Tuomari Nurmio

[Etusivu] [Uutiset] [Linkkejä] [Kuvia] [Keikat] [Diskografia] [Kirjat ja lehdet] [Radio ja televisio] [Sivusto]

Nurmion neljännesvuosisata

Hande ja Esa Pulliainen Taksin katolla vilkkuu / Yön ainoa valopilkku Tuhto topattu mutteriveneen / Odottaa minä menen. Näillä sanoin tuomariksi opiskellut Hannu Nurmio esittäytyi suurelle suomalaiselle yleisölle vuonna 1979. Rautalankakitaran ja Nurmion omaleimaisen äänen kannattelema Valo yössä tarttui radioaalloille ja soi siellä vielä tänäkin päivänä. Amerikkalaisesta perinnemusiikista ammentava ja Nurmion runollisten sanoitusten sävyttämä ensialbumi Kohdusta hautaan myi kultaa. Maailmanpyörä palaa (1980), Lasten mehuhetki (1981) ja Punainen planeetta (1982) ovat yhtä lailla klassisia Nurmion levyjä, vaikka niiden yleisilme on modernimpi ja kokeilevampi. Nurmio kokeili englanninkieltä The Meatballsin levyllä Meet the Meatballs (1984). Seuraava englanninkielinen albumi, Barnhill Boysin kanssa tehty Hillbilly Spacecraft, ilmestyi vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen Tuomari Nurmio on pitäytynyt ensimmäisessä kotimaisessa sanoituksissaan. Käytettyä rakkautta (1986) ja Kuu (1988) levyjen jälkeen Nurmiolta ei ilmestynyt uutta materiaalia lähes neljään vuoteen, mutta 1990-luvulla hän on taas levyttänyt säännöllisesti. Karaokekuningas (1995) ja Tanssipalatsi (1996)-levyillä Nurmio otti askeleen iskelmän suuntaan, mutta pelkän kitaran kanssa säestetty soololevy Luuta ja Nahkaa (1997) käänsi suunnan rujonkauniin härmäbluesin suuntaan. Tämän jälkeen on ilmestynyt levyt 1999 ja Tuomari Nurmio & Korkein Oikeus. Sanoittajana ja lauluntekijänä Tuomari Nurmio kuuluu suomalaisen rockin eturiviin. Tästä konkreettisin lienee on Nurmion lauluista tehty tribuuttilevy Tuomarin todistajat (2000), jolla velkansa tunnustavat muun muassa Sielun Veljet, YUP, Ville Valo, J. Karjalainen ja Timo Rautiainen. JARKKO JOKELAINEN / Helsingin Sanomat, 2003 jarkko.jokelainen@sanoma.fi

Luuta, nahkaa ja lihaa!

Savoy-teatteri, Helsinki, 2.11.2003, klo 19.00 - 21.15 Tuomari Nurmio ja alamaailman Vasarat Tuomari Nurmio on tänä vuonna esiintynyt erilaisissa tilaisuuksissa eri kokoonpanoissa, enimmäkseen duona rumpali Markku Hillilän kanssa ja soolokeikoilla pelkästään baritonikitaran tai akustisen kitaran kanssa. Savoy-teatterissa hän yhdisti kaikki tämän vuoden esiintymis- kokoonpanot yhdeksi paketiksi. Konsertti alkoi tasan klo 19.00, lava pimeni ja Nurmion kirkas akustisen kitaran soundi alkaa kuulua lavalta. Nurmio laulaa Luuta ja Nahkaa levyn Kaalimaan kansaa. Eturivin yleisö huomaa vasta kappaleen jälkipuoliskolla, että Nurmio on kävellyt Savoy-teatterin parvelta alas yleisön eteen Barnhill Boys-asussa ja soittaen hänelle mittojen mukaan tehtyä ns. "matkalaukkukitaraa" (ks Riffi 6/2001 ). Upea ja vaikuttava aloitus! Seuraavaksi Hillilä aloittaa marssirummutuksen, joka muuttuu tangoksi ja vanha tuttu Sunnuntaina soitetaan uudenlaisena versiona. Nurmio ja Hillilä yhdistelevät sujuvasti vanhaa ja uutta tuotantoa ja väliin mahtuu muutama vielä ennen julkaisematon laulu. Nurmion arabialaisvaikutteet tulevat hyvin ilmi kappaleissa Ankara vuodelta 1979 ja uudessa Arabian Kuussa. Setti kiihtyy lähes hurmioon Dumari-rapissa ja ekan osuuden päättävällä Luuta ja Nahkaa levyn nimikappaleessa painajaismaisiin tunnelmiin. Onneksi laulu päättyy onnellisesti "heräsin hengissä ja Helsingissä, liskonnahkakengissä. Mä sanoin hyvä luoja, onpas hauska olla täällä, miten satuttiinkin olemaan niin sekavalla päällä". Tauon jälkeen Nurmio istuu lavan eteen akustisen kitaran kanssa, laittaa plugit kengiin ja aloittaa kansanmusiikkiosuuden. Kolme kappaletta Luuta ja Nahkaa levyltä sekä uuden levyn Hurja poika akustisena versiona. Tässä osuudessa tulee hyvin ilmi Nurmion taidot kitaransoittajana. Hän soittaa akustista kitaraa samalla tavalla kuin sähkökitaraa, komppaa, sooloilee ja soittaa vielä bassokuviot alakielillä. Ja tällä kertaa kaiken lisäksi rytmittää menoa molemmilla kengillään. Alamaailman Vasarat-bändi astuu lavalle: kaksi selloa, kaksi puhallinsoittajaa, rummut ja kosketinsoittimet. Hillilä istuu oman rumpusetin taakse. Nurmio mustaan Chaplin-tyyliseen kulkuriasuun ja hattuun pukeutuneena kävelykeppi kädessä. Siihen nähden, että tämä on vasta kolmas Tuomari Nurmion ja Alamaailman Vasaroiden yhteisesiintyminen, kokonaisuus toimii hyvin ja soitto on erittäin hiottua. Nurmio ei soita kitaraa vaan keskittyy laulamiseen ja lavaesiintymiseen antaen vauhtia lyömällä kävelykepillä rumpusetin lautasiin. 1999-levyn Maailman paras näyttelijä sopii Savoy-teatterin puitteisiin hyvin, ”maailman paras näyttelijä näyttelee itseään ja näytellessään itseään se näyttelee näyttelijää”. Setti päättyy hienoon ”kantribiisiin” Suuri voima ja kahden tunnin vääntö on ohi. Konsertti painottuu Luuta ja Nahkaa levyn lauluihin, joihin Nurmion, Hillilän ja Alamaailman Vasaroiden uudet sovitukset rakentavat ikäänkuin lihat luiden ja nahkojen väliin. Toivottavasti tämä ei ole viimeinen kyseisten herrojen yhteinen konsertti. Jukka Leino, 11.11.2003 Settilista: 19.00-19.50 Kaalimaan kansa Nurmio-Hillilä Sunnuntaina Ankara Arabian kuu Punainen planeetta Valitettava ampumavälikohtaus Arrivederci Mona Krokotiili ja käärme Tuhma hauva Aika on pysähtynyt Dumari Luuta ja nahkaa 20.10-21.15 Rannanjärvi elää! Hurja poika Käärmeen muna Lahjoita Luoja lohtusi nyt Nurmio-Hillilä ja Alamaailman Vasarat Kuu kulkee hiljaa Auringon lapsonen Maailman paras näyttelijä Sheludkov ja Sagirnjak Tonnin stiflat Hyvästi kotimaa Lasten mehuhetki Bum! Bum! Bum! Suuri voima




[Ylös] [Etusivu] [Uutiset] [Linkkejä] [Kuvia] [Keikat] [Diskografia] [Kirjat ja lehdet] [Radio ja televisio] [Sivusto]
leinoju@dlc.fi