Muistoja

Tälle sivulle on kerätty lyhyitä anekdootteja Cissestä, ystävien ja fanien kertomana. Tästä voit lähettää omasi.


SPECIAL Micco Vuorio muistelee

Meillä (siis Coupé de Villellä) oli keikka lyötynä lukkoon Cadillac Club of Finlandin vuosijuhlaan, joka pidettiin Hämeenlinnan historiallisen upeassa Hämeen Linnassa 14.4.1990. Big Papa oli se, jolla välähti mieleen, että Cisseä pitää ehdottomasti kysyä, sillä hänestä Cisse oli aina ollut oikea Caddy-ihminen.

Cissen numero siis saatiin jostain ja hän oli ollut heti puhelimessa hyvin positiivisesti asiaan suhtautunut, jopa niin innoissaan, että sovittiin tapaamisesta ennen keikkaa, joka toteutui viikko pari ennen keikkaa.

Kun sitten tapasimme hänet ensimmäisen kerran huhtikuun alussa 1990 Kallion Porthaninkadulla olevassa Studio Pikku-Laurissamme, hän pulppusi intoa ja rakkautta saada soittaa sitä musiikkia, jota hän oli aina rakastanut. Sydänverellään hän rakasti rock'n'rollia, eikä mitään muuta. Häntä aidompaa rokkijätkää ei olisi voinut löytää.

Cisse oli rennoin, vilpittömin ja tunteellisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Hänen tyylinsä oli täysin aseistariisuva, sillä samalla sekunnilla, kun hän ilmestyi seuraan, oli varmaa, että sai olla täysin oma itsensä. Laskelmointia, kyynisyyttä tai teennäisyyttä tarvinnut pelätä yhtään. Cisse oli oikea tunne-ihminen ja luonnonlapsi. Cisse oli myös suuri romantikko ja charmantti herrasmies.

Hän puhui asiat suoraan sydämestään miettimättä, mitä muut kelaa. Mulle ja Big Papallekin Cisse oli heti oma itsensä. Ei mikään tähti tai jeesus-kristus, vaan ihminen joka rakastaa rock'n'rollia sataprosenttisesti ja sitä kun saa soittaa ja laulaa sitä toisten samanlaisten kanssa.

Studiolla jammailtiin vanhoja Hurriganes- ja rokkibiisejä ja sitten Cissellä oli jotain uusiakin, omia sävellyksiä, joita vedeltiin pohjalta ex tempore. Cisse soitti komppikitaraa ja lauloi, Big Papa soitti sähkökitaraa ja minä rumpuja joissain rokkibiiseissä. Cissestä se oli niin coolia, että hän halusi siitä lähtien kutsua minua nimellä Angelica.

Siellä Hämeenlinnan keikalla Cisse lauloi Cadillacin ja I Will Stayn, josta yleisö oli hyvin otettu ja Cisse sai sinä iltana myös Cadillac Club of Finlandin kunniajäsenyyden, joka oli hieno kunnianosoitus kerholta sinällään.

Paikallisradio Hämeenlinnassa, Radio Janne lähetti keikan suorana lähetyksenä ja haastattelikin meitä. Cisse oli hyvin innostunut, ja kuka tietää mitä olisi voinut syntyä, jollei aika olisi loppunut kesken...Hänen fyysinen kuntonsa alkoi olla jo kovasti heikko. Sydän silti paloi täysillä rokille!

- Micco Vuorio


Pikkukakkonen oli lapsuuteni lempiohjelma. Ilmeisesti myös Cisselle oli tuo lasten "puolikuuden" ohjelma tullut tutuksi oman pienokaisensa myötä. Muistan elävästi ne illat, kun Cisse soitti kitaraa ja lauloi isäni kanssa sänkyni vieressä pikkukakkosen, vielä tänäkin päivänä tutun "Nukkumatti, nukkumatti lasten illoin kulkee, heittää unihiekkaa. Päivän leikit aika lopettaa on, kun TV:n iltasatu alkaa...". Ja uni oli taattu! Jatkan tätä perinnettä omalle Miinalleni....

Kride


Olin skidinä ja vieläkin kova Ganes -fani ja Cissestä diggasin erityisesti. Mm. koulussa ruotsin ja englannin kielien tunneilla, kun piti valita joku vieraskielinen nimi itselle, niin olin aina Christer. Soittelin Remulle silloin tällöin Porvoonkadulle ja pääsin kerran seinän ulkopuolelle kuuntelemaan bändin treenejä Ruskeasuon lähistöllä. Huippukohtia oli, kun Crazy Days -albumi julkaistiin ja olin kuuntelemassa bändiä Leppävaaran Maxi-Marketin (4v?) synttäreillä. Villapaitoihin, lippiksiin yms. oli kirjailtuna Hurriganes.
Timo


Loistava yksityiskohta -54 Caddyn historiassa on, kun se jo oli kulkeutunut Cissen jälkeen Pohjois-Helsinkiläiselle trokarille. Tuohon aikaan piireissä pelattiin jonkinverran korttia(isoistakin summista) ja mm. Cissen ent. Caddy vaihtoi siis pokeripöydässä omistajaa. Mainittakoon, että tuolloin ajoin pienipyöräisellä lastenpyörällä pari kolme kilometriä auton perässä auton vauhtia luullen ITSE CISSEN olleen puikoissa...

Timo


Cisse sanoi monta kertaa ennen kuolemaansa: "Mambo, kun minä kuolen, niin lupaatko, että hautajaisissani soitetaan: "Honey, I´m leaving", löimme kättä päälle. Hautajaisia edeltävänä päivänä kävin siunauskappelissa katsomassa sähkörasiaa soittolaitetta varten, rasia löytyi ja kaikki oli mielestäni OK, ja poistuin paikalta. Kotimatkalla tuli mieleeni, että jos se rasia ei toimikaan ja kävin ostamassa vielä varmuuden vuoksi laitteeseen sopivat uudet patterit. Hautajaispäivänä kun testasin kappelissa soitinta, niin sähkörasia ei toiminutkaan, onneksi vaistojeni varassa ostetuilla pattereilla soi arkun liukuessa "taivaaseen" Cissen toivoma: "Honey I´m leaving".
Mambo


Cissen pikakalkkuna.

Tulimme kerran kaupungilta, eikä jääkaapissa ollut Cissen mielestä tarpeeksi "nannaa" syötävää, joten kävimme pakastimen kimppuun. Sieltä löytyikin iso savustettu kalkkuna, mutta se oli tietysti umpijäässä, mikä neuvoksi? Pantiin sauna päälle ja otettiin kalkkuna mukaan lauteille. Sillä aikaa, kun olimme saunassa, niin Cissen vaimo soitti ja kysyi Cisseä. Talon emäntä vastasi, että siellähän ne ovat saunassa kalkkunan kanssa. Kyllä se kalkkunakin vihdoin suli ja käytettiin vielä uunissakin ja hyvää oli. Siitä kalkkunasta väännettiin myöhemmin monet vitsit.

Mambo


Ajettiin 80-luvun alussa Hakaniementorin kohdalla kolari, kun faija näki Cissen dallaavan torilla. Broidi lensi kuin leppäkeppi takapenkiltä eteen suoraan tuhkakuppiin...Onpa ainakin niillä arvilla hieno tarina.

(Lastensuojelijat huom! Tuohon aikaan oli suhteellisen yleistä etteivät lapset käyttäneet turvavyötä autossa vaan kirmasivat ympäri autoa. Takapenkin keskikohta oli 'se kunkkumesta')

Anon


Cisse oli makee jäbä. Tapasin kerran Parolan Piilopirtillä joskus vuonna 76-77. Montte käveli mäkee alas rantaan ja me skidit peräs,kunnes se käänty ja sano "kädet ylös" Saatiin sitten nimmarit ja Jenkki purkat, oli makeeta.

Arska


-Menin syksyllä 1974 Helsinkiin Invalidisäätiön työklinikalle työkokeiluun. Cisse ja Siru tulivat Cadillacilla sinne minua tapaamaan. Tuntui hienolta mennä heidän kanssa kanttiiniin kahville, sillä olihan Cisse tuolloin Suomen kovin Rock 'n' Roll -stara.
Lähdettiin siitä sitten yhteen ravintolaan, se oli muistaakseni Ravintola Töölön Tori. Otettiin siinä sitten Cissen kanssa vähän juomaa ja Siru oli kuskina. Takaisin tullessa me sitten laulettiin kimpassa takapenkillä Janis Joplinin Move Over..Oli siinä Sirulla kuuntelemista, mutta se oli hienoa.

Olli Jankeri, Jaala


Eletiin vuotta 1 ja 2 elikkä Cissen ekan LP:n nauhoitusten aikaa. Kevättä mentiin 1976 siis... Allekirjoittanut oli kaverinsa kanssa hirveitä Hurriganes faneja tuohon aikaan.

Oltiin jopa soitettu Cisselle ja jutskattu niitä näitä. Se Ilen punainen flying V skeba miellytti kumpaakin ja ihmeteltiin miks se myi sen veke. Pyydettiin kerran Ciseä kysyyn Ileltä, et oisko sillä joku skeba myydä. Ei me kyllä soittaa osattu ei ainakaan paljoa mutta se oli sivuseikka. No, Ilellä ei ollut mitään myydä, mut Cisse tarjos sitä JazzBassoa. Hinta vain tonni!

Eihän meillä semmosia rahoja olllu, mut funtsikaa, et jos olis saatu ne fyrkat jostain! Meinaan se basso olis painonsa arvosta kultaa nykyään... Siihen aikaan mä asuin siinä Finnvoxin studion nurkilla ja hilluttiin siellä melkein joka päivä. Kerran sattui joku jenkkirauta lojuun siinä edessä. Meikä repii kaveria hihasta, nyt seis, toi on tuttu juttu. Mä tiedän ton bilikan. Introssa oli just ollu juttua Cissen autoista ja toi on sen Barracuda. Eikun passiin siihen. Meni tunti ja vartti niin Remu ja Cisse tulee. "Moi me ollaan ne kaks poikaa kun soitti siitä skebasta.".

 

 

Mä olinn jotain alle 15 ja kaveri vähän nuorempi, mull oli jotkut farkut ja kaverilla reiman enstex-asuste! Siis äijät katto, et mitä h...toa! Pyydettin nimmareita. No, kynää nillä ei ollu, et ei saatu nimmareita. Siinää autossa oli kasa julisteita ja julistet saatin, elikkä se sama kuva joka on tän Legacy- boxin kannessa. Remu ei sanonut muuten koko aikana yhtään mitään. Se juliste on vieläkin tallessa, hiukan on vuosien saatossa kärsinyt, mutta kuitenkin...

Riku Metelinen

 




 © mari storhammar