Tulin vuonna 1956 Lahteen, Lahden keskikoulun biologian ja maantieteen nuoremmaksi lehtoriksi.
Sain Rehtori Ilmari Wartiaiselta vapaat kädet koripallotoiminnan aloittamiseksi.
Poikien kanssa aloitimme. Pojat olisivat halunneet vain pelata.
Kun tulin harjoituksiin pelit olivat jo käynnissä.
Silloin huomasin pillin tärkeän merkityksen. Peli seis!
Poikien oli vaikea aluksi ymmärtää, että tunnin harjoituksesta vain viimeiset 15 min. on pelaamista.
Koska koripallossa tehdyt korit ratkaisevat pelin, on opittava heittämään ja kaiken lisäksi hyvin.
Siis monipuoliset heittoharjoitukset alkoivat.
Niitä höystettiin kivoiksi kilpailuiksi, joten ne alkoivat kiinnostaa.
Yhdenkäden puhdas heitto oli myös pakollinen.
Yritin selittää, että hook-heitto puolesta kentästä, poikittaisvauhdissa ei ole suositeltava.
Kun tytöt kuulivat poikien harjoituksista, he menivät rehtorin puheille vaatimaan omia harjoituksia.
Sillä lailla alkoivat sitten tyttöjen harjoitukset.
Jostain kummasta syystä Kannaksen rehtori Impi Kormu antoi minulle luvan käyttää Kannaksen salia, vaikka Lahden keskikoulu ei saanut siellä pitää liikuntatunteja!
Varsin pian tapahtui kehitystä, heittoharjoituksista johtuen.
Ensimmäisiä pelikosketuksia luotiin.
Veikko Neuvonen toimi tyttöjoukkueen ensimmäisenä huoltajana,
kunnes sitten varsin pian valmentaja otti myös huoltajan hommat vastaan.
Pääasiallisesti pelasimme tyttöjen kanssa poikajoukkueita vastaan,joka tietysti oli tytöille hyväksi ja kun varsinainen pelikosketus saatiin aikaan muiden kanssa, tytöt toivat pelkkiä voittoja.
Pojat luonnollisesti olivat aluksi viimeisiä, sillä ei kai keskikoulu pärjännyt yhteiskouluille.
