Lintutieteen harhapolkuja
Siipyyn syvin olemus
Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys
Kristiinankaupungissa lähes avomeren laidalla kohoavan Siipyyn lintutornin maisemissa riittää elämää lähes ympäri vuoden myös lintuharrastajan tarpeisiin. Lintujen lisäksi ornista voi ihailla Selkämeren ulappaa ja pesimälintujen suosimia saaria. Lintutornin antia kelpaakin esitellä myös vähemmän fanaattisille lintuharrastajille.

Tornin eräänlaisena tunnuslintuna on käytetty merimetsoa, koska laji on näyttävä ja löytyy alueelta lähes ympäri vuoden. Lisäksi alueella nähdään paljon mustia merisorsia: pilkkasiipiä ja mustalintuja eli entisiä meriteeriä.

Yhdellä esittelykerralla maiseman ja linnuston perusolemuksen kertominen herätti kysymyksen: Millainen lintu tämä siipyy sitten on? Kysymys osoitti selvästi esittelyn uponneen hedelmälliseen maaperään ja johtaneen loogiseen kysymykseen. Uutuudessaan kysymys herätti kuitenkin hetken hiljaisuuden. Tosiaan, millainen lintu olisi siipyy.

Pyy oli selvästi merellisten kanalintujen musta aukko. Metso ja teeri kaipasivat pyytä rinnalleen. Riekkojahan saaristossa liikkui vanhoina hyvinä aikoina, mutta nyt nämä soiltakin tutut linnut olivat lähes hävinneet. Pyyt ovat maiseman peruslintuja Suupohjan pelloilla ja metsissä, mutta merellä?

Koska oma asiantuntemus ei riittänyt ongelman ratkaisuun, niin vastausta täytyi etsiä kirjallisuuden ja asiantuntijoiden avulla. Vastaukset olivat kuitenkin kovin ristiriitaisia. Eri alojen kirjallisuudesta löytyi selviä viitteitä siipyyn olemassaolosta.

Usein lajin arvioitiin kuitenkin hävinneen tai sulautuneen nykyiseen lajistoon. Toisaalta esitettiin mahdollisuus, että siipyyn havaitseminen vaatii erityistä herkkyyttä ja kykyä nähdä maisema ja sen linnusto.

Vahvoja väitteitä kuultiin myös sen puolesta, että siipyyn kantamuoto on peräisin paikan ruotsinkielisestä nimestä, jolloin suomenkielisen nimen loppuosan ”-pyy” ruotsinkielinen kantasana olisi ”-by” eli Siipyyn kylä. Ohessa muutamia muitakin perusteltuja arvioita siipyyn syvimmästä olemuksesta.

Yksi tuoreimmista arvioista on saatu globaaliin linnustoon perehtyneeltä ornitologilta. Tämän asiantuntujan mukaan siipyy on tietenkin vähäaasialainen peltokanalintu Ammoperdix griseogularis, jonka englanninkielinen nimi on See-see Patridge. Nimi siisiipyy on vähän pitkä, joten se on Merikallion ja Kivirikon linnunnimiehdotelman henkeen lyhennetty yksinkertaisesti siipyyksi. Yhdistyksen arkistosta ei ole kuitenkaan löytynyt havaintoja lajin esiintymisestä Siipyyssä ainakaan jääkauden jälkeen.

Siipyy #169; Jari Kostet Yksi asiantuntijoista päätyi 30–40 hakuteoksen tiiviin tutkimisen jälkeen selvään tulokseen. Vanhimpien lähteiden perusteella siipyy on nykyisen metsäpyyn alalaji tai läheinen laji, joka on poikennut nykyisin esiintyvästä pyystä laulutavan perusteella. Jo muinaiset suupohjalaiset ornitologit totesivat alueella esiintyvän sii-sii-tyyliin viheltävän pyykannan. Laulutavat takana arvioitiin olevan lahden toiselta puolelta ruotsalaisista elinympäristöstä tulleita vaikutteita. Alalaji on kuitenkin hävinnyt jo 1800-luvun puolella ja muistona on ainoastaan alueen nimessä säilynyt viite aiemmasta esiintymisestä.

Myös toinen asiaan perehtynyt tutkija on päätynyt johtopäätökseen, että siipyy on hävinnyt jo 1800-luvun puolella. Hänen mukaansa kyseessä oli kuitenkin ruokkilintuihin kuuluva pienehkö laji. Laji oli nykyistä ruokkia hieman pienempi ja väritykseltään harmaan–ruskean sävyinen. Kalapyydyksiin takertuneet ja kuolleet siipyyt muistuttivat väreiltään metsäpyytä, joten lajia kutsuttiin pyyksi. Siipyyn nimen alkuosan arvioidaan viittaavaan siipyyn ruokavalioon, joka perustui silakkaan. Eli kyseessä oli oikeastaan silakkapyy. Silakka oli tärkeä osa ruokavaliota myös alueen asukkaille, joten myös paikka nimettiin lajin mukaan.

Siipyylle arvioidaan löytyvän myös sukulaislajeja. Siipyy (sea-pyy) kuuluu salaperäiseen merikanalintujen ryhmään, jonka muita lajeja ovat meriteeri ja merimetso. Jälkimmäisistä lajeista on jo kirjallisuudessakin kuvauksia. Meriteeri on nykyään vähentynyt, koska mustalintu on vallannut sen reviirit. Merimetso sen sijaan jatkaa voittokulkuaan. Siipyystä ei kaiketi ole vielä Rariteettikomitean hyväksymiä havaintoja, joten laji ei ole pinnakelpoinen. Nimitoimikuntalle on tehty esitys lajin nimeämiseksi uudelleen meripyyksi. Mahdollisia uusia lajeja ovat myös meririekko ja merikiiruna (epämääräisiä havaintoja Ruotsin pohjoisosista vanhoilta kaivosaltailta) ja ulkomailta tuotava istukaslaji merifasaani sekä suuraallokoissa viihtyvä meripeltopyy. Suuri lintutieteilijä Einari Merikallio havaitsi aikanaan merikalliopyyn, mutta täytetyn linnun puuttuminen Merikallion kokoelmasta jättää havainnon epävarmaksi. Lisäksi Punaisen meren hiekkasärkiltä on joskus kuultu meripunapyyn outoa kujerrusta, mutta näköhavainto puuttuu edelleen.

Hieman erilainen käsitys asiasta on muodostunut ympäristön yksityiskohtia tarkasti havainnoivalle taiteilijalle. Kysymys siipyyn olemuksesta tuo hänen mieleensä lukuisat saaristossa havaitut teeret. Merellä ankara ilmasto vääntää niin puiden oksat ja rungot kuin teeren lyyrapyrstötkin uuteen uskoon. Tuoreet luonnokset saaristoteerestä olivat pohjana tämän sivun kuviin. Mustana ollessaan linnun voi nähdä teerenä ja harmaana kuvana paremminkin pyynä, vain s:n muotoinen pyrstö paljastaa sen siipyyksi.

Siipyy #169; Jari Kostet Myös historiallinen lähde osoittaa siipyyn viittaavaan nykyiseen linnustoon. Ensimmäisten suomalaisten saapuessa Pohjanmaan rannikolle joukko veneitä haaksirikkoutui Siipyyn niemen edustan karikoille. Kevään sääolosuhteet ja varusteiden puute pakottivat kareille purjehtineet jäämään paikoilleen, jolloin ravinnon löytäminen oli vaikeaa. Rantametsien keloissa pesi kuitenkin runsaasti telkkiä, joiden pesistä löytyi ravitsevia munia. Metsäpyy oli tarjonnut miehille ruokaa syksyisin, joten yleisilmeeltään saman sävyistä keväistä ravintolähdettä alettiin kutsua siipyyksi. Tapahtumaan viittaa myös tunnettu sanonta parempi siipyy kolossa kuin kymmenen laineilla, joka tosin tunnetaan paremmin hieman eri muodossa.

Ismo Nousiainen, kiitokset: Jari Kostet, Jukka Könönen, Martti Peltola, Jaana Rintala, Jorma Salonen, Jani Vastamäki.

Sivun alkuun

Takaisin | Etusivu | Hakemisto |
Viimeksi muokattu 1.2009 © Ismo Nousiainen | Kommentit ja viestit Ismo.Nousiainen@dlc.fi