Isojoen lintupaikat Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys | Isojoella tavatut lajit |
Lauhanvuori

Kodesjärvi

Kivijärvi

Mustansaaren-Kivi-
Haapakeidas

Sarvijärvi

Hanhikeidas

Kangasjärvi

Kartta

Suupohjan eteläosaa hallitseva Isojoki on vain harvojen lintuharrastajien tuntema alue. Alue tarjoaa kuitenkin monia mielenkiintoisia kohteita. Etenkin metsät ja suot ovat Isojoelle ominaisia. Hieman erilaisia ympäristöjä löytyy puronvarsista ja luonnonniityiltä. Niittyjen ja laidunmaiden ansiosta monet varpuslinnut, kuten pääskyt, siepot ja lepinkäiset, viihtyvät alueella hyvin. Ahkeralla retkeilyllä näiltä seuduilta voisi löytyä harvinaisempiakin lajeja. Kivoja pikkukyliä otollisine maastoineen löytyy eri puolilta kuntaa. Lisäksi retkisuunnitelmia tehdessä kannattaa muistaa jokivarren rantalehdot, joissa asustelevat kertut ja yölaulajat.


Lauhanvuoren kansallispuisto * Torni

Isojoen luontokohteista varmasti tunnetuin on Isojoen–Kauhajoen rajoille v. 1982 perustettu nykyään noin 36 neliökilometrin laajuinen kansallispuisto. Alueelle on opastus Isojoen kirkonkylästä Sarviluoman kautta (n. 12 km). Kansallispuisto on tunnettu helppokulkuisista jäkälikköisistä mäntykankaistaan, lähdepuroistaan ja soistaan. Puistoon tutustuminen kannattaa aloittaa vaikkapa muinaisen merenrannan yläpuolelle jääneestä rehevän sekametsän peittämästä lakialueesta. Siellä sijaitsee myös näköalatorni, josta huhtikuussa voi seurata joutsenten, kurkien, hanhien ja petolintujen muuttoa. Torni on avoinna huhti-lokakuussa päivittäin klo 5-22 ja marras-maaliskuussa päivittäin klo 9-15, ja sieltä saa myös opaslehtisiä puistossa retkeilyä varten.

Puiston karuudesta johtuen lintulajisto ei ole kovin monipuolinen, mutta kylläkin monin osin eteläpohjalaisesta maaseutuympäristöstä poikkeava. Se, miten pitkän lajilistan retkeilijä saa kerättyä, riippuu hänestä itsestään. Kesäkuisen illan, yön ja aamun kiertely alueella tuo varmasti esiin Lauhan peruslajiston. Liikuttaessa maastossa pitää huomioida puiston muutamat rajoitusosat, joissa kulkeminen pesintäaikaan on kiellettyä.

Kehrääjä Kuva: Jukka Lilja Alueen lampien linnusto on varsin vaatimaton. Spitaalijärven mustakurkku-uikkuja kannattaa käydä katsomassa ja hyvällä onnella järven telkkien seurasta saattaa kevätmuuttoaikaan löytää vaikkapa uivelon. Soiden peruslajistoon kurjen ohella kuuluvat kapustarinta ja liro sekä tietenkin niittykirvinen ja keltavästäräkki. Soiden laiteilta voi kohdata metsä- ja valkoviklon sekä riekon. Karuilla mäntykankailla elelee Suupohjan vahvin kehrääjäkanta. Muita puiston tyyppilajeja ovat leppälintu, harmaasieppo, kulorastas, järripeippo ja käki muiden tavallisten metsälajien ohella. Urpiaisenkin tapaa alueella joinakin vuosina pesivänä. Vanhojen metsien lajeina metso ja palokärki löytävät puistosta itselleen sopivia elinympäristöjä, ja hiljakseen koputtelevan pohjantikan voi löytää kuorimassa vaikkapa pilkkumäntymäntypistiäisten v. 1991 tappamia mäntyjä. Harvinaisimpiin Lauhan pesijöihin kuuluu ehdottomasti pikkusieppo.

Syksyn myötä puistoon saapuvat taviokuurnaparvet. Talvella linnusto on varsin niukkaa, mikäli ei satu hyvää käpylintuvuotta. Koskikara on Lohikeitaan sulana pysyvien luomien lähes jokatalvinen vieras. Kevättalvisilla hangilla hiihdeltäessä voi piristystä tuoda varpuspöllön terhakas viheltely tai kanahaukan huuto. Nekin kuuluvat kansallispuiston asukkaisiin.

Lauhanvuoresta lisää täällä.

Alkuun

Kodesjärvi * * *

Isojoen ehdottomasti paras lintupaikka on kirkonkylästä noin kymmenen kilometrin etäisyydellä kaakkoon sijaitseva Kodesjärvi sekä sen itäpuolen kyläympäristö. Tämä Isojoen suurin järvi kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan. Järven linnuston havainnointi on tuottanut jonkin verran vaikeuksia, mikäli venettä tai kanoottia ei ole ollut käytössä. Näin varsinkin keskikesällä, jolloin järvikorte-, osmankäämi- ja muu ilmaversoiskasvillisuus haittaa näkyvyyttä, sillä alueella ei ole lintutornia.

Rantaan pääseminen on ollut vaikeaa tähän asti, mutta nyt järven itärannalle on kunnostettu uimapaikka. Sinne löytää, kun ajaa entisen kyläkaupan läheltä lähtevää Kodesjärventietä lähes 1,3 km, minkä jälkeen oikealle kääntyy uusi rantaan vievä soratie. Uimarannalta hallitsee kaukoputkella järven eteläosan. Mikäli haluaa tutustua järven pohjoisosaan, paras keino päästä rannan läheisyyteen on kääntyä Isojoki–Honkajoki -tieltä hieman ennen Kodesjärventien risteystä oikealle (kyläkaupan mainos rakennuksen seinässä) ja ajaa tilustietä pitkin järven koillisnurkan rantapellon reunaan.

Lajisto tällä lintujärvellä on varsin edustava. Havaintovihkoon kirjautuvat runsaslukuisten lajien lisäksi mm. joutsen, mustakurkku- ja silkkiuikku, härkälintu, punasotka, lapa- ja jouhisorsa, heinätavi, pikkulokki, kalatiira, punajalkaviklo ja ruskosuohaukka. Luhtahuitti ja luhtakana voivat myös oleilla järvellä, kalasääski kierrellä saalistusmatkoillaan ja nuolihaukka kiitää korentojahdissa. Yllättävienkin lajien havaitseminen on mahdollista. Kevätmuuton aikoihin järveltä on tavattu jopa karikukko. Järven itäpuolen kyläyhteisö puutarhoineen on Isojoen parasta yölaulajaseutua (satakieli, luhta- ja viitakerttunen, pensas- ja viitasirkkalintu).

Alkuun

Kivijärvi *

Kodesjärveltä voi retkeä jatkaa Kivijärvelle. Se on matala metsäjärvi Kodesjärven ja Piikkilänkylän välissä. Järvelle pääsee parhaiten sen eteläpuolitse kiertävältä metsäautotieltä. Aja Kodesjärven kyläkaupalta n. 1,9 km Isojoelle päin. Käänny vasemmalle (Vanhamaantie), aja 0,5 km ja käänny oikealle Kolmihaaran metsäautotielle. Ajettuasi (älä käänny pistoteille) lähes kuusi kilometriä eteen tulee risteys. Seuraa Sakara-viittaa. Noin 2,4 km:n kuluttua ylität kapean joen (Kärjenjoen latvoja, virtaa Kivijärven pohjoispuolitse). Aja vielä 300 m. Oikealle kääntyy huonokuntoinen ajoura. Käveltyäsi sitä runsaat puoli kilometriä olet järven itäpuolella. Ranta on helppokulkuista, ja järven kiertää ympäri vajaassa parissa tunnissa. Samalla ehtii tutustumaan pohjoispään kämppään ja sen läheisyydessä olevaan lehtisekametsään (sirittäjiä, joskus kultarintakin). Järven rannan saavuttaa myös länsipuolen metsätieltä. Noin 150 metriä ennen piston kääntöpaikkaa lähtee suora linja vajaan puolen kilometrin päässä olevaan järven rantaan.

Kivijärvellä ei suuria harvinaisuuksia pesi, mutta se on erämaajärvenä mielenkiintoinen. Viitasammakoiden pulputus, valkeat uivelokoiraat, lepäilevien sinirintojen hapuileva laulu, pohjansirkun heleä säe ja kaiken yllä joutsenten ylväs toitotus – siinä tunnelmapaloja kerrakseen.

Alkuun

Mustansaarenkeidas-Kivikeidas-Haapakeidas
* * * Torni

Tämä on laaja keidassuokokonaisuus Isojoen eteläosassa. Soilla on erämainen luonne ja sen mukainen linnusto. Suoalueeseen tutustuminen vaatii paljon aikaa, sillä valmiita patikkareittejä ei vielä ole. Tulevaisuudessa aluetta tultaneen hyödyntämään myös matkailullisesti.

Mustansaarenkeidas &169; Ismo Nousiainen Kesällä 2001 Mustansaarenkeitaan pohjoislaitaan valmistui lintutorni. Tornille johtaa leveä lankkupolku, joten muutaman sadan metrin matkan voi taittaa apuvälineidenkin kanssa. Apuvälineillä pääsee nousemaan lintutornin keskitasanteelle. Torni sijaitsee suoalueen pohjoislaidalla, joten parhaimmat allikkoalueet jäävät hieman kauemmas. Tornista hallitsee kuitenkin maiseman melko hyvin. Kiikarin ja kaukoputken avulla suon linnustoon saa hyvän tuntuman.

Linnustollisesti mielenkiintoisin on Mustansaarenkeidas (kuikka, kaakkuri, kalasääski, lapinharakka, harmaalokki, punajalkaviklo, riekko, ampuhaukka, pikkukuovi jne.). Haapakeitaan pääosa (mm. allikkoalueet) on Siikaisten puolella. Suon pohjoisosan Haapajärvi on paikka, missä laulujoutsen uuden tulemisensa myötä pesi ilmeisesti ensimmäisen kerran Suupohjan alueella v. 1984 tuottaen neljä poikasta.

Suoalueeseen voi tutustua esimerkiksi jatkamalla Kivijärven eteläpuolella kulkevaa metsäautotietä edellisen kohteen jälkeen vielä n. 3,2 km länteen. Saavut Myllykoskentien risteykseen. Kulje vasemmalla näkyvän talon (kesämökki) pihan läpi ja pellon reunaa metsäalueelle. Olet nyt Mustansaarenkeitaan ja Kivikeitaan välisellä metsäkaistaleella. Mustansaarenkeidas sijaitsee metsän länsipuolella. Toki muitakin reittejä suoalueelle löytyy. Oman kartan kanssa niitä on hyvä suunnitella.

Lintutornille on helpointa saapua Isojoki-Suojoki tieltä (661), jolta kääntyy Piikkiläntie (17011) etelään noin 7 kilometriä Isojoen keskustasta. Luontopolku tornille lähtee Piikkiläntien päästä noin 9 kilometrin ajon jälkeen Konkarin loman alueen jälkeen.

Alkuun

Sarvijärvi *

Käytyäsi Mustansaarenkeitaalla jatka Myllykoskentietä pitkin Piikkilänkylään ja Suojoenkylätietä Suojoelle. Saavut Isojoelta Porin suuntaan menevälle tielle. Ajettuasi sitä vajaat viitisen kilometriä etelään kääntyy oikealle metsäautotie (viitta: Susitie). Aja sitä noin kaksi kilometriä. Tien vasemmalta puolelta löytyy levennys, josta lähtee huono ajoura kohti rantaa, jonne on matkaa noin 200 m. Olet ajanut levennyksen ohi, jos saavut kohtaan, jossa Susitiestä risteää metsätie oikealle. Sarvijärvi on matala, runsaan kilometrin pituinen metsäjärvi. Sen vesilintulajisto on tavallinen. Järvellä esiintyvät mm. joutsen, silkkiuikku ja luhtahuitti. Mielenkiintoiseksi alueen tekee Satakunnan puolelta levittäytynyt euroopanmajava. Esimerkiksi järven länsipuolen soistuneista metsistä löytyy ojien varsilta majavan työmaita.

Alkuun

Hanhikeidas * * *

Sarvijärveltä voit jatkaa Susitietä pitkin Kärjenkoskelle ja sieltä edelleen kohti Vanhakylää. Ajettuasi Vanhakylän tietä noin 2,5 km kääntyy oikealle metsäautotie. Aja sitä vajaat kahdeksan kilometriä. Vasemmalle kääntyy Hanhijärven kämpälle vievä pistotie. Aja kämpän ohi tien päähän asti. Olet nyt Hanhikeitaan kaakkoispuolella. Itse keidas on hieno lintusuo allikkoineen. Suon pesimälajistoon kuuluu esimerkiksi Suupohjassa harvinainen kaakkuri. Lisäksi kalasääski, laulujoutsen, isokuovi ja punajalkaviklo ovat Suupohjan soiden peruskahlaajiin kuuluvien kapustarinnan ja liron seurana. Myös suota ympäröivät metsät ovat tutkimisen arvoisia, jos aikaa on käytettävissä (mm. eri petolintulajeja).

Alkuun

Kangasjärvi *

Karu Kangasjärvi on kesäisin linnustollisesti varsin köyhä, mutta syksyllä lähinnä lokakuussa järvellä kannattaa pistäytyä. Rannalla sijaitsee leirintäalue, joten viittoja seuraamalla järvelle on helppo löytää esim. Möykystä Isojoki–Kauhajoki -tieltä. Järven länsiranta on lähes kokonaisuudessaan aluetta, josta järvelle on helppo kiikaroida. Järven kuikkaparin seuraksi tulevat syksyllä pohjoisen vesilinnut. Parhaimmillaan järvellä on nähty n. 240 allia, myös mustalintu on yleinen. Muita järvelle pysähtyviä lajeja ovat mm. pilkkasiipi, lapasotka ja uivelo, jopa yksinäinen sepelhanhen on viivähtänyt järvellä lokakuussa. (EP)

Alkuun

Takaisin | Etusivu | Hakemisto |
Viimeksi muokattu 2.2008 © Ismo Nousiainen | Kommentit ja viestit Ismo.Nousiainen@dlc.fi