Aretha jätti jälkeensä uskomattoman perinnön

Kirkkokuorosta kaikkien aikojen laulajaksi

Aretha Franklin

Aretha Franklin oli kiistatta yksi kaikkein aikojen suurimmista artisteista. Muusikot ja muut musiikkialan ammattilaiset valitsivat 2008 hänet Rolling Stone lehden äänestyksessä kaikkien aikojen parhaimmaksi laulajaksi ennen Ray Charlesia, Elvistä, ja Sam Cookea. Hän nousi suureen suosioon 60-luvulla juuri, kun mustien kansalaisoikeustaistelu oli kuumimmillaan. Franklinin tulkinta Otis Reddingin Respectistä, vetosi syvästi erityisesti mustiin naisiin.

Maanantaina 13.8. uutisoitiin soulin kuningattaren olevan vakavasti sairaana. Laulajan pitkä ja suurenmoisia tuloksia tuottanut elämä päättyi 16.8. Musiikin ystävät ympäri maailmaa muistavat Arethaa suurella lämmöllä ja kiitollisuudella.

Aretha Louise Franklin syntyi Memphisissä 25.3.1942. Hänen isänsä oli kiertävä saarnaaja ja gospel-laulja Clarence ”CL” Franklin ja äitinsä Barbara Franklin oli pianisti ja laulaja. Arethan sanotaankin perineen äänensä äidiltään. Perhe muutti Buffaloon, New Yorkiin Arethan ollessa kahden ikäinen ja sieltä Michiganin Detroitiin Arethan ollessa vajaa viisivuotias. Molemmilla vanhemmilla oli avioliiton ulkopuolisia suhteita ja he erosivat 1948. Barbara muutti takaisin Buffaloon ja kuoli 1952 juuri ennen Arethan 10-vuotispäivää. Aretha ja sisarensa jäivät isänsä hoiviin. Monet naiset auttoivat CL Franklinia lasten hoidossa, mm. Arethan isoäiti Rachel sekä Clara Ward ja Mahalia Jackson, tunnettuja gospel-artisteja molemmat.

CL Franklinista kehittyi hyvin tunnettu ja suosittu saarnaaja ja hänen hyvin tunteellisia saarnojaan, joissa musiikilla ja laululla oli iso rooli, tultiin kuuntelemaan kaukaakin. Franklinien kodissa vieraili 50-luvulla useita tunnettuja gospel-artisteja mm. Sam Cooke, Arthur Prysock, Dianah Wahington, Clara Wardin, Jackie Wilson. Myös 60-luvulla koko maailman tuntemaksi tullut saarnaaja Martin Luther King vieraili Franklinien kodissa. Franklin oppi jo lapsena soittamaan pianoa ja esiintyi yhdessä sisartensa kanssa isänsä saarnatilaisuuksissa ja liittyi kirkkokuoroon kahdeksan ikäisenä.

Clara Wardin on sanottu vaikuttaneen isän ohella Franklinin tyyliin eniten. Ward lauloi Arethan äidin hautajaisissa Peace in the Walley -spirituaalin. Aretha on muistellut tätä esitystä ja kertonut Wardin eläytyessä laulun vietäväksi kiskaisseen hatun päästään ja paiskanneen sen maahan. Silloin tajusin, että haluan tulla laulajaksi, on Aretha todennut myöhemmin.

You Grow Closer

Ensilevytys

14-vuotiaana Franklinin solmi isänsä luvalla ensimmäisen levysopimuksensa JVB Recordsin kanssa. Ensimmäinen single Never Grow Old / You Grow Closer ja isänsä New Bethel Baptisti seurakunnan kirkossa äänitetty albumi Songs of Faith ilmestyivät samana vuonna 1956. Levyllä Aretha laulaa gospelia pianolla itseään säestäen ja osoittaa olleensa väkevä laulaja jo tuolloin. Hän keräsi huomioita esiintyessään isänsä kiertueilla ja sai jo hyvin nuorena kokea hieman kuuluisuutta.

Sisartensa kertoman mukaan Aretha oli nuorena ujo ja pidättyväinen. Kun taloon tuli vieraita oli Aretha usein eristäytynyt. Esiintyessään Aretha kuitenkin tuntui heräävän eloon. Arethan kerrotaan myös olleen vahvasti sidoksissa isäänsä ja tehneensä kaikkensa miellyttääkseen isäänsä. Franklinin ensimmäisen managerin Jo Kingin mukaan Aretha oli valtavan onneton lapsi. Kristillisestä kodista huolimatta hänen elämänsä ei ollut kovin suojattua ja turvallista. Hän synnytti hyvin nuorena kaksi lasta. Franklin lopetti koulun 14-vuotiaan ja kierisi sen siitä alkaen maata isänsä mukana. Isä tosin lensi paikasta toiseen lentokoneella ja Aretha muun seurueen mukana autolla tai junalla.

Columbia Records ja John Hammond

Columbialla Aretha sai alkuun tuottajakseen John Hammondin. Hän oli pitkänlinjan levytuottaja, Count Basien ja Lionel Hamptonin löytäjä, sekä kansalaisoikeusaktivisti. Hammond toimi sittemmin myös Bob Dylanin ja Bruce Springsteenin tuottajana. Hammond tuotti Franklinin kaksi ensimmäistä Columbia-albumia. Ensimmäinen Columbia-single, Today I Sing the Blues julkaistiin syyskuussa 1960 ja siitä tuli Arethan ensimmäinen singlehitti, ollen parhaimmillaan 10. sijalla R&B listalla. Ensimmäisellä albumillaan, Aretha - With The Ray Bryant Combo, Franklin osoitti kehittyneensä valtavasti laulajana ja omaavansa valtavaa potentiaalia.

Aretha - With The Ray Bryant Combo

Seuraavalta albumilta The Electrifying Aretha Franklin poimittu singlellä Rock-a-Bye Your Baby with a Dixie Melody Franklin murtautui jo laajemman yleisön tietoisuuteen, sillä single nousi Billboardin HOT 100 -listalla sijalle 37. Singlen b-puoli Operation Heartbreak kiinnosti enemmän mustaa yleisöä ollen R&B-listalla sijalla 6. Tuon parempia sijoituksia ei Columbia kaudella kuitenkaan tullut, vaikka Franklin teki Columbialle kaikkiaan yhdeksän albumia. Columbia vaihtoi toisen albumin jälkeen Franklinin tuottajaa. Hänelle ei kuitenkaan tarjottu levytettäväksi materiaalia, jolla hän olisi päässyt näyttämään todelliset kykynsä. Franklinilla levytettiin aikuisille suunnattuja broadwayn balladeja, evergreen viihdettä, jazzstandardeja ja välillä myös nuorille suunnattu bluesia ja r&b:tä. Kriitikot arvostivat kyllä Arethaa, mutta suuri yleisö ei syttynyt.

Arethan levyt eivät erottuneet monien muiden samaan aikaan tekemistä, sinänsä hyvin tehtyjä levyjä Columbia-albumitkin ovat. Yhtiö kyllä satsasi resursseja niihin, Arethan taustalla soitti isoja orkestereita ja osaavia muusikoita. Moni muukin oli jo levyttänyt samat laulut, vaikka noilta albumeilta löytyy toki helmiäkin ja suuria klassikkoja, kuten That Lucky Old Sun, I'm Sitting on Top of the World, God Bless the Child, How Deep Is the Ocean, (In My) Solitude, Bill Bailey, Won't You Please Come Home, Moon River, Unforgettable, Walk on By, Misty, If I Had a Hammer ja Love for Sale, oli levyjen kokonaisilme jotenkin tasapaksu.

Toki Franklin oli kysytty esiintyjä jo Columbia-kautensa aikaan ja hän esiintyi useaan kertaan myös tv:ssä, mm. suosituissa Shindig! ja Hollywood A Go-Go -musiikkiohjelmissa. Tienasi hän levyilläänkin enemmän kuin useimmat tuon ajan artistit, mutta ei hän silti ollut mikään suuri tähti. Franklin avioitui 1961 kiinteistöalla toimineen Ted Whiten kanssa. Whitestä tuli sitten Franklinin manageri, mutta avioliitto ei ollut kovin onnellinen. Whiten kerrotaan pahoinpidelleen vaimoaan useasti ja avioliitto päättyi eroon 1968.

Aretha Franklin: Yeah!!!

Atlantic ja suuri muutos

Suuri muutos oli edessä, kun kyllästyttyään Columbiaan, Franklin allekirjoitti marraskuussa 1966 sopimuksen Jerry Wexlerin edustaman Atlantic Recordsin kanssa. Sopimuksen yhteydessä maksettu 25.000 dollaria ei ollut tuon ajan mittapuulla mikään suuri summa. Wexlerin kerrotaan hieman epäröineen sopimusta ja aikoneen myydä sopimuksen edelleen. Toki hän myöhemmin oli hyvin tyytyväinen, ettei tehnyt niin.

Wexler päätti viedä uuden suojattinsa Alabaman Muscle Shoalsissa sijaitsevaan Fame studioon. Studion olivat perustaneet 50-luvun lopulla Rick Hall, Billy Sherrill ja Tom Stafford. Ensimmäinen studiolla äänitetty hitti oli Arthur Alexanderin You Better Move On. Willson Pickett oli levyttänyt siellä edellisenä vuonna megahitit Land of 1000 Dances ja Mustang Sally. Wexler oli värvännyt sessioon luottomiehensä kitaristit Chips Moman ja basisti Tommy Cogbillin täydentämään Famen vakiokaartia; kitaristi Jimmy Johnson, kosketinsoittaja Spooner Oldham ja rumpali Roger Hawkins. Puhallinsektion oli paikalle haalinut Rick Hall, joka toimi tuottajana sessiossa. Puhaltajia lukuun ottamatta muusikot olivat valkoihoisia. Äänittäjänä toimi Atlanticin Tom Down.

Sessiosta on hiukan sekavia ja toisistaan poikkeavia muistikuvia ja siinä saatiin kunnolla äänitettyä vain yksi laulu I Never Loved a Man (The Way I Love You). Aretha oli saanut laulun demonauhan detroitlaiselta säveltäjältä Ronnie Shannonilta ja hänellä oli näkemys siitä, miten biisi vedetään, toisilla oli hieman vaikeuksia saada siitä kiinni. Kun laulu lopulta oli taltioitu, olivat kaikki haltioituneita lopputuloksesta.

Fame studiot

Toisena biisinä yritettiin äänittää Chips Momanin ja Dan Pennin Do Right Woman, Do Right Man. Pohjat saatiinkin tehtyä, tällä kertaa kuitenkaan Aretha ei päässyt sisään lauluun. Lopulta kaikki alkoivat olla kypsiä sessioon ja syntyi riitaa. Ted White ihmetteli, miksi sessioon oli palkattu valkoisia soittajia. Osa paikalla olleista oli jo vahvassa humalassa ja syntyi tappelu Rick Hallin ja Ted Whiten välillä. Sessio ja Wexlerin ja Hallin yhteistyö päättyi siihen.

Wexler äänitytti New Yorkissa vielä taustalaulun ainoalle taltioiduksi saadulle biisille - taustalajina toimivat Arethan sisaret Carolyn ja Erma sekä Cissy Houston, tulevan supertähden Whitney Houstonin äiti – ja lähetti kopioita ainoasta taltioiduksi saadusta biisistä luetetuille radio-dj:lle ympäri maata. Syntyi valtava haloo, milloin levy ilmestyy? Wexler järjesti pikaisesti toisen session New Yorkiin. Paikalle kutsut Fame-muusikot kokivat hämmästyksen saavuttuaan paikalle. Aretha oli soittanut Famessa taltioidulle Do Right Woman, Do Right Man -pohjalle taitavat piano-osuudet ja upean lauluosuuden sisariensa kanssa. Singlen toinen biisikin oli valmis. Päästiin äänittämään lisää biisejä albumia varten.

Nousu supertähdeksi

Nuo kaksi laulua sisältävästä, 10.2.1967 julkaistusta, singlestä tuli heti hitti. I Never Loved a Man (The Way I Love You) nousi Billboardin R&B-listan ykköseksi ja Hot100 listalla sijalle yhdeksän. Maaliskuun 10. päivä julkaistiin hittibiisin mukaan nimetty albumi, josta tuli Arethan ensimmäinen kultalevy. Albumi nousi Billboard 200 -listalla toiseksi ja R&B-listan kärkeen.

Huhtikuussa julkaistiin albumilta toinen single, Otis Reddingin Recpect. Se komeili tuota pikaa Hot100 ja R&B-listojen kärjessä. Redding joutui tunnustamaan Arethan version paremmuuden. Arethasta oli tullut lopulta supertähti. Arethan ensimmäisen albumin herättämää huomiota on usein verrattu Elviksen debyyttialbumin julkaisuun.

I Never Loved a Man the Way I Love You

Ensimäisissä levytyssessioissa ja monissa myöhemmissäkin Atlanticin levytyksissä äänittäjänä toiminut Tom Down on kuvaillut Arethan laulamista seuraavasti: "Se nainen on uskomaton laulajatar. Hän ei ikinä päästäisi suustaan väärää ääntä. Se olisi vastoin kaikkia hänen vaistojaan ja hänen luonnollinen vaistonsa on jonkilainen Luojan suoma lahja yksinomaan hänelle".

Suuri merkitys Arethan menestykselle oli tuottaja Jerry Wexlerillä. Wexler oivalsi sen, että Aretha lauloi paremmin ja vapautuneemmin oman pianosäestyksensä kanssa. Columbialla Aretha oli harvoin saanut soittaa itse. Wexler oivalsi myös hyödyntää Franklinin gospel-taustaa. Wexler onkin sanonut vertauskuvallisesti: "Vein hähet takaisin kirkkoon, panin istumaan pianon ääreen ja annoin olla oma itsensä".

Arethan menestyksellä oli suuri symbolinen merkitys USA:n mustalle väestölle, erityisesti naisille. Erityisesti Respect vetosi mustiin ja nimenomaan mustiin naisiin. Arethan versio julkaistiin vuonna 1967, jolloin kansalaisoikeusliike oli lähellä huippuaan. Myös feministinen liike oli vahvasti noususssa tuohon aikaan. Arethan versio otettiin vastaan hymninä, joka vaati naisen, ja Arethan laulamana nimenomaan mustan naisen kunnioittamista sekä koko yhteiskunnassa että myös kansalaisoikeusliikkeessä.

Naisilla oli vaikeuksia löytää paikka liikkeessä, jota hallitsivat miehet, jotka näkivät naiset vain taustatukena, eivätkä tunnustaneet naisten panosta liikkeessä. Vastaavasti mustat naiset eivät löytäneet paikkaa naisten oikeuksien liikkeestä, joka koostui suurelta osin keskiluokkaisista valkoisista naisista. Oliko Aretha, halutessaan levyttää biisin, osannut laskelmoida, että laulu sopisi juuri tähän hetkeen, tuskinpa siitä oli kysymys. Ehkä Aretha osin osoitti laulunsa miehelleen, joka ei kunnioittanut häntä.

Respect!

Otis Redding lauloi tavallisen tuntuista tarinaa miehestä, joka tuli rahaa tuoden töistä kotiin ja vaatii kunnioitusta itselleen. Aretha teki laulusta kaikkea muuta kuin tavallisen, hän tavallaan käänsi laulussaan takin ympäri vaatien mieheltä kunnioitusta itselleen miehen tullessa kotiin. Ja miten hän sen teki! Hänen äänessään oli energiaa monin verroin Otikseen verrattuna.

Arethan gospel-taustallaan oli suuri merkitys hänen kehittymisessään vahvaksi soul-artistiksi. Hänen vahvasti tunteikas laulutapansa sisälsi räjähtävää energiaa, huikeaa sykettä, ankaraa päättäväisyyttä ja huikean sykkivää rytmiä. Lopputuloksen kannalta oli varmasti olennaista, että Arethan sisaret, Carolyn ja Erma laulavat mukana. Sisaret olivat yhdessä "kääntäneet" laulun tekstin naisen laulettavaksi. He elävät mukana laulussa juuri niin kuin vuosikausia yhdessä eläneet ja laulaneet pystyvät tekemään, antavat voimaa toisilleen ja vahvistavat laulun sanomaa laulaessaan "just a little bit" tai "sock it to me".

What you want
Baby, I got it
What you need
Do you know I got it
All I'm askin'
Is for a little respect when you get home (just a little bit)
Hey baby (just a little bit) when you get home
(Just a little bit) mister (just a little bit)
I ain't gonna do you wrong while you're gone
Ain't gonna do you wrong cause I don't wanna
All I'm askin'
Is for a little respect when you come home (just a little bit)
Baby (just a little bit) when you get home (just a little bit)
Yeah (just a little bit)
	

Kun Franklinilta kysyttiin oliko laulu liian rohkea, hän vastasi "En usko, että se on ollenkaan rohkea. Mielestäni on aivan luonnollista, että me haluamme kunnioitusta ja meidän pitää saada se". Tänä päivänä tuo ei välttämättä tunnukaan rohkealta. Reilu viisikymmentä vuotta se oli kuitenkin järisyttävää ja kaikki mustat naiset, nuoret tytöt mukaan lukien kuuntelivat ja laululoivat laulua sydämmensä pohjasta. Lue kokonaisuudessaan laulujen tekstit: Artehan versio ja Otiksen versio.

Kuuntele Spotifysta Aretha Franklinin ja Otis Reddingin versiot Respectistä:

Menestystä myös 70-luvulla

Franklinin menestys jatkui pitkälle 70-luvun puolelle mm. Aretha Arrives, Lady Soul ja Aretha Now -albumit olivat suurmenestyksiä. Myös singlehitit seurasivat toisiaan, Top10 hittejä olivat Baby I Love You, (You Make Me Feel Like) A Natural Woman, Chain of Fools, (Sweet Sweet Baby) Since You've Been Gone, Think, The House That Jack Built, I Say a Little Prayer, Bridge Over Troubled Water, Spanish Harlem, Rock Steady, Day Dreaming ja Until You Come Back to Me (That's What I'm Gonna Do). Ensimmäisen monista Grammy-palkinnoistaan Aretha sai Lady Soul -albumin laulusta Chain Of Fools.

Vuonna 1971 San Franciscon Fillmore Westin konserttihallissa äänitetty ja myös hienosti menestynyt livealbumi Aretha Live at Fillmore West, jolla häntä säesti King Curtisin iso yhtye antaa hyvän kuvan Arethan energisestä lavaesiintymisestä. King Curtis soitti myös monilla Franklinin levyillä ja johti levytysten puhallinsektiota. Hänellä sanotaan olleen muutenkin iso rooli levytyksissä, sillä hän osasi tukea oikealla tavalla Arethaa silloinkin, kun hän ei ollut oikein innostunut levyttämään. Myös Fame-studion perusryhmä, Jimmy Johnson, Tommy Cogbill, Roger Hawkins ja Spooner Oldham olivat tärkeässä roolissa monilla Arethan Atlanticille tekemillä levyillä, vaikkakin olivat valkoisia.

Seuraavana vuonna Aretha täytti yhden unelmansa ja lupauksen isälleen ja levytti gospel-albumin Amazing Grace. Tämäkin levy on live-taltionti Los Angelesin New Temple Missionary Baptist kirkosta. Levyllä oli mukana myös Arethan isä CL Franklin sekä James Cleveland, Arethalle pianon soittoa nuorena opettanut ja yksi tämän esikuvista. Tupla-albumille taltioitiin Arethan suosikki gospeleita ja joku uudempikin laulu. Albumista tuli valtava menestys, sitä myytiin yli kaksimiljoonaa kappaletta yksin USA:ssa ja se toi tupla-platinaa sekä taas yhden Grammy-pokaalin.

Vaihtelevaa menestystä Aristalla

70-luvun lopulla listasijoitukset ja levymyyntiluvut laskivat, etenkin Jerry Wexlerin lähdettyä Atlanticilta 1976. Valonpilkahdus oli Curtis Mayfieldin tuottama soundtrack-albumi Sparkle, joka nappasi ykkössijan R&B-listalla. Disco-buumi nosti esiin uusia mustia tähtiä. Viimeinen Atlantic-levy 1979 ilmestynyt La Diva menestyi surkeasti ja Aretha päätti jättää yhtiön. Seuraavana vuonna hän solmikin sopimuksen Clive Davisin Arista Recordsin kanssa. Samana vuonna hän esiintyy Lontoon Royal Albert Hallissa mm. kuningatar Elisabetille. Vuosi 1980 toi hänelle myös elokuvaroolin The Blues Brothers -elokuvassa, hän esitti elokuvassa myös laulunsa Think.

The Blues Brothers

Hänen ensimmäinen Arista-singlensä United Together ylisi R&B-listalla kolmanneksi ja albumi Aretha puolestaan R&B-listan kuudenneksi. Atlanticin alkuaikojen menestykseen hän ei Arista-kaudella enää yltänyt. Musiikki oli tietysti muuttunut sitten 60-luvun lopun, nyt levyjen soundit synnytettiin osin koneilla. Samanlaista voimaa ja Arethan vahvaa pianon soittoa ei enää kuultu. Hempeät balladit olivat monesti pääosassa levyillä. Mustien asema oli parantunut ja hekin ehkä kaipasivat viihdettä, tiukkojen soulrytmien sijaan. Parhaiten Artista-albumeista menestyi vuoden 1985 Who's Zoomin' Who?, ollen kolmastoista Billboard 200-listalla ja kolmas r&b -listalla. Freeway of Love oli singlelistan kolmas ja r&b-listan ykkönen. Vaikka albumi ei yltänyt aivan myyntitilastojen kärkisijoille, sai Aretha siitä studioalbumiensa ensimmäisen platina-levyn.

Seuraavana vuonna hän julkaisi kolmannen Aretha-nimeä kantaneen albumin. Sillä vieraili silloin supersuosittu brittiartisti George Michael, jonka kanssa Aretha lauloi englantilaisten lauluntekijöiden ja musiikkituottajien Simon Climien ja Dennis Morganin laulun I Knew You Were Waiting (For Me). Kappale julkaistiin albumin ensimmäisenä singlenä tammikuussa 1987 ja siitä tuli jätti menestys ympäri maailmaa. Singlestä tuli ainoa Arethan ykköshitti USA:ssa ja hänen ainoa ykkössijalle yltänyt singlehittinsä englannissa. Albumi ja siltä julkaistut muut singlet eivät menestyneet yhtä hyvin kuin ensisingle, mutta albumi tuotti kuitenkin lopulta kultalevyn Arethalle.

Myöhempiä Arista menestyksiä olivat Elton Johnin kanssa laulettu Through the Storm, Willing to Forgive ja A Rose Is Still a Rose -albumin nimikappale, myös albumi toi ennen pitkää ensimmäisen kultalevyn Arethalle sitten Atlantic-vuosien. Viimeiseksi Arista-levyksi jäi Damn Happy -albumi, jolla kuultu Wonderful toi Franklinille yhden hänen monista Grammy-pysteistään.

A Rose Is Still a Rose

Vuonna 2004 Franklin ilmoitti jättävänsä Aristan. Sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi Franklin julkaisi vuonna 2007 duettolevyn, The Jewels in the Crown: All-Star duets with the Queen. Aristan jälkeen Franklin teki vielä muutaman levyn eri yhtiölle. Niistä menestynein oli hänen viimeinen studioalbuminsa Aretha Franklin Sings the Great Diva Classics, jolla kuullaan myös duettoja toisten naislaulajien kanssa. Atlantic lämmitteli vielä hänen vanhoja hittejään äänittämällä niihin osin uuden taustat The Royal Philharmonic Orchestralla, myös alkuperäiset upeat Arethan siskojen taustalaulut oli korvattu uusilla. Tuotokset julkaistiin 2017 marraskuussa albumilla A Brand New Me.

Aretha Franklinin levymyyntiä, noin 75 miljoonaa kappaleetta, voi kuitenkin pitää yllättävän vähäisenä verrattuna hänen arvostukseensa ja maineeseensa. Siihen osaltaan oli syynä hänen tuotantonsa epätasaisuus. Hän ei ehkä itsekään ollut kaikin ajoin varma siitä mitä haluaisi levyttää. Toisaalta siihen saattoi vaikuttaa myös se, että hän oli musta ja nainen. Luultavasti hänen kykynsä omaava valkoinen mies olisi myynyt paljon enemmän.

Aretha ei ollut alkuaan yhtä suosittu Euroopassa ja muilla mantereilla kuin USA:ssa. Vasta 90-luvulla ja 2000-luvun alussa julkaistut kokoelmalevyt saavuttivat suurta menestystä myös Euroopassa. Englannissa hänellä on vain viis Top10-hittiä, kun USA:ssa niitä on seitsemäntoista. Albumeista vain Aretha Now ylsi kymmenen parhaan joukkoon Brittein saarella. Yhteiskunnallinen tilanne Euroopassa poikkesi suuresti USA:n tilanteesta Arethan noustessa esiin, USA:ssa oli kova kysyntä vahvoille mustille artisteille. Vastaavaa vipuvoimaa ei ollut Euroopassa.

Sairaudet verottavat voimia

Franklinia on joskus verrattu Elvikseen. Arethan yksityiselämänsä ei ollut niin loistelias kuin hänen uransa. On sanottu Arethan olleen ihmisenä epävarma ja vihanneen haastatteluja. Ehkä hän jäi lapsena vaille vanhempiensa riittävää rakkautta, jota sijaisvanhempina kulloinkin toimineet eivät pystyneet täysin korvaamaan. Ehkä hänen itsetuntonsa ei ollut riittävän vahva pärjätäkseen musiikkibisneksessä. Hänellä oli ongelmia painonhallinnassa, hän yritti moneen otteeseen pudottaa painoaan ja onnistuikin välillä siinä. Hän oli ketjupolttaja ja alkoholisti. Tupakan polton hän lopetti 1992, koska huomasi sen vahingoittaneen ääntään. Tupakoinnin lopettamisen seurauksena paino-ongelmat pahenivat.

Vuonna 2010 Franklinilla todettiin jonkinlainen kasvain. Hän joutui perumaan useita konserttejaan, jouduttuaan leikkaukseen. Huhut kertoivat haimasyövästä, mutta Aretha kielsi tämän, eikä kertonut julkisesti tarkemmin sairaudestaan. Tämän vuosikymmenen aikana Franklin joutui useita kertoja perumaan terveyssyistä esiintymisiään. Helmikuussa 2017 hän ilmoitti lopettavansa konserttikiertueet, mutta esiintyvänsä vielä silloin tällöin yksittäisissä konserteissa. Franklinin viimeisin esiintyminen tapahtui Saint John the Divine -katedraalissa New Yorkissa Elton John Aids -säätiön 25-vuotisjuhlassa 7.11.2017.

Franklin asui 60-luvulla New Yorkissa, sittemmin Los Angelesissa, josta hän muutti takaisin Detroitiin 1982, jossa hän asui loppuelämänsä. Arethalla on kaikkiaan neljä lasta. Ted Whiten kanssa hän sai pojan, joka nimettiin isänsä mukaan Ted White junioriksi. Ted käyttää taiteilijanimeä Teddy Richards ja soitti Arethan yhtyeessä. Franklin sai myöhemmin pojan myös kiertuepäällikkönsä Ken Cunninghamin kanssa. Aretha avioitui uudelleen 1978 näyttelijä Glynn Turmanin kanssa, mutta erosi hänestä muutaman vuoden kuluttua.

16.8.2018 Rami

Aretha Franklin color

Poimintoja Arethan tuotannosta

Arethan läpimurtolevy vuodelta 1967 oli I Never Loved a Man the Way I Love You

60-luvun liveversio Rescpectistä ja Blues Brothers -versio:

Yksi omista suosikeistani on Aretha Now albumi, jo yksin sen takia, että siltä löytyy Burt Bacharachin loistava teos I Say a Little Prayer, joka on kuin luotu Arethalle, vaikka se onkin alunperin kirjoitettu Dionne Warwickille. Arethan tulkinta on kyllä lyömätön.

Tässä vielä live tulkinta I Say a Little Prayeristä ja The Blues Brothers versiona tulkinta toisesta tuon albumin helmestä.

Vuoden 1968 Lady Soul albumilta, löytyy kaksikin Arethan parhaimmistoon kuuluvaa biisiä, Chain Of Fools ja (You Make Me Feel Like) A Natural Woman.

Liveversioina ensin Chain Of Fools ja sitten tuoreempi versio vuodelta 2015 Carole Kingin (seuraa katsomossa esitystä) (You Make Me Feel Like) A Natural Woman.

Aretha Live at Fillmore West vuodelta 1971 on onnistunut taltiointi Arethasta livenä yleisön edessä.

Nuoren Arethan Columbialle tehty ensialbumi Aretha: With The Ray Bryant Combo vuodelta 1961 osoitti jo hänen olevan loistava laulaja ja pianisti.

Aretha oli aloittanut laulamisen kirkkokuorossa isänsä kirkossa ja hän taltio tälle Amazing Grace -livealbumille niitä lapsuutensa lauluja.

Lopuksi Arethan väkevä tulkinta klassikkobiisistä That Lucky Old Sun

Aretha Franklin saavutti urallaan monia palkintoja ja kunnianosoituksia

  • 44 Grammy-ehdokkuutta ja yhteensä 18 Grammy-palkintoa
  • Hänen levyjään on myynyt yli 75 miljoonaa kappaletta
  • USA:n singlelistalle 17 Top10-hittiä ja 20 ykköshittiä R&B:n singlelistalla
  • Tähden Hollywood Walk of Famelle vuonna 1979
  • Vuonna 1987 hän nimettiin ensimmäisenä naispuolisena musiikin edustajana Rock and Roll Hall of Fameen
  • 1994 myönnettiin Kennedy Center Honor -palkinto hänen työstään amerikkalaisen kulttuurin hyväksi
  • Vuonna 1998 Mojo Magazine valitsi Franklinin maailman kaikkien aikojen parhaaksi laulajaksi
  • 2005 nimitettiin UK Music Hall of Fameen
  • 2005 presidentti George W. Bush myönsi Franklinille Presidentin vapaudenmitalin
  • Rolling Stone lehden äänestyksessä 2008 Aretha Franklin valittiin kaikkien aikojen suurimmaksi laulajaksi
  • Tammikuussa 2009 Aretha Franklin esiintyi Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman virkaanastujaisissa, hän oli esiintynyt myös Jimmy Carterin ja Bill Clintonin virkaanastujaisissa
  • 15.10.2010 Asteroidi "249515 Aretha" nimettiin hänen mukaansa
  • Elokuussa 2012 Franklin otettiin Gospel Music Hall of Fameen
  • Vuonna 2014 hänet nimetettiin Harvardin yliopiston taiteen tohtoriksi
  • 8.6.2017 kotikaupunki Detroit kunnioitti Franklinia nimeämällä osan Madison Streetistä "Aretha Franklin Wayksi"

Kommentoi / Anna palautetta!

Mitä muistoja sinulla on Arethan musiikista? Mikä Arethan levyttämä biisi tai albumi on suosikkisi ja miksi?