Johdanto.

Kun oli kulunut 40 vuotta Launeen yhteislyseon tyttöjen ensimmäisestä Suomen koripallocup voitosta, heräsi ajatus koota koulujoukkueiden toiminta ja mahtavat saavutukset kansien väliin. Korostan, joukkueet olivat kaikki yhden koulun oppilaista kootut ja talouspuolemme oli varsi vaatimaton. Joukkueita oli parhaimmillaan jopa 11 kappaletta samaan aikaan, eli tytöt ja pojat, koulun edustusjoukkueet, keskikoulujoukkueet, A-, B -, C-, D- juniorit ja jopa minit, jopa naisten mestaruussarjassa pelattiin.

Oli siinä huisketta harjoituksissa, vaikka olikin 2 salia ja 2 valmentajaa. Valmentajat olivat autonkuljettajia ja huoltajia viikonloppuisin eripuolilla Suomea käydyissä otteluissa. Autonkuljettajat maksoivat bensat ja eväätkin olivat kovin pelaajien linjoja suosivia. Valmentajat olivat biologian ja maantieteen opettajia, 8 tunnin työpäivän jälkeen intoa kuitenkin riitti niin kuin samanmittaisen koululaisen työpäivän tehneillä koripalloilijoihinkin. Joskus ihmetytti se sitkeys! Monet eivät käyneet ennen iltaharjoituksia edes kotona vaan odottivat koulun vapaa-ajantiloissa harjoitusten alkua.

Sitten oli jo ymmärrettävämpää, että kiinnostus lisääntyi, kun menestystä alkoi tulla. Menestymiseemme oli useita syitä, jotka tulevat esille myöhemmin. En puhu nyt yksistään tyttöjen oppikoulukoripallocupista, vaan tytöistä ja pojista kaikissa junioriluokissa. Tämä käy selväksi, kun tutustut LOU:n sarjojen tuloksiin tai Lahden piirinmestaruuksien jakautumiseen.

Elämäntyö on monen pelaajan kohdalla löytynyt liikunnan ja terveyden hoidon parista ja opetusalalta. Elämänmittainen ystävyys on myös syntynyt pelaajien kesken, jopa valmentajaopettajat mukaan lukien. Todisteena joitakin kirjeitä kirjan lopussa.

Olen ollut nyt eläkkeellä jo 12 vuotta ja vaimoni 10 vuotta. Olemme kai mekin saaneet terveyttä hyppiessämme kanssanne aikoinaan, joten palkkiotta emme ole jääneet, vaikka rahapalkkaa ei siihen aikaan kerhotoiminnasta maksettukaan.
Kukaan ei ole kenellekään velkaa ja kiitollisina muistelemme menneitä kultaisia vuosia ja vuosikymmeniä. Rakkaat, mainehikkaat pelaajamme, niin tytöt kuin pojat, olette aina muistoissamme viettäessämme skriinittömiä, mitalien ja vuosien kultaamia aikoja Hämeenkosken Laikkojoella ja Pirttiniemessä.

Hämeenkoskella 18.9.2003.
Leo Kohonen
Marja-Liisa Kohonen

takaisin