Riu'un retki 22.5.55


Kirjailija Marja-Liisa Polkunen-Gartzin päiväkirjasta. Tämän hän kirjoitti 13- vuotiaana koulutyttönä.

Luonnonhistorian opettajamme Leo Kohonen sanoi eräällä tunnilla, että seur. Sunnuntaina lähdemme retkelle ja kierrämme Vehkalammen. Mukaan sai tulla jokainen, joka halusi.

Odotin kovasti sunnuntaita ja retkeä. Sovimme Tuula Laitisen kanssa, että hän tulee hakemaan minua puoli yhdeksän polkupyörällä.

Sitten tuli sunnuntai. Taivas oli pilvessä ja sataa tihuutti hieman, mutta lähdimme kuitenkin yläristille. Siellä tapasimme joukon luokkalaisiamme. Kellon lähetessä yhdeksää saapui myös kolme luokkamme poikaa, nim. Jussi, Kärsä ja Luru (Raimo Mentula). Pari min .yli saapui Riuku ajaen kilpa-pyörällään, ja minusta olisi ollut hauskaa ottaa hänestä valokuva, mutta koska satoi, en tehnyt sitä. Mielipahakseni huomasin, että poikien voimistelunopettaja Reijo Saarhelo eli Jumppa-ukko, kuten häntäyleisesti kutsuttiin, tulisi myös mukaan. No niin, sitten lähdimme ajamaan. Minä pysyttelin kaiken aikaa Tuulan kanssa Riu'un vanavedessä. (Hänellä oli mukana kamera ja kiikari.)

Vähän ennen Vangasjärvelle vievää tietä poikkesimme metsään. Jätimme pyörät sinne ja nyt vasta alkoi varsinainen retki.

Riuku tiiraili kiikarillaan joka suuntaan käski meitä kuuntelemaan erään linnun laulua. Se oli punakylkirastas, joka lauloi. Katselimme myös kasveja ja löysimme kevätpiipon ja sekä rahka- että karhunsammalta + muita kasveja, jotka eivät vielä kukkineet.

Pian saavuimme Vehkalammen rannalle. Lammen eteläpuolella lenteli lokkeja ja sorsia. Riuku antoi meidän katsella niitä kiikarillaan. Pari yahoota souteli lammella.

Viivyimme sillä paikalla vähän aikaa, että jokainen saisi kiikaroida.. Sielläkin kasvoi kevätpiippoja ja Riuku kysyi, kuka muisti ,mitä ne ovat. Vähän myöhemmin eräs toverini kysyi minulta, mikä sen tiet. nimi on. Sanoin, että se on Luzula pilosa ja, että se kuuluu Juncaceae heimoon. Riuku kuuli sanani ja sanoi, että joo joo, ihan oikein.

Sitten jatkoimme matkaa. Kävelimme rantatörmää pitkin. Tuon tuostakin löysimme jonkun kasvi ja kiirehdimme kysymään, mikä se oli. Kun vähän aikaa olimme kävelleet, tuli oja vastaan. Se oli varsin leveä ja täynnä mutaa. Riuku hyppäsi yli Kärsä ja Jussi kintereillään. Jussi vajosi melkein saappaansa mitan mutaan. Hän nousi heti ylös ja kiipesi rantatörmälle. Sitten Riuku ojensi minulle kätensä. Tartuin siihen ja hyppäsin. Pahaksi onneksi oli toisella puolella kivi, ja päästyäni yli lipesin suoraan Riu'un jalkoihin. Siinä oli kuitenkin aika kuivaa, eikä vaatteilleni käynyt pahemmin. Sitten Riuku auttoi muut yli ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Välillä otimme "pieniä pyrähdyksiä", kuten Riuku sanoi. Hän nim. lähti monesti äkkiä juoksemaan ja me viivana perässä.

Kohta saavuimme suolle. Sieltä löysimme variksenmarjan ja vaiveron sekä karpaloita. Näimme myös erään linnun kohoavan lentoon .Saarhelon Reijo sanoi, että se on koppelo. Löysimme sen pesän, ja Riuku kysyi, että millonkas koppelo on ruvennut sorsanmunia munimaan. Se olikin sorsan pesä ja siinä oli seitsemän munaa. Jussi otti siitä valokuvan.

Viivyimme suolla vähän aikaa ja söimme karpaloita. Sitten jatkoimme matkaa ja saavuimme purolle. Sen yli oli pantu kaksi varsin liukasta tukkia. Riuku pani kameransa valmiiksi ja sanoi että jos joku nyt putoaa, niin hän ottaa oitis valokuvan. Kukaan ei kuitenkaan pudonnut.

Kuljimme sitten rantaa myöten ja tiirailimme lintuja. Kuulimme uunilinnun laulua, ja Riuku kertoi sen olevan Suomen yleisimmän linnun. Pysähdyimme sitten erääseen paikkaan katselemaan silkkiuikkua Riu'un kiikarilla. Kärsä tuli aivan Riu'un vierelle katselemaan. Äkkiä Riuku yritti (tai oli yrittävinään) ottaa hänet kiinni, mutta hän oli nopsa ja loikkasi sivuun. Riuku sanoi Kärsälle, että heidän olisi oikeastaan otettava pieni erä, mihin Kärsä turvallisen välimatkan päästä huomautti, ettei hän ole vielä oikein kunnossa. Riuku ei vastannut mitään, vaan hymyili itsekseen , että varmaan hänellä oli joku konnuus Kärsää kohtaan mielessä. Sitten kuulimme naurua ja huutoja vähän matkan päästä. Katsoimme sinnepäin, ja nauroimme itsekin, sillä Jumppa-ukko istui erään kuusen oksalla ja keinui vimmattua vauhtia ylös alas. Kärsä ryntäsi heti sinne ja sai myös keinua Jumppa-ukon antaessa vauhtia. Riuku huusi kehoittaen tätä "antamaan oikein kunnon ravia, kuten ennen aikaan". Jumppa-ukko aikoi juuri tehdä sen, kun Kärsä liukui pois aavistaen pahaa.

No niin, nyt lähdimme jälleen eteenpäin. Hetkisen kuluttua kuulimme taas kiljuntaa. Joku huomautti, että siellä varmaan hirtetään joku, mihin Kärsä, että tietysti kaks'!. Kun tulimme paikalle, oli osa tytöistä, jotka olivat juosseet edellä, juuri yrittämässä kohotta erästä kaatunutta puuta. Savolaisen Marjan jalka oli jäänyt erääseen koloon, eikä hän saanut sitä pois. Riuku tuli apuun ja nosti puuta, että Marja sai jalkansa pinteestä. Sitten Riuku yritti nostaa tuota puuta pystyyn, muttei jaksanut, koska se oli niin painava ja oli lisäksi kiinni jossakin.

Kun tämän jälkeen olimme kulkeneet jonkin matkaa, tulimme erittäin liejuiselle paikalle. Marja yritti yli, mutta vajosi melkein polveen asti liejuun. Riuku tuli taas apuun. Kiersimme sitten sen paikan ja tulimme valtaisalle ojalle, joka oli erittäin syvä ja leveä. Sen yli johti yksi ainoa kapea liukas tukki. Riuku käveli varovasti yli ja käski Kärsää tumaan sen seipään, jota oli mukana roikottanut. Kärsä toi, ja Riuku tarttui toiseen päähän ja Jumppa-ukko toiseen. Sitten menimme yli pitäen seipäästä kiinni kuin kaiteesta ikään. Kun kaikki olivat yli, paitsi Kärsä ja Jumppa-ukko, käski Riuku Kärsää viemään seipään takaisin, sillä se oli karsittu ja joku varmaan omisti sen. Kärsä vei ja toi tullessaan toisen, joka ei ollut kenenkään. Hän antoi toisen pään Riu'ulle ja alkoi astella tukkia pitkin. Kun hän oli melkein rannassa, työnsi Riuku kurillaan seivästä, ja Kärsän oli välttyäkseen putoamasta veteen hypättävä viistosti rannalle. Nipin napin hän pääsi yli. Jumppa-ukko tuli viimeisenä.

Kun sitten olimme melkein pyörien luona, alkoi Kärsä taas ne temppunsa ja vahingossa sattui liian lähelle Riukua. Tämä koppasi hänet kiinni ja piteli vähän aikaa lujasti pihdeissä .Sitten hän laski hänet irti ja kysyi, että otetaankos vapaapainia vai kreikkalais-roomalaista painia. Kärsä ehdotti kreikkalais-roomalaista, ja tuskin hän oli sen sanonut, kun Riuku sieppasi hänet uudelleen kiinni ja nosti korkealle päänsä yläpuolelle (jälkeenpäin Kärsä sanoi. "Minä voitin , minä kävin korkeammalla.")Sitten Riuku kantoi häntä vähän matkaa .Kun hän päästi Kärsän vapaaksi ,tämä livisti vähän matkan päähän. Riuku sieppasi maasta muutaman kävyn ja alkoi pommittaa Kärsää, joka vastasi samalla mitalla. Syntyi kiivas taistelu, ja minä luulen, että sen taisi voittaa Kärsä.

Sitten he vähitellen rauhoittuivat. Saavuimme pyörien luo ja lähdimme ajamaan. Niin saavuimme tienhaaraan, jossa Riuku kääntyi kirkolle päin. Ajoimme Tuulan kanssa alakautta kotiin ja olimme molemmat sitä mieltä, että tämä oli hauskin retki missä tähän asti olemme olleet mukana.

 

 

Pieksämäen koulumuistoja   tietoja sivulle   aloitussivulle


 Copyright (C) 1999 Leo Kohonen <
leok@sci.fi> >

 Leo Kohonen
 Asikkalantie 560
 16800 Hämeenkoski