka, ainakin aikaisempii verrattuna, ja jostain syystä en voi kuin myöntyä
hänen sanoihinsa. Herralla on päällään likaisen valkoinen korsetti, munakupit,
vakiokengät, sukkanauhat ja Annie Lennox-meikit, vaikuttavaa. Melkein koko ACS levy
käydään lävitse illan aikana. Jopa sellaiset harvinaisuudet kuten Suck For Your Solutin,
Apple of Sodom, Deformography, Tourniquet '97 kuullaan ja vieläpä siten, että kesken
Tourniquetin sanat vaihtuvat Mr.Superstarin sanoiksi ja siitä takaisin Tourniquet '97:ään, uusilla
sanoilla (ei julkaistussa remixissä, "I can never ever believe in you, ' cause you never ever believed in me").
Beautiful People saa yleisön raivoamaan ja tuntuu siltä kuin edessäni oleva moshpit muuttuisi
jonkin asteiseksi angstiseksi eläväksi olennoksi, jonka jokaisesta huokuu viha heikkoja kohtaan.

Kinderfeldin ajaksi herra kapuaa n. kolme metriä pitkille jalkatuille ja kävelykepeille ja liikkuu lavalla
kuin hämähäkki ikään. Ehdottomasti kokemuksen vaikuttavin osuus Antichrist
Svperstarin lisäksi, jonka ajaksi herra pukee päälleen mustan puvun ja punaisen paidan,
joka peittää rikotulla pullolla viilletyn haavan aiheuttaman verenvuodon alleen. Taustalle laskeutuu
kolme punaista lippua, joissa kaikissa keskellä musta salamalogo ja etualalle tuodaan
puhujanpönttö, jossa Hra Manson käyttäytyy kuin Hitler ikään.

Irresponsible Hate Anthemin aikana taustalle lasketaan jo tavaramerkiksi muodostunut Amerikan lippu, jossa
tähtien tilalla tuo samainen salamalogo. IHA:n aluksi MM on kietoutunut amerikan lippuun, johon hän
pyyhkii perseensä. "We will no longer be oppressed by the facism of christianity. We will no longer be
oppressed by the facism of beauty. We will no longer be oppressed by the politics of Margaret Thatcher. We
need to start out own state, and for our state we need a whole new anthem! "We hate love! We love hate!"

Keikan lopuksi Marilyn Manson huudetaan takaisin kaksi kertaa ja viimeisellä kerralla bändi soittaa
1996:den ja Man That You Fearin. 1996 sinänsä erikoisena versoina, että normaalit
säkeistöt menevät kuiskauksinä, ja vain kertosäkeessä nändi liittyy
mukaan. Keikka loppuu hienosti Man That You Fearilla, jonka aikana lumikoneista tyhjennetään
kaikki loput lavalle. Keikka on ohi, kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta jotkut sentään jatkavat
kohti jatkobileitä, mutta se on jo ihan toinen tarina.
Alkuperäisteksti:Winona West
Koneellenaputteli: Jennifer Cain