Enemmän tietoa Hurriganesista kaipaavien kannaattaa pistäytyä Jarin Rock 'n' Roll All Night Long -saitilla ja Esan Hurriganes -keräilysivuilla

Hugo Christer "Cisse" Häkkisen stoori

Cisse Häkkinen syntyi 30.1.1951 kaksikieliseen työläisperheeseen. Muutaman vuoden Häkkiset asuivat Katajanokalla, mutta muuttivat sittemmin Tolarintielle Pohjois-Haagaan, missä Cisse vietti nuoruutensakin. Koulu ei paljon Cisseä kiinnostanut, vaan kitaransoitto vei mukanaan. Myöhemmin Häkkinen muisteli kouluaikoja tähän tapaan: -Mulla oli vihkojen välissä laulujen sanoja, joita opiskelin tuntien aikana. Cisse pelaili noihin aikoihin futista PoHu:ssa ja futis säilyi miehen harrastuksena, vaikka musiikki alkoikin pikkuhiljaa saada enemmän huomiota osakseen.

Cissen eka bändi Coyotes, jossa hän soitti kitaraa, perustettiin 1963.Yhtyeen muut jäsenet olivat Markku Tolonen, Kari Harhakoski, Hannu Toppila. Coyotes levytti 1965 yhden sinkun Angela/Go Home Sweet, jolla Cisse ei kuitenkaan ole mukana, mutta on taas vastaavasti mukana, kun ko. bändi komeilee heinäkuussa 1965 Suosikin kansissa, Harhakoski ja Toppila etukannessa, Häkkinen ja Tolonen takakannessa

Parina kesänä Cisse soitteli Rondo Fourissa Linnanmäellä, ilman mitään sen kummempia edesottamuksia. Noihin aikoihin hän työskenteli Helsingin kaupungin palveluksessa, talvisin luistinratoja jäädyttämässä ja kesäisin futiskenttiä kalkitsemassa.

Seuraavaksi Cisse soitteli kitaraa bändissä nimeltä Mr. Five, joka oli kuitenkin varsin lyhytaikainen projekti. Sitä seurasi vuoden 1969 ajan toiminut Incense, jossa oli mukana mm. Rondo Four -ajoilta tuttu Pepe Lindholm sekä Remu Aaltonen, joka toimi bändin solistnai. Remu muistelee hänen ja Cissen ensitapaamista näin: -Cissestä mä diggasin. Mä huomasin heti, että toi on hullu. Sen täytyy olla hullu, kun se ajattelee samalla tavalla kun mä. Sit Montte (lempinimi juontaa juurensa Del Monte -ketsupista, joka oli hänen lempparia) oli vielä sellanen väripilkku, aina kun mä näin sen, se nauro.

1970 Suomen Puolustusvoimat kutsuivat Cisseä. Hän toimi filmilähettinä Santahaminassa, suorittaen palveluksen kunniakkaasti. Samassa tuvassa Cissen kanssa oli jo tuolloin kitaravirtuoosina tunnettu Pekka "Albert" Järvinen, joka kertoi hommasta myöhemmin: -Oltiin siinä jätkien kans tuvassa ja ihmeteltiin vähä, että mitä tää homma on. Tukkansa pois ajanut Cisse tuli viimeisenä tupaan ja kajautti: -Moi, mä oon Cisse Häkkinen! Se oli kova jätkä jo silloin.

Joulukuun seitsemäntenä 1971 Remu Aaltonen laittoi kasaan Hurriganesin, josta tuli kiinteä osa Cissen elämää. Näin hän muisteli bändin alkutilannetta: -Remu kysyi, että lainaisiks skittaas Ilelle, niin aletaan skulaan suoraa Rock 'n' Rollia? -Mä sanoin:Tottakai, mut mitä mä sitte skulaan? Bassoo, sano Remu. -Miten? Mä kysyin. -Annat mennä vaan, niinku sun mieli sanoo. Vastasi Remu.

Ja niin Cisse tekikin. Pian alkoi huhut likkua Hurriganesin ennennäkemättömän lavashown omaavasta basistista, Rock 'n' Roll miehestä, joka saattoi tehdä lavalla aivan mitä vaan. Cisse omaksuikin hyvin 50-luvun rokkistaran tyylin: rasvaletti, aurinkolasit, 50-luvun tyyppiset asusteet. Tyylikkään liikkumisen takasi jenkkirauta.

"Suuri vaikutus Hurriganesin merkitykseen ja menestykseen oli keulakuvanomaisella basisti/laulaja Cisse Häkkiselläkin. Rasvalettisen ja Cadillacilla cruisailevan ikuisen rockarin roolissa yhdistyi koko yhtyeen henki: Siinä oli yhtä aikaa perinteinen - jopa konservatiivinen - musiikkinäkemys ja mieskuva sekä ikuisesti poikamainen leikillisyys. Juuri Cissen ilmeistä Hurriganesin keikoilla pystyi yleisö päättelemään mentiinkö lujaa vai vielä lujempaa.

Jo alkuajoista lähtien muodostui bändi Cissen elämän päätarkoitukseksi. Rock 'n' rollista tuli hänen ammattinsa, mutta myös elämäntapansa. Kuten hän vuoden -75 Intro-lehdelle antamansa haastattelun otsikossa elämäänsä kuvasi: "Rock-hulluna on hyvä olla!" Tuttavat muistavat Cissen herkkänä mutta humoristisena ihmisenä, joka oli valmis ottamaan aina omallakin kustannuksellaan muiden tarpeet huomioon. Faneille hän oli kuin sarjakuvasankari; yhtä aikaa tuttu ja turvallinen kuin hieman etäinen ja epätodellinen.

Vaikkei Häkkinen varsinaisesti saanutkaan osakseen loisteliaan instrumentalistin tai muusikon mainetta, niin Cissen persoonallinen ja rytmikitaramainen soitto oli Hurriganesin selkäranka, joka sitoi yhteen Remun raa'an jyskytyksen Albertin yltiöpäiseen improvisointiin tai Ile Kallion tiukkaakin tiukemmin raastavaan kitarakomppiin. Häkkiselle eivät musiikissa olleet tärkeitä huippuunsa viritetyt soittimet, hienostuneimmat vahvistimet sen enempää kuin henkilökohtaista taituruutta esille tuovat bassokuviot.

Tärkeintä oli fiilis - tunne ja sen välittyminen musiikin kautta. Esimerkiksi uutta soitinta valittaessa oli teknistä laatua tärkeämpiä basson väri tai muoto. Sen oli tunnuttava hänen omaltaan, sekä oltava näyttävän näkoinen. Esimerkiksi 1980-luvun alussa hankitut Fender Precision Specialit oli hän käynyt valitsemassa Fasulta peilin edessä poseratessaan välittyvän näkymän perusteella" (Honey Aaltonen)

Ensimmäinen Hurriganes-albumi Rock 'n' Roll All Night Long ilmestyi syksyllä 1973. Albumilta löytyy Cissen laulamana Diana-tyyppinen slovari My Sweet Lily ja Tiger, jonka hakkaa Fabianin alkuperäisversion hurjalla Rock 'n' Roll -otteellaan. Pikkuhiljaa alettiin käyttää Cissestä lempinimeä Hullu-Häkkinen, niin uutta hänen hurja lavakäyttäytyminen oli: basso oli välillä selän takana, välillä sitä jyystettiin kaiutinkaappia vasten, välillä sitä soitettiin kielellä. Esiintymisessä alkoi olla todellista Rock-meininkiä.

Loppuvuodesta 1974 ilmestyi yhtyeen toinen albumi Roadrunner. Siinä on kansainvälistäkin arvostusta saanut Ripa Vuorimiehen tekemä kansi, jossa Hurriganes nähdään istumassa Häkkisen 1954 Cadillacin takapenkillä. Albumin Cissen laulama osuus kulminoituu vanhaan Lollipops-hittiin I Will Stay, josta tuli yksi hänen bravureistaan. Toki albumilta löytyy muutakin Cisseä: hauska Phone Rang, sekä hieno kunnianosoitus Elvikselle biisissä Oowee-Oohla.

Seuraavalla, jouluksi 1975 ilmestyneellä Hurriganes-LP:llä Crazy Days kuultiin Raul Wickströmin tekemä Jim&Beatmakers -biisi My Only One, josta tuli Cissen varsinainen läpimurto. Biisiä soitettiin radiossa ja se muodostui I Will Stayn ohella yhdeksi tunnetuimmaksi Cissen tulkitsemista biiseistä. Crazy Daysiltä löytyy vielä yhden biisin verran hienoa Cisseä: upea versio alunperin Billy J Kramerin esittämästä biisistä Bad To Me.

Vuosi 1976 oli Häkkiselle varsin menestyksekäs, sekä muusikkona, että yksityishenkilönäkin. Cisse avioitui helmikuussa pitkäaikaisen tyttöystävänsä Sirpan (o.s. Vaahtera) kanssa. Tuore aviopari asettui Espoon Haukilahden kauniisiin maisemiin, jonne he olivat muuttaneet pari vuotta aiemmin. Toukokuussa lehdet kertoivat parille syntyneetä pojasta, joka sai nimekseen Sami Sebastian.

Hurriganesin jäädessä keikkatauolle Remun vankeustuomion takia, ilmoitti Cisse tekevänsä sooloalbumin. Teendreams julkaistiin kesällä 1976. Levyllä soittava bändi oli koottu studiomuusikoista, maestron itse toimiessa laulavana basistina. Teendreams kuvasti vahvasti Cissen omia musiikkimieltymyksiä, hän oli valinnut levylle nuoruusajoiltaan vaikutuksen tehneitä 50-60-lukujen teinipop-biisejä. Parhaiten ihmisten mieliin on jäänyt ehkä alumperin Cliff Richardin esittämä, Young Ones -elokuvastakin tuttu Teendreamsin avausraita Lessons In Love. Albumi menestyi loisteliaasti ja joitain sillä kuultuja kappaleita oli lyhyen aikaa myös Hurriganesin keikkaohjelmistossa. Kun vielä Teendremsista myönnettin kultalevy lokakuussa, Jussi Itkosen ohjaama Hurriganes-elokuva Kuumat Kundit - Hot Wheels (Cisse nähdään elokuvassa mm. ajamassa 1952 Harley-Davidsonillaan) sai ensi-iltansa marraskuussa sekä bändin neljäs LP, Hot Wheels, joka sisälsi ainostaan parivaljakon Aaltonen - Häkkinen tekemiä biisejä, menestyi hyvin, varsinkin Ruotsissa, voidaan sanoa, että Häkkisen vuosi oli vähintäänkin menestyksekäs.

 

Hurriganes oli nyt suosionsa huipulla, joten yksistään Cisseen ei kohdistettu erikoisemmin huomiota. Keikkailu oli erittäin tiivistä, joten kansa sai nauttia Cissen hurjasta lavakäyttäytymisestä niin paljon, kuin vain halusi. Vuoden 1977 lopussa ilmestyneellä Tsugu Way -albumilla hän ei laula yhtään kokonaista biisiä, niinkuin ei em. Hot Wheelsilläkään. 1978 ilmestyi Remun ensimmäinen soololevy No Panic. Komppikitaristina toimii muuan C. Häkkinen ja hän oli myös ainoalla ko. levyn tiimoilta kesällä '78 Linnanmäellä heitetyllä keikalla, punaisen Fender Telecaster -kitaran varressa. Hurriganesilta syksyksi ilmestyneellä Hanger -albumilla kuullaan Cissen erittäin tyylikkäästi tulkitsemana vuodelta 1960 peräisin oleva Clovers hitti Love Potion N:o 9.

Vuonna 1979 Häkkinen päätti tehdä toisen sooloalbumin. Summer Party noudatteli samaa linjaa, kuin edeltäjänsä Teendreamskin, mutta sillä on kuitenkin pari reipasta ja puhdasoppista Rock 'n' Rolliakin. Albumin avausbiisi, sinkuksikin lohkaistu Be Bop Booogie Boy voitti Suosikki-lehden Jukebox Juryn ylivoimaisesti, mutta silti LP jäi puhdasoppisen 50-luvun buumin ja ns. uuden aallon alle. Niinpä levy jäi suotta aivan liian vähälle huomiolle. Seuraava Hurriganes-albumi Jailbird ilmestyi taas tuttuun tapaan loppuvuodesta. Levyllä kuultiin yksi Cissen laulama biisi Pretty Mona.

Loppuvuodesta 1980 ilmestynyt ja järjestyksessään jo kahdeksas Hurriganes-platta 10/80 oli varsin onnistunut, josta kuluu kiitos hyvälle bändille, hyvälle studiolle ja tietenkin silloiselle kitaristille Albert Järviselle, jolla oli suuri merkitys levyn musiikilliselle annille. Levyltä löytyy myös vanha Butterflies-slovari Goodnight Baby, jonka Cisse esittää jo tutulla Häkkis-tatsilla.

Hurriganes oli saavuttanut bändinä jo verrattain paljon. Ja vaikka 10/80 menestyi loistavasti, alkoi kuitenkin uudet muotivirtaukset syödä sen limppua jo jokin verran ja se näkyi hienoisena turhautumisena. Järvisellä oli ennenkin ollut ongelmaa alkoholinkäytössä ja tämä alkoi villitä Cisseäkin samoihin puuhiin. Tämä lienee ollut ainakin osasyynä Järvisen erottamiseen bändistä syksyllä 1981.
Seuraavalle Hurriganes-Lp:lle, Fortissimolle, joka ilmestyi 1981, Hurriganesin taustavaikuttajana tunnettu Harry Merilahti teki Cisselle biisin Cool It Down. Jos vertaa sitä Elviksen bisiin Suspicious Minds ja tietää miesten silloiset elämäntilanteet, voi havaita niissä yhtäläisyyksiä.
1982 ilmestyi Hurriganes-albumi Rockin' sisälsi tällä kertaa vähän erilaisen Häkkis-numeron Analytic Minds, mutta jostain syystä biisi jäi vähän vaisuksi.

Ile Kallion pestautuminen bändiin vielä vuodeksi oli Cissen kannalta hyvä asia, koska Ile "bootsit maassa" pitävänä ja aina työnsä asiallisesti hoitavana muusikkona vaikutti positiivisesti Häkkisenkin työskentelyyn. 1983 ilmestynyt Seven Days, Seven Nights oli viimeinen täysimittainen Hurriganes-levy, jolta ikään kuin vanhojen aikojen kunniaksi löytyy erittäin Cissemäinen veto Baby, It's You. Noihin aikoihin tapahtui myös Cissen ensimmäinen soolo-esiintyminen, joka oli MTV:n Desibeli Appelsiini -ohjelmassa sangen tyylitajuisesti heitetty Runaround Sue.

Seuraavana vuonna ilmestyi vielä Hurrygames -mini-LP. Tällä kertaa levystä sai videoversionkin, jossa Cisse nähdään mm. ajelemassa Harrikallaan. Tieto Hurriganesin keikkailun lopettamisesta oli ollut aavistettavissa jo vähän aikaa. Bändin soitossa alkoi kuulua väsymys ja useat miehistönvaihdokset vaikeuttivat selkeiden tavotteiden asettamista. Tämä oli kuitenkin paha juttu Cisselle, sillä olihan Hurriganes lähes kolmentoista vuoden ajan ollut tiiviisti osa häntä. Tästä alkoi pikkuhiljaa miehen syöksykierre.

15.1.1985 Iltalehti kertoi Hurriganes Company Ky:n 350 000 markan (noin 110 000 euroa) suuruisten verovelkojen lankeamisesta Cissen harteille, joka oli yhtiön ainoa vastuunalainen yhtiömies. Tämä ja muutamat muut, lähinnä yksityiselämän ongelmat, kuten avioliiton hajoaminen, rankensivat miehen elämäntapoja.

Cisse yritti vielä saada soolouran kukoistamaan ja teki 1985 avopuolisonsa Millan kannustamana kolmannen soololevyn I Love You Anyway, jonka nimibiisin hän omisti pojalleen Samille. Levyllä kuullaan perus-Cissen (mm. Come Prima, Keep Me Warm) lisäksi raakaa rokkia laulettuna raa'alla rock-äänellä. Cisse itse kommentoi jossain haastattelussa laulutyyliään näin: -Halusin kuulostaa enemmän ZZTopilta. I Love You Anyway ei kovasta hehkutuksesta huolimatta saanut kummempaa huomiota osakseen. Niinpä myös Albert Järvisen kanssa koottu yhteinen bändi hiipui pois lyhyehkön kiertueen jälkeen.

Seuraavaksi Cisseä yritettiin auttaa luomaan suomenkielistä uraa. Harri Saksala tarjosi hänelle levyllistä tekemiään biisejään Cisselle laulettavaksi. Häkkinen innostui asiasta, sillä eihän hän ollut koskaan levyttänyt suomenkielellä ja niinpä Pitäjänmäen Photosonic -studiolla saatiin talteen ensimmäinen otto kappaleista "Sä Sekoitit Mun Pään" sekä "Kultaa ja Hohtavaa Hopeaa". Cissen päihderiippuvuus oli edennyt jo sille asteelle, ettei hän enää itse uskonut asiaansa ja lopullinen rohkeus saattaa levyntekoprosessi loppuun jäi puuttumaan.

Twist Twist Erkinharju, Cisse Häkkinen, Albert Järvinen ja Mato Valtonen muodostivat yhden sinkun tekemistä varten kootun Bad Boys Clubin. "Pahat Pojat" julkaisivat alkuvuodesta 1987 sinkun Ragin' On/Singing The Memory. Ensimmäinen on Madon laulama raaka rokki, kun taas toinen Cisselle tyypillinen slovari.

 

Joulun aikoihin Cisse sai Remulta huippu-uutisen: Hurriganes koottaisiin uudelleen seuravaksi juhannukseksi ja bassossa olisi tietenkin hän itse, eihän ketään muuta voisi kuvitellakkaan Hurriganes -basistiksi! Cisse piti Comebackia kädenojennuksena Remulta ja meni töihin siltatyömaalle saadakseen itsensä kuntoon ja pystyäkseen soittamaan tulevat keikat. Noihin aikoihin mies laski jutusta huumoria tapaan: "Sillan alta salamavaloihin".
Kaikesta huolimatta tämä paljon puhuttu Comeback jäi Cissen epäonneksi varsin lyhyeksi, bändin yhteisen "vireen" ollessa hukassa. Kuitenkin keikat, joita oli yhteensä kahdeksan, hoituivat kohtuudella ja kolmesta viimeisetä keikasta koostettiinkin Live At Metropol LP (I Will Stayn tunnelataus saa tipan kovimmankin rokkarin linssiin). Hurriganes teki vielä HIFK/Koff -mainosrockin, joka jäi tiettävästi Cissen viimeiseksi studiosessioksi. Tämän jälkeen bändi vetäytyi pois kuvioista. Häkkisen saattoi vielä nähdä loppuvuodesta leikkimielisissä Spede Special- ja Kymppitonni-ohjelmissa.

Cisse teki vielä soolokeikkoja pitkin pääkaupunkiseutua, milloin minkäkin taustaryhmän kanssa (mm. Micke Forsbergin Doublecross), työskennellen vielä urheilukentänhoitajana nuoruusvuosiensa tapaan. Väläyteltiinpä vielä mahdollisesta levytyksestä Coupe De Ville - yhtyeen kanssa, mutta aika loppui valitettavasti kesken. Maestro heitti viimeisen keikkansa 27.10.1990 Pub Angleterressa, Aurooran lasten hyväksi. Pian sen jälkeen Cisse joutui Jorvin sairaalaan, jossa hän ehti olla seitsemän viikkoa, kunnes taivaallinen Rock-bändi kutsui hänet riviinsä tapaninpäivänä 1990. Näin oli yksi ajanjakso Suomen rock-historiassa päättynyt.

Ja kuten pitkäaikainen Hurriganes-kitaristi Ile Kallio minua muistutti: Älä sure Cisseä. vaan iloitse siitä, miten paljon hyvää tuulta hän on ympärilleen jakanut .

Musiikki on elämys, joka ei koskaan katoa, koska muistot elävät niiden mukana.

Cisse Häkkinen

 

 

 




Matti Vilkuna

Sivujen ulkoasu © Mari Storhammar 2005