Buckfastista usein kysyttyä
- Buckfast on ihmisen luoma mehiläisrotu. Sitä voidaan myös kutsua keinoroduksi, erotukseksi luontaisista tai maantieteellisistä roduista. Mikään mehiläisrotu ei ole enää yksinomaan luonnon muovaama. 1800 -luvulla alkanut laajamittainen mehiläisten kauppa yli rajojen ja valtamerten on tehokkaasti sekoittanut kaikki ihmisen läheisyydessä elävät mehiläiskannat.
- Buckfastin loi Benediktiini -munkki Veli Adam. Hänen mottonsa oli: ” Mahdollisimman paljon hunajaa, mahdollisimman vähällä työllä”. Pääpaino oli kokonaistaloudellisuudessa. Ajatuksena oli luoda mehiläinen ihmisen tarpeista lähtien. Buckfast kantaan on risteytetty nyt jo kohta vuosisadan aikana useita mehiläisrotuja, aina sen mukaan, mistä on löytynyt taloudellisesti arvokkaita ominaisuuksia, jotka voisivat parantaa olemassa olevaa rotua.
- Ihan aluksi on huomautettava, että värillä tai millään ulkoisella ominaisuudella ei ole ollut sinänsä mitään painoarvoa Buckfastin jalostustyössä. Väri on joskus tärkeä jalostuksen apuväline, mutta se ei saa olla ohjenuora.
- Väritykseltään Buckfast muistuttaa italialaista mehiläistä. On tummempia ja vaaleampia linjoja, mutta yhteistä kaikille on, että kuhnurit ovat väritykseltään lähes mustia. Kuhnurin takaruumiin etummaiset jaokkeet voivat olla likaisen oransseja. Italialaisen mehiläisen kuhnurin takaruumiin etummaiset jaokkeet ja karvoitus on keltaisia ( M.Spinola teki lajinkuvauksen vuonna 1806. Se, miltä itse kunkin italialaiset tänä päivänä näyttävät, onkin jo sitten ihan toinen juttu.) Keltaisuus ei ole italialaisen mehiläisen yksinoikeus, itse asiassa se on yleisin väri maailman mehiläisrotujen keskuudessa. Ja niitä rotujahan on paljon muitakin, kuin suomalaisissa oppikirjoissa mainitut 4 kpl. F.Ruttnerin kirjan sisällysluettelosta äkkiä laskien on ainakin 25 eri mehiläisrotua… A.m.pomonella taitaa olla uusin tulokas. Työmehiläiset ovat molemmissa roduissa tottumattoman katsojan silmissä lähes samanlaisia väritykseltään, mutta tosiasiassa Buckfastin takaruumiissa on vähemmän keltaisuutta kuin italialaisella, ja sekin on enemmän likaiseen oranssiin vivahtavaa.
- Hybridillä käsitetään kahden tai useamman rodun tai sisäsiitetyn linjan risteytystä, jossa pyritään ns.hybridielinvoiman eli heteroosin hyväksikäyttöön. Esimerkkinä voisi mainita kaikille tutut hybridimaissit tai -haavat ja kolmirotupossut.
- Mehiläisistä puhuttaessa hybridejä ovat Dadant -yhtiöiden myymät Starline ja Midnite –mehiläiset, jotka ovat neljän sisäsiitetyn linjan risteytyksiä
- Rotuna Buckfast ei ole hybridi. Mutta aina kun Buckfast -kantaan risteytetään uutta rotua tai kantaa, ja tätä tapahtuu ehkä kerran kymmenessä vuodessa, on tätä risteytystyötä tekevillä jalostajilla pesissään hybrideitä. Näitä keskeneräisen jalostustyön yksilöitä ei myydä, vaan niitä keskenään ja vanhan kannan kanssa parittaen jalostaja muovaa uuden linjan stabiiliksi. Linjan sanotaan olevan stabiili silloin kun se periyttää tasaisesti. Buckfastin jalostajia on Euroopassa muutamia kymmeniä.
- Italialainen on kova sikiöimään ja siksi sen ruuankulutus on suurta. Buckfast tekee myös yleensä aika suuren pesän, mutta ruokia säästellen. Buckfast on astetta vaikeampien olosuhteiden mehiläinen, josta hoitajan ei tarvitse kantaa niin suurta huolta. Buckfastin parveiluhitaus, suunnistuskyky ja rakennusinto ovat myös italialaista parempia. Buckfastin miinukseksi on luettava sen suurempi propoliksen käyttö ja varsinkin tottumatonta säikäyttävä pörräys. Ne tulevat ”katsomaan” hoitajaansa.
- Uskomattomampia ja sitkeimpiä harhaluuloja ovat ne tiedot, että Buckfast pitää luoda uudestaan joka vuosi, ja että se tehdään Buckfastin luostarissa ja että siellä aina risteytetään italialaista mehiläistä, jotta ominaisuudet säilyvät! Täyttä potaskaa!
- Ensinnäkin: Buckfast on vakiintunut rotu, jota ei tarvitse luoda uudestaan.
- Toiseksi: Buckfastin luostari on ollut näistä kuvioista ulkona jo toistakymmentä vuotta. Veli Adamin kuoleman jälkeen seuraajaa ei ollut ja jalostustyön vastuu siirtyi eri jalostajille ympäri maailman. Euroopassa näiden jalostajien yhteenliittymä on Eurooppalaisten Buckfastkasvattajien liitto (Gemeinschaft für Europäischen Buckfastimker, www.buckfast.de).
- Kolmanneksi: Italialaista mehiläistä on Buckfastiin risteytetty tasan yhden kerran ja se tapahtui vuonna 1919.
- Kyllä, ja niin hyvin, että se oli SML:n tekemän talvehtimistutkimuksen mukaan parhaiten
talvehtinut rotu Suomessa.
- Vaikka talvehtiminen on sujunut erinomaisesti ja pesä on keväällä vahva, voi pesän pohjalle talven aikana kuolleiden määrä olla Buckfastilla suurehko. Se on rotuominaisuus, joka liittyy jotenkin sen melko myöhään jatkuvaan sikiöintiin ja/tai yksittäisten mehiläisten pitkäikäisyyteen. Kesämehiläisille tulee melko myöhään tarve lähteä ulos kuolemaan ja jos säät ovat jo viilenneet matka voi katketa pesän pohjalle.
- Rotuasioista puhuttaessa on yleistäminen pahasta. Emme yksinkertaisesti voi sanoa niin, että tämä rotu on paras! Suomi on niin iso maa, ja hoitajilla niin erilaiset hoitotavat, tarpeet ja olosuhteet. Ja ennenkaikkea: rotujen sisäinen vaihtelu on niin suurta, että keskustelussa parhaasta rodusta ei ole mitään mieltä.
- Valitettavan usein käy niin, että ostetaan muutama emo uutta rotua tai kantaa ja jos ne eivät olekaan ylitse muiden, huudetaan suureen ääneen, että ”Ne on ihan surkeita”
- Olen tosiaankin risteyttämässä Buckfast –kantaani Primorskin mehiläistä ja ns. Elgon mehiläistä ja muitakin kantoja. Tarkoituksena on luoda uusi varroapunkkia kestävä Buckfast -linja.
- Mehiläiseni eivät muutu Primorskiksi. Tällä hetkellä lähes kaikissa pesissä on Buckfastin ja Primorskin risteytys ensimmäisessä, toisessa tai kolmannessa polvessa. Osassa pesistä on puhtaita Buckfasteja.
- Jos risteytän tänä vuonna kaikkiin pesiini uutta rotua (vieraan geenistön osuus 50%), niin kolmen sukupolven jälkeen uuden materiaalin osuus on 6,25%. Ei ole olemassa pysyviä kantoja, jalostus on jatkuvasti etenevä prosessi.
- eristettyjen paritustarhojen ja keinosiemennyksen käyttö on tässä työssä avainasemassa
- Elgon on oikeastaan ruotsalaisen emonkasvattaja -ryhmän rekisteröimä tavaramerkki. Heidän ajatus oli erottua massasta ja he tekivät sen näin.
- Elgon on Buckfastin tapaan jalostettu mehiläiskanta, jossa pohjalla oli Buckfast ja siihen risteytettiin Afrikasta haettuja Apis mellifera monticola ja Apis mellifera sahariensis kantoja.
- näkemäni Elgon –mehiläiset ovat väriltään melko tummia, emot jopa täysin mustia
- puhtaat Elgon mehiläiset ovat erittäin rauhallisia ja hyviä keräämään ja niillä lienee normaalia suurempi varroapunkin vastustuskyky.
- joillakin Elgon -kannoilla on herkkyyttä esikotelomädälle
- Se riippuu kokonaan siitä, millaisten kuhnureiden kanssa uusi emo pariutuu.
- Risteytykset italialaisen kanssa tuottavat yleensä vielä parempia mehiläisiä kuin lähtökohta, mutta risteytykset krainilaisen ja sekarotuisen materiaalin kanssa voivat tuoda ikäviäkin yllätyksiä. Mutta pieni määrä vieraita kuhnureita voi olla juuri se ratkaiseva tekijä, kun tehdään niitä huippupesiä, joista kerrotaan legendoja.
- Hyvin harvoin parituksissa on tarvetta 100% puhtauteen, ja jos on, niin silloin keinosiemennetään. Paritustarhani toimivat yli 95% varmuudella ja se riittää.
- Jälkeläisten tarkkailu on olennainen osa jalostusta. Jos normaalista poikkeavaa kirjavuutta esiintyy työläisissä, niin silloin käytetään punakynää.
- Paritustarha pitää testata ennen käyttöönottoa: viedään sinne normaalisti miehitettyjä parituspesiä, joissa ei ole kuhnureita, odotetaan 3-4 viikkoa ja katsotaan mitä tapahtuu. Jos munivia emoja löytyy, paritustarha ei ole kelvollinen. Olen tehnyt omien paritustarhojeni testauksia säännöllisesti.