Multihullun sairaskertomus

Monirunkoveneet, multihull, katamaran, catamaran ovat rekisteröimättömiä avainsanoja, joita asiasta kiinnostuneen kannattaa käyttää hakumoottoreissa.

Same in English.

Tämä tarina on tosi ja se alkoi 1998 vuoden vaihteen tietämissä. Kyseessä on tarina työholistista, joka huomasi eräänä päivänä parin vuoden kuluneen. Asialle piti tehdä jotain. Sattuipa samaan aikaan tulemaan purjehtijaliiton jäsenlehti n:o 1/98, jossa oli juttu matkakatamaraneista. Roger Lohmanin artikkeli iski kuin koivuhalko. Jep!! Siinä se oli. Eikun selaamaan nettiä ja hankkimaan kirjallisuutta.

Internetistä löytyi mm. http://www.databoat.com/ josta löytyy useiden suunnittelijoiden piirustusten esittelyjä kokoelmina ja CD Rom muodossa. Tosin tilaamani Boat Plan CD-Rom osoittautui pettymykseksi, monistettu piirustuskokoelma Multihull Sailboats under 37' (#9) oli hintaan nähden ihan OK.

Useimmilla suunnittelijoilla ja valmistajilla on omat nettisivut, samoin painetuilla ja nettilehdillä kannattaa käydä mm.

Hakuroboteilla (www.yahoo.com, www.altavista.com yms.) löytyy koko ajan uutta tietoa aiheesta kuin aiheesta. Kannattaa kysyä usealta eri hakukoneelta samoilla hakusanoilla, tulee usein aivan erilaisia vastauksia.

Hyväksi kirjallisuuslähteeksi osoittautui nettikirjakauppa Amazon.com, josta hankin mm. seuraavat nimikkeet:

Ihan kelpo kirjoja iltapuhteiksi. Nämä ja muita alan kirjoja kannattaa etsiä Amazonin hakuautomaatilla hakusanalla multihull ja catamaran. Silloin ei ollut vielä UK Amazonia ja maaposti tosiaan oli maaposti. Lähettivät kai pullopostissa, kun tulo kesti melkein pari kuukautta.

Alkuun pienoismallina

Aluksi kiinnostuin Roger Simpsonin malleista ja tilasin tutustumispiirustukset muutamasta noin kymmenmetrisestä mallista. Tutustumispiirustuksissa on aika niukalti tarkkoja mittoja, joten piirsin Simpson10.2M runkolinjat osin arvaamalla uudelleen ja siirsin ne tietokoneelle. Olin tehnyt nykyisen veneeni (Phillippe Harlé 1/4 tonnari vuosimalli 1980) pienoismallin mittakaavaan 1:15 joten otin kaaret koneelta ulos samaan mittakaavaan ja tein runkomuotin. Kevätkesän -98 liimailin sormenpäät nuppineuloista kipeinä 1,5 mm tiikkiviilusta sahattuja rimoja muottiin ja vedin nurkista löytyneellä harsomaisella 60g pintamatolla lasikuitupinnan. Miksi tiikkiviilua? Muuta ei sattunut löytymään kellarin perukoilta.

Pienoismallin rakentaminen on todella suositeltava juttu, vapautuu samalla liika höyry, jolloin pystyy arvioimaan asioita realistisemmin (vaimo tosin on asiasta eri mieltä ;-). Pienoismallia tehdessä selvisi moni asia, jota olisi ollut todella vaikea muuten päätellä, samoin työjärjestys ja osin myös työtekniikat tulevat tutuiksi.

Tällaiselta näyttää Simpson 10.2M pienoismallina. Ikkuna-aukot ovat ylisuuret, muuten suht. realistisen näköinen. Työtuntimäärää en viitsi edes muistella, yksi kesä ja vähän syksyäkin, kaikki tallessa.

Pienoismallin valmistuttua selailin vielä netistä eri piirtäjien malleja ja törmäsin jossain vaiheessa osoitteeseen http://www.schionningdesigns.com.au jossa on Jeff Schionningin piirustuksia. Yksitoistametrinen Cosmos 1100 näytti todella hyvältä ja tilasin siitäkin study planit. Totesin olevani oitis lätkässä kauniiseen kattiin (alapuolella kuvassa).

Tapasin Vene 99 näyttelyssä tietääkseni Suomen ainoan multihullu ammattilaisen, Jukka Hentun, jolta sain hyviä vinkkejä. Roger Lohman oli naapuriosastolla ja hänen yllytyksestä meninkin Jukan juttusille. Jukan rakentama katamaran esiteltiin muuten Vene lehdessä 7/99, ymmärtääkseni maailman ensimmäinen Vene lehden matkakatin esittely! Jopas jotakin!

Maaliskuussa -99 totesin jahkailun riittävän ja tilasin Australiasta Cosmos 1100 piirustukset.

Huhtikuussa raivasin muutamaa vuotta aikaisemmin rakentamani työtila-autotallin tyhjäksi ja purin väliseinän. Auto sai karkotuksen pihalle. Tilaa tuli yksitoista metriä ja kaksikymmentä senttiä. Olin ihan vahingossa 8-) käyttänyt väliseinälevyjen kiinnitykseen ruuveja (kuten päätyynkin), joten homma sujui kohtalaisen helposti. Jotenkin oli piharakennuksen piirustuksia tehtäessä ollut mielessä veneen muotoinen tila. Leveyttä en ollut älynnyt pyytää kuin viisi ja puoli metriä, joten homma on tehtävä yksi runko kerrallaan sisällä ja kokoaminen pihalla. Katin strategiset mitat kun ovat 11 x 6,52 x 0,46/1,46 m, 3900 kg. Hyvä niinkin. Onneksi on tasainen ja tilava tontti.

Toukokuussa se alkoi. Nippu 18 mm vaneria, teräväksi viilattu, puupalikkaan lyöty naula naskaliksi ja kaaret siirtyivät paperilta vaneerille. Tarvittavat materiaalit tilaukseen. Mallikaaret kasaan, vaakitettu pohjalankutus pultaten betonilattiaan ja turkasenmoinen mallikaarien linjaus saattoi alkaa. Kannattaa olla tarkkana. Pitkässä lähes suorakylkisessä katissa ei paljoa kärsi heittoja olla, kun se jo peilaa kiiltävässä maalipinnassa. Vanha kunnon luotilanka ja linjalangat ovat vesivaakan ohella tarvittavat välineet. Pitkällä suoralla rimalla voi katsoa kaarevuuden tasaisuuden.

Kesäkuussa alkoivat ensimmäiset rimat lennellä paikoilleen. Suunnittelija ehdotti kahta vaihtoehtoista työtapaa: kuivarimoitus, jossa jätetään rimojen väliin kapeat raot, jotka voidaan notkealla spakkelilla täyttää kerralla koko runko. Saattaa (?) säästää työtä, mutta on painavampi (epoksi painavampaa kuin rimat) ja kalliimpi (hartsia enemmän) menetelmä.
Päädyin märkäliimaukseen: muutaman riman nipuissa karhennetaan ja kastellaan kaikki liimapinnat epoksilla ja vedetään ohut spaklaus (joka) toiselle pinnalle. Ruuvataan mallikaariin ja kaavitaan purseet pois. Tuloksena kevyempi, luullakseni myös lujempi, liitos. Kummassakin tavassa rimat liimataan ennakkoon täyspituisiksi 10x paksuus viistoliitoksilla (12 mm rima = 12 cm liitos). Rimat voivat olla molemmissa menetelmissä tavallisia höylättyjä rimoja.

Taas oli työnarkomaani tehnyt talvella hommia, nyt oli hyvä poltella pois reilut sata tuntia ylityövapaita. Ai että teki hyvää irrotella työasioista.

Heinäkuussa runko alkoi näyttää jo veneeltä. Vaimo luonnehti puutekelettä "vanteeton tynnyri" arvosanalla.

Elo-Syyskuussa siltakansi teetätti näpertelyä, oli varsinainen tikkuläjä etuosan kohdilta. Tulihan se lopulta valmiiksi syyskuun puolella.

Lokakuussa työt mokomat haittasivat harrasteita, osin myös epoksin saannissa oli vähän viiveitä ja puu sai vasta loppukuusta peitokseen 446 g Biax (50%/50%, ristissä 45/45 astetta pituussuuntaan nähden) suunnatun lasikuidun. Kiitoksia talkooporukalle Kari ja Pertti (myös vene/veneenrakennus-hullu) Hiukan joutui lämmittimellä avustamaan lämpötilan ja kuivuuden pitelemisessä.

Käytin laminoinnissa kuivamenetelmää:
Kertaalleen epoksilla kyllästetylle hiotulle kuivalle puupinnalle sovitetaan kuidut valmiiksi ja hartsi levitetään suoraan kuidun läpi. Olen tehnyt polyesterillä ja normaali lasikuitumatoilla hommia ja epäilytti miten hartsin saa kuivan kuidun läpi. Epoksi imeytyy tosi hyvin, eikä kolminkertaisessakaan (saumat) paikassa tarvinnut kovin paljoa ylimääräistä jynssäystä. Lämpötila oli lähellä kahtakymmentä.

Suurin osa ilmauksesta onnistui mohairtelalla, kovaa rullaa tarvitsi käyttää vain saumapaikoissa ja vähän siellä täällä tarvittaessa. Alle kymmenen asteen imeytyminen hidastuu huomattavasti, hartseja lämmitettävä vähän. Laminointi onnistuu todella 1:1 lasi/hartsi painosuhteella.

Hillitön spaklaus ja hionta vei melkein koko marraskuun. Jos luulet tietäväsi jotakin läähättämisestä, kokeilepa epoksipinnan hiomista käsityönä. Tietysti pölysuojainta on pakko käyttää koko ajan.

Pohjaan vesilinjan alle vetelin lasikuidun päälle neljä kerrosta epoksia: yksi sellaisenaan värittömänä, seuraavaan vähän piituhkaa saosteeksi ja kahteen viimeiseen piituhkaa ja pigmentiksi grafiittijauhoa. Eiköhän riitä vesieristeeksi, ennen vesillelaskua luultavasti vielä primeri myrkkyvärin alle.

Joulukuu oli alussa, ennen kuin runko oli valmis käännettäväksi. Homma hoitui 6-8 miehen voimin. Arviolaskelma, alle 300 kg, pitää hyvin paikkansa, vaikka kääntövaiheessa tukena olleet neljä mallikaarta painavat ehkä 30 kg.

Veneenrakentajan talviuni kesti jonnekin maaliskuulle 2000. Pikku hiljaa pätkittäin tuli hiottua rungon sisäpuoli ja laminointi alkoi toukokuun puolivälin paikkeilla.

Vanha tuttu talkooporukka yhdellä vahvistuksella (kiitti Jari M) kokoontui rungon hilaamiseen ulos helatorstaina kesäkuun 1. päivänä.

Kesäkuun puolivälissä pohjalankutus oli taas valmiina mallikaarien passaamista varten.

Vanhan veneeni (kylmälaminoitu varttitonnari v. -80) kevätkunnostuksessa tuli ikävä yllätys: kaksi kölitukkia murtunut, menee täysremonttiin, jahka ehdin. Tulee kuiva tästä kesästä, ellei joku veneen/katinomistaja tarjoa miehistöpaikkaa. Jääpähän enemmän aikaa katin tekoon :-(

Paapuurin rungon rimoitus alkoi heti mallikaarten passauksen jälkeen. Muistin kääntää kaaret peilikuvaksi ;-)

Homma venyi vähän pitemmälle talveen kuin ensimmäisessä rungossa.

Rungon hionta ja spaklaus ja kuidun levitys vei syksyn 2000.

Lasikuidun laminointi valmiiksi asetellun kuidun päälle vei kuutisen tuntia kolmen miehen porukalta.

Vesilinja alapuoli silitetään kuidun jälkeen spakkelilla, jonka päälle tulee neljä kerrosta epoksia. Vesilinjan alla käytin pigmenttinä grafiittia.

Helmikuussa 2001, kolme kuukautta myöhässä edelliseen runkoon verrattuna, kakkosrunko kääntyi ympäri parinkymmenen asteen pakkasessa.

Kevään kuluessa tuli taas sisäpuoli käsiteltyä,

Kokoonpanohalli piti tehdä sivutyönä. Tuli vähän kiirettä, pari hallin kaarta oli vielä tekemättä, kun venettä vietiin.

Kesän 2001 loppu ja alkusyksy meni monta hommaa tehtäessä: hallin viimeistely, laipioiden ja keulapuomin teko. Näyttää vähän siltä, että en ehdi saamaan laipioita valmiiksi ja kiinnittämään niitä runkoihin ennen syksyn tuloa. Mitään riskiä kun ei viitsi ottaa kosteuden ja lämpötilan suhteen niin ratkaisevassa rakenteessa. Työt pakana häiritsevät hyviä harrasteita.

Hiukan on tullut suunnitteluakin harrastettua, tässä ovat tämänhetkiset mietteet sisustuksen pääpiirteistä.

Veneenrakentajakin pitää tietysti talviunet tai ainakin -nokoset, ettei harrastus ala stressaamaan.

Laipioiden kiinnitys vei kesän alussa enemmän aikaa mitä olin kuvitellut, tietysti 8-).

Balsaydin- ja hunajakennolevyt tulivat sopivasti ATL:ltä ennen lomaa. Taas huomasi, että keveys maksaa :-(

Kesälomalla 2002 alkoi sivukansien rimoitus. Mukava tehdä välillä puutöitäkin.

Keulakannen ja sivukansien laminointi meni totisesti viime tipaksi. Jos olisi myöhästynyt päivänkin, olisi viimeinen sivukansi jäänyt ilman lasikatetta, tehtiin se +6 asteessa. Kovettui kuitenkin muutamassa tunnissa. Aika ärtsyä on WEST nopealla kovettajalla.

Niin moni on kysellyt keväällä 2003, mitä veneprojektille kuuluu, että päätin tehdä osavuosikatsaustiedotteen ;-)
Hyväähän projektille, vähän hitaanlaisesti on tämä kevät käynnistynyt. Vähän on tullut kansien muotokappaleita ja keulapuomia tehdyksi.

Kesällä alkoi tapahtua: siltakannen pohja, kansien muotokappaleiden kiinnitys, tasokannet.

Syksyn hommat venyivät sen verran että kajuutan kyljet jäivät tekemättä.

Talvi 2003-2004 meni pääosin veneenrakentajan talviunta vedellessä.

Kesä ja kesäloma hupeni moniin eri kohteisiin, kaikki kylläkin tarpeellisia hommia.

Syksyllä ja talvella tuli vähän yllätyksiäkin.

Kesän 2005 pääurakka oli hiilikuitumasto, mutta muutakin tuli sentään tehdyksi. Hidastelu nettisivujen päivityksessä aiheutti useita huolestuneita kyselyitä, tässä se viimein on.

Sisustushommat pääsivät kunnolla vauhtiin alkukesällä 2006.

Vuoden jälkimmäisellä puoliskolla tuli heiluttua siellä ja täällä, enimmäkseen sisähommissa.

Kevät toi veneenrakentajan... oikeastaan koko kevättalvi ja kevät 2007 tuli tehtyä ruoripylvästä, ison puomia ja vähän muutakin.

Kesällä viimeistelin puuttuvia pikkujuttuja 8-) sisä- ja ulkopuolella. Pintakäsittely pääsi alkuun elokuun puolivälissä mutta syksy pääsi mokoma yllättämään. Aina sataa :-(

Talven ja kevään 2008 aikana löytyi kasapäin kaikenlaisia pikkuosia, joita vielä puuttui.

Kesä meni viimeistelytöissä pienissä ja vähän suuremmissakin askareissa, runkojen ulkopuolisen spaklauksen lisäksi. Säät eivät loppukesällä suosineet. Harvoin elokuussa käsiä palelee niin kuin nyt kävi.

Kevät 2009 toi maalarin, kuten sanotaan laulussakin. Kukaan ei puhunut hiomisesta mitään ;-(

Talvella lunta todella riitti, mutta suli se sentään lopulta kevään 2010 tullessa.

SE KELLUU SITTENKIN ;-)

Lisää kuvia

Ensi keväänä vähintään yhden veneen uiva venenäyttely.

Loppukesä ja syksy 2010 oli vetten päällä tapahtuvaa veneen viimeistelyä. Mahtui mukaan sentään vähän purjehdustakin.

Vuosi 2011 oli ensimmäinen täysi purjehduskausi

Talvihommina oli jollan rakentaminen

Tuulta riitti hyvin kesällä 2012

Kuten myös kesällä 2013, vähän liikaakin.

Kesä 2014 kului aarteenetsinnän parissa.

Päivitys vähän viiveellä, mutta kyllä se siitä…

Kesä 2015 kului lähimaastossa pienillä retkillä.

Kesä 2016 oli hiljaiseloa. Uusi jolla sentään syntyi.

Kesällä 2017 oli purjehdusrintamalla huomattavasti vilkkaampaa.

Miehistöstä, varsinkin hiukan pidemmälle matkalle, on pula. Jos sinua kiinnostaa osallistua katamaranin miehistössä lyhyille ja vähän pidemmillekin matkoille, ota yhteyttä alla olevalla emaililla. Testataan ensin pienillä retkillä kestämmekö toisiamme ;-)

Olisi kiva pyörähtää vähän Raumaa pohjoisemmassa tai johonkin Gotlannin-Balttian suunnalla ensi kesänä. Reissulta voi aina hypätä maakulkuneuvoihin aikataulun tai muun syyn niin vaatiessa.

Tarina jatkuu...

Päivitetty viimeksi 9.1.2018

Kävijälaskurin mukaan (11.11.2001<) olet kävijä numero

Kommentit ja hyvät neuvot:

Email pekkajlh@sci.fi