Mehiläishoidon ekologiasta

Olemme päässeet ensimmäisenä Suomessa - ja ensimmäisten joukossa koko maailmassa- tilanteeseen, jossa mehiläisiä ei auteta lääkitsemällä.

On mahdotonta sanoa, mitä tulevaisuus tuo mukanaan, mutta nyt näyttää hyvältä: mehiläisemme ovat niin elinvoimaisia kuin ne olisivat luonnontilaisina.

Hunaja on ekologisin, eli vähiten luontoa kuormittava makeutusaine. Taudinkestävyyden lisäksi olemme määrätietoisesti jalostaneet kantaamme, Lundénin Buckfastia, vähän ruokaa kuluttavaksi.

Mehiläishoidon ekologinen järkevyys riippuu mm. siitä suhteesta, kuinka paljon sokeria niille syötetään talviruuassa suhteessa saatuun hunajasatoon. Tulevaisuudessa tämän suhteen on parannuttava ja siihen on kaksi tietä ja molemmat saavutetaan jalostuksella: mehiläisten satoisuutta on parannettava ja niiden talviruuan kulutusta on pienennettävä. Muita tekijöitä on mm. mehiläiskannan parveiluhitaus, mikä mahdollistaa harvat hoitokerrat ja näin ollen vähentää autolla ajoa.

Hunajaa ei ole mehiläisille perinteisesti jätetty talviruuaksi kovinkaan paljon. Tämä johtuu kahdesta syystä: hunaja on sokeria arvokkaampaa ja hunajassa on paljon kivennäisaineita. Nämä kivennäisaineet vaikeuttavat mehiläisten talvehtimista, jos mehiläiskanta on runsaasti kuluttavaa kantaa. Sokeri on pelkkää puhdistettua hiilihydraattia ja sitä syöttämällä saadaan mehiläinen kuin mehiläinen talvehtimaan jopa napapiirin pohjoispuolella. Pieniruokainen mehiläinen sen sijaan talvehtii ongelmitta myös hunajalla. Näin oli tilanne Suomessakin mehiläishoidon alkuaikoina, mutta silloin mehiläishoito keskittyi maamme eteläosiin.

Talviruuan kulutukseen vaikuttaa ensisijassa mehiläisten perimä. Perinteinen pohjoismainen mehiläinen selviytyi Suomessakin ällistyttävän pienellä talviruuan määrällä. Lauri Tuomasen kirjassa "Mehiläisten hoito" vuodelta 1948 on maininta, että keskimäärin on talviruuan ollut syys- maaliskuun aikana 5,6 kg (eli 0,8kg/ kk) ja syys-huhtikuun aikana 9,3 kg, eli 1,1kg kuukaudessa. Koska kulutus riippuu myös pesän koosta, hän mainitsee pesien keskimääräisen vahvuuden, joka on ollut 20 000 mehiläistä.

Koska tänä päivänä monet mehiläishoitajat joutuvat syöttämään hoidokeilleen yli 25kg kuivasokeria, on selvää, että tässä suhteessa ollaan menty pahasti taaksepäin.

Oma kantamme kuluttaa tällä hetkellä talven (syys-huhtikuu)aikana n. 11 kg talviruokaa, josta osa on hunajaa.