Koulujuttuja 4

23. Sain aikoinani opetusnäytteistä laudaturin , se mahdollisti yliopettajana toimimisen. Lahteen tuli
haja-auskultointi piste v.1961, kun opettajista ja opetusharjoittelu - eli auskultointipaikoista oli kova pula.
Haja-auskultoinnin rehtorina toimi prof. Martti Ruutu.

Lahdessa biologiset aineet keskitettiin Launeen yhteislyseoon ja Kannaksen yhteislyseoon.
(leht. Kaija Suuronen). Ensimmäisenä vuonna tuli 16 auskultanttia, joukossa Tuomo Tyrväinen, mahtoiko olla Kausalasta?. Auskultantit kuuntelivat tunteja ja yrittivät opetella opetuksen "niksejä ". Sitten he saivat
harjoitustunteja, joissa ohjaava opettaja ei ollut läsnä. Sitten olivat tärkeät tunnit, Molem mat yliopettajat
olivat paikalla, "silmälasit päässä". Jotkut yrittivät matkia yliopettajia, jotkut jotain muuta kehuttua opettajaa
tai metodia. Oli hyviä ja huonoja tunteja, ihan Gaussin käyrän mukaan.

Sitten tuli Tuomo Tyrväisen ensimmäinen näytetunti. Yliopettajat loivat katseita toisiinsa – ihmetellen -
jo tunnin aikana. Arvostelu hetken koittaessa molemmilta loppuivat adjektiivit. Molemmat sanoivat
arvostelussaan suunnilleen seuraavaa: Tein koko tunnin merkintöjä vihkooni. Yritän ensivuonna opettaa
luokalle asian juuri näin. Mitään korjattavaa ei löytynyt –harvinaista –. Seuraavat 7 Tuomon tuntia olivat
samaa tasoa. Kutsuimme viimeiseksi tunniksi Reht . Prof. Martti Ruudun paikalle ja sanoimme jo
etukäteen: "Pojalle pitänee antaa erivapaus kevätlukukauden opetusharjoittelusta. Poika on luonnonlahjakkuus opetusalalla.
Tämä oli myös Ruudun mielipide. Myöhemmin harmittelimme vapauttamista, sillä Tuomo oli loistava malli muille ja meille yliopettajille.

24.Kouluumme tuli eräänä syksynä historian tuntiopettaja, jolla oli pituutta 204 cm ja painoa 102 kg.
Olin odottanut koripallokouluumme apuvalmentajaa ja tällaista tyyppiä. Osoittautui kuitenkin vähitellen,
että raamit olivat silmänlumetta. Tunneilla ei ollut järjestystä lain kaan. . --- Kerran hän oli biologian
yläkäytävässä valvontavuorolla, kun osuin paikalle (en ollut silloin rehtori). Pari tyttöä yritti ottaa häneltä
avaimia taskusta. Opettaja oli kaksin kerroin voihkien "Ei saa". Tytöillä näytti olevan kädet aika syvällä
housuntaskuissa ja Miehellä näytti olevan hätä , joten autoin. Sanoin kovalla äänellä: "Mitäs täällä on tekeillä
" Tytöt sanoivat auttavansa opettajaa oven avaamisessa heti kun avaimet löytyvät .- Avasin oven omilla
avaimilla ja lähetin tytöt välitunnilla ulos, koska eivät olleet edes järjestäjiä. Opettaja tuli luokseni ja sanoi :
"Kiitos kun autoit, oli paha tilanne!"

Ajattelin monesti miten mahtavat tunnit mennä k.o. opettajan kohdalla. Tulin seuraavasta syksystä rehtoriksi
ja minun tehtäväni oli uusia tämän opettajan tuntiopettajasuhde. Kysyin häneltä kestätkö toista vuotta.
Vastaus oli kielteinen, joten asia ratkesi luonnollisella tavalla. Hänestä tuli hyvä kirjastonhoitaja
–taitaa olla vieläkin!

25.Tuntiopettajat ovat hyviä jutun aiheita. Heiltä puuttuu usein opettajakoulutus, mutta he ovat kyllä
useimmin alan asiantuntijoita.
Uskonnon opettajana oli Rantalainen(tuntiopettaja). Hän näytti kaitafilmiä Neuvosen Veikon luokalle
60-luvulla. Koneessa oli 3-napainen kovaäänispistoke , joka olisi pitänyt liittää koneen kupeeseen.
Hän yritti panna sen seinän koskettimeen, mutta se ei mennyt--- niinpä hän väänsi keskimmäisen "piikin"
sivuun ja jopa meni. --- Tässä tapauksessa tavallisesti sanotaan: "Savun hälvettyä" räjähtävän pamauksen
jälkeen kone ei suostunut toimimaan. Rehtori korjautti sitä monessa liikkeessä ja ½ vuoden perästä saatiin
kuva näkyviin. Lähes kaikki koneessa olevat sähköjohdot olivat sulaneet yhdeksi möykyksi,
joka varmaan haittasi virran oikeaa jakelua. Oppilaat kertoivat tämän tarinan vasta vuosien perästä.
Tämä juttu kuuluu Speden sarjaan:" Naisen logiikka!"

26.Edelleen uskonnon opettaja, keski-ikäinen, arka kirjastonhoitaja tyyppi, tuli taloon Hän kulki pitkin
seinänvierustoja. Oltiin melkein joulussa, kun hän välikäsien kautta ilmoitti, että minun luokkani oppilas
Jean Sibelius on aika vallaton. Ei ollut minun luetteloissani – tiesin sen katsomatta. Ei löytynyt Pirkko
Mannolaakaan – hänkin oli häirinnyt opetusta. Menin luokkaan, jonka valvoja olin ja tiedustelin:
"Ovatko Sibelius ja Mannola paikalla"? Oppilaat tiesivät, että nyt on viisainta olla asiallinen. Kaksi oppilasta
nousi heti. Sanoin, että olette antaneet minulle väärät nimet- kirjassani ei ole sen nimisiä. Helka Honkaniemi,
muistaakseni, sanoi: "Älä nyt hermostu, tiedäthän sinä uskonnonopen, me vähän huviteltiin. Sanoin, että nyt
on joulu ,onpa sitä huviteltu kauan. --- Luokanvalvojana vastaan järjestyksestä myös
uskontotunnilla. Ymmärrättekö?---Nimet muutettiin myös uskonnonopettajan arvostelukirjaan ja Sibeliuksen
ja Mannolan kausi oli takanapäin.

27.Saraste-Kohonen kertoo monelle paljon.
Olimme molemmat koulun "voimahahmoja". Kun toinen sanoi mielipiteensä, tiesi ihan varmasti, että toinen
on vastakkaisella kannalla. Kuinka ihmeessä "osasimmekin" olla niin erilaisia. Nuorempana varsinkin riita oli
valmis alta sekunnin. Opettajina olimme ehkä molemmat oppineet ,että eriävän mielipiteen heittäminen
synnyttää keskustelua. Myöhemmin olin aivan varma, että Kauko ainakin oli erimieltä juuri tästä syystä.
Iän myötä emme riidelleet enää kuin muiden läsnäollessa.

Oli pakko ,kun siihen oli totuttu. Voi Ilmari-parkaa hän ratkaisi opettajakokouksissa aina eriävät
esityksemme. Sitten tuli aika ,jolloin huomasimme Kaukon kanssa yksituumaisesti .Mehän voidaan olla
kavereita,vaikka mielipiteemme eroavat. Ajettiin monesti samalla autolla kouluun, ja "riideltiin "hymyssä
suin.—Meistä tuli ihan oikeat kaverit- sen jälkeen kun olimme kilpailleet ankarasti rehtorin paikasta.
Kauko hävisi sen äänin 20-10.Kauko tuli kansliaan, ojensi kätensä ja sanoi :"Rehtorin kanssa minä
en riitele".
" Enkä minä äidinkielenopettajan kanssa, ne hyväkkäät ovat pahuksen teräviä".

Soittelimme eläkeaikana silloin tällöin. Kauko kysyi tavallisesti : "Mitä sinä teet"? "Mitä minä voisin tehdä?"
"Soita, lue, luo lunta, kävele". "Olen tehnyt jo niitä kaikkea" .! Kerroin Kauko hautajaisissa yhteisen, pitkän
taipaleemme koukerot .Monet tuntuivat ymmärtäneen, - että erimieltäkin olevat ihmiset voivat olla ystäviä!

28.Vielä Kauko – Leo asiasta. Kumpi on vaikuttanut enemmän Rauli Virtasen ammatinvalintaan? Rauli itse
vastasi kysymykseen lehden palstoilla :molemmat. Veikko Neuvonen ainakin on minun poikani, kuinka niin
hänhän on toimittaja. Jukka Kuikka on ainakin riidaton.
Tunnustin, niin on. Jukka Vuorinen on minun! Ja Petri Saraste minun, no on totisesti. Tiina Virkki opettaa
nyt koulussamme biologiaa. Sano jotain! Tähän malliin me Kaukon kanssa puntaroimme, miten tärkeitä me
olemme olleet. Seuraavaksi aamuksi kumpikin oli keksinyt jo uuden listan.---Nyt olen kovin onnellinen,
jos joku on saanut minulta tai joltain muulta tiedonjyviä tai innostusta ja virikkeitä. Olemme kukin yrittäneet
tehdä työmme, joskus onnistuen, valitettavasti joskus epäonnistuen. Jos joku ei ole koskaan tehnyt virheitä
tai tuntunut epäonnistuvansa, ottakoon yhteyttä allekirjoittaneeseen, laadin luettelon julkaistavaksi.

 jutut 1    jutut 2    jutut 3   koulusivulle     aloitussivulle

Copyright (C) 1999 Leo Kohonen <leok@sci.fi>


Leo Kohonen
Asikkalantie 560
16800 Hämeenkoski