Kauhajoen lintupaikat Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys | Kauhajoella tavatut lajit |
Jokimaa

Kainastonjokilaakso

Kauhaneva

Kokonkylän allas

Ylimysjärvi

Muuta

Jokimaa * *

Jokimaa on pääbiotoopiltaan pienehkön Päntäneenjoen varteen maatalousmaaksi raivattua alavaa peltoa. Se tunnetaan linnustollisesti parhaiten kevättulvistaan. Tulvan alle joutuneita peltoja riittää kymmeniä hehtaareja, useissa eri paikoissa. Tulvat ajoittuvat huhtikuulle ja kestävät yleensä pari viikkoa. Näkyvyysesteitä ei ole ja etäisyydet vesilintuihin ovat kohtuulliset. Jokimaan tanssilavan vastakkaisella puolella tietä on Lemmenlammeksi nimetty, peltoon vuonna 1999 kaivettu ja vallitettu lampi.

Kevättulvilla ruokailee ja levähtää runsaasti vesilintuja. Pääosan muodostavat tavallisemmat lajit, mutta usein parvista löytyy erikoisuuksia, kuten punasotka, heinätavi, uivelo, jopa harmaasorsa. Myös hanhet ja joutsenet viihtyvät alueella. Alueen ylitse kulkee petolintujen keväinen muuttoreitti. Piekana, hiirihaukka, ruskosuohaukka ja kalasääski kuuluvat säännöllisiin läpimuuttajiin.

Kevättulvien jälkeen Lemmenlampea kannattaa vilkaista aina jäiden tuloon asti. Lammella on nähty esimerkiksi harmaahaikara, merimetso, alli, tylli, suosirri, valkoviklo ja pikkulokki.

Heinäkuussa yöllinen retki voi tuottaa mielenkiintoisia havaintoja. Yöretkellä voi kohdata esimerkiksi ruisrääkkiä (vuonna 2001 23 ääntelevää koirasta), viiriäisiä (vuonna 2001 kaksi ääntelevää koirasta), pensassirkkalintuja, mustapääkerttuja.

Ajo-ohje: Kauhajoen keskustan pääkirkkoa vastapäätä alkaa Aninkuja, jossa myös kyltit Kainasto, Kokonkylä. Tästä ajetaan 2,3 km ja vasemmalle erkanee Kokonkyläntie, jossa kyltti Kokonkylä 4. Tästä 1,9 km ja vasemmalle kääntyy Karjalankatu (Kauhajoen ainut katu) ja kyltti Jokimaan lava 4,1 km. Aja 1 km ja vasemmalle kääntyy Jokimaantie, jonne menet. Tästä alkaa Jokimaa, kevättulvia on molemmin puolin jokea. Tie seuraa jokivartta ja se loppuu n.5 km:n päässä Kauhajoki-Karijoki -päätiehen. Tulva-aikaan tie jokimaassa on pehmeää ja joskus paikoin veden peittämää. (JRi).

Alkuun



Kainastonjokilaakso * * Torni

Kainastonjokilaakso on pääbiotoopiltaan joen varteen maatalousmaaksi raivattua alavaa peltoa. Se tunnetaan parhaiten kevättulvistaan. Linnustollisesti kiinnostavinta osuutta Kainastonjoessa on runsaan kymmenen kilometrin matkalta, alkaen Savikylän liepeiltä ja jatkuen Hangaskylän perukoille. Tulvan alle joutuneita peltoja riittää runsaimmillaan satoja hehtaareja. Tästä syystä asutus on pääsääntöisesti etäällä Kainastonjoesta ja se mahdollistaa rauhallisen levähtämis- ja ruokailuympäristön esimerkiksi hanhille. Tulvat ajoittuvat huhtikuulle ja kestävät yleensä pari viikkoa.

Kevättulvilla ja märillä pelloilla ruokailee ja levähtää runsaasti vesilintuja. Mielenkiintoisimman ja tunnetuimman osan muodostavat hanhet. Sänkipelloilla ruokailemassa, huhtikuun puolivälin paikkeilla, voi samanaikaisesti olla yli tuhat metsähanhea, noin sata merihanhea, kymmeniä kanadanhanhia, jopa muutamia lyhytnokkahanhia ja tundrahanhia. Pelloilta löytyy myös kymmenittäin kurkia ja joutsenia, sekä punasotkia, heinätavia, uiveloja. Kalasääsket ja ruskosuohaukat tarkkailevat muuttomatkallaan tulvapeltoja ruuan toivossa. Lokkiparvien joukosta voi löytyä sisämaassa vähälukuisia selkä- ja merilokkeja.

Heinäkuussa yöllinen retki voi tuottaa mielenkiintoisia havaintoja. Ruisrääkkä oli vuonna 2001 noin 40 ääntelevää koirasta, viiriäisen ääntäkin on kuultu. Kesän aikana on tehty lähes vuosittain havaintoja yksittäisistä katto- ja harmaahaikaroista. On jopa kerran kuultu kaulushaikaran ääntä öisestä kaurapellosta. Loppukesän runsaita kottaraisparvia tarkemmin tutkittaessa on joukosta löytynyt punakottaraisia. Seutu on myös hyvää petolintualuetta, jolla viihtyvät mm. tuuli- ja sinisuohaukka sekä sarvi- ja suopöllö.

Sateisena syyskuuna vetisiltä kynnös-/sänkipelloilta on löytynyt suo-, pikku-, pulmus- ja kuovisirrejä, tyllejä, tundrakurmitsoja ja tavallisempia kahlaajia runsaamminkin. Sinisuohaukkoja on syksyisin runsaasti ja myös ruskosuohaukka näyttäytyy usein. Suohaukkojen tuntomerkkejä kannattaa tarkkailla, sillä joukosta on löytynyt arosuohaukkakin. Ilmeisesti voimakkaista itätuulista johtuen valkoposki- ja sepelhanhien lokakuinen muutto suuntautuu osittain Kainastonjokilaakson kautta. Se tapahtuu muutaman päivän aikana, jolloin niitä on löytynyt ruokailevina ja muuttavina useita parvia.

Talvi on näennäistä hiljaiseloa, mutta kovalla etsimisellä, hyvällä tuurilla ja vuodesta riippuen myös silloin löytyy lintuerikoisuuksia. Tunturihaukka on näyttäytynyt muutaman kerran. Tunturipöllö on säännöllisempi vierailija. Isolepinkäinen jää myös usein talveksi alueelle pikkujyrsijöiden kiusaksi. Peltopyyparvia on alueella useita, joskin hankalia löytää, silloin kun niitä etsii. Samaa voisi sanoa Kainaston keskustassa pesivästä pienestä turkinkyyhky- yhdyskunnasta.

Ajo-ohje: Kauhajoen keskustan pääkirkkoa vastapäätä alkaa Aninkuja, jossa myös kyltit Kainasto, Kokonkylä. Aja tästä noin 3 km ja oikealla alkaa Kainastonjokilaakson lintuhavaintoalueet. Aninkujan alkupisteestä 10,3 km päässä käänny juuri ennen rautatietä oikealle Latomäentielle, joka runsaimpaan tulva-aikaan saattaa olla paikoin veden peittämä. Aja sitä 2,9 km ja käänny sitten oikealle Luomantielle (tässä ei ole tiekylttiä). Aja 3 km. Tästä alkaa siirtymätaival Kainastonjokilaakson pohjoisille lintualueille. Aja edelleen 1,2 km Luomantietä ja tulet kantatie 67:lle. Aja vasemmalle (Kaskinen 51 suuntaan) 3,6 km. Oikealle kääntyy Hangaskyläntie (685) Jurvaan ja Vaasaan, jota ajat 2 km. Käänny vasemmalle Ratikyläntielle (viitta: RATIKYLÄ - tästä alkaa lintuhavaintoalue ja ylität Kainastonjoen), aja 3,5 km ja käänny oikealle Viitakyläntielle. Aja sitä 1,7 km. Vasemmalle erkanee tie, jonka jälkeen Viitakyläntie jatkuu eteenpäin Lammasnevantienä. Jatka Lammasnevantietä 1,2 km ja voit joko ylittää Kainastonjoen tai mennä seuraavasta peltotien haarasta kävellen tulvapellolle (pohjoisin alue on Teuvan puolella). Alue on mainittu Teuvan hyvissä lintupaikoissa Lautta-nimellä.

Kainastonjokivarren peltoja pääsee katsomaan hieman korkeammalta Aninkujan lintutornista. Torni sijaitsee Kauhajoen keskustasta Kainastoon johtavan Aninkujan varren levähdyspaikalla noin kuusi kilometriä Kauhajoen kirkon risteyksestä.

Eihän mennä pelloilla levähtäviä hanhia hätistelemään, vaan antaa niiden ruokailla rauhassa. Tarkempi "ruskeiden" hanhien lajin määritys vaatii usein kaukoputkea, mutta ilman sitäkin näky ja ääni on paikoin huumaava. (JRi).

Alkuun



Kauhaneva * * * Torni

Kauhaneva © Ismo Nousiainen Kauhaneva on Etelä-Pohjanmaan laajin kermikeidas ja siten itseoikeutettu kansallispuisto. Lähellä sijaitsevan Kampinkeitaan kanssa se muodostaa kansainvälisesti merkittävän suoalueen. Kauhanevalle ovat ominaisia vänkkyräiset suomännyt ja sadat allikot. Nevalla on myös laaja aapamainen osa. Kauhanevan linnusto on monipuolinen, sillä siellä kohtaavat eteläiset ja pohjoiset suolajit. Suolla pesii lokkeja, vesilintuja, kahlaajia ja varpuslintuja suurin joukoin. Esimerkiksi metsähanhi, kanadanhanhi, joutsen, merilokki ja mustakurkku-uikku kuuluvat nevan lajistoon. Lintuja voi tarkkailla esimerkiksi nevan suurimman lammen (Kauhalammi) lähellä sijaitsevasta lintutornista, joka näkyy alueen pitkospuille.

Ajo-ohje: Kauhanevalle pääsee, kun 67:lta kääntään Kauhajoen kohdalla Karvian-tielle (nro 670) ja ajetaan tietä noin 30 kilometriä eli Nummijärven ohitse. Sieltä käännytään Kyrönkankaan kesätielle (opastus), jota ajetaan puiston rajalle asti. Puiston laidalla on opastus ja pitkospuut nevalle. Kauhanevalle pääsee myös Karvian suunnasta ajamalla Karvia-Kauhajärvi -tietä ja kääntymällä Kyrönkankaan kesätielle.

Alkuun



Kokonkylän allas * * * Torni

Kokonkylän savenottoallas on 1960-luvulla lopetetun pienen tiilitehtaan tuotantoalue. Lopettamisen jälkeen luonto on saanut ottaa haltuunsa muutaman hehtaarin kokoisen moni-ilmeisen alueen. Puolittain umpeen kasvanut savenottoallas tarjoaa ravintoa sekä pesä- ja piilopaikkoja monille linnuille. Allasta ympäröi pajukko ja lehtipuusto; rannoilla on myös lahopuustoa. Alueella on hieman myös kedoksi luokiteltavaa aluetta, mutta aluetta ympäröi viljelylakeus. Kohde on keidas linnuille, hyönteisille, kasveille ja sammakoille.

Säännölliseen pesimälinnustoon kuuluvat tavallisimpien lajien lisäksi mm. mustakurkku-uikku, laulujoutsen, jouhisorsa, heinätavi ja nokikana. Todennäköisiä pesijöitä ovat mm. peltopyy, liejukana (1988), pikkutikka, satakieli, viitakerttunen, kultarinta ja mustapääkerttu. Ympäröivillä pelloilla kuulee kesäöinä usein ruisrääkän ja joskus jopa viiriäisen ääntelyä.

Pesimä- tai muuttoaikaisia levähtäjiä ja ruokailijoita ovat mm. lapasorsa, mandariinisorsa (kerran koiras), uivelo, ruskosuohaukka, muuttohaukka, ampuhaukka, pikkulokki, suopöllö, sarvipöllö, palokärki, keltavästäräkki, pyrstötiainen, isolepinkäinen, tundraurpiainen, pikkusirkku ja pulmunen.

Ajo-ohje: Kauhajoen keskustan pääkirkkoa vastapäätä alkaa Aninkuja, jossa myös kyltit Kainasto, Kokonkylä. Tästä ajetaan 2,3 km ja vasemmalle erkanee Kokonkyläntie, jossa kyltti Kokonkylä 4. Tästä 1,3 km ja oikealla, pellolla parinkymmenen metrin päässä tiestä, on Kokonkylän tiilitehtaan altaat, ennen joen ylitystä.

Vaatimaton lintutorni sijaitsee altaiden itälaidalla. Tornille vie runsaan sadan metrin mittainen kärrypolku altaiden kaakkoiskulmalla sijaitsevan vajan kulmalta.

Alue on yksityisessä omistuksessa ja lähellä asutusta. Varsinaisia pysäköintipaikkoja ei ole autoille, eikä myöskään sovittuja kulkureittejä. On kohteliasta luontoa ja omistajia kohtaan että alueella liikutaan hillitysti. (JRi).

Alkuun



Ylimysjärvi * * Torni

Torni Ylimysjärvi on 1800-luvulla laskettu rehevä ja umpeenkasvanut järvi. Kesällä kortteet kattavat suurimman osan järvestä. Keväällä Ylimysjärvi on merkittävä vesilintujen levähdyspaikka. Järven pesimälinnusto on runsas ja esimerkiksi mustakurkku-uikkuja ja monia vesilintuja pesii suupohjalaisittain suuria määriä. Järvellä pesivät tai saalistavat esimerkiksi joutsen, heinätavi, ruskosuohaukka, nuolihaukka, luhtahuitti ja pikkulokki. Kauhajoen kunta on rakentanut lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluvan järven rannalle lintutornin. Torni sijaitsee järven itärannalla järven puolivälissä ja siitä näkee hyvin koko järven.

Ajo-ohje: Ylimysjärvelle pääsee kääntymällä Kauhajoen kohdalla 67:lta Karvian-tielle (nro 670) ja ajamalla sitä noin 25 kilometriä. Tämän jälkeen käännytään oikealle Nummijärven länsipuolelle eli Nummilahteen vievälle tielle. Noin kilometri Nummijärven pohjoispäästä etelään kääntyy oikealle Ylimysjärventie (viitta metsätielle). Tietä ajetaan melkein loppuun asti. Viimeisen suoran (90 asteen mutkan ja kääntöpaikan välistä) lähtee noin 100 metrin mittainen polku järven rantaan ja tornille.

Alkuun


Muita lintupaikkoja

Lauhanvuoren kansallispuisto ulottuu Isojoen ja Kauhajoen alueille. Kauhajokikin on soiden luvattua aluetta, joten soidensuojeluohjelmastakin löytyy useita kohteita. Kauhajoen lounaisosassa, Päntäneen eteläpuolella sijaitsee Karhukankaan reunalla laaja Iso-Kaivoneva, jossa paljon allikoita. Linnustossa on runsaasti kahlaajia ja varpuslintuja ja jokunen lokki sekä vesilintu. Muita ohjelmasoita ovat Iso-Koihnanneva-Lutakkokeitaat, Mustasaarenneva-Hakoneva, Kampinkeidas, Majaletto ja Isojoen rajalla sijaitseva Siioninkeidas-Mustakeidas.

Kauhajoen itäosassa sijaitseva Ikkeläjärvi on tarjonnut joskus hyviä lintuhavaintoja. Keväisiä muuttolintuja voi yrittää tavoitella Kauhajoen eteläpuolella sijaitsevasta Hyypänjokilaaksosta, jonne keväisin syntyy tulvapeltoja. Samaan tarkoitukseen kelpaa Kauhajoen taajaman länsipuolella sijaitseva Jokimaa. Kantatie 67:n pohjoispuolella sijaitsevalla Hangaskylän lakialla viihtyvät peltolinnut ja keväisin alueella on myös hanhia.

Alkuun

Takaisin | Etusivu | Hakemisto |
Viimeksi muokattu 4.2005 © Ismo Nousiainen | Kommentit ja viestit Ismo.Nousiainen@dlc.fi