Lahden piirin koripallosarjat v.1966-1975.
Launeen yhteislyseon koripallokerho sai vauhtia tyttöjen oppikoulucupien lukuisten voittojen johdosta, joten heräsi kysymys, olisiko perustettava seura, jotta pääsisimme piirin ja valtakunnallisiinkin sarjoihin koettamaan voimiamme. No, seurahan perustettiin. Seuran toiminta rajoittui voimisteluun ja koripalloon.
Seuran puheenjohtaja Rehtori Ilmari Wartiainen johti telinevoimistelua ja Leo ja Marja-Liisa Kohonen koripalloa.
Laune-66 Ilmoitti heti D-, C- B- pojat ja mini ,D- ,C- ,B -, A- tytöt ja naiset.
Sampo oli hallinnut tyttösarjoja ja LaNMKY poikasarjoja.
Kausalan Pyrintö ja Orimattilan Jymy myös mukana. Heti ensimmäisenä vuonna Laune voitti piirinmestaruudet D - ja C-pojissa ja mini-, D- ,C ja A-tytöissä.
Jatkossa myös minipojat voittivat piirinmestaruudet ja yllätys oli melkoinen kun Launeen koulutytöt nappasivat 3 kertaa naisten Lahden piirin mestaruuden 60-luvun lopulla (Astrid Määttäsen ja Rauni Teerijoen lopetettua Sammossa ).
Laune-66 kaapissa on yli 70 piirinmestaruusmitalia, pääasiassa siis juniori luokissa hankittuja, joten seuran rekisteröinti oli aivan oikea toimenpide.
Lahden Sampo ja LaNMKY saivat Laune-66:sta vastustajan myös harjoitusmielessä. Kaikkien seurojen taso nousi juuri junioriluokissa.
Taistelut olivat aika kovia myös äänen suhteen, sillä tulisieluinen Anja Eskola piiskasi joukkojaan kovaan taisteluun.
Minun tapoihini ei kuulunut räyhätä kentällä. Esitin sanomiseni harjoituksissa ja tuomarin sanaa pidin lakina, sillä jo omana aktiiviaikanani olin oppinut, että purnaus tuomarin päätöksestä, ei tuo mitään hyvää tulokseksi. Tämän opetin myös pelaajilleni.
Samoin opetin, että virheitä joutuu joskus tekemään, mutta vastustajaa ei saa vahingoittaa, niin tärkeä korin esto ei ole.
Toki seuran hengen vuoksi vastustajaa ei saa liikaa kunnioittaa ja Laune-66: n ja Sammon välit olivatkin sellaiset Suomi-Ruotsi suhteet.
Rakkaat viholliset!
