Pieksämäen koulumuistoja vuosilta 1954-56

1. Pieksämäen yhteiskoulu oli elämäni ensimmäinen "keidas".
   Suoraan RUK:n kurssilta 83 tulleena, sain biologian ja maantieteen tuntiopettajan toimen.
   Alan vakituinen opettaja oli koulun rehtori Kyllikki Salovaara, joka ei rehtorin työnsä
   ohella voinut pitää paljon tunteja.



2. Olin päättänyt – opettajauraani alkaessa- että minun tunneillani on "kuri ja järjestys".
   Jostain syystä minut otettiin hyvin vastaan, kai siksi ,että olin nuori ja innokas. En joutunut
   tai päässyt pitämään järjestystä oikeastaan ollenkaan. Kaikki sujui mukavasti.
   Yritin pitää mukavia ja innostavia tunteja. Osin onnistuin.
   Oppilaani Marja-Liisa Polkunen-Gartz kirjoittaa koulupäiväkirjassaan, että olin kerran
   suuttunut jostakin. Kas, kun olen unohtanut!



3. Useat opettajatoverit tuntuivat silloin vanhoilta. -Op. Korpela sanoi kerran: "Hei, poika
   –keitä kahvit valmiiksi ensi välitunniksi". Minulla oli näet vapaatunti. Kahvit tulivat -,
   mutta minä kun en ole itse koskaan juonut kahvia -tuli ongelma -miten paljon pitää "roskia"
   laittaa joukkoon. Panin pari teelusikallista 2 litraan vettä. Se oli viimeinen kerta, kun minua
   pyydettiin kahvinkeittäjäksi. Voi olla, että siihen pyrinkin! Poika keitti kuulemma "litkua".



4. Asuin ensimmäisen kevään rouva Rauhalan luona, alivuokralaisena, Väinöläntiellä.
   Muistan lapset Hannun, Vuokon ja Heikin. Kaikki hyvin mukavia. Vanhin pojista, abi,
   soitti upeasti pianoa. Kadehdin häntä. Kuulantyöntökilpailussa tämä vahva nuorukainen
   kuitenkin hävisi. Se oli hänelle melkoinen shokki, kun hän kuuli, että kuulantyöntö
   on heikoin lajini.



5. Toisena Pieksämäen vuotenani menin naimisiin, lapsuustoverini Marja-Liisa Kivisen kanssa.
   Vuokrasimme paritalon, Metsolantie 13, matematiikan lehtori Paavo Kontion kanssa.
   Meillä oli huone ja keittiö –Paavolla 2h + k. Paavo oli paras ystäväni, kyllä Hellin Pelkonen ja
   Anja Hirvinenkin usein vierailivat.



6. Palellutin kerran , -42-asteen pakkasessa sormeni , ajaessani kouluun polkupyörällä.
   Ainakin 20 v. ajan sormistani irtosi orvaskeden soluja talvisin, kuukauden ajan.



7. Ne lauantai-illat olivat mukavia -siis viimeiset koulutunnit. Meitä oli 2 tuntiopettajaa,
   joille oli annettu tunnit klo 16-17.(Ei ollut 5-päiväistä työviikkoa silloin!).Tuntimääräni
   oli 35 h /viikko. Se toinen opettaja oli historian tuntiopettaja. Meillä oli luokat IVA ja IVB
   rinnakkaisissa luokissa. Anteeksi nyt, että soimaan "kaveria", mutta järjestyksen pito ei
   ollut naapuriluokassa omani veroinen.
   Siellä kävi yleensä seuraavasti (joka lauantai klo 16-17) :"Opettajalla on uusi leninki"
   tai" opettajalla on uudet kengät". Näin joku pojista oli "palkattu" sanomaan.
   "Eihän nämä nyt ihan uudet ole", sanoi opettaja punastuen ja katsoi varpaisiinsa.
   Niin se aina alkoi. Seuraava kysymys oli: "Voisiko opettaja lausua sen "ihanan "
   Koskenniemen runon, koulutieni"?
   Tiesivät tämän opettajan mielirunoksi ja toisekseen siinä oli säkeitä tarpeeksi,
   jotta saatiin aikaa kulumaan. -Muitakin runoja löytyi- pojat etsivät kirjastosta lauantaiksi,
   "ihania" sellaisia.
   Näin kuluivat tunnit. Opettaja oli 40 vuotias kirjastonhoitaja, joka oli ensimmäistä ja
   viimeistä vuotta opettajana. Tyypillinen "narusta vedettävä" vanhapiika! Ohoh, sanoinpas
   minä tuon rumasti. Saishan sen kyllä helposti pois, mutta olkoon!-Niin tunnit eivät kyllä
   menneet hukkaan – luokalla oli tosi hauska viikonlopun alku.



8. Pidin Pieksämäellä koripalloharjoituksia sekä tytöille, että pojille.1,5 vuoden aikana
   kehitys oli nopeaa. Naapurikoulut hävisivät. Alkoi nousta uusia kykyjä Marjatta Kemiläinen
   tuli mieleen parhaista tytöistä.



9. Olin olevinani melkoinen koripallisti, pari akateemista SM:tta ym. Oli konventti,
   ja oppilaat haastoivat vapaaheittokilpailuun. Verryttelemättä, takki päällä,
   heitin kaikki 5 heittoa ohi. Kaikki näkivät,millainen valmentaja koulussa oli.
   Melkoinen isku "arvovallalleni".



10. Opetin vähän aikaa Fysiikkaa –koska vakio-opettaja oli sairaslomalla.
    Paras pitämäni tunti(oppilaiden mielestä),tulee mieleen tältä alalta. Kokoonnuimme illalla
    klo 21 koulun pihalle katsomaan tähtitaivaan ihmeellisyyksiä. Kaukoputki, harvinaisuus
    silloin, oli asetettu valmiiksi pihalle. Paljon oli tähtiä -kiertäviä- mutta ennen kaikkea kiinteitä.
    Oli galakseja, spiraaleja, joku etsi mustaa aukkoa!---Ihmettelin, miten paljon oli
    kysymyksiä ja miten aina joku oli minulta jotain kysymässä.!?
    Kaukoputken luona oli lähes tappelu-vuoroista. Menin jonoon ja vuorollani katsoin
    Orionia –jonne kaukoputki oli suunnattu.
    Todellisuudessa näkymä oli ikään kuin raamattuopiston, sisäoppilaitoksen,
    toisessa kerroksessa tytöt olisivat menossa iltapesulle ja nukkumaan.



11. Olikohan se vuosi 1990.Olin Mikkelin läänin maaherran Juhani J Kortesalmen uudenvuoden
    vastaanotolla, vaimoni kanssa. Tapasin tuttavallisesti käyttäytyvän, reippaan naishenkilön
    -osoittautui liikunnan opettajaksi. Hän esitteli miehensä - kunnan kunnanjohtajan?
    Hän sanoi olevansa Liisa Lensu. Muistin heti lettipäisen pikkutytön, III luokalta,v.1955.
    Liisa oli hyvä oppilas. Voi sitä mukavien muistojen määrää, jonka kävimme läpi sinä yönä.
    Mainittakoon, että vastaanotolla oli myös Lahden oppilaani prof. Veijo Ilmavirta puolisoineen.
    Hän oli silloin Mikkelin läänin koulutusjohtaja. Kouluasiat ovat mukavia muistella,
    oppilaistakin, jälkikäteen.!



12. Minulla oli paljon hyviä ystäviä oppilaiden joukossa. Liikuin paljon oppilaiden kanssa
    retkillä ja vapaa-ajan harrastuksissa. -Marja-Liisa ja Juhani Polkunen olivat aina mukana.
    Tuula Laitisen muistan myös. Marja-Liisa Polkunen-Gartz kirjoitti minulle v.1998.Muistatko?
    Olen pitänyt päiväkirjaa Pieksämäen kouluajoilta. Haluatko kopion sinua koskevista kohdista?
    -Sain 40 –sivuisen romaanin, tarkoin, lähes päivittäisin havainnoin. Tämä moniste on rakkain
    dokumenttini nykyään. Se on imarteleva. –Nuori koulutyttö oli ihastunut opetustyyliini.
    Kaikki, mitä tein oli nappiin. Tunnit "ihania" ja "täydellisiä". Paras opettaja hyväili mieltä.
    Vaikka tämä nyt ei paikkaansa pidä, niin joka tapauksessa se luo hyvänolon tunteen-
    jotain on saatu aikaan - ehkä onnistuttu. Löytyisipä vielä toinen oppilas, joka olisi
    samaa mieltä! -Olen tullut siihen tulokseen, että opettaja voi olla huono- kunhan hän
    vain on innokas ja innostava. Luokka on saatava mukaan- silloin syntyy tuloksia.
    Olin 20 vuotta rehtorina ja seurasin opettajien tunnin pitoa
    - tulin asiasta yhä vakuuttuneemmaksi



13. Pieksämäen oppilaat tulivat joukolla Lahteen Salpausselän kisoihin, Lahteen muuttoni jälkeen.
    Vuosina 1957 ja 58 järjestimme joukkoyöpymisiä "kisavieraille". Sitten joukot
    hiljalleen harvenivat. Marja-Liisa ja Juhani Polkunen kävivät viimeisinä vielä kesämökilläni,
    Hämeenkosken Pirttiniemessä, useampiakin kertoja!
    Kävin vaimoni kanssa Marja-Liisa ja Heikki Gartzin luona tammikuussa 99. Ei varmasti jää
    viimeiseksi tapaamiseksemme, niin paljon oli mukavaa muisteltavaa.
    Marja-Liisa Polkunen-Gartz on kirjailija ja hänellä on satoja sivuja muistiinpanoja,
    jopa kouluajoilta, mm.v. 1955-58. " Eikö ole ihmeellistä -ystävyys voi säilyä jopa 50 vuotta
    ilman yhtään tapaamista.
    Muistoilla täytyy olla merkityksensä !



14. Minulla on tallessa vuonna 1956 Pieksämäen opettajilta saamani leikekirja ,jonka sain
    lähtiäislahjaksi. Tunsin, että olimme haluttuja opettajia, vaimoni kanssa, Pieksämäellä.
    Voinen vakuutta, että jos Pieksämäellä olisi ollut vakituinen virka auki silloin -olisin varmasti
    ollut koko ikäni siellä. Kahden vuoden perästä minulle ilmoitettiin -nyt se on auki.
    Olin jo luonut siteet Lahteen –minusta tuli lahtelainen.
    1½ vuotta Pieksämäellä , 34 vuotta Lahdessa, siinä opettajaurani! Elämälle kiitos!

Riuùn retki   tietoja sivulle   aloitussivulle

 Copyright (C) 1999 Leo Kohonen <leok@sci.fi> >

 Leo Kohonen
 Asikkalantie 560
 16800 Hämeenkoski