Kari Korhonen
Pihapinnoja Skaftungista Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys Alkuperäinen artikkeli on kirjoitettu lokakuussa 1998 ja julkaistu Hippiäisessä 3/1998. Artikkelia ja listoja on tarkoitus täydentää uusien pinnojen kertymisen myötä; toivon mukaan mahdollisimman usein.

Pihapinnoja Skaftungista (lokakuu 1998)
Taulukko 1. Pihapinnat Skaftungissa. Havaittuja lajeja yhteensä 211.
Lajeja voisi olla nähtynä 237.
Taulukko 2. Potentiaaliset, "miljööseen sopivat" lajit. Bonuslajeja yhteensä 33.

Lisää pihapinnoja (marraskuu 2001)

Kaikilla lintuharrastajilla lienee jonkinlainen keräilyvietti osana harrastusta. Toiset kiertävät maata hullun kiilto silmissä kuukausipinnojen perässä, jotkut laskevat talvipinnoja, toiset vain eliksiä. Itse aloin laskea mökin pihapiiristä nähtyjä lajeja pikkuhiljaa ostettuamme paikan vuoden 1983 joulukuussa. Kun nähtyjen lajien luku suureni, alkoi myös kiinnostus lisääntyä. Kun 200 lajia tuli täyteen vuonna 1995 kuvittelin lukeman pysähtyvän piankin. Uusia, välillä yllättäviäkin lajeja tuntuu kuitenkin tulevan 2-5 lajin vuosivauhtia edelleen, joten mielenkiinto pysyy hyvin vireillä.

Mökkini sijaitsee Kristiinankaupungissa, Skaftungin kalasataman eteläosassa. Paikasta on esteetön näkyvyys etelään ja nykyään myös pohjoiseen, sillä uusi laituripenger paransi näkyvyyttä huomattavasti. Länteen näkee ilmatilassa kauas, mutta vastapäinen saari (Stånggrund) estää näkyvyyden avomerelle. Itään (=mantereelle) on tilanne huonoin: näkyvyyttä on vain joitakin satoja metrejä korkean puuston vuoksi.

Satunnaishavainnointiin ja staijaukseenkin on siten kohtuullisen hyvät mahdollisuudet. Havainnointini noudattaakin yleensä kutakuinkin seuraavaa kaavaa: aamulla katsellaan muuttoa saarissa, jonka jälkeen maihin tultua aloitan satunnaisen kiikaroinnin pihalla mm. runsaita lokkiparvia tarkkaillen. Samalla kertyy tietysti havaintoja muistakin lajeista.

Keväällä paikalla näkee erinomaisesti lähinnä kahlaajia ja lokkeja. Myös piekanat ja merikotkat muuttavat komeasti sataman yli. Pikkulinnuilla näkee jatkuvasti muuttoa, mutta koska aamumuutot seurataan saarissa, jäävät summat pieniksi. Sinänsä hyvätkin pikkulintu- ja rastasmuutot ovat paikassa mahdollisia, kulkeehan monien lajien muuttolinja juuri mantereen reunaa seuraillen. Keväisin hyönteissyöjät seuraavat rantaviivaa siirtyessään hiljalleen pohjoista kohti ja joutuvat "väkisin" tontillemme.

Näiden lajien tarkkailuun pihapiirimme onkin sopiva paikka. Myös talvilintujen ruokinta on pysäyttänyt lintuja ihan mukavasti pihaan. Merelliset vesilinnut menevät pääosin näkymättömissä ulkomeren puolella, mutta anaksilla, koskeloilla, hanhilla ja joutsenilla muuttolinja kulkee usein juuri mökin yli. Varsinkin joutsenten ja hanhien muutto voi sopivina päivinä olla komeaa katsottavaa.

Kesäisin sataman tuntumassa liikkuu normaalin merilajiston lisäksi runsaasti kahlaajia. Syysmuuttavien kahlaajien muuttoreitti tuntuu tulevan suoraan sataman yli, ja kahlaajien äänet pakottavat vähän väliä keskeyttämään muut askareet pihalla, syöksymään kiikaria hakemaan ja taas vauhdilla kaukoputken ääreen - saahan siinäkin liikuntaa ja lähtönopeus kasvaa. Muuten syysmuutto on hajanaisempaa, mutta sama johtolinjamaisuus hallitsee lintujen käyttäytymistä alueella. Osa lajeista muuttaa rantaviivaa pitkin, osa saarten päällä ja osa suunnistaa suoraan merelle sataman yli. Joten syksylläkin katsottavaa kyllä riittää.

Pesimälajisto on normaalia merilajistoa kahlaajineen, vesilintuineen, lokkeineen ja tiiroineen. Pikkulinnuista vakituisia pesimälajeja lähistöllä ovat mm. viitakerttunen ja satakieli sekä tietysti koko joukko kerttuja ja normaalit kylälajit kuten varpunen.

Taulukoista löytyvät tiedot esimerkiksi kunkin lajin esiintymiskuvasta (= kuinka tavallisia havainnot lajista ovat) ja harvalukuisten lajien noin-määristä. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, mitä ei ole nähty tai mitä olisi voinut nähdä, jos olisi ollut paikalla kun lintu muutti pihan ohi.

Lajeja on pihasta nähty yhteensä 211. "Olisin nähnyt" lajeja on noin 26 ja tulevia (ja mahdollisesti tulevia) lajeja on noin 33. Näin laskettuna paikalla olisi mahdollista nähdä lähes 270 lajia, puhtaita sattumalajeja vielä laskemattakaan.

Edeltävän parin vuoden uusia lajeja pinnalistalla ovat mm. fasaani, luhtahuitti, niittysuohaukka, lyhytnokkahanhi ja turturikyyhky. Pahimpia puutteita ja samalla todennäköisimpiä uusia pinnoja ovat mm. jääkuikka, sepelhanhi, maakotka, kangaskiuru, tunturikiuru sekä yllättäen myös puuttuvat kaikki "idän ihmeet" (isokirvinen, hippiäis- ja taigauunilintu jne). Parhaita nähtyjä lajeja ovat mainittujen lisäksi mm. nuori punakottarainen ja harjalintu (1996), pikkukajavat sekä isolokit.

Seuraavassa muutamia kommentteja nähdyistä/näkemättömistä lajeista: Jääkuikan saa varmuudella, kun vain sattuu katsomaan oikeaan aikaan länsitaivaalle. Jopa amerikanjääkuikka on mahdollisuuksien rajoissa, koska molemmat lajit tuntuvat muuttavan melko korkealla ja useinkin saarten päällä. Lyhytnokkahanhesta on yllättäen vasta yksi havainto - sekin syksyltä 1998. Lajin olisi olettanut löytyvän helpommin keväällä runsaslukuisista metsähanhiparvista. Lumihanhikin olisi mennyt näköetäisyydeltä, samoin ruostesorsa. Harmaasorsasta on joitakin havaintoja (laji tuntuu paremmin viihtyvän ulkosaariston puolella) ja kyhmyhaahka näkyi Stånggrundin eteläkärjen kohdalta mökin pihaan asti. Kiljukotka ja kiljukotkalaji olisi voinut näkyä pariinkin otteeseen, samoin tunturihaukka sekä punajalkahaukka.

Riekosta on vuodelta 1984 yksi havainto, kun hieno talvipukuinen lintu laskeutui pihan rantalepikkoon ruokailemaan. Todennäköisyys nähdä lajia pienenee, koska se on selkeästi vähentynyt koko Suupohjan rannikkoalueella. Siperiankurmitsa ja keräkurmitsa olisivat myös näkyneet hyvin pihaan, jos… Samoin tämän syksyinen isovesipääsky tuli mökin suunnalta. Leveäpyrstökihu ja tunturikihu ovat myös todennäköisten lajien listalla, ja molemmat lajit olisin jo sopivalla onnella nähnyt. Meneehän molempia lajeja vuosittain alueen ohi. Isolokista on ainakin 40 havaintoa, pikkukajavasta kaksi ja mustatiirasta yksi. Samoin ruokki ja riskilä ovat lähes yksittäisten havaintojen varassa, sen verran merellisiä lajeja tuntuvat molemmat olevan. Vähentyneestä hiiripöllöstä on yksi havainto ja samoin lapinpöllöstä.

Mustaleppälinnun tyyppisiä (myös mustapäätasku) kulttuurilajeja kuvittelisi alueella näkyvän, vaikkei toistaiseksi olekaan näkynyt. Sepelrastaita näkyy ajoittain: lajista on havainto mm. pihan ruusupensaista joulukuun 5. päivältä. Viitasirkkalintu tuntuu viihtyvän kylässä, viitakerttunen pesii pihapiirissä lähes vuosittain (useita rengastettuja poikueita) ja idänuunilinnusta on kolme havaintoa, mutta pikkusieposta vain yksi - sekin keskikesältä.

Lapintiaista en ole kovasta yrityksestä (ja ruokkimisesta) huolimatta onnistunut näkemään. Sen sijaan nakkeleita oli vuonna 1985 yksi lintu ja suurvaelluksen 1995 yhteydessä parhaimmillaan 5 yksilöä kerrallaan. Rengastuksiakin lajista taisi tulla vähintään saman verran. Kuhankeittäjä on näyttäytynyt kahdesti, molemmilla kerroilla paikalla oli laulava koiras. Pihan paras laji on ilman muuta ruusukottarainen. Lintu siirtyi mantereelle löydyttyään saarista ja toi kylään mukavaa vipinää bongareiden muodossa, kun lajin kolmatta Suomessa tavattua nuorta yksilöä tultiin katsomaan. Kun vielä viikkoa myöhemmin löysi mökillä ollut perheeni pihasta harjalinnun, oli innokkaimmilla rallaajilla edessä toinenkin käynti pihassa lyhyen ajan sisällä.

Alkuun



Lisää pihapinnoja (marraskuu 2001)

Uusia pihapinnoja löytyi vuoden 1999 aikana useita:
- grönlanninlokki (toukokuu)
- kultasirkku (kesäkuu)
- leveäpyrstökihu (heinäkuu)
- tunturikihu (heinäkuu)
- maakotka (lokakuu)
- luhtakana (marraskuu)

Vuoden 2001 tuloksena listaan lisättiin:
- etelänsatakieli (kesäkuu)

Alkuun

Takaisin | Etusivu | Hakemisto |
Viimeksi muokattu 1.2002 © Ismo Nousiainen | Kommentit ja viestit Ismo.Nousiainen@dlc.fi