| Noin 50 eri tason koripallo-ottelua pelattiin Launeen omassa salissa vuosittain . Koska salimme ei ollut virallisten mittojen mukainen eli 2 m liian lyhyt tärkeimmät ottelut pelattiin Urheilutalolla tai ammattikoululla. Lahden parhain tuomari oli Timo Lampen. Entisenä huippupelaajana hänen sääntösovellutuksensa olivat juuri paikallaan. Pikku-veli Asser seurasi Timon jälkiä! Teemu Viertiö, kolmas LaNMKY: n pelaaja puhalteli kai eniten Launeen otteluja. Omista pojista tuli myös hyviä tuomareita: Risto Saarnikoski ja Kyösti Viljakainen. Dan Christenssen tuli sitten kuvioihin 60-luvun puolivälissä. Hyvä ja tarkka työssään! Pienempiä pelejä puhaltelivat neljännen luokan tuomarit Kuten Martti Silvennoinen , Paula Moisander, Arvo Ilmavirta, Markku Merenlahti. Pertti Heikkinen, Marita Saimovaara ja Arja Kotinurmi. Meinasin unohtaa Kari Nykäsen. Säännöt muuttuivat ja tulkintojakin oli. Kolmen sekunnin sääntö etsi paikkaansa vuosikaudet ja tulkintoja oli kymmeniä. Kolmenpisteen kaukoheitto ja rajatulkinta oli jo helpompi. Sääntö muutti peliä melkoisesti kuten kolmensekunnin sääntökin. Kerroin jo aiemmin Ruotsissa käymämme pelin sääntökokemukset. Siellä 3 -sekunnin sääntö tarkoitti, että ko. alueelta ei voinut heittää koria, sillä3 sek. on lyhyt aika. Ruotsissa koin myös äärimmäisen tulkinnan askelvirheestä. Katsellessani nykyään koripallo-otteluja TV:stä en löydä taktisesti suuria muutoksia aiempaan, mutta askelvirheitä sallitaan, aivan törkeitä ,, samoin ilmakuljetussääntö tuntuu poistetulta. Kyllähän se joustavuutta peliin tuo, jos askelvirheet sallitaan ja varmasti pääsee helpommin vastustajasta ohi näin menetellen. Ilokseni virheet vihelletään edelleen, eikä ole siirrytty jääkiekkosääntöihin. Yleensä yleisö oli asiallista. Tietysti omia kannatetaan, mutta Kotka oli paikka, jossa yleisö otti pallon pois, jos joku pääsi karkuun ja yleisön jalat tulivat aika ajoin kentän puolelle tilanteen niin vaatiessa. No tuli vähän kärjistetyksi, mutta kysy kotkalaisilta onko näin! Vierailijat näkivät sen tällaiseksi! Jaa, hävisimme poikien kanssa Kotkassa kolmena vuonna, oppikoulucupissa, se voi vaikuttaa äskeiseen lausuntoon. Useissa urheilusaleissa kävimme. Vielä eräs erikoinen havainto. Vahtimestarit hoitivat joskus työnsä hyvin. Pientä kotiinpäin vetoa! Mutta eräs vahtimestari jäi ikuisesti mieleeni, hän oli Salpausselän yhteiskoulun vahtimestari Eino Haikko. Hänen ystävällinen, avulias, kohtelias suhtautuminen oli mieliin painuva. Ollapa sellaisia enemmän ! No , ei ole enää varmasti missään koulussa. Usein vahtimestarit suhtautuivat vierasjoukkueisiin kuin taloon tuppautuneisiin varkaisiin. |
| takaisin |
|
Copyright (C) 2004 Leo Kohonen leok@sci.fi
|