Siitäkin huolimatta, että kesällä 2001 tuli ajettua pariinkin otteeseen näitä rautaperseajoja, vatsan pohjassa tuntui pientä jännityksen poikasta lähtöhetken lähestyessä. Ehkä jännitystä lisäsi sekin, että nyt olin lähdössä ensimmäistä kertaa Iron Butt suoritukseen ilman ajokaveria.

Lähtöajankohdaksi olin etukäteen asettanut klo 03 yöllä. Mutta kun mies heräsi, lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen jo heti vuorokauden vaihduttua, niin ei muuta kuin ylös lämpöisestä sängystä, lähtösuukko vaimolle, nahkat päälle ja pyörän selkään. Ensimmäiseen kuittiin tuli Harjavallan Nesteeltä leima 00.58.

Ilma oli illalla ohi kulkeneiden sadekuurojen jäljiltä vielä happirikasta ja kesäyö näytti muutenkin parhaat puolensa. Oli valoisaa ja ilma tuoksui, niin kesäiselle.

Ajo maistui ja viimekesänä hankittu "vakionopeuden " säädin toimi loistavasti. Liikennettä ei "kasitiellä" Porista Vaasaan päin ollut kuin muutama ohitettava kaljarekka. Sitten yhtäkkiä, pienen mäennyppylän jälkeen tie täynnä vilkkuvia valoja. Voi ei, oli ensimmäinen ajatus. Toimiko "vakionopeuden" säädin liiankin hyvin. Ei sentään, OriPipen rekkahan se vain oli siihen hajonnut. Vaasassa kuitataan käydyksi kellonlyömällä 03.01.

Kohti Kalajokea, seuraavaa tankkauspaikkaa. Matkalla sinne tiellä poukkoilee lukematon määrä erilaisia elukoita. Hirvien laskennassakin menen täysin sekaisin päästyäni toiselle kymmenelle. Jepuan kohdalla kaksi kappaletta tepastelee kaikessa rauhassa. Niillä ei näytttänyt olevan aikomustakaan siirtyä metsikön puolelle. Etenen jo kävelyvauhtia ja mietin täytyykö tässä kokonaan pysähtyä. Sitten keksin päästää laser custom pakoputkien äänet valloilleen. Vasta silloin ne "tyhmät elukat" tajuavat mistä tässä on oikein kysymys.

Tien päällä tänäkin keväänä paljon konepyörällä liikkuneena, ja lähes joka reissulla hirviä nähneenä, herää väkisinkin ajatus, että onko ihan tarkoituksen mukaista pitää Suomen hirvieläinkantaa näin suurena. No, sen asian päättäkööt, siitä enemmän tietävät. Nyt ajetaan kahtatuhatta mailia eikä mietitä ikäviä asioita.

Kalajoen Shellillä juodaan aamukahvia noin kello viisi. Kemiin ehdin toisille aamukaffeille, kello 07.30.

Tuntui oudolta, kun kassaneiti sanoi huomenta. Olen tehnyt matkaa niin omiin ajatuksiin uppoutuneena, että ajantaju taisi hetkeksi mennä sekaisin. Niin, onhan tähän mennessä istuttu pyörän päällä jo melkein täysi työpäivä. Kilometrejäkin kertynyt kuudessa ja puolessa tunnissa 640. Eikä tunnu missään, heh, heh.

Matkan on jatkuttava. Rovaniemi ohitettiin pysähtymättä. Niin jäi käyttämättä myöskin Mailiksen tarjoamat aamusaunat.

Ei kerinnyt edes napapiirillä pysähtymään, niin on olevinaan rautaperseellä kiire. Ei kerinnyt Joulupukin lahjapajallakaan pistäytymään. Joululahjatoivomuslista jäi nuhraantumaan nahkahousujen taskuun.

Aamuyöstä Etelä-Suomessa jarruteltiin hirvien takia, nyt napapiirin pohjoispuolella porojen. No, älä valita. Lajivalinta on jo tehty. Nyt ei voi enää perääntyä.

Kokemuksesta tiedän, että kohta iskee väsymys. Kemijärvellä nautitaan aikainen ja kevyt lounas heti aamukymmenen jälkeen. Varmuuden vuoksi jälkiruuaksi nautitaan pari ylimääräistä kuppia kahvia väsymyksen ennalta ehkäisevään hoitoon.

Tie kutsuu jälleen. Viitostie vie kohti etelää. Lyhyeksi jäi Lapin vierailu, tällä kertaa, tienvarsikyltissä lukee Pohjois-Pohjanmaa, Kuusamo. Kuusamossa tankki täyteen pikaisesti, jo kuudennen kerran tänään. Kuittiin saan kellonlyömän 11.55.

Kajaanin Essolla päiväkännit vetäissyt äijän käppänä kyselee pyörästä, eikä meinaa millään uskoa, että olen tänään ajanut jo yli 1250 kilometriä. En jää hänen kanssaan kinaamaan, vaan jatkan matkaa kohti Joensuuta.

Joensuusta vielä Imatralle ja niin urakka olisi puolessa välissä. Päivä on ollut tosi helteinen, lämpömittaria ei ole matkan varrelle osunut, mutta helleraja 25 celsiusta, on varmaankin ylittynyt monin paikoin. Ainakin mustissa nahkapöksyissä on hyvin tarjennut. Nestettä tuli nautittua päivän mittaan useita litroja. Edellisten Iron Butt ajojeni aikana olen nauttinut juomaksi, näitä nykypäivän uutuuksia, erilaisia piristäviä virvokkeita, mutta nyt tein poikkeuksen ja join ainoastaan vatsalleni tutumpia tuotteita, kivennäisvesiä ja kahvia. Tämä käytäntö osoittautui ainakin minulle paremmaksi vaihtoehdoksi, koska jo aikaisemmin pelkäämäni väsymys pysyi näilläkin eväillä tipotiessään. Ruokapuolena oli lähes ainoastaan erilaiset huoltsikoilta saatavat valmiit sämpylät. Ehkä näin menetellen elimistö pysyi lähempänä normaalia olotilaa sekä verensokeri tasaisempana koko päivän.

Ja nyt sitä nestettä tulee taivaaltakin. Sadeasu nopeasti päälle ja matka jatkuu. Imatralle saavutaan sadepuvun lahkeiden lepattaessa 19.54.

Saatuani bensakuitin Imatralta päätin jatkaa matkaa vielä hiukan ennen nukkumistaukoa, koska olotila on mitä mainioin olosuhteetkin huomioon ottaen. Ei muuta kuin pyörä ympäri ja samaa kuutostietä takaisinpäin. Kesälahdelta, aivan tien vierestä, löytyi Karjalan Kievari. Päätin jäädä siihen yöksi. Ensimmäisenä päivänä tuli siis nieltyä pikitietä 1809 kilometriä. Aikaa sen taivaltamiseen tommoisella "mopolla" meni tarkalleen ottaen 20 tuntia ja 8 minuuttia. Keskituntinopeuden ollessa liki 90.

Pää tyynyyn keskiviikko iltana muutaman minuutin yli kymmenen ja herätyskello soimaan 02.00 samana yönä. Noin neljä tuntia sikeää unta riittäköön tällä kertaa.

Puoli kolmelta homma aloitetaan ikään kuin alusta. Mutta ollaanhan sitä menossa kotia kohti. Heitetään pieni kotiseutukierros ensin pohjoisen kautta.

Joensuu ohitettu ja taas hirviä tulossa tielle. Ei sentään. On muuten tosi sairasta huumoria pystyttää aidon hirven kokoinen ja näköinen patsas omakotitalon pihaan. Taas olis kirveellä töitä, ajattelen.

Kajaani, Kuusamo, Kemijärvi ….tuttuja paikkojahan nämä. Ennen Kemijärveä meinasi, vihdoin ja viimein, alkaa väsyttämään oikein tosissaan. Pieni lepotauko levähdyspaikalla, muutama tehokas venyttely liike ja muutama juoksuaskel. Ja taas äijän veri kiertää. Väsymys jäi siihen.

Taivaalta tulee kevyttä, virkistävää sadetta saavuttaessa Kemiin. Kaverit soittelee kotipuolesta ja kyselevät, että kuinkas menee. Totean siihen, että eihän tässä mitään. Kohta ollaan kotona, ei tullut mieleen, että matkaa vielä jäljellä yli 600 kilometriä. Eli kyllä se matka on jo vähän ajatuksen juoksua hidastanut. > Kalajoki, Vaasa, kotona Harjavallassa 20.51 väsyneenä, mutta onnellisena.

Tämä oli siis allekirjoittaneen kolmas Iron Butt ajo vuoden sisällä. Kokemuksena ehkä kaikkein mieleenpainuvin. En tiedä mikä niissä kiehtoo. Olen ollut löytävinäni jotain yhtäläisyyttä muihinkin harrastamiini pitkiin suorituksiin mm maratonjuoksuun. Ainakin valmistautumi- sessa ja ravintopuolelta löytyy yhtäläisyyksiä.

Homman mielekkyydestä voidaan tietysti olla montaakin mieltä. Ainakin ajohaluja saa vähennettyä, mutta ehkä vain muutamaksi päiväksi. Tätä kirjoitettaessa ajosta kulunut viikko ja vieläkin vasemman käden peukalo puuduksissa. Mutta jos jotakuta kiinnostaa itsensä "rääkkääminen" sekä pyörän kestävyyden toteaminen, niin voin lämpimästi suositella näitä ajoja kenelle tahansa. Huolellisella suunnittelulla homma onnistuu ja siitä tulee vieläpä todella NAUTITTAVA ajokokemus.

Lenkki ajettiin siis kahteen kertaan lähtöpaikan ollessa Harjavallan, kääntymässä käytiin Imatralla. Bensaa paloi koko reissun aikana lähes 200 litraa ja kokonais- kustannusten noustessa liki 350 euroon. Mutta tulihan sitä pyöräni mittarin mukaan ajettuakin 3396 kilometriä. Reissun ajelin Yamaha Drag Star Classic 650:llä.

av