banneri
Unioninkatu 45
CD: TurenkiCD14200-71, Turenki Records 24.8.2018
LP: TurenkiLP14200-71, Turenki Records 24.8.2018
Digital: Turenki Records 24.8.2018
Tuottaja: Tuomas Metsberg ja Janne Haavisto
Äänitys: Risto Hemmi, Finnvox-studio, 1/2018 ja Tuomas Metsberg, "Union Avenue 45", 2/2018 (lauluosuudet)
Miksaus: Janne Haavisto
Masterointi: Henri Nuorivaara, Z-Trading
Kuvat ja kannet: Pasi Rytkönen
A&R Topi Salmi
Unioninkatu 45
# kappale sävel / sanat kesto
1 Kun saavun Ouluun - By the Time I Get to Phoenix - Jimmy Webb / Jukka Virtanen 3:47
2 Tunteeton - Without Love - Nick Love / Juice Leskinen 2:30
3 Jokseenkin hyvin vaatimaton mies Vesa Anttila / Topi Salmi 2:26
4 Tuuli kuiskaa vain - Catch the Wind - Donovan Leitch / Jussi Raittinen 3:14
5 Kiitollinen - A Satisfiel Mind - Joe "Red" Hays - Jack Rhodes / Juice Leskinen 3:12
6 Vanhan liiton mies Suonna Kononen 3:32
7 Tommie B. Goode - Johnny B. Goode - Chuck Berry / Jarkko Laine - Jussi Raittinen 4:26
8 Ilman sinua Matti Johannes Koivu 4:12
9 Petollinen kuu Pekka Raittinen 3:21
10 S’on lyttypäähommaa - Too Much Monky Business - Chuck Berry / Kari Kuuva 2:55
11 Yhtä onnellinen Esa Eloranta 3:28
12 Hallelujaa, häntä rakastan! - Hallelujah I Love Her So - Ray Charles / Jussi Raittinen 3:05

Sovitukset Tuomas Metsberg, jousisovitukset Laura Airola.

Muusikot:
Jussi Raittinen: laulu
Jari Metsberg: sähkökitara, akustinen kitara
Tuomas Metsberg: sähkökitara, akustinen kitara, baritonikitara, taustalaulu
Rudy Ryynänen: rummut
Olli Haavisto: pedal-steel, sähkökitara, akustinen kitara
Janne Haavisto: lyömäsoittimet
Antti Ikola: piano, rhodes, hammond, taustalaulu
Saara Metsberg: basso, piano, rhodes, hammond, taustalaulu
Lasse Sirkko: basso, kontrabasso
Laura Airola: viulu
Riikka Lampinen: sello
Kukka Lehto: viulu

Edellinen Jussi & The Boys albumi kantoi nimeä Kerran vielä, pojat!. Nimen perusteella saattoi enteillä sen tarkoittavan viimeistä Jussi & The Boys -albumia. Silloisen kokoonpanon viimeiseksi se jäikin. Unioninkatu 45 on nykyisen Jussi & The Boys yhtyeen odotettu ensi albumi. Hiukan elämänkertahenkeä on tällä albumilla, saa nähdä enteileekö se jotain. Pitkäsoittoja kuustoista, sinkkuja enemmän, kerran vielä tullaan me ylpeän studioon, spotit silmiini ei loista enää, sen mä ymmärrän, laulaa Jussi levyllä ja toisessa laulussa: Olkoon niin taikka näin, joko kuolen tai en, tämä silti on varmaa, olen kiitollinen. Toisaalta samassa laulussa sanotaan: Jos näin hyvin jatkuu, niin jatkukoon vaan, myös huonommat päivät mä pystyn tunnistamaan.

Boysseja vahvistaa levyllä monipuolinen joukko lahjakkaita muusikoita. Levy onkin musiikillisesti selvästi moni-ilmeisempi kokonaisuus kuin edellinen albumi. Iso kiitos tästä moni-ilmeisyydestä kuuluu varmaan myös tuoreimmalle Boys-muusikolle Tuomas Metsbergille, joka on tuottanut levyn Haaviston Jannen kanssa. Tuomas vastaa myös tyylikkäistä sovituksista. Hienosti soundia täydentä Laura Airolan sovittamat jousiosuudet, mm. avausraidalla Kun saavun Ouluun ja hämeenlinnalaisen laulaja ja lauluntekijä Matti Johannes Koivun myös niin kauniilla Ilman sinua balladilla. Koivun laulun voi hyvin kuvitella olevan Jussin rakkauden tunnustus vaimolleen Caritalle.

Tuomaksen viehtymys kantriin kuuluu myös selvästi levyllä ja se on hienoa. Olenkin kaivannut Jussilta enemmän tällaista kantrimeininkiä. Toki levyltä löytyy myös rock'n'rollia ja rhythm'n'bluesia, kuten Jussilta voi odottaa.

Kuten monet muutkin artistit, myös Jussi ja pojat joutuivat toteamaan, että käännöslupia on nykyisin vaikeaa saada ulkomaisille biiseille. Niinpä tälle albumille valikoitui jo aiemmin käännettyjä ja levytettyjä biisejä. Useimmat niistä myös Jussi on levyttänyt aiemminkin, mutta nyt saatiin tuoreet tälle vuosituhannelle päivitetyt versiot.

Ennakkotietojen pohjalta, levyä kuulematta ihmettelin hieman biisivalintoja, miksi Jussi halusi levyttää uudelleen juuri nuo aiemmin itse tai Eeron kanssa levyttämänsä laulut. Levyn muutamaan kertaan kuunneltuani en enää niin ihmettele. Vaikkei Jussin ääni soi nyt kuultavilla versioilla enää niin vahvana kuin esimerkiksi vuoden 1975 versiolla Hallelujaa häntä rakastan biisistä, on tulkinnoissa nyt kokemuksen tuomaa herkkyyttä. Ehken nämä laulut luovat jonkinlaista kaarta koko Jussin urasta, tai pitäisikö mieluummin sanoa, tuokiokuvia siitä - eihän noin pitkää uraa 43 minuuttiin saa tiivistettyä. Hiukan haikea tunnelma minulle jäi kuuntelusession jälkeen. Jos tämä jää viimeiseksi Jussi & The Boys -levyksi, onpahan huikea lopetus!

Useimmat uusintalevytykset ovatkin onnistuneita ja peittoavat aiemmat versiot. Erityisesti hieman vaisulla Hämeentie 38 -albumilla alun perin kuullut Tunteeton ja Kiitollinen kuulostavat nyt selvästi paremmilta. Uuden aallon bändit olivat 70- ja 80-lukujen vaihteessa ajaneen 60-luvulla pinnalle nousseet artistit ahtaalle. Fiilikset eivät ehkä olleet tuolloin levyä tehtäessä korkealla ja se saattoi kuulua silloin lopputuloksessa. Pienenä anekdoottina todettakoon, että Raittisten luottomies Haaviston Olli soitti näillä kappaleilla myös tuolla vuoden 1980 julkaisullakin. Moninaisia ovat siis peilailut historiaan tällä levyllä.

Sen sijaan olen aina pitänyt kovasti laulun Hallelujaa, häntä rakastan! alkuperäisestä, Jukka Gustavsonin ja Kajde Westerlundin sovittamasta, isosti soivasta vuoden 1975-versiosta. Nyt kuullaan hyvin pelkistetty versio, Jussin laulua säestää ilmeisesti vain Tuomas Metsbergin kitara. Hieno ideahan tässäkin versiossa on, mutta vaaka omalta osaltani kallistuu alkuperäisen puolelle.

Tämä levy ilmestyi Jussin 75-päivien kynnyksellä. Levyllä on viisi uutta, tätä albumia varten tehtyä biisiä ja seitsemän coveria. Uusista biiseistä Vesa Anttilan ja Topi Salmen rock'n'roll Jokseenkin hyvin vaatimaton mies ja Huojuvan ladon Suonna Konosen western swingiksi sovitettu Vanhan liiton mies ovat nimenomaan Jussille tehtyjä lauluja. Konosen laulu kuvaa varsin realistisesti Jussin kaltaisen soittajan arkea: Hiljaa roudaa soittimiaan, mitä ajattelee luoja ties. Kamat kantaa baarin nurkkaan, tiskin taakse nyökkää mennessään, virittelee kitaraansa, sekä Kuinka kauan täällä käynytkään, vanhan liiton mies, ei keikka viimeinen oo tää nytkään. Ei koskaa ole lehtiin tekosistaan soittanut, ei ensimmäistä laulukilpailuaan voittanut, tuo vanha mies, on vain soittaa koittanut. Kyllähän ikä jo hiukan Jussin äänestä kuuluu ja saahan se kuuluakin. Hienosti Jussi silti levyn biisit selvittää. Kokemus tuo uutta syvyyttä tulkintoihin.

Ensimmäistä kertaa Jussi levyttää poikansa Pekka Raittisen tuotantoa. Levyllä kuullaan Pekalta Petollinen kuu, jossa Jussin mukaan on kuultavissa Beatles-kaikuja. Kyllähän tästä kitaravetoisesta rock-biisistä voi jotain sellaista tunnistaa.

Erittäin tuotteliaalta ja hiljattain omankin levyn julkaisseelta Esa Elorannalta on levyllä Yhtä onnellinen. Jussi kertoi ennakkoon tämän olevan sukua 60-luvun Glen Campbell -tuotannolle. Totta tosiaan niin onkin, nuorempi Metsberg on selvästi kuunnellut Campbellia. Upeaa soundia täydentää tässäkin kauniisti soivat jouset. Pientä hieman haikeaa elämänkerran kelausta on jälleen kuultavissa.

Coverien joukossa on sentään yksi biisi, jota Jussi ei ole aiemmin levyttänyt. Se on aiemmin mainitun Glen Campbellin alun perin vuonna 1967 levyttämä Jimmy Webbin erittäin upea sävellys By the Time I Get to Phoenix, jota monet muutkin artistit ovat versioineet. Jukka Virtanen käänsi laulun suomeksi 70-luvun alussa nimelle Kun saavun Ouluun ja suomeksi sen ovat aiemmin levyttäneet Marjatta Leppänen, Leo Luoto ja Inga Sulin, kaikki 70-luvulla eli jo oli aika saada tästäkin tuoreempi versio. Tuomas Metsberg, Olli Haavisto, jousiryhmä ja muut soittajat osoittavat, että Suomesta löytyy kovatasoisia soittajia, kertakaikkisen komeaa jälkeä.

Jussin aiemmin levyttämistä biiseistä vanhin aiempi tulkinta löytyy Donovanin 60-luvun hittibiisistä Catch the Wind eli Tuuli kuiskaa vain, jonka julkaistiin syksyllä 1965 ilmestyneellä Eero ja Jussi & The Boys singlellä (RCA Victor FAS 941). Vuonna 1965 pääosassa oli Eeron vahva nuoren miehen ääni, tällä kertaa äänessä on herkkyyttä ja kypsempiä sävyjä. Rauno Lehtisen urut korvaa Tuomaksen baritonikitara ja Ollin pedal-steel. Soittajat osoittavat tässäkin, miten huimasti ammattitaito on Suomessa kohentunut. Pakko on kehua myös äänitykset rautaisella ammattitaidolla hoitanutta Finnvoxin Risto Hemmiä.

Chuck Berryn levytetyimpiin biiseihin kuuluva Johnny B. Goode on nyt omistettu turkulaiselle kitaristilegendalle Tommie Mansfieldille ja saanut nimekseen Tommie B. Goode. Jussi teki 60- ja 70-luvuilla paljon yhteistyötä Tommien kanssa mm. Tommie Mansfield Groupissa, jonka ainoalla albumilla tämä biisi kuultiin ensimmäisen kerran Jussin laulamana. Suomalaiset sanat Berryn biisiin kirjoitti Badding Somerjoelle Jarkko Laine. Jussi sai Laineen perikunnalta luvan muokata tekstiä Tommiesta kertovaksi. Biisin lopussa kuullaan Tommien laulama katkelma omasta biisistään Rock Me Baby. Jussille oli varmaan tärkeää tehdä kunnianosoitus edesmenneelle ystävälleen Tommielle, ehdalle lännen miehelle. Vaikkei Suuri yleisö ehkä ymmärrä biisiä.

Toisen Berry biisin S’on lyttypäähommaa eli Too Much Monky Business Kari Kuuva käänsi Jussi & The Boysin vuoden 1979 albumille Lapsilta kielletty. Tekstiä on hieman muokattu tähän aikaa sopivammaksi, osamaksukierteen sijaan lauletaan pikavippikierteestä. Jussi laulaa Berryä hyvin vapautuneesti.

Juice Leskisen suomensi Kiitollinen ja Tunteeton -biisit 1980 ilmestyneelle, Eeron ja Jussin silloin 20-vuotista uraa peilaavalle Hämeentie 38 albumille. Näistä ensin mainittu, alkuperäiseltä nimeltään A Satisfiel Mind on levytetyimpiä country-klassikoita. Kaunis balladi, jonka kirjoittivat teksasilainen viulisti ja lauluntekijä Joe "Red" Hayes sekä musiikkituottaja ja lauluntekijä Jack Rhodes 50-luvun puolivälissä. Ensimmäisenä sen levytti Porter Wagoner, noussen laululla Billboard Countrylistan kärkeen. Lukuisat countryartistit, kuten Johnny Cash, Glen Campbell ja Willie Nelson, ovat sittemmin levyttäneet biisin, sekä myös Bob Dylan, Joan Baez, Ella Fitzgerald ja The Byrds.

Tunteeton eli Without Love oli 1980 vielä tuore biisi. Olihan säveltäjä Nick Lowe levyttänyt sen edellisenä vuonna albumilleen Labour of Lust. Kuriositeettina todettakoon, että Johnny Cash levytti tämän laulun samana vuonna 1980 ilmestyneelle albumilleen Rockabilly Blues. Biisin tekijä Nick Lowe oli vuonna 1979 päässyt Cashin sukuun, naimalla Cashin vaimon June Carterin Carlene-tyttären, tunnettu kantritähti hänkin.

Levylle sisällytettyjen kahdentoista biisin lisäksi Finnvoxin studiolla tammikuun alussa äänitettiin pohjat kahdelle muullekin biisille. Toinen oli Esa Elorannan Hynää ja toinen yksi Joni Mitchellin upeimmista biiseistä, ja monien mielestä kaikkien upein, Both Sides, Now. Ehkäpä näihin saadaan lauluosuudetkin myöhemmin mukaan ja jollakin äänitteellä kaikkien kuultaviksi. Erityisesti odotan tuota Mitchellin biisiä. Monipuolinen kokonaisuus syntyy näilläkin mukana olevilla lauluilla.

Unioninkatu 45 on nimenkin osalta "velkaa" Hämeentien 38 -albumille. Jussi ja Eero asuivat lapsuus- ja nuoruusvuotensa Hämeentie 38:ssä. Pitkän sillan toisella puolen oleva Unioninkatu 45 on puolestaan Jussin nykyinen ja jo pitkäikäinen asuinpaikka. Levyn kannessa avautuu Unioninkatu 45:n katolta maisema Hämeentielle, kohti Hakaniemeä.

Jussi & The Boys

Rumpali Rudy Ryynänen ja kitaristi Jari Metsberg ovat soittaneet Boyseissa jo lähes kaksikymmentä vuotta. Jarin poika, kitaristi Tuomas Metsberg liittyi bändiin pari vuotta sitten ja hänen osaltaan levy on ensiesiintyminen The Boysien levyillä. Isänsä lailla Tuomas käyttää pääsoittimenaan Fender Telecasteria. Muita Tuomaksen bändejä ovat Vesa Snygg sekä Satelliitti-yhtye, RoutSoup, Uncle John Band sekä tietenkin mainio kantribändi Luxury Liner, jossa myös Jari soittaa.

Vierailevista muusikoista Haavisto Olli soitti aiemmin pitkän rupeaman Eero ja Jussi & The Boys -kokoonpanossa ja on tuttu pedal-steelin taitaja lukemattomilta levyiltä ja moninaisista kokoonpanoista. Olli on soittanut myös monilla Raittisten veljesten levyillä. Lassi Sirkko on arvostettu basisti, joka on ehtinyt soittaa myös monissa bändeissä mm. Whistle Bait, Screaming Jay & Bones, Heartworn ja Uncle John Band. Hän on myös jo aiemmin ollut The Boys-levyillä ja keikoiltakin.

Jarin tytär ja Tuomaksen sisar Saara Metsberg on soittanut pitkään mm. Anssi Kelan bändissä ja on mukana myös Luxury Linerissa. Tällä levyllä hän on mukana koskettimissa, bassossa ja taustalaulussa. Ollin veli Janne Haavisto soittaa lyömäsoittimia. Jannen bändejä ovat olleet mm. Mustat Lasit, Laika & Cosmonauts, Eero Raittinen & Kansainväliset seikkailijat ja Eero Raittinen & The Noisy Kinda Men sekä J. Karjalaisen yhtye.

Nuorempaa soittajapolvea edustaa myös kosketintaituri Antti Ikola. Hän on ehtinyt myös soittaa monissa kokoonpanoissa, kuten Aki Sirkesalon Lemmen jättiläisissä, Pave Maijasen, Maarit Hurmerinnan ja Samuli Edelmanin bändeissä.

Muutamilla biiseillä kuullaan myös Laura Airolan kokoamaa jousiryhmää, johon kuuluvat hänen lisäkseen viulistit Riikka Lampinen ja Kukka Lehto. Viimemainittua olen kuullut ainakin Huojuvan ladon levyillä. Hän on myös vaikuttanut kansanmusiikkipiireissä ja Katriina Honkasen bändissä sekä soittanut musiikkia monissa elokuvissa. Laura Airola on ehtinyt soittamaan yli sadalla äänilevyllä. Hänen bändejään ovat mm. Django Collective, Riku Niemi Orchestra ja Jousikaiku-kvartetti. Riikka Lampinen on soittanut mm. Maria Ylipään, Johanna Iivanaisen ja Mikko Iivanaisen yhtyeissä. Riikkaa ja Lauraa kuultu myös mm. Gugi Kokljuschkin, SMG:n ja Maaritin levyillä.

Jussi on kirjoittaa levyn kansiteksteissä " Miks "Unioninkatu 45"?
1979 mä skrivasin Jussi & The Boysin uuden pladun kanteen näin: "Mun viiskytluku oli Eddie Contantine / ja se oli "Lapsilta kielletty". Siitä me busattiin tälle platalle uus versio Kuuvan Karin kääntämäst Berry -stygestä "S’on lyttypäähommaa". 1980 me duunattiin Eeron ja Jussin 20-vuotis-LP "Hämeentie 38". Nyt siit plokattiin Juice Leskisen suomentamat "Kiitollinen" ja "Tunteeton" mun uudelleen sjungattavaviks. 2018 mä funtsasin et Jussi & The Boysin uusi levy vois hyvinkin olla "Unionikatu 45", jossa mä oon budjannu vaimon kanssa jo 42 vuotta. Hausissa rantsun puolella oli 50-luvulla leffateatteri "Union", jossa mä kävin tsiigamassa just noita Eddie Constantine -pätkii, vaik ei ollu viel kuustoista vee! Ympyrä on sulkeutunut
". Kansiteksteissä Jussi kiittää mm. The Boys -yhtyeen jäseniä vuosien varrelta.

Kansiteksteissä kerrotaan äänityspaikaksi Finnvox ja siellä levy pääosin äänitettiinkin, mutta Jussi kertoi hänen lauluosuuksien äänityksen tapahtuneen hänen kotonaan Unionikatu 45:ssä. Saamien ennakkotietojen pohjalta alkuvuodesta 2018 julkaisemissani ennakkotiedoissa oli valitettavasti joitakin virheitä. Ne olen nyt korjannut.

Digitaalisena singlenä albumilta julkaistiin kesäkuussa biisit Yhtä onnellinen / Jokseenkin hyvin vaatimaton mies.

Kuuntele albumi Spotifystä:

Arvioita

Big Beat/Kari Järvi kirjoitti mm. Tuomas Metsbergin harteille uskottu rooli albumin teossa onkin merkittävä, sillä hän sekä vastasi sovituksista että toimi tuottajana yhdessä Janne Haaviston kanssa. Vaikka tämä albumi ei varsinaisesti mikään kantrilevy olekaan, niin tyylin osuus on silti melko suuri. Eniten varmaan sen vuoksi, että se on Tuomaksen vahvuusaluetta.

Tätä albumia voin kai kritisoida myös sen perusteella, että biiseistä tosiaan liki puolet on uusia versioita, mutta levyn kuunneltuaan ei ole ollenkaan vaikeaa ymmärtää, miksi näin on haluttu tehdä. Jos jätetään "Hallelujaa häntä rakastan" vertailun ulkopuolelle, niin nämä uudet ovat paljon parempia kuin Jussin aikaisemmin levyttämät.

Vuonna 1975 Jussi levytti kappaleesta "Hallelujaa häntä rakastan" mahtavan version isolla bändillä. Tästä uudesta sovituksesta on riisuttu kaikki, mitä vain riisuttavissa on, joten tähän kuuluu vain akustinen kitara ja Jussin laulu. Ei näitä kahta kai kannattaisi vertailla toisiinsa, koska aika heikoilla pelkkä akkari on isoa sovitusta vastaan, mutta tavallaan tajuan kyllä pelkistetynkin version hienouden. Jos tämä jää Jussin viimeiseksi albumiksi, niin ei ollenkaan huono lopetus.

Soundi/Antti Luukkanen puolestaan arvioi näin: Suomirockin esi-isä ja kävelevä tietokirja on tehnyt uuden levyn pitkän uran kunniaksi – ja ehkä päätteeksikin. Soitto, sovitukset ja laulu ovat ensiluokkaista, mutta pienellä viilauksella tästä olisi saanut vieläkin paremman.

Mukana on nimittäin useita ennen levytettyjä paloja, ja vaikka ne artistin mielestä varmaan hakkaavat vanhat versiot ainakin teknisesti, luulisi maailmalta sopivia biisejä löytyvän pilvin pimein. Ja varsinkin Suomesta – levyn parasta antia ovat suomalaisten lauluntekijöiden monessa tapauksessa artistille räätälöimät biisit, jotka on vielä sovitettukin maukkaasti. Sinänsä toimivat kaksi Chuck Berry -numeroa olisi voitu jättää keikkaohjelmistoon, mutta vaikka By The Time I Get To Phoenix on suomeksikin kulunut pala, se sopii Raittisen tulkittavaksi ja levyn aloitusbiisiksi oikein hyvin.

Nykyiset kitaristit, isä ja poika Metsberg, soveltuvat joukkoon mainiosti ja levyllä on käytetty vierailijoita oivaltavasti. Pienen rutinan ohella on vielä sanottava, että ikärasismi sikseen – vaikka laulaja on 75-vuotias, jälki on hienoa, oman kuuloista mutta samalla tuoreen oloista.

Blues News/Pete Hoppula: Jussi & The Boys uutuus on jopa yllättävissä määrin silkka kantrilevy. Samalla korostuu Raittisen tuotantoon iät ajat liittynyt autobiografisuus. Omaelämäkerrallinen "vanha rokkistara" -teema seuraa matkassa kappale kappaleelta, joskin syypäänä tähän ei toimi niinkään stara itse vaan hänelle lauluntekijöinä tällä tavoin kunniaansa osoittavat 2010-luvun kisällit. Tyypillisintä mittatilaustuotantoa edustaa Vesa Anttila-Topi Salmi -kaksikon kantrirokahtava Jokseenkin hyvin vaatimaton mies. Suonna Kononen, piinkova härmäkantritulkki itsekin, on puolestaan tarjonnut solistilleen erinomaisesti istuvan honkytonk-kappaleen Vanhan liiton mies.

Myös käännösesityksissä peruspalikat ovat sisällöllisesti taattua "Sartsaa". Jukka Virtasen suomentama kaihoisa Jimmy Webb -originaali Kun saavun Ouluun taipuu Raittisen raukean viivyttelevään tulkintaan aukottomasti. Omaa käännöskynäänsä Raittinen pitää terävänä mm. vanhalle kaverilleen Tommie Mansfieldille omistetulla ja Jarkko Laineen Badding-versiosta taivutetulla swamp-rokahtavalla Berry mukaelmalla Tommie B. Goode. Vanhoja Boys-klassikoiden uusintoja ovat mallikkaasti kantritahtilajiin taipunut Donovanin Catch The Wind eli Tuuli kuiskaa vain, Lapsilta kielletty -LP:ltä kierrätetty Chuck Berryn Too Much Monkey Business eli S'on lyttypäähommaa sekä Ray Charles-bravuuri Hallelujaa häntä rakastan, joka on nyt kuullun akustisen kitaran säestyksellä esitetyn version tapaisena kaikunut taatusti erinäisiä kertoja myös Unioninkatu 45:n illanistujaisissa.