Pelaajien ja valmentajien yhteydenpito vuosien saatossa.

Oppitunneilla ei ole vara seurusteluun ! Koulussamme oli 3 meidän vetämäämme kerhoa : luonnonhistoriallinen kerho, koripallokerho ja liikennekerho.
Vaikka kaikki kerhot olivatkin korkeatavoitteisia ja päämäärähakuisia, oli mahdollisuus inhimilliseen kontaktiin myös. Opettaja - ja oppilassuhde loittonivat, ei täysin, mutta huomattavasti. Tällöin solmimme koko elämän kestäviä ystävyyssuhteita.
Osoituksena tästä mainitsen muutamista yhteyksien pitotapahtumista.
Jo kouluaikana tuli 2 poikaa Myllytie 25 oven taakse, soittivat ovikelloa ja kysyivät "Saako tulla soittamaan sinun pianollasi". Pojat olivat Pekka Pulkkinen ja Juha Eriksson. He soittelivat pari tuntia ja sanoivat, että nyt täytyy lähteä.
Lukuisia luokkajuhlia ja koripalloilijoiden voiton juhlia pidettiin myös Myllytie 25:ssä. Parhaat luonnonhistoriallisen kerhon jäsenet pääsivät katsomaan TV:tä lauantai-iltoina 60 luvulla.
Koripallotytöt : Leena Karvanen - Hämmäinen, Anne Virtanen - Kuokkanen, Merja Haaparanta - Solin ja Alice Manni - Ojala olivat kuukauden kukin poikiemme hoitajina kesäaikana Pirttiniemessä, kesämökillämme v.1969-70.
Koripallopojat: Hannu Kosonen, Jouni Lestelin, Tapani Saimovaara ja Unto Rasimus olivat rakennustöissä uudisrakennuksellamme v. 70 myös kuukauden kerrallaan. Unto muistaa aina mainita, mitä minä sanoin, kun hän tuli tikapuiden petettyä lasista läpi olohuoneeseen!


Laune-66: n juniorit: Jouni Lestelin, Tapani Saimovaara, Unto Rasimus ja Hannu Kosonen olivat kukin kuukauden rakennustöissä kesäloman aikana. Talo on edelleen pystyssä ja viihdyn täällä hyvin. Hyvin rakennettu pojat!


Tapanin kanssa muistelimme rakennushommia juuri viime kuussa uimahallin katolla.
Terhi Järvinen -Suomela oli useana kesänä Pirttiniemessä kuin oma tyttö. Tutkittiin kasveja ja pelattiin koripalloa. Terhi omisti koulun ennätyksen kasvien keruussa : 1000 kasvia ja kaikki rehellisesti tentittynä. Terhi toimi myös lintutarhan hoitajana ja Pulla-nimisen marsun kasvattajana. Annoin muistaakseni Pullan Terhille parin vuoden ikäisenä.
Matti Salmi tuli koripallokerhoon jo v.1957 ja oli usein vaimoni kotitalossa, Hämeenkosken Kehässä loma-aikoina töissä. Paiskittiin usein yhdessä hikisiä heinäkuun päiviä ja luotiin pohjakuntoa tulevia koitoksia varten. Talvisin oli aikaa jopa hiihdellä yhdessä. Minulle oli suuri ilo tavata Matti kodissani viime vuonna. Pihaan ilmestyi auto, josta putkahtivat näkyviin Matti Salmi ja Kari Aaltonen. Käytiin Kehässä ja Pirttiniemessä vanhoja muistelemassa.
Mutta kerranpas tuli pihaan moottoripyörä ja mies, joka kysyi "Muistatko"? Olen Raimo Pajasmaa. Olen ollut 26 vuotta Sveitsissä. Siitä alkoi uusi ystävyys, joka päättyi Raimon kuollessa vaikean tautiin v.2002.
Arja Kotinurmi -Hugentobler käy tervehtimässä lähes vuosittain. Hän asuu myös Sveitsissä. Hän muistaa aina koripallokauttaan suurella rakkaudella ja uskollisesti käy tervehtimässä.
Hänen sisarensa Lea on väsymätön yhteydenpitäjä. Lukuisia kortteja ja tervehdyksiä tulee vuosien aikana, vuosikymmenet on jo näin käynyt.
Lean kanssa kilpailee Anne Kuokkanen, joka on lähettänyt joulukortin jo 30 vuotta joka joulu.
Unto Rasimus yllättää aina puhelinsoitoillaan. Kerran vuodessa tuntuu olevan aikataulu. Mies minun makuuni!
Hämeenkosken kirjakaupasta soitettiin, että eräs mies tiedustelee sinua. Hän haluaisi tulla tervehtimään. Hän ei halua sanoa nimeään. Tulee kohta! Suureksi riemukseni pihalle ilmestyi paras poikakoripalloilijani Risto Saarnikoski. Siinä taas käytiin läpi cupit ja LOU: n sarjat ja piirinmestaruudet. Ristolla on kyllä miehuuden ajoilta Suomenmestaruuksiakin.
Lapsenlapseni, Miisa Kohonen, meni kouluun Järvelässä. Hän sanoi, että opettajana hänellä on Jaakko Lunkka. Sanoin, että kysypäs muistaako hän vaarin nimeltä? Jaakko porhalsi autolla pihaan ja taas kaiveltiin pöytäkirjoja. Löytyi Laune-66: n piirinmestaruuspöytäkirja. Jaakko oli tehnyt ratkaisevassa pelissä 20 pistettä ja oli paras pelaaja. Jaakko muutti Lahdesta Kouvolaan, varttui siellä mieheksi ja voitti Kouvolan Kouvoissa koripalloilun Suomen mestaruuden. Jaakko muisti vielä hyvin Pirttiniemen koripalloleirit ja vanhan seuransa Laune-66:n.
Muistan Myllytien joukkueeseen kuuluvan pienen ja siron Erpo Heinolaisen ja samanlaiset sisaret Ainin ja Einin. Kaikki koripallon harrastajia. Erposta tuli toimittaja, joka poikkesi usein kotonani perhosjuttuja tehden tai ihan muuten vaan. Erpo ihastui kovasti, kun annoin hänelle lapsuusajan kuvan, näytettäväksi lapsille. Erpo on nyt huomattavasti miehistynyt noista ajoista. Pyysi minua hiljattain mukaan Leitzigin messuille, mutta Brasilian matkani sattui samaan aikaan.
Juha Eriksson on koripallopojistani ykkönen yhteistä taivaltamme mitaten. Ensin koulupoikana ja koripalloilijana, yhteinen Sveitsinmatka, sitten tuli kortti "sotaväestä": "Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin" tekstillä varustettuna. Pian Launeen yhteislyseoon tuli uusi liikunnanopettaja, Juha Eriksson nimeltään. Olimme varsin samanhenkisiä ja tulimme hyvin toimeen. Lähdettyäni eläkkeelle ei yhteydenpito katkennut vaan teimme yhdessä 6 Posion - Kuusamon erätaitokurssimatkaa kahden vuoden välein. Viimeinen v. 2003. Juha halusi minut ja Marja-Liisan aina mukaan.
Sitten teimme Juhan Kirstin ja Paavon kanssa koulun 60 v. juhlakirjan ja nyt emailit lentelevät koripallokirjan kokoamisen merkeissä.
Muistathan vielä tositarinan Juhasta lukioluokkien aikana. Pidin häntä koulun kohteliaimpana ja hienotunteisimpana poikana siksi, että eräänä aamuna tullessani kouluun jalkaisin, Juha ajoi autolla ohitseni, pysähtyi 100 m päähän, hyppäsi autosta ulos, juoksi auton toiselle puolelle ja avasi sisarelleen Ritvalle oven. Moista ei voine nähdä usein. Kun kerroin Juhalle asiasta 10 v myöhemmin, Juha totesi, että se pahuksen Skoda oli 25 -vuotias ja ovea ei saanut auki sisäpuolelta, se olisi pudonnut saranoiltaan.
Tässä vain muutama muistikuva. Koripallokerhossa kävi kaikkiaan yli 200 tyttöä ja lähes 200 poikaa.
Tarinoita ja kohtaamisia on paljon.
V.2002 koulumme täyttäessä 60v. tapasin suuren joukon koripalloilijoitani. Liikuttava ja nostalginen oli kokoontumisemme biologian luokkaan, minun omaan luokkaani ja "minun" omat huippukoripallotähteni, moninkertaiset Suomenmestarit, ympärilläni.
Iltajuhlissa yritin tavoittaa kaikki, mutta aika loppui kesken. Paikalla oli 400 oppilasta ja kova musiikin pauhu ja ruokailu otti paljon kallista aikaa. Klo 3 mennessä olin tavannut kai puolet joukosta.
Päätimme kokoontua uudelleen rauhallisemmissa merkeissä ja niin myös tapahtui.
Mestarikoripallotytöt tulivat minun ja Marja-Liisan luokse Hämeenkosken Laikkojoelle, kotiimme 9.8.2003 klo 10-.
30 oli paikalla. Arja Sveitsistä. Raija Munsterhjelm ei päässyt tulemaan Norjasta. Anja Kolehmainen, vanhimman pelaajajoukon kapteeni oli myös estynyt. Terhiä, Leaa, Annelia ja Ritvaa kaivattiin. Monia muita myös! Olin lähettänyt kutsun niin varhain, että eräät odottivat uutta varmennusta. Kaikki eivät enää muistaneet, että jos sanon jotain, se pätee varmasti yhdellä kerralla sanottuna.
Katso kokoontumisestamme omaa kappaletta tässä kirjassa.
Todisteeksi runsaasta yhteyden pidosta, luettelen viimeisten 4 kk aikana saamani emailit: Irja Sundell, Sirpa Lindberg, Erkki Laitinen, Paula Moisander, Tuula Nieminen, Sari Hiltunen, Marjut Nieminen, Leena Hämmäinen, Helena Rossi, PäiviKorpinen, Marjatta Kumpusalo, Alice Manni, Helka Hintsa, Marita Friskberg, Tiina Lepistö, Merja Heikkilä, Merja Solin, Helena Soini, Erpo Heinolainen, Raija Munsterhjelm, Veikko Neuvonen, Lauri Vesaaja, Ritva Tolvanen; Anne Kuokkanen, Arja Kiiskilä, Eija Haristo, Soile Salonen, Sanna Lehtonen, Eili Andersson, Maritta Karpale, Tapani Saimovaara, Tuula Tiainen ja Juha Eriksson.
Tässä siis 4 viimeistä kuukautta, saapuneet postit osastolta noukitut koripalloilijat. Entä 10 viimeistä vuotta tai 40, sillä rakkaimmat ystäväni ovat 60-luvulta.
Seuraavaksi on tarkoitus järjestää koko Laune-66:n eli Launeen yhteislyseon koripallokerhon kokoontuminen Lahdessa. Koululla tietysti aloitamme ja jatkosta täytynee sopia. Olisi mielenkiintoista nähdä montako 400:sta tulisi paikalle. Koripallokirjakin valmistunee siihen tilaisuuteen. Olisiko v.2004 sopiva vuosi?


Sanna, Merja ja Marita
Hämeenkoskella v.1996.
Marjut Nieminen





Hoitotädit 32 v. töiden jälkeen: Anne Virtanen-Kuokkanen,
Merja Haaparanta- Solin,
Leena Karvanen- Hämmäinen,
Alice Manni- Ojala
Tässä Leena-täti ja Antti v.2003. Leenaa kutsuttiin Leena-tädiksi jo hänen ollessaan hoitajana 12- vuotiaana. Siitä lähtien nimitys on meillä säilynyt
 


Piti ottaa sellainen kuva 9.8.2003, jossa Antti istuu Leena-tädin sylissä,
mutta luovuimme tuumasta, koska Antti painaa nyt melkein 100kg.


Oikealla Leena-täti ja Antti v.1971




Tässä Leena-täti oman poikansa kanssa v.2000.Talonrakentaja Tapani Saimovaara tarkastuskäynnillä v.2003.



takaisin      




   
Copyright (C) 2004 Leo Kohonen leok@sci.fi