Muut koululaissarjat!

Suomen oppikoulucup oli lehdistönkin kautta tehty kovin seuratuksi ( Me Naiset ja Helsingin sanomat).
Lahden oppikoulujen urheilijat peluuttivat vuosittain LOU : n sarjaa, jossa saivat pelata kaikki koulujen oppilaat. Siitä tuli tietysti lukioiden mittapuu koripallossa.
Kävi tarpeelliseksi tehdä myös keskikoulusarja. Jotta kuitenkin olisi saatu kaikki kouluasteet mukaan tehtiin pari ikäkausisarjaa. Esim. v. 1967 pelattiin v. 1955 ja v.1952 syntyneiden sarjat. Siis kaikki koulumuodot pääsivät mukaan. Lahdessa oli innokkaita urheilumiehiä kansakoulun opettajien joukossa ja nuorempi sarja alkoi pullistella osanottajista. Aimo Lahti, Raimo Kemppainen, Kalevi Laalo toivat hyviä joukkueita kentälle. Anja ja Ensio Eskolan tuloksekas työ tunnettiin jo Lahden Sammosta seuratasolla. Molemmat toimivat myös piiri- ja valtakunnan tasolla eri tehtävissä.
Muutamana vuonna nämä ikäkausisarjat pyörivät runsain joukkuein. Kävi kuitenkin niin, että Launeen yhteislyseo vei kaiken. Korostan, ettei meillä ollut mitään erikoisia kykyjä tehdä huippupelaajia. Meillä oli kaksi liikunta salia ja kaksi valmentajaa. Vaimoni antoi alkuopetuksen ja minä jatkoin isossa salissa jo perustan oppineiden kesken. Muissa kouluissa oli yksi sali ja yksi valmentaja. Kai oli selvä, että olimme hieman edellä muita ja ei tarvitsekaan olla kuin hieman edellä, kun jo piste-ero on runsas. Sataa pistettä ei näissä sarjoissa rikottu, mutta se johtui peliajasta 10+10 min.
Launeen ylivoimaan päätyivät siis nämäkin sarjat.
Tulee mieleen tätä kirjoittaessani nykyinen tilanne. Salpausselän yhteiskouluun kootaan kaikki lahjakkaat urheilijat. Innostaako se muita kouluja ottamaan osaa urheilukilpailuihin missään lajissa?
Launeen yhteislyseo pärjäsi omillaan, ilman "ostopelaajia". Teimme joka vuosi yhä uudelleen koululaishuippuja.
Kyllä se työtä vaati. Olisin rahallisesti rikas mies, jos silloin olisi koripallon valmennustunneista maksettu palkka. Olen kyllä tyytyväisen rikas mies. Olen saanut elämänmittaisia ystäviä, entisistä pienistä pelaajista, käyvät tervehtimässä ja lähettävät terveisiä. Emailista luen harva se aamu terveisiä jopa vuosikymmenien takaa. Väitän, että tervehdyksiä on satoja. Ovat muuten rompulla tallennettuina, tarkoitan, että jos joskus pitää laskea tarkasti se kyllä onnistuu. Ymmärrän hyvin, että kahdeksan vuoden yhteinen harrastus kasvattaa yhteen, mutta ottaen huomioon ankaran järjestyksen, jota pidin niin luokassa kuin salilla, ihmettelen lasten muistin lyhyyttä jopa anteeksiantoa. Ymmärsin kyllä, että järjestys loi turvallisuutta.
Oikeudenmukaisuus oli minun ylevä ohjenuorani ja se esti kouluaikana liian tuttavuuden oppilaitteni kanssa. Nyt tapaamiset ovat toisenlaisia!

Kari Leppälä, Erpo Heinolainen, Timo Toivanen, Kimmo Kuparinen, Pekka Rautiala, Jouni Lestelin, Jarmo Saarela, Eero Valkonen,
Tapani Saimovaara, Hannu Kampman, Pekka Honkaniemi,
Harri Kampman.
Kuva v.1965

takaisin