Koulujuttuja 1

Koulujuttuja:Launeen yht.lyseo v.56-75 ja Salinkallion lukio v.75-91.

1. Launeen yhteislyseo voitti 7 kertaa Suomen oppikoulujen tyttöjen koripallocupin 60-luvulla.
Pelasimme finaalia Helsingissä Melaa vastaan.Peli oli 2 min .ennen loppua 50-50. Ensimmäinen
suuri koripallotähteni, Helka "Hulta" Honkaniemi, juoksi kentän reunalle ja huusi minulle, olin
huoltaja, "Aikalisä-rintaliivit aukes". En saanut heti aikalisää- Mela teki korin- "Hulta" tuli kentälle
-peli jatkui. Kumpikin joukkue teki korin. Peli päättyi 54-52. Mela oli tällä kertaa voittaja.

2. Seuraavana vuonna oli Joensuu vastassa, finaaliottelussa. Peli oli 92-45, Launeen johto. Otin
"Hultan "pois kentältä, että vaihto "miehet" saisivat koulutusta. Ette arvaa, miten tempperamenttinen tyttö Helka oli. Hän olikin Mannerheimristinritarin, Toivo Honkaniemen, tytär. Hän suuttui hurjasti minulle, polki
jalkaa, jätetään loput sanomatta. Ai, että miksikö?
Olisimme saaneet 100 pistettä rikki, kuten kaikissa muissa sen vuoden peleissä, jos Helka olisi ollut
kentällä. Olen saanut anteeksi. Helka oli siskonsa Sannan (myös Launeen huippukoripallististejä
myöhemmin)kanssa 70 vuotispäivilläni.

3. Vielä kolmas koripallojuttu. "Tilta", Marjut Nieminen teki 42 pistettä, SOU:n cup-pelissä ,Iitissä.
Päätimme näin, vaikkei "Tiltalle" puhuttu mitään. Aina kun oli sopiva tilaisuus, pallo "Tiltalle" -ja kori.
Vitsi oli siinä, että "Tilta "oli pieni, vaihtopelaaja, ei ollut ennen tehnyt 4 p enempää peliä kohti.
Seuraavan päivän lehdet ylistivät "Tiltaa". Seuraavissa peleissä vastustajan paras mies vartioi tätä
koripallokenttien "kauhua". Iitin ottelu päättyi 106-2. Seuraava ottelu 102-26.

4. Pertti Heikkinen niminen oppilas soitti opettajahuoneen ovikelloa ja kysyi biologian opettajaa.
Tulin ovelle. Pienellä pojalla oli iso lintu sylissä. Lintu piti Pertin nenää nokkansa puristuksessa.
Kuului honottava pojan ääni:"Mikäköhän lintu tämä on?"---Se oli komea koiras haahka, jonka poika
oli ottanut kiinni ojasta, linja-autoa odotellessaan.Lintu vietiin minun skodallani Vesijärveen. Tilanne
näytti pahalta sillä hetkellä, kun irroitin haahkan nokan Pertin nenästä. Sälönokkaisellakin on kova
puristusvoima pihdeissään.

5. Muistuisivatpa mieleen ne sadat spontaanit humoristiset tilanteet, jotka syntyivät yksin biologian
ja maantieteen tunneilla. No,yksi tulee mieleen. Pariisista oli tullut minihamevillitys helmikuussa.
Sääret punaisina 12-16v. tytöt, seisoivat 25 asteen pakkasessa, bussia odottelemassa. Niin,
tunnin alettua, kuulusteltiin vanha läksy. Eräs tyttö pääsi taululle piirtämään tehtävän. Hänellä oli tosi minihame.
Tulin sanoneeksi, ajattelematta sen enempää, "Kirjoitatko vähän korkeammalle, että näkyy paremmin!"
Seurauksena melkoinen naurunremahdus! Jotkut kehtasivat sanoa, että tein sen tahallani.
Oli se kyllä niin minihame, että alushousujen ylänauhakin näkyi.

6. Maantiedetunnilla kirjoitin taululle Skåne. Eräs oppilas viittasi ja sanoi, että taululla on virhe. En löytänyt
virhettä, joten pyysin häntä korjaamaan virheen. Hän tuli taululle, ja kirjoitti Skoone. Kun sanoin, että sen
voi kirjoittaa molemmilla tavoilla, luokka ei oikein voinut sitä hyväksyä, kun kirjassa luki selvästi Skoone.
Kyseessä oli I luokka ja se oli sitä aikaa, 60-lukua, kun kaikki piti suomentaa, aiemmissa painoksissa
oli aina Skåne, ruotsalaisittain. Kysyin luokalta, kun he olivat abeja, "miten Skåne kirjoitetaan,"
muutamat muistivat vanhan tapahtuman, opettaja ei tunnustanut virhettään!

7. Opetin genetiikan tunnilla, että kahdella sinisilmäisellä vanhemmalla ei voi olla ruskeasilmäisiä lapsia,
eikä kahdella homotsygootisesti ruskeasilmäisellä sinisilmäisiä jälkeläisiä. Sanoin myös, että suurin osa
Suomen ruskeasilmäisistä on heterotsygootteja (Rr). Kahden tällaisen lapsista 25% on sinisilmäisiä. Taisin
vielä sanoa senkin, että "talonmies" sotkee joskus nämä periytymissäännöt. Annas olla, kun ilta koitti,
puhelin soi:"Onko siellä se mies-perkele. Ei ole jumalauta meidän perheessä tehty-saatana -syrjähyppyjä".
Puolen tunnin perästä isäkin osasi perinnöllisyyssäännöt, sekä sen, että oppilaat eivät aina tee ihan oikeita
muistiinpanoja.

8.Koulussamme on hyvä hälytysjärjestemä, -en selosta sitä sen enempää,kun en tunne tarkasti
lukijakuntaani. Kerran kuitenkin kävi niin, että vahtimestari oli pannut perjantaina hälytyksen päälle
sovittua aikaisemmin -omasta matkastaan johtuen. Muistin yht äkkiä, että tarvitsen vielä papereita
viikonloppua varten kotiini. Koukkasin koululle ja suoraan ansaan. Siihen aikaan alkoi hirveä
hälytyssummerin huuto, kunnes poliisilaitos oli tarkistanut asian.
Olin muuten opettajakunnalle ilmoittanut, että on oltava huolellinen, ettei turhilla väärillä hälytyksillä
rasiteta poliisilaitosta. Poliisit tulivat, en yrittänyt paeta, istuin tyynesti kansliassani työpöytäni äärellä.
Poliisit tulivat koputtamatta sisälle, kysyen, mitä minä täällä teen? "Etsin paria paperia". Nimenne?
Leo Kohonen. Henkilöllisyystodistus? Ajokortti löytyi. Olin sen niminen. Miksi etsitte papereita.
Sanoin unohtaneeni ne päivällä tänne. Miksi kävitte jo päivällä täällä. Olen tämän koulun lukion rehtori.
Pystyttekö todistamaan. Vahtimestari asuu talon toisessa päässä. Niin, ei ollut kotona. Sitten keksin. Otin taskustani holvin avaimen, avasin kassakaapin ja näytin vuosikertomusta.
Poliisit ilmoittivat vain tekevänsä työtään. Sitä samaahan minäkin.
Kyllä me pistimme lopulta ihan huumoriksi.
Myös opettajilla oli mukavaa. Oppilaista muutamat pahoittelivat, miksei sitä pidätetty!

9. Launeen yhteislyseon karttahuoneesta puhuttiin paljon-oppilaiden keskuudessa. Tarkoitan biologian
karttahuonetta (Koksin kasvatuslaitos). Olin omasta mielestäni ihan mukava mies, -paitsi suututettuna.
Kerran vaihdoimme pari oppilasta naapurilukioiden välillä (rehtorisopimuksella).
Kumpikaan ei sopeutunut omaan kouluunsa, joten kokeiltiin ympäristön vaihdosta. Lyseosta tuli lukion
viimeisellä luokalla opiskeleva poika. Hän puhui ääneen koko ensimmäisen tunnin ajan.
Pyysin häntä jäämään tunnin loputtua luokkaan. Vakiooppilaani haistoivat palaneenkäryä!
He olivat hiiskahtamatta kuin mallioppilaat. Menimme tunnin päätyttyä karttahuoneeseen, siellä oli
intiimimpi tunnelma. Keskusteltuamme hetken, huomasin puheet turhiksi. Kun et usko puhetta,
minulla on toinen keino, heitä takki pois. Hän kysyi,-kummalta? Minä en myöskään ole kovin pehmeä,
jos kerran on kyse työrauhasta. Otin takin pois. Sanoin, että sinä saat lyödä ensin -minä lyön varmasti
senjälkeen. Voittaja määrää mitä minun tunneillani tehdään. -Menin suutuspäissäni näin pitkälle.
-Tosin vanhana nyrkkeilijänä olin varma, miten ottelussa käy. Mutta miten minun virkani laita on, kun isken
hänet lattiaan. Hän oli 19 vuotias. En koskaan aliarvioi vastustajaa, vaikka itseluottamukseni on suuri.
-Poika suostui ehtoihin. I erä. Odotin aloitusta. Pitkän minuutin jälkeen poika pani takin päälle, kyyneleitä
tuli silmistä. -En aiheuta enää häiriötä.
Emme ilmeisesti kumpikaan kertoneet, mitä karttahuoneessa tapahtui. "Maineeni"lisääntyi. Monenlaisia
versioita kuulin. Pääasia oli, että järjestys säilyi, -se säilyi viimeiseen koulupäivääni asti.
Lähdin eläkkeelle v.1991 täysin palvelleena, -en erotettuna.
En lyönyt oppilaitani koskaan, mutta huono häviäjä kyllä olen.

10. Kerran valvova opettaja tuli kansliaan ja sanoi etteivät oppilaat mene välitunnilla pihalle.
Riippuu aika paljon siitä kuka ajaa! Kävin katsomassa tilannetta. Käytävä tyhjeni yllättävän liukkaasti.
Tosin yksi tyttö yritti sanoa jotain. Silloin kun käytävää tyhjennetään ikäänkuin rangaistustoimena,
ei ole aikaa keskusteluihin. Tullessani opettajahuoneen käytävää, sama tyttö tuli sisään opettajahuoneen
ovesta. Hän kysyi,joko hän saa tulla sisään?. Hän oli uusi, nuori musiikinopettajamme.
Teimme sopimuksen: Hän saa olla välituntien aikana sisällä.

11. Salakuljetimme kerran, koululaisten pyynnöstä, tunturisopuleita Suomeen. Olisi niitä Suomestakin saatu,
mutta matkareittimme kulki tämän asian suhteen väärin päin. Sopulit olivat puulaatikossa linja auton katolla
ja tappelivat kamalasti. Kaikki 45 oppilasta, jotka olivat autossa, lauloivat kovasti koko pysähdyksen ajan
Haaparannan tullissa. Kuivaniemellä nahoitimme 20 sopulia,jotka olivat kuolleet tappelussa.! 10 taisi olla
kasvattina vuoden verran. Useimmat karkasivat!

12. Kukaan ei puhunut leirikoulusta v.1960, mutta Launeen yht.lyseon 44 oppilasta oli Sveitsissä kasveja
keräämässä. -Tein oppilaitteni kanssa 10 ulkomaan matkaa kesälomien aikana.
Opiskelu oli monipuolista. Kielten opettajia oli usein mukana, vaikka päähuomio oli luonnossa.
-Kerran oltiin Oberalpenpassissa, kiikaroitiin Alppien huipulta 5 km alempanaolevalle leirialueelle.
Lehmä söi yhtä telttaa -eikä leirinvartija huomannut mitään.

 jutut 2    jutut 3    jutut 4   koulusivulle     aloitussivulle

Copyright (C) 1999 Leo Kohonen <leok@sci.fi>


Leo Kohonen
Asikkalantie 560
16800 Hämeenkoski