Kalajuttuja!

Olen kalastellut Hämeenkoskella Pääjärvellä, etupäässä sen pohjoisosissa, jo melkein 50 vuotta.
Muistan alkuaikojen käytännön opetukset, jotka sain 80 vuotiaalta Alhosen papalta. Hän souteli mökkini ohitse ja sanoi, jos haluat haukia, nyt voisit tulla uistelemaan. Olin uistellut monena iltana, huonolla menestyksellä. Noudatin neuvoa -saalis pari haukea lyhyessä ajassa. Pappa sanoi : "Kala iskee nyt hyvin kolmena seuraavanakin iltana – se on syönnillään". Sitten meni 3 viikkoa ja taas pappa souteli uistellen. Minä kiilasin joukkoon ja jälleen hauki iski. Minä olen lähinnä sellainen teoreettinen kalamies, joka tiedän jotain kaloista, mutta käytännön kalastaja en ole, sen kuulemma kertoo jo viehättymiseni verkkopyyntiin.

Kerran meillä oli Alhosen papan kanssa muikkuverhot melkein vierekkäin. Minä kiilasin lähelle, koska tiesin ,että missä on papan verkot, sieltä tulee kalaa. Seuraavana aamuna heräsin viideltä ja kas vain pappa oli jo verkoilla. Minä myös. Vertasimme saaliita, kummallakin oli yksi verkko. Papalla 6 kg , minulla 8 kpl. Minulla oli silmäkoko 15 mm ja papalla 18mm. Pääjärven muikku on suurta, kuulin ensin. Sitten sain tietää toisen kikan. Minun verkkoni oli väärin syvännettä ajatellen. Minä vedin rannan suunnassa, koska tiesin muikun yö-päivä –liikkeet. Mutta syvänne olikin toisessa suunnassa, verkon piti olla syvänteen reunassa, kohtisuoraa rantaa vasten. "Olihan sinulla verkko välivedessä" ,kysyi pappa." Ei ollut- olisiko pitänyt". "Kyllä". Muikku liikkuu välillä pohjassa ,välillä pinnalla syöden, usein välivedessä. Plankton ,jota se syö on eri syvyyksillä eri sääolosuhteissa. Muuten muikun kalastusintoni väheni tuntuvasti ,kun eräänä kuulakkaana yönä sain 400 kiiskiä. Verkkoni oli jälleen kerran pohjassa! Kyllä kiiski on arvostettu soppakala, kunhan sinä tulet irrottamaan ne verkosta!

Tällaista se" kalastajakoulu "on. Opin Alhosen papalta paljon , melkein kaiken, vaikka koulutukseltani olin "kalamaisteri".
Olen saanut" suuria "kaloja! V.1960 tuli Pääjärvestä vielä 1400 g ahvenia. Nykyisin 600g on harvinaisuus. Liekö kalastus lisääntynyt? Naarasmateita on tullut yli 3 kiloisia. Ennätyskalani eivät ole hääppöisiä: Suutari 1,4 kg, lahna 4,2kg, kuha 2,0 kg, siika 1,6 kg, ruutana ,1,6 kg. "Karanneita"ja istutettuja kirjolohia ja taimenia tulee joskus - alle 2 kg. Kuhaa vain silloin tällöin. Muutama jättisuuri kala on tietysti karannut ihan veneen reunalta, kerron niistä joskus myöhemmin. Särkeä en ole oppinut arvostamaan, vaikka sanovat syöntikelpoiseksi!

Muikku on koko kesän kala. Sitä pitää osata vain pyydystää oikeasta vyöhykkeestä. Pääjärvessä on hyvä paikka lähellä Etolan saaria, 16-30 m kesällä ja myöhemmin syvänteiden reunat 6-8m. Kutuaikana marraskuussa ,veden ollessa +6 C vieläkin ylempää ja rannempaa. Pääjärven muikku on varsin suurta. Puruveden verkot eivät täällä päde. 18-20 mm on sopiva.
Sain keskikesällä monesti vain 5-10 kalaa, mutta 6 kalaa riitti meidän perheen yhdeksi ateriaksi. Kylmäsavustuspönttö, kolmen metrin maaputkella antoi hyvän savustustuloksen, mutta muikku on niin hyvä lohikala, että huonommatkin konstit antavat maukkaan aterian.

Olen seurannut suutarin esiintymistä Pääjärvessä. V.1990 sain juhannuksena katiskasta 200 g yksilön .Kohta tuli useampiakin, matalan Lieslahden kaislikon reunasta. Pieniä olivat syötäviksi! Seuraavina vuosina sain, lähes joka vuosi muutaman suutarin, mutta suurempia. Olivat 400-600g nurkilla. V.1998 tuli verkolla mökkini rannasta 900 g kaloja 3 kpl. V. 2000 60 mm verkolla 4 kpl 1400g kaikki. Onko niin, että suutarin kutu onnistuu vain joinakin vuosina, koska näyttää siltä, että kyseessä on yhden kutuvuoden poikasisto, joka kasvaa vuosittain n.100g? Vai miten asian voisi selittää? Savustettuna yleensä suutarit söin. Joskus havaitsin mudan makua, mutta keväisin tulleet olivat tosi maukkaita.

Sain syksyllä verkolla 400 g ruutanan. Panin sen metrin mittaiseen altaaseen, jonka olin kaivanut mökin pihalle, erilaisten eläinten kasvatus –ja koealtaaksi. Unohdin talven tullen koko kalan. Keväällä lumien sulettua, muistin asian . Ei voi olla totta, oli minunkin ensiajatukseni. Sama kala se oli. Koska allas oli vain 60 cm syvä, on altaan täytynyt olla melkein kokonaan jäässä, vaikka lunta olisi pyryttänyt paksultikin. Kala ei ole voinut elää jäätyneenä, joten sillä on ollut ympärillään pieni sulan veden tila. Elintoiminnat voivat olla tällöin varsin lähellä nollaa ja alkoholin muodostumisella sen vereen on merkitys sulana pysymiselle!? Tiedän kyllä, että ruutana on tosi sitkeä kaveri, mm. se elää oikein hyvin yön yli kosteassa heinikossa. Varsin pienissä suopasseissa niitä voi olla sadoittain, eikä ole happivaikeuksia?

Kerran sain 5,6 kg hauen katiskalla. Naapurin pojille päätin mennä näyttämään siltä rupeamalta. Oli muuten aika vonkale. Pojat olivatkin juuri rannassa , myös kalastuspuuhissa ja ottivat minut iloisesti vastaan, vanhoja kavereita kun oltiin Mustjoen poikien kanssa. Näytin kalani ja pojat totesivat:" Johan on iso". Kuitenkin äänensävyssä oli jotain ,joka pisti minut epävarmaksi. Niinhän siinä kävi, että päivä meni pilalle. Pojat nimittäin pyysivät minut vajan taakse katsomaan heidän kalojaan. - Seinällä riippui 12.3.kg hauki. Kesän kalakilpailun voittajakala sittemmin. Arvaatte harvasanaisuuteni ,vaikka kala oli iso minunkin mielestä. Taisin todeta kuitenkin, että eihän se ole edes puoltatoista metriä! - Tämän jälkeen en ole käynyt enää näyttämässä suuria saaliitani kuin vaimolleni. Nykyään kyllä valokuvaan saaliini tarkkaan, mittakaavalla varustettuna.

Pystyrysällä kalastin muinoin Sakari Ahtolan(tosi kova kalamies) ja Seppo Kivisen(vaimoni veli, tosi kiva kaveri) kanssa. Jopa hevosella mentiin kokemaan rysiä helmikuun pakkasilla. Se olikin paikallaan ,sillä paras saalis neljällä pienellä pystyrysällä oli kerran 50 kg mateita. Koiraat olivat puolikiloisia ja naaraissa oli 2-3-kg yksilöitä - lukumäärä oli 50 kpl - kuinka sattuikaan. Onneksi on valokuvat tallella. Muuten kai luokiteltaisiin juttujen joukkoon.

Harrilautaa olen kokeillut Puruvedellä rehtori Ilmari Wartiaisen opastuksella. Miksiköhän sitä nykyään käytetään niin vähän. Sehän on monin verroin tehokkaampi kuin uistin ,sillä siinä on 4-6- uistinta pääsiimassa. Ponttooni vetää sivulle koko kaluston ja näin päästää matalikkojen päälle , jossa harri "luuraa".

Tri Martti Heino, entinen oppilaani , oli kerran luonnonhistoriallisen kerhon matkalla Norjassa ja opetti miten turskia ongitaan. Hän pyydysti yksin, alle kilon painoisia turskia jokaiselle matkalaiselle. Sateessa paistettiin ne nuotiolla ja hyviä olivat. Norjalaiset "juksaavat "turskaa syvänteistä pelkällä syötittömällä koukulla.

Riimuverkon hankin vasta 80-luvulla. Olin kuullut kyllä lahnankuduista juttuja. Vasta 90-luvulla sattui kerran niin ,että tuuli puhalsi mökkirantaani 4.6. Luulin telkkien pulikoivan kaislikossa. Olivatkin lahnoja! 19 kpl tuli ensikerralla ja 3-6-kpl vielä 3 päivää. Suunnilleen samoin vuosittain, kun vain tuuli on kohdallaan. Kevätlahna on paras lahna. Siinä ei ole yhtään mudan makua, kun se ei keväällä paljonkaan ruokaile kutuinnoissaan.

Kalakas-altaat olivat muotia 40 v . sitten. 2 x 2 x 2 m altaaseen mahtui hyvin 100 kirjolohenpoikasta. niin minunkin kokeilussa. 18 cm poikasia hankin, jotta ehtisivät seuraavaksi kesäksi syöntikokoon. Komeaa oli katsella ruokailut .Upeita hyppyjä altaan kattoon. Katto oli pakko olla lokkien takia. Kokokesä oli kova ruokinta käynnissä ja syksyllä upotimme altaan kokonaan vedenpinnan alle. Muutama ruokinta kerta vain talvella. 10 kappaletta savustimme seuraavana kesänä. Hyviä, mutta kun ei jaksettu kaikkia syödä, pakastimme loput. Olivat pakkasessa jonkun viikon, sitten piti alkaa herkuttelun? Ei alkanut! Savun maku oli poissa ja rasva oli "elttaantunut". Huonompaa kalaa en muista syöneeni!? Joku otus rikkoi altaamme ja 90 kalaa pääsi karkuun, muutamia tuli verkkoon loppukesällä – n. kilon painoisia. Tulipa kokeilluksi!

Minulla on" maailman paras katiska". Hinta on 400-500 mk, mutta on hintansa väärtti. Ainakin kevätkudulla saaliit ovat mahtavia. 200-500 ahventa on joka aamu. Otan yli 400 g kalat ja loput kaadan veteen. Kyllä kahden nielun systeemi on tehokas. En saa mitään korvausta tästä mainostamisesta, kokemus on vain opettanut, että vanhat katiskat eivät pärjää tälle mallille.

Tuulastamassa olen ollut pari kertaa ja aina ihmetyttää mistä kalat tietävät klo 24 kääntää päänsä selälle päin. Taitolaji monine kikkoineen. Todellinen kalamiehen pyyntitapa! Kolkkaamisesta olen vain kuullut puhuttavan. Made on kyllä pyytämisen arvoinen kala. Made näyttää erikoisesti pitävän siian mädistä – usein olen saanut verkolla siikoja ja viereisessä silmässä kököttää made. Näin siis siiankudun aikaan!

Viimeisimmät saaliini ovat dolfiineja ja yahookaloja Karibian mereltä – sellaisia metrin - puolentoista mittaisia ja viimeisin kuvani on piranhoista – mitkä hampaat. Monelle eläimelle piranhojen näkeminen on myös viimeinen näky!

P.S. Rapu ei kyllä kaloihin kuulu, mutta onpa kuitenkin veden eläjiä. Katiskassa istui v.1999 iso yksilö, 26,5 cm roikutettuna kokonaispituus, sakset 8 cm. Ensimmäiset Pääjärveen istutetut täpläravut olivat aikuistuneet. Syksy 2000 osoitti, että kaikki aikuiset olivat tuon kokoisia, eli 2 kertaa suurempia kuin ruttoon kuolleet edeltäjänsä, jokiäyriäiset. Saa nähdä, miten tämä uusi tulokas pärjää minkkien ja piisamien kanssa.

Huolestuttavan suuri määrä ravun kuoria löytyy kivikkorannoilta, simpukan kuorien joukosta!

harrastussivulle       aloitussivulle

Copyright (C) 2001 Leo Kohonen <leok@sci.fi



       Leo Kohonen
       Asikkalantie 560
       16800 Hämeenkoski