1. Sain vaimoni veljen kanssa v.1949 Hämeenkosken Pääjärvestä, kolmesta pystyrysästä kerralla 50 kg mateita. 50 kpl.

2. Vaimoni kanssa keräsimme v.1997 Mäntyharjun Käävänkylästä 50 kg korvasieniä pieneltä alueelta tunnissa.

3. V.1988 vuokrasin henkilöauton kuljettajineen Balin Denbasarissa.
Hinta 30 mk/vrk ilman kilometrirajoitusta.

4. Samalla matkalla pyysin kuljettajaa etsimään illalla pensionaattia yöpymistä varten. Kun sitten tuli
nukkumaanmenoaika, kuljettaja asettui nukkumaan oven ulkopuolelle kynnysmatolle, vaikka sisällä oli
2 vuodetta. Ilmoitin hänelle ,että toinen on häntä varten.

5. Olin unohtaa -tämän saman Balin-matkan alkajaisiksi ilmoitin olevani perhosmies. Pyysin häntä
neuvomaan, missä olisi hyvä paikka. Hän pysäyttti auton keskelle kaupunkia, hymyili hieman ja
osoitti taloa auton vieressä. Epäilin, mutta sitten välähti siellä on varmaan myytävänä perhosia,
valmiina laatikoissa. Ei ollut -kun astuin sisään -huomasin erehdyksen. Olin tullut ilotaloon!
Poika yllättyi nopeasta toiminnastani. No, oli hän hämillään, mutta oli virhe myös minun. Sanoin
olevani kiinnotunut perhosista (butterflies), mutta sanaa moths, hän ei tuntenut.
Puhuin kai nightbutterflies käsitteestä. Tarkoitin yöperhosia, Noctuidae.

6. Borneolla v.1986 etsin palmukuoriaisen toukkia-tuloksetta. Keskipäivällä tuli sademetsässä vastaan
2 poikaa, muovikassi kädessä. Vaihdettiin joku sana. Pojilla oli kai "ruokatunti", koska avasivat kassinsa
ja tarjosivat nauraen meillekin -palmukuoriaisen toukkia- heillä oli niitä ainakin 2 kg.

7. Laitoin valorysää, yöperhosia varten, hotellin parvekkeelle. Minulla oli kahdenlaisia lamppuja,
125W HG ja 160 sekavalo. Em. oli kuristajalla. Panin vahingossa väärän lampun ja valot sammuivat koko
hotellikerroksesta. Soitin reseptioniin ja ihmettelin, kun en saa televisioon kuvaa. Sähkömies tuli nopeasti ja
vaihtoi rikkoutuneen sulakkeen -ja taas oli telkassa kuva- ja perhosia tuli runsaasti oikealla lampulla.

8. Borneossa oli,lähellä hotellia komea sademetsä. Sen reunassa oli mainostettu kuntorataa
-joka menee 10km sademetsän läpi, väittivät kokemisen arvoiseksi. Ahaa -perhosia- lähdin heti matkaan.
Upeaa -apinoita, liskoja, lintuja, riippisiltoja rotkojen yli, 60 m korkeita puita, uusia perhoslajeja.
5 km päässä huomasin kellon olevan 17,30. Onneksi on taskulamppu mukana. Missä se on? -se jäi
hotellihuoneeseen. Entäs nyt, Klo18.15 on täyspimeys. Taitaa tulla tosi kiire. Käännyin, koska se oli
sittenkin "tuttu" tie. Yhtä siltaa en uskaltanut hämärässä ylittää, reissu rotkon pohjan kautta meinasi olla
viimeiseni. Klo 18,16 tulin metsästä.Yksi yhden tukin silta oli täpärällä -meinaan ylityksen onnistuminen.
Kerroin vaimolleni käyneeni iltalenkillä.Totta oli!

9. Puig Ventos on Barcelonan lähellä oleva vuoristokylä. Erhard Bodi niminen saksalainen perhosmies
pitää pensionaattia Euroopan kollegoilleen. Ystäväni Matti Aholan kanssa nuuskimme
Pyreneitteinvuoristoa. Löytyi 6 uutta lajia Espanjalle. V.-82.(PS.Löysin Euroopalle uusia mittareita
Samokselta 4 lajia v.-83). Matti löysi uuden yökkösen maailmalle, Ammobiota aholai, v.-93
Kyprokselta.

10.Rhodoksella lentää huhtikuun 15 pnä Euroopan suurin perhonen, Saturnia pyri, iso riikinkukkokehrääjä. Vuokrasin polkupyörän ja etsin pensionatin 50 km päässä lentokentästä.
Yöllä vuoristokylätietä kulkiessani näin tusinan suuria perhosia katuvalopylvään lampulla. Oli tuuria,
tolpassa oli kiipeämisnaulat. Nostin jalan ens.naulalle -hirvittävä melu alkoi pensasaidan takana- 2m
päässä oli susikoira. Koko kylä heräsi. En uskaltanut liikahtaa. Ovi avautui -yritin katsoa onko haulikko
vai luotiase. Kaveri viittoili minulle, että kiipeä vaan, näin minä tulkitsin. Tein näin -otin 6 kpl
kehrääjiä, nyökkäsin kaverille ja häivyin. Kuulin seuraavana päivänä, että majatalon isäntä oli mainostanut
suomalaista perhosmiestä. Koko kylä tiesi mistä oli kysymys!

11. Maailman suurin perhonen, Attacus atlas, elää Balin saarella. Näin ensimmäisen yksilön istuvan
palmun rungolla, hotellin lähellä. Sain sen melkein, peräkkäin etenimme kilometrin turistirannalle ,
4-5 m etumatka ei lyhentynyt. Nopeus oli 15 km/h. Minulle 800m oli sopiva matka, mutta nyt mennään
jo 1500m. Potkin hiekkaa turistien maatessa rannalla -sitä meni silmiin ja korviin-, ei tosin minun.
Sain perhosen -olin vedessä reisiäni myöten- ensimmäinen yksilö A.atlasta.
Palasin takaisin ja pyytelin anteeksi. Eräs mies ei kuitenkaan hyväksynyt katumustani, vaan hakkasi
käsivarteni mustelmille. Suojelin perhosta. Olisin kyllä pystynyt ratkaisemaan ottelun edukseni,
mutta rouvan silmässä oli hiekkaa -ei ollut varaa kuin kuunnnella mitä tuleman piti. Kyseinen herra oli teollisuusjohtaja, joka tuli katsomaan perhostani 3vrk;n perästä. Nyt alkoi anteeksipyyntöjen kilpailu!

12. Partiopoikana Heinolan Kuikkavuoren pojissa ollessani, katsastimme tulevaa leiripaikka. Uimaranta oli
hyvä, mutta ruumis, joka kellui ruohikon reunassa oli saatava pois. Siitäkös leikki alkoi. K.o.henkilö oli
tapettu talvella ja työnnetty avantoon. Hän oli kesäkuussa jo varsin huonokuntoinen. Jouduin
kuutena maanantaina oikeuden istunnossa todistamaan löytöni. Istuin murhaajan kanssa tuntitolkulla
odottamassa asian käsittelyvuoroa. Outo tilanne!

13. Ei voi olla totta. Seuraavana kesänä olin työvelvollinen, v.1944.
Ajoin polkupyörällä metsäpolkua ja hupsis. Etupyörä töksähti maassa makaavan miehen rintakehään.
Partiopoika katsoi pulssin -ei ollut- taskukello kävi- nyrkinkokoinen kivi oli lähellä päätä. Ai niin,
haettava poliisi. Se on historia erikseen ennenkuin poliisi oli paikalla. Onneksi ruumis ei ollut lähtenyt
mihinkään. Se kiven pahus, siinä pään vieressä teetti oikeudelle töitä. Neljänä maanantaina kasiteltiin asiaa
seuraavana syksynä. Oli vähällä etteivätkö tuomarit ehdottaneet sinunkauppoja, kun jatkuvasti tavattiin.

14. Candyn kaupungin, Holiday Inn-hotellin parvekkella olin vaimoni kanssa perhoslamppuja virittelemässä
v.1984. Candy on Sri Lankan sisäosissa-melkein keskellä saarta. 4.s kerros- sademetsä edessä.
Tuli pimeä -valot sytytettiin. Perhostulva alkoi. Olen lukenut joskus suurista saalista, -nyt koin itse.
Parvekken seinällä oli tuotapikaa, -sanoisinko 1000 perhosta, kyllä niitä myöhemmin enemmän oli.
Otin 800 yksilöä, 300 lajia yhtenä yönä. Koko yön klo 18-6 työskentelimme.
Ei häivy koskaan muistoista!

15. Sri Lankan pääkaupungin Colombon lentokentältä on Riverinon hienolle turistirannalle 100 km.
Nauroimme kotona ennen matkaa opaskirjan tiedolle. Sen mukaan matka kestää 6 tuntia. Kun sitten
ajelimme bussilla brittiläisten vuosisadanvaihteessa rakentamaa tietä, 4m leveä, "talot" molemminpuolin
tiessä kiinni, aloimme uskoa, että 3h voisi vierähtää. Lehmävankkuri toisensa jälkeen tuli vastaan.
Oli pakko pysähtyä. Pyöräijijät ajoivat ohi. Lapset juoksivat kilometrikaupalla rinnalla, myyden ikkunoista
tuotteitaan. Matka kesti 6h 5min.

16. Kun tulin seuraavana aamuna Riverinon hotellin portista, siellä odotti 50 koululaista. He tarjoutuivat
oppaiksi. Jos joku ei ottanut, lapsilauma seurasi perässä koko päivän. Otin yhden reippaan pojan.
Neuvottelimme päivän taksaksi 10 Suomen markkaa. Lapset eivät menneet kouluun turistikaudella,
koska isä ja äiti tienasivat päivässä 5 mk yhteensä. Kävin Riverinon koulussa rehtoria tapaamassa.
Hän kertoi, "Ei hätää, jos 600:sta puuttuu parisataa. Kyllä ne turistien kanssa kieliä oppivat".
Suurempi ongelma on opettajat, jotka voivat olla vuoden aikana pois 27 vrk, ilmoittamatta etukäteen.
Rehtori laatii lukujärjestyksen joka aamu, tarkastettuaan opettajien ja oppilaiden lukumäärän.
Jokaisen luokan oppilailla on eriväriset koulupuvut.
Opetusryhmiä muodostettaessa ryhmässä oli pääasiallisesti yhtä väriä.

17. Minulla on Suomen suurimpia yksityisiä perhoskokoelmia. Perhoslaatikkoni kiertävät messuilla
ja näyttelyissä. Olen itse mukana esittelemässä niitä. Mikä perhonen se on, kun se on ihan musta,
siipien reunus on keltainen, on koivujen rungoilla? Näin kysytään usein. Näytän laatikosta suruvaippaa,
johon kysyjä tokaisee: "Juuri tuon näköinen, mutta 2x suurempi.
Perhoset nähdään yleensä suurempina, kuin ne ovat. Varsinkin lennossa olevat!

18. Olin Matti Aholan ja Kimmo Silvosen kanssa Kilpisjärvellä, etsimässä Acerbia alpinaa. Se on tunturien
siilikehrääjä. Ei löytynyt! Paluumatkalla oli kova tuuli, vai sanoisinko myrsky. Haavi oli olkapäälläni.
Tauon aikana Matti sanoi: "Hei mitä sinun haavissasi on." Siellä oli, myrskyn sinne paiskaamana,
A.alpina naaras, joka kämpälle tullessa oli muninut purkkiin 33 munaa. Muutama tuli imagoksi asti.
Yksi kpl on minunkin kokoelmissani.

19. Thecla betulae, koivun nopsasiipi -paremmin tuomen, elelee Hämeessä. Sen munia kerättiin 70-luvulle asti hiihtoreissuilla, maaliskuussa. Pidin aloittelijana ajatusta mahdottomana. Munat ovat, jopa helposti löydettävissa tuomen rungoilta, oksanhangoista, osa lumen alla, osa korkeammalla.Usein yksittäin.
Useita kasvatuksia tuli tehdyksi. Nyt perhonen on vähissä. On kuitenkin.

20. Hyvä lukija, ellet ole perhosmies, lue tämä: Älä näe Suomessa kaaliperhosta, koska 99% niistä on lanttuperhosia." Näin 2 kaaliperhosta v. 1998.

21. Olin kasviretkellä, koulupoikana, suolla, Heinolassa. Eväitä syödessäni näin mättäällä ison perhosen.
Panin sen tyhjentyneeseen eväspussiin ja lähdin saaliineni pyöräilemään kotiin päin. Pari kilometriä
ajettuani kauhistuin: "Nyt se karkasi". Hei, se pyörii ympärilläni. Toivo heräsi: "Jospa saan sen uudelleen
pussiin". Avasin, hakaneulalla sulkemani, pussin. Silloin perhonen meni itse sinne.
Mitä kummaa, siellä oli 2 perhosta. Toinen oli vähän tummempi ja pienempi. Sama toistui 3km ajettuani.
Alkuperäinen löydökseni oli naaras, se eritti sukupuolihormoonia ja koiras löysi sen.
Tämä perhonen oli Endromis versicolora, kirjokehrääjä.

22. Feromonit ovat gamoneja eli sukupuolihormooneja. Niitä osataan valmistaa keinotekoisestikin.
Lasisiipisiä ei saa valolla eikä syötillä, mutta hormooneilla kyllä.
Sain kerran opetusta Matti Aholalta Lapinmatkalla. Z.exulansia , angervokiitäjiä, oli kerran kasassa yli 300,
siis feromoninapin alla. Matti löysi uuden lasisiipisen 8:lle pitäjälle tällä matkalla-hormooninapin avulla.

23. Turkin Alanyassa(v.91) laskeuduin hotellin rappuja alas. Kaksi poikaa seisoi haavit tanassa.Kysyin: "Ovatko pojat menossa kalaan", "Ei olemme perhosmiehiä". Vähänaikaa keskusteltuamme tilasimme kleinbussin. Autoon ahtautui Pasi, Harri, Kati, äiti ja isä Sihvonen sekä minä vaimoni kanssa. Ajettiin 20km vuoristoon ja kävelimme tien reunoja koluten, 6 tuntia, takaisin hotellille. Saalis oli aika hyvä. Pojat innostuivat kovasti, kun minä en saanut sulttaania kiinni. Muut perhosmiehet saivat, Katikin. Pasi ja Harri ovat menneet ohitseni perhosmiehinä. Olemme ollet hyviä ystäviäjo 8 vuotta.

24. Neuvon teille maailman parhaimman perhospaikan. En laita tähän tilinumeroani.
Menköön ilmaiseksi, onhan minulla eläke! Dominikaanisessa tasavallassa on Puerto-Cruzin kaupunki,
jossa on 50 m korkea Kristus-patsas. Kristuksen otsalla on voimakkaat lamput, tiaranomaisesti.
Siis majakka. Lukuisat yöperhoset lentävät valoihin, kun aamulla menee hissillä patsaan juurelle,
voi kerätä kymmeniä suuria kiitäjälajeja, parhaat valikoiden.
Minä sain omalla retkelläni 40 kiitäjälajia, komeita, endeemisiäkin.

25. Ari-poikani toi pihaltamme perhosen. "Isä, mikä tämä on?" Se oli minulle tuntematon.
Minun oli vaikea sanoa pojalleni, etten tiedä, olinhan biologian opettaja. Matti Ahola tuntee!
"Missä paketissa olet tämän saanut?" Pihalta. Ei,kuule! Asiaa tutkittiin pari vuotta. Olin tilannut
Hollannnista pensaita puutarhaani. Niiden mukana tuli tod.näk.munia, toukkia tai koteloita.
Pensaslähetys oli tullut Hollantiin Columbiasta. Nyt alkoi jo stemmata. Perhonen oli Vanessa annabella,
Etelä-Amerikkalainen ohdakeperhosen sukulainen. Importti siis. Lajia ei ole tavattu kovin usein
Euroopasta. Yksilö on edelleen hallussani.
Olen saanut useita importtilajeja kauppaliikkeiden soitettua: "Hedelmälaatikossa on outo...tulkaa
katsomaan!"

26. V.1983 pyöri pihanurmikolla ympyrää perhosen näk. otus, jolla oli 2 siipeä, nekin samalla
puolella.Tämä oli Orgyia antiqua, gynandromorfinen muoto. Vasen puoli oli koiras, oikea naaras.
Tätä yksilöä moni yritti saada itselleen. Saksalainen museo tarjosi melko tukkua D-markkoja.
Hämeenkoskella se vielä istuu laatikossa 44.

27. Moottoripyörämatkalla serkkuni Raimo Viskarin kanssa v.1953 Espanjan vuoristossa,
kuulimme terävän konepistoolisarjan, tai kolmekin -ehkä 1/2 km päästä.
Pimeässä yritimme saada unenpäästä kiinni. Onnistui. Aamulla oli alueella melkoinen hälinä,
kun lähdimme jatkamaan matkaa. Luimme lehdestä pari päivää myöhemmin: Englantilainen
tohtoriperhe ammuttu Pyreneitteinvuoristossa.

28. Italiassakin kävimme ed. matkalla. Asutus oli aika tiheää, yöpymispaikkaa ei meinannut löytyä.
Pilkko pimeässä viimein hyväksyimme yhden. Teltta pystyyn ja uni tuli pian. Aamulla heräsimme
hirvittävään maanjäristykseen, todellisuudessa Rooman pikajuna ohitti meidät 5 m päästä.
Bussipysäkillä olevilla ihmisillä oli hauskaa, kun he katsoivat meidän syöksymistämme teltasta ulos.
Siinä oli 50 henkeä odottamassa bussia, olivat menossa töihin. Olimme keskellä kaupunkia,
puiston bussilevikkeellä.

29. Paluumatkalta Espanjasta ja Italiasta yövyimme vielä Luneburgin nummella. Nyt oli tilaa.
Mutta nukahdettuamme hetkesi, kuulimme molemmat, että joku liikkui teltan lähellä. Nyt se kosketti
telttanaruihin. Nyt se on moottoripyörän vieressä, se rapistelee eväsleipiä. Meillä oli valmis suunnitelma
tällaisia tapauksia varten. Vetoketju auki, syöksy roistojen kimppuun. Toinen varmistaa kakkosaallossa.
Luottamus omiin taitoihin oli luja. Syöksyin pimeyteen, sain taskulampputukea---Saksanhirvi oli jäädä
jalkoihin. Ruuasta oli kyllä puute, mutta puukko ei riittänyt saalistushommiin!

30. V.1953 ajoimme moottoripyörällä Hollannissa. Oli kova myrsky ja meidän oli määrä ylittää rannikon
patotie. Meidät pysäytettiin ja kiellettiin jatkamasta matkaa. Serkkuni ei ole niitä helpoimmin
periksiantavia, joten kohta oltiin matkalla taas. Myrsky yltyi, se paiskasi meidät tienojaan, jossa oli
arviolta 1000 suokukkoa myskyltä suojassa. Kerrankin sai katsoa lintuja läheltä. Ei lähtenyt yksikään
karkuun. Mutta me lähdimme. Nyt en kyllä löydä sellaisia sanoja, jotka kuvaisivat matkamme kulkua.
Myrsky paiskoi meitä laidasta toiseen, polvet ottivat kiinni asfalttiin, kaatuilimme, ja nousimme.
Seuraavana päivänä luimme lehdestä-Hollannin pääpato murtunut viime yönä. Ihmisiä pelastetaan
helikopterein talojen katoilta.
2 suomalaista moottoripyöräilijää ajoivat viimeisinä illalla patotielle klo 19.30 -ilman lupaa!


matkailusivulle  matkat   aloitussivulle  kuvia Dom.tasavallasta   matka Kyprokselle

kuvia Virosta   kuvia Ahvenanmaalta   kuvia Egyptistä



Copyright (C) 1998 Leo Kohonen <leok@sci.fi>

Leo Kohonen
Asikkalantie 560
16800 Hämeenkoski