Koulujuttuja 3
19. Entinen oppilaani, hyvä ystäväni, Unto Rasimus oli koulupoikana koripalloleireillä, luontoretkillä,
heinätöissä ja olipa kuukauden rakennustöissä. Tämä on siis jonkinlainen työtodistus. Räystäänaluksia
laittaessa hänen tikapuunsa upposivat maahan ja hän tuli ikkunan läpi tikapuineen olohuoneen puolelle
- onnekkaasti. Hän kysyy joka kerta kun tavataan:" Muistatko, mitä tuli sanotuksi silloin ,kun tikap…"
20. Sakke Järvenpää, entinen oppilaani hänkin, oli liikennekerhon innokas autoilija. Hän piti myöhemmin
ravintolaa Helsingissä. Hän oli muistanut entistä kouluaan ja opettajaansa, koska ruokalistalla oli
"luonnonhistorian opettaja Kohosen salaatti". Yllätyin - se oli syötävää!
21. Launeen yhteislyseossa oli kemian opettajan paikka auki. Päteviä hakijoita ei ilmaantunut, joten
viransijaisena toimi "pappa –Taskinen. Hän oli 70 vuotias, eikä ollut ennen ollut kouluhommissa".
Hän valmisti välitunnilla itselleen "elämänelliksiiriä". Hän pyysi oppilaita tuomaan määrättyjä kasveja,
– raaka - aineita. Ellen väärin muista katajaa absinttia, apilaa ja voikukkia. Koska hänen ensimmäinen
keitoksensa meinasi viedä hengen, hän toi seuraavan "satsin" oppilaiden tuomia kasveja minun
tarkastettavakseni. Siellä oli kieloja, oravanmarjoja, sudenmarjoja ja näsiää - kaikki myrkyllisiä!
Jos näitä oli edellisessä keitoksessa – oli ihme että "pappa" oli vielä hengissä!
Minä en ollut näitä elliksiirimiehiä, mutta oli pakko käydä joskus maistamassa, etteivät tappaisi
mukavaa miestä!
22. Taskisen "pappa" antoi eräälle tytölle kemiasta 5. Joulujuhlissa istuimme vierekkäin ja kuuntelimme
ihanaa lauluesitystä. Taputimme rajusti, kauniille, hyvä-ääniselle laulajattarelle. Taskinen kysyi :
"Kuka tuo laulaja oli"? Sanoin nimen. Silloin hän otti povitaskustaan arvostelukirjansa--- mitä ihmettä,
minä olen antanut tälle tytölle 5 kemiasta! Hän muutti heti numeron kahdeksaksi. Totean, että meillä muilla
opettajilla oli toisenlaiset arvosteluperusteet!