|
| |
| Erikoisia perhosia 2 |
klikkaamalla kuva suuremmaksi |
|
 |
Pieris bryoniae,suomalaisen, yleisen, lanttuperhosen sukulainen elää
vuoristoissa, kuten Alpeilla. Tummia muotoja. |
Yleensä sitä tavataan 2000-3000 m korkeudella. |
 |
Kuuluisa kotieläin.Toukka kehrää kotelokopan ympärille jopa 3
km silkkisäiettä, josta tehdään silkkikankaita. Kuvassa toukka, kotelokoppa ja naaras
aikuinen. |
Kiinan silkkiperhosten kopat ovat valkoisia. Tässä on
thaimaalainen, keltainen kotelokoppa. |
 |
Erikoista tässä on se, että tätä huhtikuun perhosta ei tunneta,
vaikka se on aika yleinen. |
Tämä lentää varhain, kun puolet maasta on vielä lumen peitossa.
+8 C on lennon alaraja. Koivuilla elävä. |
 |
Linnut syövät perhosia miljoonittain päivässä. Eräillä on pelottelukonsteja. Tällä
kehrääjällä on käärmeen päätä muistuttavat kuviot etusiipien kärjissä. |
Joillakin on suuri täpliä, jotka muistuttavat pöllön silmiä. Muutamat
ovat myrkyllisiä. |
 |
Tässä on Euroopan suurin perhonen,Saturnia pyri,Iso
riikinkukkokehrääjä. |
Siipien väli jopa 14 cm. Lentää huhtikuun puolivälissä esim. Rhodoksen
saarella. |
 |
Thecla betulae,koivun(nyk.ruoste) nopsasiipi. Parempi nimi olisi
tuomen nopsasiipi, koska sen munia voi etsiä tuonen oksanhangoista hiihtoretkien aikana. |
Ei liene mitään tekemistä koivun kanssa. Harvinaistunut vaikeiden
pakkastalvien aikana. Kuvassa on theclan muna-huomaatko? |
 |
Teollisuusmelanismi on merkittävä ilmiö. Tässä on vaalea
suomalainen koivumittari, Biston betularius, ja tumma Keski-Eurooppalainen yksilö. |
Nokeentumisesta ei ole kyse, vaan saastuneilla, tummilla puiden rungoilla
viihtyvät paremmin tummat kuin vaaleat yksilöt. Olemassaolon taistelu! Sopeutuminen. |
 |
Nämä haitilaiset yksilöt ovat vain 13 ja 14 cm. Maailman suurin
perhonen on tätä sukua. Suurin yksilö on 35 cm siipien kärkiväliltään |
Perhosten kokoon vaikuttavat paitsi geneettiset myös ravintoasiat. |
 |
Lintuperhoset elävät Etelä-Aasiassa. Ne ovat niin kauniita, että
ihmiset ostavat niitä seiniensä koristeeksi. Siksi ne on ankarasti rauhoitettuja. Lapset
keräävät silti niitä myyntiin! |
Elävät yleensä kaiket päivät 30-40 korkeudella tropiikin
metsänlaidoilla, mutta tulevat aamuisin maahan -juomaan. |
 |
Pääkallokiitäjä, Acherontia atropos. Sen niskassa on pääkallokuvio. Suurenna
kuva klikkaamalla! |
Vaeltaa joskus Suomeen asti. Italian perunapelloista olen hakenut sen
munia! |
 |
Monarkki, Danaus plexippus on kuuluisa vaeltaja. Se matkaa
Floridasta ja Meksikosta Alaskaan asti, siis jopa 5000km. |
Olen tavannut Teneriffalla ja Euroopassakin! |
 |
Haarukkakehrääjän, Dicranura vinulan, toukka lienee erikoisen
näköinen. Eikö sinunkin mielestä! |
Tämä on kotisivujeni ainoa kuva , jota en ole itse ottanut. |
 |
Tämä on ainoa yksilö maailmassa! Lajia en ole pystynyt
määrittämään. Tunnetko sinä? |
Hyvät ystäväni, Jukka ja Pekka Nikkilä, Hämeenkosken Etolasta ovat
tehneet tämän ja lahjoittaneet minulle 70 v. päivänäni. |
 |
Parasemia cynthia -kehrääjän 3 sukupolvea. Suomesta ei saa sen oikea
ravintokasvia, Ailanthus glandulosusta, joten ruokin sitä raidalla, Salix caprea, jota
se "irvistellen" söi. |
Tauti iski kasvatukseeni 4 sukupolven kohdalla. Ravinnosta ja huonosta
hoidosta johtuen sukupolvet pienenivät? |
 |
Pennisetia hylaeiformis on lasisiipinen perhonen, joka ei tule syötille
eikä valolle. Siksi eivät edes perhosmiehet sitä yleensä löydä. Sitä on opittu
pyydystämään gamonien avulla. |
Perhosopettajani ja ystäväni, Matti Ahola opetti minulle Lapin reissulla
naarassukupuolihormoonien avulla tapahtuvan pyydystämisen. Matti löysi useille
pitäjille, matkan aikana, uusia lasisiipislajeja. |
 |
Kallima inachus, vaeltava lehti, on nimensä veroinen. Oikealla on perhonen
alta katsottuna! Se panee siivet vastakkain ja istuu puun oksalle. Siinä on vain "lehti". |
|
| |
|
|
|
