Viikon kuva - arkisto Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys
| 2000 | 2001 | 2002 | 2003 |

Viikon kuva esittelee ajankohtaisen kuvan Suupohjan lintumaailmasta. Kuva voi olla napattu videolta, talletettu digitaalisella kameralla tai skannattu perinteisiltä filmeiltä. Tämän viikon kuva löytyy omalta sivultaan.

Viikon kuva pyrkii kuvaamaan ajankohtaista lintumaailmaa ja sen tapahtumia. Kuvissa voi näyttäytyä viikolla massoina esiintynyt laji tai muuten erityisen mielenkiintoinen ilmiö tai laji.

Tärkeintä kuvissa on ajankohdan ilmentäminen. Kuvien tekninen laatu voi olla joskus hieman vaatimattomampikin.


Aiempien viikkojen kuvia

2000

Viikko 33 Kuovisirrit © Kari Korhonen
Kahlaajien muutto jatkui vilkkaana. Trutklobbarnalla oli paikallisena mukavasti kahlaajia ja lisäksi osa etelään kiirehtivistä kahlaajista ei malttanut pysähtyä lainkaan saaren houkuttelevilla lietteillä. Kuvassa kaksi nuorta kuovisirriä. Paikalla oli myös nuoria isosirrejä. Kahlaajat pääsivät myös filmille.

Viikko 34 Nuori tylli © Kari Korhonen
Kahlaajarannoilla ruokailevat elokuun lopussa etenkin nuoret linnut. Kuvan tyllin lisäksi rannoilla oli myös nuoria suosirrejä.

Viikko 37 Valkoposkihanhi © Kari Korhonen
Hanhien muutto vilkastuu. Metsähanhet muuttavat syksyllä nopeasti Suupohjan ylitse. Niiden sijaan syksyisiltä pelloilta voi löytää ruokailemassa hanhilajistomme tuoreimpia edustajia: kanadanhanhia ja valkoposkihanhia, joka esiintyy viikon kuvassa. Hanhia liikkuu erityisesti Kristiinankaupungin pelloilla.

Viikko 38 Kyhmyjoutsen © Kari Korhonen
Syksy on edennyt jo varsin pitkälle, joten joutsenet kerääntyvät merenlahdille. Parhailla lahdilla on jo yli sata joutsenta. Tässä vaiheessa syksyä enemmistö joutsenista on vielä kyhmyjoutsenia. Myöhemmin lahdille saapuu runsaasti myös laulujoutsenia.

Viikko 38 Punarinta © Kari Korhonen
Viime päivinä liikkeellä on ollut erityisesti pikkulintuja. Vihervarpuset, hippiäiset ja niittykirviset ovat valloittaneet erityisesti rannikon saaret ja rantametsät. Lintumassojen joukossa liikkuu myös kuvan punarintoja.

Viikko 39 Tiltaltti ja pajulintu © Kari Korhonen
Varpuslintujen muutto on ollut vilkasta. Rannikolla on liikkunut runsaasti esimerkiksi pyrstötiaisia, talitiaisia ja niittykirvisiä. Matkalla on ollut myös kesän viimeiset pajulinnut ja tiltaltit.

Viikko 41 Urpiainen © Kari Korhonen
Varpuslintujen muutto on jatkunut vilkkaana. Liikkeellä on ollut mm. urpiaisia (kuvassa), rastaita, peippoja ja hippiäisiä.

Viikko 42 Pyrstötiainen © Kari Korhonen
Pyrstötiaisilla on ollut tänä syksynä vilkas vaellus. Suupohjassakin pyrstötiaisia on liikkunut tuhansittain.

Viikko 43 Kanadanhanhi © Kari Korhonen
Kanadanhanhet viettävät syksyä Suupohjan maisemissa talven tuloon asti. Viime aikoina suuria parvia on liikkunut esimerkiksi Kristiinan pelloilla ja Närpiön Rangsbyfjärdenin ympäristössä. Hyvällä onnella hanhiretkillä voi nähdä myös muutaman valkoposkihanhen. Valkoposkihanhen tunnistaa esimerkiksi pienemmästä koosta ja laajemmin valkoisesta poskesta.

Viikko 44 Punatulkku © Kari Korhonen
Ensimmäisten kunnon pakkasten jälkeen on hyvä aika aloittaa lintujen talviruokinta. Punatulkku tuo väri lintulaudalle. Tästä on hyvä jatkaa ruokintavinkkien pariin.

Viikko 45 ei kuvaa

Viikko 46 Punarinta © Kari Korhonen
Lämmin marraskuu on ollut lintujen mieleen. Maastossa on vielä monia viivyttelijöitä kuten kuvan punarinta. Muuttavista linnuista liikkeellä on ollut eniten urpiaisia, joita on näkynyt runsaasti eri puolilla Suupohjaa.

Viikko 47 Kurppa
Syksyisten säiden jatkuminen näkyy monipuolisena linnustona. Ensimmäiset kahlaajat muuttivat etelään jo kesäkuussa, mutta viimeiset lajiryhmän edustajat nauttivat Suupohjan antimista talven tuloon asti.

Viikko 48 Harmaalokki © Kari Korhonen
Sulana pysyvät vesistöt houkuttelevat erilaisia räpyläjalkoja. Sisämaankin järviltä voi vielä löytää melko monipuolisen lajiston vesilintuja ja lokkeja.

Viikko 49 Jänkäkurppa © Kari Korhonen
Joulukuun ensimmäinen viikonloppu toi Suupohjaan paljon uusia talvilajeja. Jänkäkurppa nähtiin kahdessa paikassa.

Viikko 50 Valkoposkihanhi © Patrik Byholm
Sisämaankin puolella talvilinnusto tarjoaa mukavia yllätyksiä. Esimerkiksi Kauhajoelta löytyy vielä valkoposkihanhi joutsenten seurasta (kuvan lintu kuvattu kuitenkin kesällä).

Viikko 51 Kuu © Kari Korhonen
Pakkaset saapuivat viimein Suupohjaan. Sisämaan vesistöjen jäätyminen saa viimeiset muuttolinnut siirtymään etelään tai vähintään sulille merenrannoille. Joulupyhien ja yleensä loppukuun retkillä on edelleen hyvät mahdollisuudet nähdä monipuolista linnustoa.

Viikko 52 Pikkuvarpunen © Kari Korhonen
Pikkuvarpusia on liikkunut alkutalven aika Suupohjan maisemissa tavanomaista enemmän. Lumen peittäessä hiljalleen maisemaa alkaa ruokintapaikkojen tarjonta kelvata linnuille paremmin. Myös varpuset saapuvat nauttimaan ruokintapaikkojen herkuista.

Alkuun


2001

Viikko 1 Merisirri © Kari Korhonen
Uusi vuosi tarjosi heti alkuun hienoja lintuhetkiä. Useammasta lajista saatiin ensimmäinen tammikuinen havainto. Yksi tällainen laji oli kuvan merisirri, joka näyttäytyi kaverinsa kera Siipyyssä. Lisää hyviä talvihavaintoja voi kertyä lähipäivinä.

Viikko 2 Räkätit ja tilhi © Kari Korhonen
Monien myöhästelijöiden jatkona maastossa liikkuu vielä monenlaisia marjalintuja. Tilhet ja räkättirastaat ovat yleisimmät lajit.

Viikko 3 Tammimaisema © Kari Korhonen
Vielä tammikuun puolivälissä avoinna olevalla merellä liikkuu monenlaisia lokkeja ja vesilintuja. Lintujen yksilömäärä on melko pieni, mutta ahkera havainnointi tuottaa yleensä satoa. Myöhästelijöiden lisäksi talvisella merellä voi liikkua pohjoisen vieraita eli alli- ja kyhmyhaahkoja sekä isolokkeja.

Viikko 4 Taviokuurna © Kari Korhonen
Hyvä pihlajanmarjasyksy kantaa satoa pitkälle tammikuuhun. Suupohjan sydäntalvessa liikkuu edelleen muutamia marjalintuja: rastaita, tilhiä ja taviokuurnia.

Viikko 5 Sinitiainen © Kari Korhonen
Tammikuun lopulla nautitaan normaalisti sydäntalven riemuista. Nyt olosuhteet ovat olleet monina päivinä lähes keväisiä. Samoin sulien merenrantojen linnusto on hämmästyttävän runsaslajinen. Lintulautojen elämä sentään noudattaa normaalin talvista rytmiä.

Viikko 6 Turkinkyyhky © Kari Korhonen
Kovat pakkaset ja viuhuva tuuli toi ankarat olosuhteet. Merisumu esti lisäksi näkyvyyden merelle. Niinpä monet retkisuunnitelmat vaihtuivat lintulautojen katseluun. Lintulautojen parasta antia olivat turkinkyyhkyt.

Viikko 7 Peltopyymaisema © Kari Korhonen
Suupohjan talvessa asuu vahva peltopyykanta. Peltopyyt asuvat ympäri vuoden laajojen viljelysten tuntumassa, mutta monet parvet ruokailevat säännöllisesti myös talojen pihoista löytyvillä lintulaudoilla.

Viikko 8 Siipyyn tornilla © Kari Korhonen
Lyhyet ja vaatimattomat pakkaskaudet sekä reippaat tuulet ovat pitäneet meren avoimena. Siipyyn tornista on saanut ihailla läpi talven meren elämää. Myös vesilintuja on maisemassa liikkunut tavallista enemmän. Helmikuun loppupuolella myös kevätmuuton käynnistyminen on lähellä.

Viikko 9 Sinitiaisia © Kari Korhonen
Paukkuvat pakkaset pitävät monet talvilinnut tiiviisti ruokintapaikkojen äärellä. Pähkinät, auringonkukansiemenet ja rasva ovatkin monien tiaisten makuun. Rasvaisista eväistä saa energiaa nopeasti kovempaankin kulutukseen.

Viikko 10 Pikkukäpylintu © Kari Korhonen
Maaliskuussa alkavat lintujen pesimäkiireet. Kiireen havaitsee vilkastuvasta äänimaisemasta ja pesäpaikkojen kunnostuksesta: korpit ronkkuvat ja harakat kantavat risuja pesäkekoihinsa. Metsissä kevään aikaisimpia pesijöitä ovat korpin lisäksi monet pöllöt ja käpylinnut.

Viikko 11 Keltasirkut © Kari Korhonen
Keltasirkkuparvet viettävät talvea viljaa tarjoavilla lintulaudoilla. Laji onkin monella lintulaudalla runsaimpana esiintyvä ruokavieras. Maaliskuussa on oikea aika aloittaa valmistautuminen pesintäkauteen. Erityisesti aurinkoisina aamuina komean keltaiset koiraslinnut laulavat innokkaasti.

Viikko 12 Mustavaris © Kari Korhonen
Muuttolinnut alkavat hiljalleen tunnustella kevään saapumista Suupohjaan. Ensimmäiset saapujat ovat varsin karaistuneita kuten kuvan mustavaris. Karaistuneisuus onkin ollut tarpeen kun yöpakkaset ovat lähennelleet pariakymmentä astetta. Kevätmuuton jatkuminen odottaakin ilman lämpiämistä ja tuulen kääntymistä etelän puolelle.

Viikko 13 Vihervarpunen © Kari Korhonen
Kylmänä jatkunut sää on pitänyt muuton melko hiljaisena. Lähinnä liikkeellä on ollut varislintuja ja vihervarpusia. Kevään edistymisen huomaa kuitenkin naakkojen kisailusta ja patsastelusta tornien reunoilla. Myös ruokintapaikkojen peltopyyparvet ovat hajautuneet pareiksi.

Viikko 14 Pulmunen © Kari Korhonen
Tuulen kääntyminen etelään ja yöpakkasten loppuminen vilkastutti lintujen muuttoa. Uusia lintulajeja ilmestyi Suupohjan maisemiin runsaasti viikon lopulla. Runsain muuttolintulaji oli vielä pohjoisen paljakalle suuntaava pulmunen, mutta haahkojenkin määrä lisääntyi nopeasti.

Viikko 15 Joutsenia pellolla © Kari Korhonen
Kevät edistyi vauhdilla, kun eteläiset tuulet saattelivat koko joukon keväälle uusia lintulajeja Suupohjan maisemiin. Samaan aikaan isojen muuttolintujen etujoukot pääsivät ruokailemaan pelloille, kun lämmin ilma ja vesisateet hävittivät lumipeitteen. Isojen lintujen seurana pelloilla on paljon kiuruja ja töyhtöhyyppiä. Pellonreunoissa pääsee kuuntelemaan, kun peipot virittelevät laulutaitojaan parhaaseen terään.

Viikko 16 Naurulokki © Kari Korhonen
Pohjoisen puoleiset tuulet hillitsivät lintujen muuttoa pitkin viikkoa. Pääsiäisen päättänyt pyhäpäivä avasi kuitenkin lintujen muuttokanavat. Esimerkiksi hanhia, merimetsoja, joutsenia ja haahkoja muutti vilkkaasti suotuisien tuulien saattelemana. Saaristossa ja merenlahdilla äänimaiseman valtiaiksi ovat saapuneet naurulokit - ja lisää tulee koko ajan.

Viikko 17 Kyhmyhaahka © Kari Korhonen
Isojen lintujen muutto on edistynyt hyvää vauhtia, joten hanhipeltojenkin elämä on rauhoittumassa. Kevään viimeisissä isojen lintujen muuttoryntäyksissä voi vielä päästä seuraamaan hanhien ja kurkien muuton viimeistelyä. Merellä pohjoiseen ovat matkanneet hanhien ja joutsenien lisäksi esimerkiksi merimetsot, joiden muutto on jatkunut pitkään melko voimakkaana. Merimetsojen kanssa samaan aikaan pohjoiseen on matkannut useita kyhmyhaahkoja, joiden havaitsemiseen Suupohjan rannikko tarjoaa hyvät olosuhteet.

Viikko 18 Sitruunavästäräkki © Kari Korhonen
Lämpimät ilmat tuoneet esille aikuisina talvehtineet nokkosperhoset ja suruvaipat. Myös monet muut hyönteiset ovat lähteneet liikkeelle. Hyönteisten ilmestymisen myötä pohjoisen keväässä on tarjolla ravintoa myös etelästä saapuville hyönteissyöjille. Lintujen kevätmuutossa pääpaino onkin siirtymässä varpuslintujen aikaan. Sopivat tuulet voivat tuoda mukanaan mukavia harvinaisuuksia kuten kuvan sitruunavästäräkin. Vaikka harvinaisuudet jäisivätkin vähiin, niin varpuslintujen lisääntyminen kuuluu joka-aamuisissa konserteissa.

Viikko 19 Liro © Kari Korhonen
Toukokuun ensimmäinen viikko vei kevään askeleen lähemmäksi kesää. Lintujen kevätkiireet ovat kiivaimmillaan. Laulu raikaa maisemassa lähes ympäri vuorokauden ja pesiä rakennetaan kiivaasti. Toisaalta monet lintuemot viettävät hieman rauhallisempaa hetkeä haudonnan merkeissä kun taas kevään ensimmäiset poikaset ovat ehtineet jo maailmalle pesän suojista.

Osa linnuista jatkaa vielä muuttomatkaansa. Esimerkiksi kahlaajien vilkkaimmat muuttopäivät ovat käsillä juuri nyt. Pelloilta ja kosteikoilta voi löytää lepäileviä liro- ja suokukkoparvia. Tuoreita kuvia myös kuvalistalla.

Viikko 20 Peltotyö © Kari Korhonen
Keväällä maisema muuttuu nopeasti lämmön saadessa eloa kasveihin ja kasvien viljelijöihin. Peltotöiden käynnistyminen tuo uusia vieraita hanhien ja joutsenien hylkäämille pelloille. Peltojen muokkaus nostaa esiin monia herkkuja, joiden ääreen kerääntyy kala- ja naurulokkeja kaukaakin.

Viikko 21 Pensastasku © Kari Korhonen
Viikko toi maisemaan paljon uusia hyönteissyöjiä. Saarissa liikkui paljon leppälintuja, pensastaskuja ja pajulintuja saalistamassa pensaiden ja rakkolevävallien hyönteisiä. Samaan aikaan esimerkiksi monet tiaiset ja rastaat ruokkivat kiivaasti kasvavia poikasiaan.

Viikko 22 Sorsapoikue © Ismo Nousiainen
Monet vesilintupoikueet lähtivät pesän turvasta maailmalle. Esimerkiksi Närpiön saaristossa näkyi ensimmäisiä haahkapoikueita, joskin useimmat haahkanaaraat jatkoivat vielä hautomistaan. Sorsapoikueita ilmestyi myös sisämaan suolammille, joissa ensimmäisiä uimaharjoituksiaan tekivät esimerkiksi telkkien mustavalkoiset ja sinisorsien kellanruskeat poikaset.

Viikko 23 Vesipääsky © Kari Korhonen
Pohjoiseen matkaavat viimeisinä arktisella tundralla pesivät vesilinnut ja kahlaajat. Vesipääsky on yksi sievimmistä kahlaajista, joita pääsee ihailemaan kevätmuuton loppuhetkillä. Muutamat vesipääskyt voivat jättää pääjoukoille hyvästit jo Suupohjassa. Eteläinen pesäpaikka voi löytyä esimerkiksi rehevältä suolta tai tekoaltaalta.

Viikko 24 Huuhkajan poikanen © Ismo Nousiainen
Pöllövuosi on ollut melko hiljainen. Lähinnä viirupöllöjen pesiä on löytynyt kohtuullisesti, minkä takana lienee vesimyyräkantojen vahvuus. Muiden pöllölajien vähälukuiset pesinnät ovat myöhäisiä; viimeiset pöllö hautovat edelleen. Tuntuma pöllöjenkin rengastukseen on kuitenkin säilynyt viirupöllöjen lisäksi esimerkiksi kaatopaikkojen lähellä pesivien huuhkajien ansiosta.

Viikko 25 Merikihu © Kari Korhonen
Monien lintujen kesä on kiireisintä juuri nyt. Poikasten ruokkiminen ja vartioiminen tarjoaa työtä koko päiväksi. Merikihut hankkivat poikasilleen kalaa ahdistelemalla saalistuksessaan onnistuneita tiiroja ja lokkeja. Kihujen saalistus perustuu erinomaiseen lentotaitoon, joka onkin parasta mitä kesäisessä saaristossa pääsee näkemään.

Viikko 26 Rusokaulasirri © Kari Korhonen
Kesäpäivän tasauksen kunniaksi Suupohjassa tehtiin ensimmäinen havainto rusokaulasirristä, joka kuuluu Koillis-Siperian pesimälajistoon. Kesän taitteen aikaan takaisin etelään ovat matkalla monet muutkin kahlaajat. Mustaviklonaaraiden lisäksi kesän lämpö jää kokematta esimerkiksi kiireisimmiltä suosirreiltä, valkovikloilta ja suokukoilta.

Viikko 27 Luhtakerttunen © Kari Korhonen
Keskikesän lämpiminä päivinä parhaat hetket lähteä retkelle ovat varhainen aamu ja myöhäinen ilta - ja yölläkin kannattaa liikkua. Vaikka lintujen pesinnät ovat pitkällä osa yölaulajista on edelleen äänessä. Sopivien tuulien saattamana maisemiin saattaa ilmestyä uusiakin laulajia. Kerttusten lisäksi äänessä ovat esimerkiksi kehrääjät ja ruisrääkät.

Viikko 28 Luotokirvinen © Kari Korhonen
Lintujen pesimäkausi jatkuu vilkkaana heinäkuussa. Sydänkesän hellepäivinä on voinut tutustua monipuolisesti lintujen pesinnän vaiheisiin. Haarapääskyjen muuratessa uutta pesäpaikkaa tervapääskyt hautovat muniaan, luotokirviset ruokkivat pesäpoikasiaan ja västäräkkipoikueet poukkoilevat peltoteillä.

Viikko 29 Kuovisirri © Kari Korhonen
Heinäkuun puoliväliä juhlistettiin vilkkaalla muuttopäivällä. Kauniina kesäpäivänä päästiin seuraamaan kun sadat sirrit, kuirit ja viklot jättivät pohjoiset pesimäseudut taakseen. Esimerkiksi kuovisirrejä nähtiin päivän aikana poikkeuksellisen runsaasti suupohjalaisiin oloihin. Kahlaajien lisäksi etelää kohti siirtyivät monet vesilinnut ja naurulokit.

Viikko 30 Merikihu © Kari Korhonen
Kihujen poikaset varttuvat nopeasti melko taitaviksi lentäjiksi. Emojen kieputustaidoissa on kuitenkin vielä opettelemista. Kahlaajien ensimmäisen muuttoaallon hiipuessa lähestyy myös merikihuilla aika suunnata katseet uusille vesille. Heinäkuun lämmön vaihtuessa elokuun hämärtyviin iltoihin alkaa kihujen matka eteläisen pallonpuoliskon merille.

Viikko 31 Tukkasotkia © Ismo Nousiainen
Heinäkuun lopulla parvet houkuttelevat monia lintuja. Parvien määrä lisääntyy ja koko kasvaa yhä useamman lintulajin muuttoajan lähestyessä. Kahlaajat ovat matkanneet etelään jo viikkoja, mutta monet vesilinnut ja hanhet odottelevat vielä hetken muuttomatkalle lähtöä. Parvi tarjoaa linnuille turvaa, mutta merikotkan ylilento saa vesilintuparven ponkaisemaan taivaalle hallitussa kaaoksessa.

Viikko 32 Kurkia © Ismo Nousiainen
Luppokurkia liikkuu pieninä parvina pitkin kesää Suupohjan maisemissa. Elokuun alussa alkavat myös pesivät kurjet liikkua aiempaa laajemmin pesimäpaikkojensa ympäristössä. Poikasten varttuessa siivet kantavat lintuja päivä päivältä paremmin, joten perheet voivat siirtyä parvien mukana parhaat antimet tarjoaville ruokailupaikoille.

Viikko 33 Kahlaajia © Kari Korhonen
Hyvissä ajoin heinäkuussa ensimmäisen ryntäyksen tuottanut kahlaajamuutto jatkuu vahvana. Korkealla oleva vesi ohjaa kahlaajat ruokailemaan saarien rannoille. Kosteilla rakkolevävalleilla maha täytyy nopeasti, joten aikaa jää lepäämiseenkin. Suurin osa liikkeellä olevista sirreistä on vielä aikuisia lintuja, mutta esimerkiksi ensimmäiset nuoret suo- ja pikkusirrit kertovat nuorten lintujen muuttokauden käynnistymisestä.

Viikko 34 Käpytikka © Kari Korhonen
Saariston pesimälintujen kesä on ohi. Vielä hetki sitten maisemaa elävöittäneet lokit, tiirat ja vesilinnut ovat suurelta osin siirtyneet uusiin maisemiin. Saaret eivät ole kuitenkaan autioituneet. Hyönteisiä on ilmassa tiheinä parvina turvaamassa hyönteissyöjien muuttomatkalle valmistautumista. Syksyn muuttajien ja vaeltajien virta kiihtyy kesän kääntyessä syyskuuta kohti. Käpytikka on ollut yksi kesän ensimmäisistä massavaeltajista.

Viikko 35 Tuulihaukka © Kari Korhonen
Elokuun lämpimät päivät hellivät retkeilijää. Lintujen muuttoa lämpimätkään säät eivät pysäytä vaan liikkeellä on kahlaajien ja hyönteissyöjien lisäksi esimerkiksi petolintuja. Suurina lintuina petolintujen matkaaminen on näyttävää katseltavaa. Petomuuton seuraaminen onkin yksi syksyn kohokohdista, vaikka lajit eivät liikukaan parvissa. Viime päivien retkillä on näkynyt mukavasti esimerkiksi muuttomatkalla olevia varpushaukkoja ja ruskosuohaukkoja. Jokunen tuulihaukkakin saalistaa vielä kotimaisemissaan. Parhaat petopäivät ovat kuitenkin vielä edessä.

Viikko 36 Pikkusirri © Kari Korhonen
Vaikka ilmat ovat pysyneet kauniina, niin lintujen muutto etenee vääjäämättä. Esimerkiksi pääskyjen muutto on edistynyt ripeästi. Elokuun päättyessä kesän viimeisetkin pääskypoikueet ovat jättämässä pesiään, joten pääskyparvien aika alkaa olla ohi. Rannikolla kahlaajia on liikkunut edelleen melko mukavasti. Myös pikkusirrit ovat viimein saapuneet lepäilemään saarien kahlaajarannoille.

Viikko 37 Sepelkyyhky © Kari Korhonen
Syysmuuttoon valmistautuminen näkyy juuri nyt vahvasti maisemassa. Muuttomatkallaan saalistavat petolinnut ajavat ilmaan pelloilla ruokailevia lintuja. Sepelkyyhkyt pyörivät taivaalla hetken pallona ja asettuvat takaisin sänkipeltoon tai langalle istumaan. Rastaat ja västäräkit palaavat tutkimaan peltojen ja pientareiden antimia. Pienikokoisen pedon ilmestyminen ei kuitenkaan hetkauta peltoalueen rauhallisemmilla kulmilla ruokailevia kurkia. Vasta vanhan isännän ilmestyminen pellonreunaan saa kurjet siirtymään naapuripellolle.

Viikko 38 Pulmussirri © Kari Korhonen
Syksyn sateet ovat nostaneet Kauhajoen Kainastonnevalle tulvia ja muillekin pelloille vesilätäköitä. Olosuhteet ovat pysäyttäneet sisämaan pelloille joukon sirrejä ja tundrakurmitsoja. Samaan aikaan pelloilla on liikkunut poikkeuksellisen runsaasti petolintuja - myös itäisiä harvinaisuuksia. Lämpimien säiden jatkumisesta huolimatta pelloilla näkyy myös rastasparvia. Pihlajanmarjojen puute ei houkuttele viivyttämään lähtöä.

Viikko 39 Kurkia © Ismo Nousiainen
Syyspäivän tasausta juhlistettiin hienoilla muutoilla. Tasausta lähestyttiin pikkulintujen tahdissa. Kymmenet tuhannet peipot ja kirviset jättivät jäähyväiset Suupohjan syksylle. Tasauksen myötä pohjoiseen kääntynyt tuuli antoi lähtömerkin myös suuremmille linnuille. Sunnuntaina kurkien trumpetit kantautuivat taivaalta lähes taukoamatta parvien ottaessa korkeutta ja suunnatessa etelään. Kurkien tavoin matkaan riensivät myös monet hanhet ja kyyhkyt. Ja juhlat jatkuvat...

Viikko 40 Haapana © Kari Korhonen
Pakkasen puraisu saa lisää lintuja liikkeelle. Rastaiden ja tiaisten äänet kaikuvat metsissä. Merenlahdille kerääntyy lisää vesilintuja. Monien vesilintujen puvut ovat vaihtumassa uuteen kuosiin. Keväältä tutut linnut voivat yllättää kummallisella vaihtopuvulla tai uutuuttaan kiiltävällä höyhenistöllä. Useimmat oudotkin puvut paljastuvat tutuiksi lajeiksi, mutta harvinaiset risteymät (tai tarhakarkulaiset) voivat tuoda mukaan omat versionsa.

Viikko 41 Tilhi © Kari Korhonen
Pihlajanmarjojen puute saa marjalinnut kiirehtimään etelään. Tilhien ensimmäinen aalto saapui Suupohjaan, kun rastaiden virta etelään on päässyt hyvään vauhtiin. Saarissa tilhet istahtavat hetkeksi pihlajiin vanhasta muistista, mutta joutuvat pian pyrähtämään katajien kupeelle. Kauan ei tilhien sirinästä pääse nauttimaan, vaan töyhtöpäät jatkavat rastaiden virran osoittamaan suuntaan.

Viikko 42 Räkättirastas © Kari Korhonen
Syksy on näyttänyt parhaita kasvojaan keltaisena välkkyvässä ruskassa. Lämpimien sadepäivien väliin osunut kirkas yö sai kuitenkin lintuihin liikettä. Suuret määrät pikkulintuja siirtyi kohti etelää, minkä seurauksena metsien ja rantojen hyörinä rauhoittui selvästi. Kaikki linnut eivät kuitenkaan lähteneet samaan aikaan. Esimerkiksi pelloilla liikkuu edelleen satapäisiä räkättirastasparvia. Käännetyltä pellolta on hyvä etsiä matoja nälkään, kun pihlajanmarjojen löytäminen on onnen kauppaa.

Viikko 43 Pyrstötiainen © Kari Korhonen
Maisema on siirtynyt myöhäissyksyyn viimeisten ruskan värittämien lehtien leijuessa maahan. Talven läheisyys näkyy vahvasti lintumaailmassakin. Liikkeellä on karaistuneita ja pientä kylmääkin sietäviä lajeja. Sieviä pyrstötiaisia on liikkunut viime aikoina koko Suupohjassa. Rannikolla on parhaina päivinä nähty useita satoja riukupyrstöjä. Samaan aikaan ovat saapuneet myös ensimmäiset pulmuset. Lisää pulmusia lähtee liikkeelle lumen peittäessä pulmusparvien ruokailupaikat tunturien rinteillä.

Viikko 44 Laulujoutsen © Kari Korhonen
Syksyn viimeisiä lintumassoja pääsee ihailemaan merenlahdilla. Valkoiset pisteet kiinnittävät huomiota jo kaukaa. Kristiinan ja Närpiön lahdilta löytyykin satoja kyhmy- ja laulujoutsenia. Joutsenten lomassa uiskentelee usein myös pienempiä vesilintuja kuten telkkiä ja haapanoita. Joutsenten päivä kuluu vesikasvillisuutta napostellessa, höyhenpukua huoltaessa ja päivänokosia ottaessa. Päiväkylpy saa veden pärskymään ja uusien naapureiden saapuminen katkaisee merenlahden hiljaisuuden. Pelloilla ruokaileminen tuo vaihtelua laulujoutsenten ruokavalioon.

Viikko 45 Sinitiainen © Kari Korhonen
Myrskytuulet, pikku pakkanen ja ensilumi sai talven tuntumaan todelta. Kova keli ajoi lintujakin suojaisiin paikkoihin turvaan pahimmalta viimalta. Retkien lajilistat kävivät kovin lyhyiksi yhtä hyvin pelloilla, metsissä kuin merenlahdillakin. Niinpä aika oli otollinen lintulaudan nostamiselle pihapiiriin. Siemenet, pähkinät ja rasva houkuttelikin heti paikalle kiitollisia vieraita.

Viikko 46 Kyhmyjoutsen © Kari Korhonen
Pakkanen jäädytti suojaisia merenlahtia ja järviä riitteeseen ja jäähän, joten ensimmäiset kiinni jäätyneet joutsenet päästiin pelastamaan Siipyyn Fladanlahdelta. Joutsenten lisäksi jäätyviltä lahdilta lähtivät etelään monet pienemmät vesilinnut. Osa joutsenista malttaa kuitenkin odottaa vielä hetken kunnon talven saapumista. Kovalla tuulella joutsenet voivat kokoontua rannalle tai jäälle tiiviiksi ryhmäksi myrskyn nostamien aaltojen keinutusta pakoon. Merikotkapariskunta saa tuijottaa tuuleen muutaman metrin päässä joutsenten siitä häiriintymättä.

Viikko 47 Lokkiparvi © Kari Korhonen
Kovat tuulet nostivat merellä vaahtopäitä ja hienot aallot nousivat rantaan. Jyrkemmillä kalliorannoilla pääsi nauttimaan suolaisista pärskeistä. Tuuli ja korkea vesi söivät myös suojaisempien merenlahtien jääpeitteitä. Merenlahtien jääsohjon tuntumassa viihtyivät lähinnä kyhmyjoutsenet ja telkät, monet muut lajit olivat jo luovuttaneet. Avoimemmalla merellä aallot piilottivat uivat linnut tehokkaasti. Sen sijaan sadat harmaa- ja merilokit nauttivat tuulen tuiverruksesta ja aaltojen paljastamista herkuista.

Viikko 48 Riskilä © Kari Korhonen
Alkutalven pakkaset ovat hyydyttäneet merenlahtien ja sisämaan vesistöjen laineet. Talven lähestyminen näkyy myös Suupohjan rannikon uloimmilla saarilla, vaikka avomeri vielä vapaana lainehtiikin. Vesilinnut ovat kuitenkin vähentyneet nopeasti, joten liikkeellä on lähinnä viimeisiä viivyttelijöitä ja toisaalta pitkällekin talveen pärjääviä lajeja. Lajilistaan saa kuitenkin täydennystä vesilinnuistakin kun vain jaksaa etsiä merellä liikkuvat yksittäisetkin linnut.

Viikko 49 Fasaani ja varpuset © Kari Korhonen
Päivät lyhenevät talvipäivän tasauksen lähestyessä; samaan aikaan ruokintapaikat houkuttelevat helpolla ravinnolla. Lintulautojen ympäristöstä löytyykin monenlaisia lintuja. Peltopyyt ja fasaanit saavat seuraa varpusista, keltasirkuista ja tiaisista. Muuttomatkalle lähtöään viivyttäneet peipot ja mustapääkertut edustavat lintulaudan eksoottisempia vieraita.

Viikko 50 Isolepinkäinen © Kari Korhonen
Joulukuun päivät ovat lyhyitä ja etenkin pilvisenä päivänä valottomia. Lyhyenkin päivän aikana ehtii kuitenkin nähdä kelpo joukon lintulajeja, kuten Suupohjan talviralli jälleen kerran osoitti. Rannikolla avoimena vellova meri tarjoaa mahdollisuuden poimia merellä kiitäviä vesilintuja, mutta sisämaastakin löytyy monipuolinen asujaimisto. Lintujen vähäisyyttä voi korvata lintupaikkojen hyvällä tuntemuksella, jolloin on mahdollista osuttaa kulkunsa mahdollisimman tehokkaasti. Hyväkään suunnittelu ei aina auta vaan peruslajistokin voi pettää, pulutkaan eivät ole aina halukkaita yhteistyöhön. Talviseen kisaan keskittymistä voivat häiritä harvinaisuuksien ja myöhästelijöiden lisäksi outoja piirteitä omaavat linnut. Isolepinkäisestäkin erotetaan useampia rotuja, mutta erot ovat usein pieniä.

Viikko 51 Lintupaikan raivaus © Kari Korhonen
Talven lyhimpinä päivinä lintumaailmakin elää säästöliekillä. Silloin onkin hyvä mahdollisuus huolehtia lintupaikkojen kunnosta. Monet hyvät lintupaikathan vaativat hoitoa, jotta niiden lintuja suosivat ominaisuudet säilyvät. Suupohjassa raivattiin Lapväärtin jokisuun pajukkoa lähestyvä kevät mielessä.

Viikko 52 Käpytikka © Kari Korhonen
Pakkanen on tuonut maisemaan kunnon talven joulun alla. Vähäiset virtapaikat ja vedet ovat saavat jääkatteen peitokseen. Pakkanen nostaa myös lintulaudat uuteen arvoon. Kun päivä on lyhimmillään ei aikaa ravinnon etsimiseen ole tarjolla ylen runsaasti. Lintulaudat, lyhteet ja rasvat ovatkin joululahjoja parhaasta päästä, ainakin linnuille. Tiaiset, keltasirkut, viherpeipot, varpuset, käpytikat ja oravat virkistävät näyttäytymisellään myös ruokkijoiden juhlaa.

Alkuun


2002

Viikko 1 Punatulkku © Kari Korhonen
Paukkuvat pakkaset eivät ole houkutelleet retkille. Vaan eivätpä ole linnutkaan turhan vuoksi lennelleet. Paikallaan jököttämisen lisäksi linnut pyrkivät välttämään lämmön haihtumista pörhistämällä höyhenistön mahdollisimman ilmavaksi. Ruokintapaikoilla liikettä kuitenkin riittää aina ruuhkaksi asti. Lintulaudan antimista on helppo kerätä tarpeeksi evästä pitkien pimeiden tuntien tarpeisiin. Lintulaudan vilskeen seuraaminen onkin tarjonnut kelpo vaihtoehdon pyhäpäivien ketjun viettämiseen.

Viikko 2 Hiiripöllö © Ismo Nousiainen
Sään nopea lauhtuminen helpotti monen linnun elämää. Vaikka havaintoja ei ole paljon kertynytkään, niin arki etenee vakaasti valoisempia aikoja kohti. Alkutalvi on antanut pieniä lupauksia paremmasta pöllökeväästäkin. Myyriä on juossut retkipolun poikki aika ajoin, harvakseltaan mutta säännöllisesti. Lisäksi jokunen hiiripöllö on käynyt tarkastelemassa Suupohjan myyrätilannetta. Pikkupakkanen ja suojaava lumipeite turvaisi myyräsuvun elon kevääseen asti. (Linkkivinkki: Myyräennuste)

Viikko 3 Merikotka © Kari Korhonen
Lämmin ilmavirtaus ja sateiset säät ovat palauttaneet veden maisemaan. Lähempänä avomerta rantoja hallitsevat sohjo ja jäälautat. Suojaisemmilla vesillä sulat ovat laajenneet säiden tahtiin. Lintumassat ovat vähissä, mutta vesilintujakin näkyy jokunen. Rantojen jäävallien valtias on kuitenkin merikotka, joka löytää taas hieman helpommin syötävää.

Viikko 4 Vihervarpunen ja turkinkyyhky © Kari Korhonen
Vesisateet ja lämpimät ilmat ovat vieneet lumen avomailta. Peltojen sänget ja mullokset paistavat paljaina kevään malliin. Metsissä sen sijaan lumi säilyy paremmin. Päivä on pidentynyt jo kuukauden ajan, joten valoista aikaa on nyt selvästi enemmän kuin vielä hetki sitten. Ruokintapaikkojen ääressä monet linnutkin ovat havainneet kevään lähestyvän. Varpuset silputtavat ja saavat myös talitiaiset ja viherpeipot aukaisemaan nokkansa lyhyeen lauluun. Edessä on kuitenkin vielä monta oikeaa talvipäivää ennen pesintäkauden alkua.

Viikko 5 Koskikara © Risto Suksi
Pakkanen ja lumipyry ei haittaa koskikaroja, mikäli vain sulissa riittää vettä ja ruokaa. Kelpo sula tarjoaa korentojen koteloita jäänreunalle asti nostettavaksi. Pienemmät eväät katoavat jälkiä jättämättä parempiin suihin. Ruokailupaikkojaan vartioivat karat innostuvat välillä nahinoimaan ja ottavat toisistaan mittaa takaa-ajoissa. Tilanteen rauhoittuessa karat voivat innostua laulamaan jäänreunalla kuin paremmatkin laululinnut. Talvisen auringon hohtaessa puhtaista hangista vahvistuvan valon voimaan on helppo uskoa.

Viikko 6 Viiksitimali © Risto Suksi
Pakkasen lauhtuminen lämpöasteiksi helpottaa monen linnun talvipäivää. Erityisesti lauhat päivät miellyttävät satunnaisia talvehtijoita ja uusia tulokkaita. Viiksitimalit ovat selvinneet hyvin talven pakkasjaksoista. Ahkera höyrinä järviruokojen latvoissa kartuttaa energiavaroja huonojenkin päivien varalle. Parven vilkasta liikehdintää on mukava seurata muuten niin hiljaisessa talvimaisemassa. Taustalla kuuluva korpin kulautus paljastaa maiseman vanhojenkin lajien olevan voimissaan.

Viikko 7 Varis © Kari Korhonen
Plusasteet ja vesisateet ovat hävittäneet lumet vähiin. Samaan aikaan vesi on noussut ojissa ja puroissa; jäätkin ovat lähteneet paikoin liikkeelle jokiuomissa. Räntäsateen keskellä lintumaailma on kuitenkin hiljainen. Lintulaudan antimet eivät houkuttele enää massoja lintujen siirryttyä omien eväiden varaan. Paljailla pelloilla ruokailee vain jokunen varis- ja naakkaparvi. Myös rannikolla kalasataman vesiltä puuttuvat kevään vesilinnut. Paikalla on vain muutama harmaalokki odottamassa troolarin paluuta herkkuineen. Vastaavasti linnut odottavat vielä talven palaavan.

Viikko 8 Vesilintuja © Kari Korhonen
Suolaiset aallot huuhtovat jälleen Suupohjan rantoja esimerkiksi Siipyyssä. Pohjoistuulet vapauttavat rannat jää- ja sohjovyöhykkeestä, mutta länsituulet palauttavat kelluvat jäät kotirannikolle. Vuoden kylmintä tilastoaikaa lämmittäneet tuulet eivät ole kuitenkaan saaneet lintuja palaamaan vielä pesintämaisemiin. Lintuja ei kuitenkaan tarvitse etsiä kaukaa. Vesilinnut löytävät hyviä talvehtimisalueita Ruotsin ja Itämeren eteläosien rannoilta. Kun aika on oikea ja tuulet suotuisia, ei matka Suupohjan maisemiin kestä pitkään.

Viikko 9 Kalalokkeja © Kari Korhonen
Vaihtelevat säät tarjosivat viikon aikana lähes kaikkea mahdollista auringonpaisteesta myrskyyn ja tuiskuun. Lähestyvät kevät ei vielä näy lintujen määrässä, mutta lokit voivat yllättää massoillaan myös keskellä talvea. Kalalokkien voimakkaat muutot Suupohjan rannikolla ovat jokatalvisia ilmiöitä. Hiljaisen talvipäivän havainnoijalle lokkipurkaukset tarjoavat mukavaa vaihtelua ja harjoitusta kevään ruuhkaan. Usein kovien tuulien jälkeen päivässä, tai oikeastaan muutamassa hetkessä, voi havaintopaikan ohi muuttaa tuhansia kalalokkeja. Matka taittuu jouhevasti vastatuulesta huolimatta. Välillä lokkiparvet voivat levitä kalastamaan tyrskyävälle merelle.

Viikko 10 Varpuspöllö © Risto Suksi
Kirkas auringonpaiste ja hohtavat hanget ovat kevättalvea parhaimmillaan. Auringon hiipuessa vuoron saavat pöllöt, joiden soidinkausi on juuri nyt kiivaimmillaan. Öisessä metsässä on aivan oma tunnelmansa erityisesti kävellen tai hiihtäen liikuttaessa. Sisämaassa pöllöjä on ollut äänessä harvakseltaan, mutta pöllöjen puuttuessa havainnoitavaa löytyy tähtitaivaalta. Sen sijaan Siipyyssä pöllöt ovat intoutuneet hurjaan menoon. Koko kylä on kaikunut helmipöllöjen puputuksesta muiden pöllöjen antaessa taustatukea.

Viikko 11 Naakka © Kari Korhonen
Kevättalvi on näyttänyt parhaimpia puoliaan aurinkoisina päivinä. Pikkupakkasen ja lumisateen hallitsemat talviset päivät ovat kuitenkin pidätelleet muuttolintuja. Kevään edistyminen näkyy lähinnä naakkojen ja varisten määrän ja lintulaudan lintujen lauluinnon lisääntymisenä. Naakat intoutuvat auringon paistaessa lentonäytöksiin ja rauhoittuessaan istuskelevat savupiippujen laidoilla. Parhaat pesäpaikat on syytä varta jo nyt vaikka muninnan alkuun onkin vielä monta viikkoa. Naakkojen lisäksi kevään vääjäämättömästä lähestymisestä kertovat Suupohjan sisämaahan ehtineet ensimmäiset laulujoutsenet.

Viikko 12 Töyhtöhyyppä © Kari Korhonen
Eteläiset tuulet avasivat muuttolintujen väylän Suupohjaan. Keväälle saatiin viikon aikana monta uutta lajia, vaikka yksilömäärät pysyivät vielä pieninä. Talvinen maisema kätkee monen linnun ruokailupaikat, joten töyhtöhyypätkin joutuvat vielä miettimään paluuta etelään. Parempaa on kuitenkin tiedossa. Kevätpäivän tasauksen myötä valo vie voiton pimeydestä ja aurinko lämmittää päivä päivältä tehokkaammin.

Viikko 13 Mustarastas © Kari Korhonen
Lämmin ilmanhenkäys ja vesisateet liottivat lumipeitteen pelloilta olemattomiin. Lämmin ilma toi mukanaan myös paljon muuttolintuja ja uusia saapujia riitti lähes joka päivälle. Esimerkiksi mustarastaita ilmestyi lintulautojen tuntumaan paljon, joten kevääseen oleellisesti kuuluvaa haikeaa huiluvirtuoosia pääsee jälleen ihailemaan. Vaikka tuuli kääntyi hetkeksi koleaksi koillispuhuriksi, niin osa muuttolinnuista jatkoi urhoollisesti matkaansa pohjoiseen. Kevätpäiväntasauksen jälkeen korkealle nouseva aurinko saa uskomaan kevääseen hieman kylmemmässäkin tuulessa.

Viikko 14 Merihanhi © Kari Korhonen
Pääsiäisviikon lämpimät päivät ja auringonpaiste laittoivat muuttolintuihin vauhtia. Uusia muuttajia saapui Suupohjaan tasaisena virtana. Samaan aikaan alkoi hanhipeltojen sesonki. Kristiinan pelloille saapui viikon aikana useampi sata laulujoutsenta. Hanhien määrä pysyi vielä vaatimattomana, mutta uusia lintuja saapuu päivittäin. Merihanhia pelloilta löytyy vuosi vuodelta enemmän lajin kannan kasvaessa niin meillä kuin muuallakin. Merihanheen tutustuminen onnistuu nykyään sisämaassakin hanhimuuton edistyessä hieman pidemmälle.

Viikko 15 Haahka © Kari Korhonen
Pohjoisen puoleiset tuulet ja selkeät säät ovat edistäneet kevättä tasaisen tahtiin. Uusia lajeja ilmestyy maisemaan samaan aikaan kun aiemmin saapuneiden lajien määrät lisääntyvät hitaasti mutta varmasti. Kevään edistyminen kuuluu vahvana myös saariston äänimaisemassa. Haahkaurokset mouruavat äänekkäästi kisaillen naaraiden suosiosta. Parhaimpansa tekevät myös narisevat telkät niin saaristossa kuin sisämaankin vesillä. Tärkeä osa tunnelman luomisessa on myös rähisevillä naurulokeilla ja kailottavilla harmaalokeilla.

Viikko 16 Kalalokki © Kari Korhonen
Aikaisin avautuneeseen kevääseen mahtuu hiljaisiakin hetkiä. Etenkin pidempiä muuttomatkoja tekevien lintujen taival taittuu pitkälti perinteisen aikataulun tahtiin. Hiljaisten päivien väliin tuovat piristystä suotuisat muuttosäät, jolloin uusia saapujia kertyy kerralla runsaammin. Tällöin liikkeellä ovat myös lokit, jotka ovat tärkeä osa suupohjalaistakin kevättä. Jokapaikan lokkien elämä on yllättävän monimuotoinen. Kalalokki pirteä hahmo ja äänet piristävät niin saariston, peltojen kuin soidenkin maisemaa. Näennäisestä yleisyydestä huolimatta monet lokkilajit ovat kärsineet ympäristömuutoksista. Kovin autiolta saaristo ja moni muukin ympäristö tuntuisi ilman selkä-, nauru- ja kalalokkien ääniä.

Viikko 17 Punasotka © Kari Korhonen
Aurinkoiset päivät ovat edistäneet kevättä. Kolean koillisen tuulen kääntyminen lännen puolelle lähetti myös linnut jatkamaan matkaansa. Liikkeellä on ollut erityisesti vesilintuja. Merellä hiipuneen haahkojen muuton tilalle ovat tulleet melanitta-parvet. Pellot ovat jääneet pesimälintujen käyttöön hanhien jatkaessa pohjoiseen. Suurimmat lintumassat löytyvätkin nyt jäästä vapautuneilta kosteikoilta ja merenlahdilta. Kosteikoilla pääsee ihailemaan sorsakoiraiden hienoja juhlapukuja kaikessa keväisessä komeudessaan. Eikä moittia voi uikkujenkaan asuja. Joutsenet korottavat pesäkekojaan ja aloittelevat kurkien tavoin haudontaurakkaansa.

Viikko 18 Amerikanhaapana © Kari Korhonen
Aikainen ja lämmin kevät houkuttelee usein pohjoiseen eteläisiä vieraita. Viime viikkoina merenlahdilla on ollut mukavasti vähälukuisia ja harvinaisia vesilintuja. Harmaasorsia on ollut ainakin Närpiössä tavallista paremmin. Lisäksi Piolahdelta on löytynyt kaksikin amerikkalaista vierasta - tavi ja haapana. Amerikanhaapanan löytymiseen liittyy hauska koukero: Amerikantavia lomapäivänään bongaamaan lähtenyt lintuharrastaja etsi lahdelta kaukaista vierasta ja löysikin sen. Ajatuskatkoksen vuoksi lahdelta etsitty ja löydetty vieras oli kuitenkin amerikanhaapana eikä -tavi. Havainnosta tuli lakoninen viesti "Löysin amerikanhaapanan ja 3 harmaasorsaa, mutta ei mitään muuta erikoista." Illan mittaan amerikanhaapana "löydettiin" uudestaan ja lintu onkin viihtynyt mukavasti Piolahden maisemissa.

Viikko 19 Kapustarinta © Kari Korhonen
Aurinkoiset päivät saivat jatkokseen sadetta. Nopea vedentulo nosti paikoin pelloille lätäköitä ja pikku tulvia. Nämä pellot olivat myös kahlaajien makuun. Kapustarintoja ja monia muitakin kahlaajia löytyi useimmilta peltoalueilta. Isotkin lepäilevät parvet katoavat kuitenkin helposti peltojen avaruuteen. Sen sijaan ruokailevien ja vaaroja väistävien parvien liike ja haikeat vihellykset paljastivat kapustarintojen olevan paikalla. Parhaille paikoille kapustarintoja kertyi useampi sata lintua. Toinen peltojen valtalaji oli suokukko, joita ruokaili pelloilla jopa kapustarintoja enemmän. Aurinkoinen sään viemä voitto houkutteli kahlaajat kuitenkin jatkamaan matkaa nopeasti.

Viikko 20 Kyhmyjoutsen © Kari Korhonen
Lintujen pesintä on edennyt hyvin suotuisissa olosuhteissa. Lämpimät päivät ovat kasvattaneet monien lintulajien poikastenkin ruuaksi sopivia hyönteisiä - parhailla paikoilla pikku pilviksi asti. Monet aikaisin pesintänsä aloittaneet linnut ovat jo saaneet jälkikasvunsa maailmalle. Suupohjassa voi nähdä liikkeellä esimerkiksi juuri pesänsä jättäneitä korppeja, viherpeippoja ja helmipöllöjä. Samaan aikaan monien muiden lintulajien pesintä on vasta käynnistynyt tosissaan, jolloin edessä voi olla vielä pitkä haudonta. Viimeisimmät muuttajat ovat vasta saapumassa pesäpaikoilleen, joten niillä ovat vielä edessä kaikki pesinnän vaiheet reviirikilpailuista ja soidinmenoista alkaen.

Viikko 21 Suosirri © Kari Korhonen
Arktiset kahlaajat ovat kevään viimeisiä muuttajia. Matalien merenlahtien rantalietteillä on levähtänyt viime päivinä pieniä määriä suosirrejä, punakuireja ja liroja. Lietteille on kuitenkin ehtinyt pysähtyä vain pieni joukko ohikiitävistä muuttajista. Pohjoiset pesimäalueet tarjoavat vasta nyt kelvolliset olosuhteet pesinnän aloittamiseen, joten parhaiden pesäpaikkojen valtaamiseen on kiire. Samoihin pohjoisiin maisemiin kahlaajien kanssa ovat matkanneet monet vesilinnut ja hanhet, mutta niiden muutosta vain pieni pisara näkyy Pohjanlahden rannoilla. Sen sijaan kuikkalintujen matka pohjoiseen suuntautuu usein Suupohjankin rannikon ohitse. Kevään viimeiset kuikkalintujen massapäivät ovat käsillä juuri nyt.

Viikko 22 Telkkäpoikue © Kari Korhonen
Tuomien kukinnan hiipuessa ja vihreyden vahvistuessa kesä alkaa tuntua todelta. Kesän käynnistyminen näkyy myös vilkastuvana hyönteismaailmana - ensimmäiset hyttysetkin ovat ilmestyneet inisemään retkeilijän korvan juureen. Hyönteisille löytyy myös parempaa käyttöä. Monet näinä päivinä kuoriutuvat tai maailmalle lähtevät linnunpoikaset varttuvat nopeasti ravitsevalla hyönteisravinnolla. Näinä päivinä hyönteisten perässä liikkuu myös moni sorsapoikue. Saaristossa haahkapoikasten lautat kelluvat aalloilla emojen partioidessa huolestuneina poikasten ympärillä. Sisämaan vesille on ilmestynyt pallerolauttoja esimerkiksi sinisorsa-, telkkä- ja jouhisorsanaaraiden vanaveteen.

Viikko 23 Peippo © Kari Korhonen
Kalenterikesän käynnistyminen näkyy lintumaisemassakin. Lintupoikueet ovat varttuneet suotuisien säiden tuella. Esimerkiksi pesänsä jättävät peipot ja räkättirastaat lähtevät maailmalle vahvoin eväin. Ensimmäisten pesien tyhjentymisen jälkeen linnut pääsevät aloittamaan pesinnässään toisen kierroksen. Samaan aikaan ovat innokkaasti äänessä kevään viimeiset muuttajat - pesintämaisemiinsa saapuneet yölaulajat. Satakielet, kerttuset ja sirkkalinnut esittelevät laulutaitojaan erilaisten kosteikkojen ja pensaikkojen ääressä kun mäntykankailla surisee kehrääjä. Lämpimät ja valoisat yöt tarjoavat juuri nyt hienoja elämyksiä kaikille aisteille.

Viikko 24 Mustaviklo © Kari Korhonen
Lämpimät kesäpäivät ovat tarjonneet parastaan, mutta virkistystäkin on saatu tuimien ukkoskuurojen muodossa. Lintumaailmassa yölaulajien juhlat jatkuvat, mutta kahlaajat ovat jo muuttotuulella. Viimeiset arktiset kahlaajat pyristelevät vielä pohjoiseen, mutta valtavirran suunta on kääntynyt kohti etelää. Matalan veden paljastamilla matalilla rannoilla on kahlaillut esimerkiksi mustavikloja, jotka ovat kesän ensimmäisiä paluumuuttajia. Tutuimmista pesimälinnuista muuttavat kuovit, joita näkyy pelloilla ruokailemassa pikku parvina. Naaraat ovat vapaita lähtemään muuttomatkalle koiraiden ottaessa vastuun poikasten vartioinnista.

Viikko 25 Merikihu © Kari Korhonen
Lintujen pesinnät ovat edistyneet mukavasti. Lämpimät päivät ja veden pysyminen alhaalla ovat turvanneet monen saaristolinnun alkutaipaleen. Saariston pesimälintujen määrä onkin juuri nyt suurimmillaan. Etelään ovat palanneet vain hätäisimmät kahlaajat, mutta suuri osa kesän poikasista on jo kuoriutunut. Monilla emoilla onkin nyt kiireitä nopeasti kasvavien poikasten odottaessa kyltymättöminä kala- tai hyönteisannoksia. Helpommalla pääsevät lajit, joiden vanhemmuuteen kuuluu vain jälkikasvun vartiointi.

Viikko 26 Ristisorsa © Kari Korhonen
Sadekuurot ja -päivät ovat helpottaneet kuivuudesta kärsineen luonnon janoa. Saaristossa alkukesän kuivuudesta ei ole kärsitty sisämaan tavoin. Sen sijaan monet eteläiset lajit ovat nauttineet mukavista olosuhteista ja kasvattaneet kelpo poikueita. Ristisorsa on yksi kesäisen saariston näyttävimmistä lajeista. Laji on kaikilla merialueilla vähälukuinen, mutta on viime vuosina yleistynyt selvästi myös Suupohjassa. Pesänsä ristisorsat tekevät mieluiten hiekkaisille saarille, jossa suojaa pesälle voi antaa vaikka vanha kalastusmökki, jollaisen eteisessä yksi pari pesi Närpiössä. Kesäkuun lopulla poikaset ovat varttuneet jo kelpo linnun mittoihin.

Viikko 27 Kivitasku © Kari Korhonen
Sadekuurot ovat kastelleet keskikesän maisemaa tasaiseen tahtiin. Samaan aikaan lintujen pesinnät ovat edenneet pitkälle. Maastossa on nyt hyvin paljon nuoria lintuja opettelemassa elämisen taitoja. Monella linnulla on kuitenkin vielä pesässä kesän toinen tai kolmas pesye. Peltoteiden varsilla liikkuu parvina niin västäräkkejä kuin rastaitakin. Pelloilla näkyy myös paikoin suuriksi kasvaneita parvia variksia, naakkoja, sepelkyyhkyjä ja naurulokkeja. Pienempinä joukkoina liikkeellä ovat kuovien ja töyhtöhyyppien sekä kivitaskujen ja peltosirkkujen poikueet.

Viikko 28 Naurulokki © Kari Korhonen
Sateiset kesäpäivät ovat jatkuneet heinäkuun alussa. Erilaisten vesien äärellä lokkilintujen pesinnät ovat edenneet pitkälle. Pesäpaikat alkavat hiljetä poikasten tullessa lentokykyisiksi ja lähtiessä tutustumaan pesäpaikkaa ympäröiviin maisemiin. Esimerkiksi pelloilla liikkuu hetken hiljaisemman ajan jälkeen jälleen kelpo lokkiparvia. Niitetyiltä heinä- ja nurmipelloilta löytyy lokkienkin makuun sopivaa ravintoa. Lokkiparvista suurimmat ovat usein naurulokkeja, mutta pelloilla ruokailee säännöllisesti myös kala- ja pikkulokkeja.

Viikko 29 Punakuiri © Kari Korhonen
Aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat suosineet loman viettäjiä. Monella pesimälinnullakin alkaa loma poikasten selvitessä ilman välitöntä vartiointia tai ruokintaa. Heinäkuun puolivälin koittaessa etenkin rannikolla pääsee seuraamaan jo ajoittain vilkastakin kahlaajamuuttoa. Pohjoisen soilta ja tundralta kahlaajia kannustaa matkaan keskikesälläkin hetkittäin kylmäksi kääntyvät kelit. Pesineet tai pesinnässä epäonnistuneet aikuiset linnut ovat velvoitteista vapaita matkaamaan etelän helpompiin olosuhteisiin. Saarten rakkolevävalleilla ruokailee niin värikkäitä punakuireja kuin sirriparviakin. Muuton merkit näkyvät vaimeampina myös sisämaan maisemissa esimerkiksi pelloilla ruokailevina suokukkoina ja kapustarintoina.

Viikko 30 Mustaotsalepinkäinen © Kari Korhonen
Lämpöä on riittänyt aurinkoisten päivien jälkeen pitkälle öihin. Vaikka kesäisten laululintujen konsertit ovat vaimenneet, niin selvästi pimenevissä öissä kuuluu merkkejä kesän jatkumisesta. Viljelyksillä äänessä on ollut vielä runsaasti ruisrääkkiä ja mäntykankailla kuulee edelleen kehrääjän hyrinää. Uusiakin lintuyksilöitä on ilmestynyt suupohjalaisiin maisemiin ilmeisen runsaasti viime viikkojen aikana. Öisten konsertoijien lisäksi alueelle on saapunut vieraita, jotka kertovat kesän kääntymisestä kohti syksyä. Mustaotsalepinkäinen edustaa kaakkoista lajistoa, jonka edustajat usein ilahduttavat lintuharrastajia loppukesällä. Harhailevat tai kiertelevät vierailijat rikastuttavat mukavasti kesän aikana tutuksi käynyttä peruslajistoa.

Viikko 31 Haarapääsky © Kari Korhonen
Sadekuurot rytmittävät lämpimiä päiviä. Sateen edellä pääskyset kerääntyvät usein saalistamaan hyönteisiä jokien ja järvien vedenpinnan tuntumaan. Hyville paikoille voi kerääntyä kymmeniä pääskysiä, joiden taitavaa lentämistä on ilo seurata. Pieniä pääskyparvia näkyy myös sähkölangoilla etenkin hyvien pesäpaikkojen tuntumassa. Haarapääskyjen ensimmäiset poikueet jättivät pesänsä taakseen jo kesäkuussa. Lämpimät säät ovatkin antaneet näille linnuille hyvät kasvun eväät. Samaan aikaan monet haarapääskyemot ovat kasvattaneet kesän toisia poikueita. Nämä toisetkin poikueet kokeilevat siipiensä kantavuutta ensimmäisiä kertoja juuri näinä päivinä.

Viikko 32 Pensastasku © Kari Korhonen
Lämpimät päivät suosivat loppukesän hyönteisiä. Hyönteissadon yltäkylläisyydestä nauttivat myös monet linnut. Kesän poikueet voivat opetella hyönteisten pyydystämisen taitoja hyvissä olosuhteissa. Hyönteisiä syöviä lintuja onkin maastossa paljon juuri nyt vilkkaimman muuttokauden lähestyessä. Reviirilaulun puuttuessa linnut paljastuvat yhteysäänistä ja maastossa vilahtelevista varjoista. Lintuja liikkuu kaikenlaisissa maastoissa, mutta parhaiten lintujen runsauden huomaa vähäpuustoisilla ulkosaarilla. Vilkkaina aamuina saarten pensaat ja ruovikot on lastattu täyteen pikkulintuja.

Viikko 33 Isokäpylintu © Risto Suksi
Kevään käpysato oli Suupohjassa heikko, joten siemeniä syövät käpylinnutkin olivat vähissä. Käpylintuhavainnot alkoivat kuitenkin lisääntyä kevään kääntyessä kesää kohti ja kesän aikana käpylintuja on vaeltanut runsaasti. Käpylintujen liike jatkuu edelleen ja niitä liikkuu etelää kohti laajana rintamana. Havumetsissä parvien tyypillinen ääni paljastaa liikkujat, mutta yksilömäärät jäävät usein vaatimattomiksi. Meren kohdatessaan vaeltavat käpylinnut lähtevät seuraamaan rannikkolinjaa, joten kapealle kaistaleelle voi pakkautua paljon lintuja. Esimerkiksi Siipyyn tornista nähtiin kahdessa ja puolessa tunnissa kahdeksan tuhatta käpylintua. Suurin osa vaeltajista on pikkukäpylintuja, mutta joukossa on mukana itäistä lajistoa edustavia kirjosiipikäpylintuja, jotka on helpoin havaita tööttäävän äänen perusteella.

Viikko 33 Västäräkki © Kari Korhonen
Lämpimät säät ovat jatkuneet elokuun puolivälin päivinä. Kesäisistä säistä huolimatta lintujen muutto on jatkunut vilkkaana, kun etelän kutsu on houkutellut esimerkiksi hyönteissyöjiä. Kylmälle arkojen kesälintujen lisäksi muuttomatkalle on lähtenyt varsin karaistuneitakin lajeja kuten västäräkkejä. Monien hyönteissyöjien lähtö jää kuitenkin huomiotta lintujen kadotessa yön pimeinä hetkinä. Auringon nousun jälkeen monet muuttomatkalla olevat hyönteissyöjät laskeutuvat ruokailemaan. Päivän valkeamisen jälkeen liikkeellä on esimerkiksi pääskyjä, joiden virtaa etelään on päästy seuraamaan aitiopaikalta Siipyyn lintutornista.

Viikko 34 Kottarainen © Kari Korhonen
Lämpimät säät suosivat muuttomatkalle valmistautuvia hyönteissyöjiä. Pääskysiäkin lentelee vielä peltojen ja ruovikoiden yllä huomattavia määriä. Pääskyjen lisäksi sähkölangoilta löytyy muitakin parveutuvia lintuja. Kottaraiset pistäytyvät lepäämässä langoilla ruokailun lomassa ja valmistautuvat päivän päätteeksi laskeutumaan yöpymisruovikkoon. Hetkeä aiemmin samoilla langoilla on lepäillyt samoilla pelloilla ruokaillut sepelkyyhkyparvi. Lintujen määrä näyttää nyt suurelta, mutta syksyn etenemisen myötä tilanne voi muuttua nopeastikin - usein kuitenkin huomaamatta.

Viikko 35 Kanadanhanhi © Kari Korhonen
Hellepäivät hiipuivat sateen ropinaan. Säiden muuttumisen myötä syksyn ote tuntuu vahvempana ja lintujen muutto ajankohtaisemmalta. Merenlahdilla ja pelloilla näkeekin muutolle valmistautuvia tai matkalla lepääviä parvia. Suuremmista linnuista on liikkeellä esimerkiksi petolintuja ja hanhia. Metsähanhien muutto on selvästi käynnissä ja lepäileviä parvia voi löytää soilta ja pelloilta. Rannikon pelloilla ruokailee paikoin suuriakin merihanhiparvia. Harmaiden hanhien joukkoon tuovat väriä, tai ainakin vaihtelua, kanadan- ja valkoposkihanhet. Aiemmista vuosista kasvaneet parvet kertovat hanhitulokkaiden sopeutuneen hyvin suupohjalaisiin pesintämaisemiin.

Viikko 36 Ampuhaukka © Kari Korhonen
Syksyn alku on tarjonnut kesältä tuttua säätä, kuivaa ja lämmintä. Lintujen muutto etenee hienoista säistä huolimatta tasaisen varmasti. Syyskuussa muuttavat myös monet petolinnut. Pelloilla ja rannikolla näkyy tasaiseen tahtiin saalistavia, nosteissa pyöriviä tai muuten vain kierteleviä petolintuja. Ajoittain haukat istahtavat levähtämään puuhun, ladon katolle tai rantakivelle. Hyvän muuttosään vallitessa haukat lentävät määrätietoisesti etelään. Petolintuyksilöt kulkevat muutolla omaan tahtiinsa, vaikka muutto usein noudattaakin samoja reittejä. Useamman haukan löytäminen samasta kiikarinnäkymästä kertoo haukkoja olevan liikkeellä enemmänkin.

Viikko 37 Suokukko © Kari Korhonen
Kesä vaihtui syksyksi kerralla tuulen kääntyessä pohjoiseen; viileä ja sateinen sää kannustanee lintuja muuttomatkalle. Säätilan muutoksen alla näkyvä muutto oli varsin vaimeaa, joskin myös havainnointi oli satunnaista. Kahlaajia on liikkunut rannoilla vähäisiä määriä edelleen. Rannat ovat paljaina poikkeuksellisen laajasti, sillä tuuli on painanut meriveden alas -51 senttiin. Mukavimpia kahlaajavieraita edustaa lampiviklo, mutta suuremmat harvinaisuudet ovat jääneet löytymättä. Kahlaajakesän loppuviikkoina rannoilla tepastelevat kahlaajat ovat pääosin kesällä kuoriutuneita nuorukaisia kuten kuvan suokukko. Aikuiset kahlaajat ovat ehtineet jo kauas etelään.

Viikko 38 Lapintiainen © Risto Suksi
Pakkasyöt ja viileät päivät kertovat syksyn otteen vahvistumisesta. Säiden muutoksen kannustamana lintujen muutto on edennyt mukavasti ja liikkeelle on lähtenyt monia uusia lajeja. Kuusitiaisten vaellus on ollut poikkeuksellisen näyttävää ja tiaisten vaelluksesta kertoo myös Siipyystä löytynyt lapintiainen. Syksyn tunnelmaa vahvistavat hiiripöllön ja merisirrien ilmestyminen Suupohjan maisemiin. Lämpimän alkusyksyn jäljiltä maastossa on kuitenkin vielä runsaasti kesälintujakin. Pääskyset muuttavat vielä pikku parvina rannikolla; samoissa maisemissa syksyn viimeiset ruisrääkät ja luhtahuitit etsivät jatkoaikaa kesään.

Viikko 39 Joutsen © Kari Korhonen
Syksyn tunnelma tiheni lähes kymmenen asteen pakkasen puraistessa selkeän taivaan alla levännyttä maisemaa. Syksyn eteneminen näkyy myös merenlahdilla, joille kertyy yhä karaistuneempia lajeja. Pohjoisen perussorsat, haapanat, ruokailevat parhailla merenlahdilla suurina lauttoina. Haapanoiden ruokailuseurana on usein joutsenia, jotka ovat saapumassa syksyisille merenlahdille juuri näinä aikoina. Kun poikaset ovat kasvaneet riittävän suuriksi, perheet voivat valmistautua muuttomatkaan merenlahtien herkkujen äärellä. Laulujoutsenien saapuminen elävöittää merenlahtien äänimaisemaakin monin tavoin. Joutsenten äänekäs rupattelu, innostuneet toitotukset ja lentopyrähdykset tarjoavat koettavaa satunnaisellekin linturetkeilijälle.

Viikko 40 Ensilumi © Kari Korhonen
Syksyinen maisema kirkastui hetkessä kun kylmän sään saattelema saderintama pyyhkäisi Suupohjankin yli. Valkoinen lumipeite kattoi maiseman meren rantoja myöten, joten saaripinnakisakin käytiin lumisissa maisemissa. Kesäiset säät kiepsahtivat parissa viikossa talven porteille. Maastossa liikkuu vielä paljon muuttolintuja, joiden kiire etelään lisääntyy säiden jatkuessa kylmänä. Näkyvimpiä lintuparvia ovat rastaat, joita kohtaa runsaasti pelloilla ja metsissä. Rastaiden kiire etelään ei kuitenkaan ole suurimmasta päästä, sillä pihlajanmarjasato turvaa ruokahuollon huonoinakin päivinä. Samoille apajille ovat hiljalleen saapumassa myös pohjoisen koreat tilhet. Tilhimassojen aika koittaa vasta myöhemmin pohjoisen pihlajien käytyä tyhjiksi.

Viikko 41 Hiiripöllö © Kari Korhonen
Syksyn päivät ovat jatkuneet viileinä lämpötilan kohotessa vain muutaman asteen nollan yläpuolelle. Syksyn etenemisen myötä Suupohjaan on saapunut mukavasti pohjoisia pöllöjä. Monen hiljaisen vuoden jälkeen hiiripöllöistä on tehty uusia havaintoja tasaiseen tahtiin. Näkyvillä paikoilla peltojen ja aukkojen tuntumassa päivystävät hiiripöllöt saalistavat aktiivisesti jo valoisaan aikaan. Kesän aikana parantunut myyrätilanne houkutteleekin pöllöjä asettumaan paikoilleen. Suupohjassa liikkuu nyt paljon muitakin pöllöjä, mutta niiden havaitseminen on vaikeampaa. Loppuillan tai alkuyön kävelyretkellä voi kuitenkin onnistua kuulemaan niin viheltävää varpuspöllön kuin huhuilevan huuhkajankin. Pöllöjen kiireet voivat paljastua myös erilaisista yhteysäänistä.

Viikko 42 Lehtokurppa © Heikki Mahlamäki
Pakkaset puraisivat viikolla reilusti tuoden talven aimo askeleen lähemmäs. Sisämaassa pariakymmentä lähennelleet pakkaset hyydyttivät järvet ja jokien suvannot vahvaan jäähän. Rannikollakin merenlahdet jäätyivät laajalti umpeen tyynien säiden ja yli kymmenen asteen pakkasen avustuksella. Merenlahtien jäällä joutsenten räpylät osoittautuivat kovin liukkaiksi kulkuvälineiksi. Yksi viime viikkojen mielenkiintoisimmista ilmiöistä on kuitenkin löytynyt pihojen nurmikoilta lehtokurppien muodossa. Monet pitkänkään linjan lintuharrastajat eivät ole aiemmin nähneet syksyisillä nurmikoilla vastaavaa määrää lehtokurppia. Parhailta pihoilta kurppia on voinut lehahtaa lentoon kolmekin kappaletta. Lieneekö nopeasti jäähtynyt syksy yllättänyt lehtokurpat ja sotkenut normaalit muuttosuunnitelmat?

Viikko 43 Pikku-uikku © Kari Korhonen
Keli muuttui nopeasti pohjoisen ilmavirtauksen väistyessä lounaasta saapuneen rintaman tieltä. Aurinkoisen pikkupakkasen tilalle tuli räntäsadetta, joka muuttui edelleen silkaksi vedeksi. Samaan aikaan tuulet ja lämmin ilma alkoivat syödä umpeen kuroutuneiden merenlahtien jäitä. Syksyisillä rannoilla löytyykin vielä monenlaisia vesilintuja joutsenista telkkiin. Muutamien lajien etsimiseen nämä loppusyksyn vedet tarjoavat vuoden parhaimmat mahdollisuudet. Joutsenparvista voi löytää etelään matkalla olevia pikkujoutsenia. Siipyyn tornin alla piipahtanut pikku-uikku on vielä harvinaisempi vieras Suupohjassa. Pikku-uikut voivat viettää näissä maisemissa koko talven, mikäli avovettä ja ruokaa on tarjolla riittävästi.

Viikko 44 Sinitiainen © Kari Korhonen
Lumi katosi maisemasta vesisateen alla, mutta öinen saderintama palautti lumipeitteen saman tien. Lumi, aurinko ja pikku pakkanen saavat lyhyeksi käyneen päivän tuntumaan sentään hieman pidemmältä. Lintujen ruokailumahdollisuudet harvenevat talven lähestyessä, joten kotimaisemiin jäävät linnut suuntaavat pihojen ja puutarhojen lintulautojen ääreen. Suositussa pihassa rasvan kimpussa voi hääriä toistakymmentä talitiaista, sinitiaisia, käpytikka, harakka ja ehkä muutamia muitakin lajeja. Maapähkinät, auringonkukan siemenet ja kotimainen vilja houkuttelevat pihoihin esimerkiksi viherpeippoja, keltasirkkuja, varpusia ja peltopyitä. Nyt onkin hyvä aika laittaa tarjoilu kuntoon.

Viikko 45 Kanadanhanhi © Kari Korhonen
Syksyinen vesisade kesti vain hetken, joten viikon lopulla nautittiin talvisen raikkaista keleistä. Pakkasten myötä suojaisemmat merenlahdet ovat jatkaneet jäätymistään. Aiemmin syksyllä merenlahdilla viihtyneet joutsenet ovat joutuneet siirtymään ulommas saaristoon tai lähtemään muuttomatkalle. Joutsenia onkin muuttanut etelään pikku parvina. Joutsenten lisäksi muuttomatka odottaa myös syksyn viimeisiä kanadanhanhia. Härkmeren pelloilta hanhet löytävät syötäväksi esimerkiksi perunoita. Lumen kattaessa jäiset ruokailupellot on hanhienkin siirryttävä uusiin maisemiin.

Viikko 46 Tilhi © Kari Korhonen
Talviset säät jatkuivat lumisateiden ja pakkasten muodossa. Pihlajanmarjoja riittää edelleen runsaasti, joten marjalinnuillekin on syötävää. Muutaman kymmenen linnun tilhiparvia liikkuu maastossa paljon. Marjoja on edelleen niin laajalla alueella, että myös linnut ovat levinneet metsien kätköihin. Pidemmän kierroksen tekemällä esimerkiksi jokivarsien marjamailla voi kuitenkin tavoittaa satoja tai muutama tuhat tilheä. Tilhien lisäksi marjojen perässä liikkuu rastasparvia, joiden pääjoukot koostuvat räkättirastaista. Muitakin rastaita voi parvista löytää tarkemmalla katselulla ainakin yksittäisiä yksilöitä. Sen sijaan taviokuurnat ovat puuttuneet toistaiseksi lähes täysin Suupohjasta. Pohjoisen marjatarjoilujen loppuessa voidaan näitäkin marjalintuja odottaa hieman runsaammin myös Suupohjaan.

Viikko 47 Kyhmyjoutsen © Kari Korhonen
Pakkaspäivien myötä talvi vahvisti otettaan Suupohjankin maisemasta. Rannikolla syksyn läheisyydestä kertoo vielä avoimena lainehtiva avomeri, vaikka merenlahdet ovat olleet jo pitkään jäässä. Vesilintujen määrä on käynyt merelläkin kovin vähäiseksi. Isompia määriä retkillä voi nähdä lähinnä kyhmyjoutsenia ja isokoskeloita, useimmat muut vesilintulajit jäävät yksittäisten havaintojen varaan. Aikainen talvi asettaa haasteen myös kyhmyjoutsenpoikueille, sillä poikasten kasvu lentokykyisiksi kestää pitkälle syksyyn. Niinpä etenkin myöhäisillä poikueilla voi olla vaikeuksia selvitä aikaisin saapuvan talven alta väljemmille vesille.

Viikko 48 Koskikara © Kari Korhonen
Talvisina jatkuneet säät ovat jäädyttäneet purojen ja jokien sulapaikkoja. Kuivan kesän jälkeen moni perinteinen karapaikka on kärsinyt myös veden vähyydestä. Kylmän syksyn myötä aikaisin Suupohjan puroille saapuneet karat ovat joutuneet jättämään pikku purot taakseen nopeasti. Tällä hetkellä ruokailupaikkoja löytyy lähinnä suuremmilta koskilta tai hyviltä lähdepuroilta. Monilla pienemmillä sulilla karojen ruokailuhetkistä voi kertoa vain jään reunalle jääneet tähteet. Alkutalven karatilannetta kuvaa hyvin Metsälänjoki, jolta löytyy yksi Suupohjan parhaista koskikarapätkistä. Marraskuun lopussa vakioreitillä havaittiin vain kolme lintua kun aiemmin sukeltelijoita on löytynyt samalta väliltä kymmenkunta yksilöä.

Viikko 49 Punakylkirastas © Kari Korhonen
Talviset pakkaspäivät ovat jatkuneet joulukuun alussa. Pihlajanmarjat tarjoavat marjalinnuille runsaasti syötävää, joten pakottavaa tarvetta muuttomatkaan ei ole. Marjojen kimpussa pyörivät rastasparvet ovat useimmiten muutamien kymmenien lintujen porukoita, mutta paikoin muodostuu isompiakin parvia. Suurin osa talvisissa pihlajissa keikkuvista rastaista on räkättirastaita, mutta parvista löytyy ajoittain myös punakylkirastaita. Mustarastaat eivät viihdy samalla tavalla isoissa parvissa, vaan liikkuvat yksikseen tai pienissä omissa porukoissa. Suuret rastasparvet voi ottaa myös haasteena, rastasmassojen joukossa voi liikkua myös itäisiä rastasharvinaisuuksia.

Viikko 50 Metso © Kari Korhonen
Synkimmän kaamoksen lähestyessä föhn-tuuli puhalsi lämpimän henkäyksen Suupohjaankin. Pitkä pimeys supistaa retkiajan lyhyeksi, eikä lintumaailmakaan tarjoa helppoja herkkuja. Täysin ilman havaintoja ei retkiä tarvitse kuitenkaan tehdä, eivätkä harvinaisemmatkaan linnut ole poissa laskuista. Toisaalta tavallinenkin lintulaji voi tuottaa paljon iloa, sillä Suupohjassa jokapäiväinen laji voi puuttua lähes kokonaan jo naapurimaakunnasta. Monille eteläsuomalaisille vieraille esimerkiksi metson, riekon ja peltopyyn kohtaaminen on harvinainen ilo. Tavallinen laji voi yllättää retkeilijän myös epätavallisella esiintymisympäristöllään. Lapväärtin keskusta tuntuu olevan erityisesti metsojen mieliin, sillä koulun ympäristössä on vieraillut tänä vuonna sekä koppelo että ukkometso!

Viikko 51 Merikotka © Kari Korhonen
Talvipäivän seisaus pysäytti päivien lyhenemisen. Samaan aikaan säät näyttivät muuttumiskykynsä ja -nopeutensa. Leppoisa talvisää vaihtui hetkessä myrskyisäksi pyryksi ja lämpötila putosi hetkessä lähes kymmenen astetta. Myrskytuulet puraisivat myös rannikon jäisiin maisemiin, sillä tuuli repi rantojen ja saarten tuntumaan railoja. Railot toivat hetken helpotusta myös Suupohjan talvessa sinnitteleville vesien linnuille. Isokoskelot ja telkät löytävät railoista hieman väljempiä uintivesiä. Railojen äärellä viivähtävät myös talvehtivat ja vaeltavat lokit. Lepäilevien lokkien valloittamia luotoja käy tarkastamassa aika ajoin myös vanha merikotka, joka pysyy tiiviisti tutulla reviirillään ympäri vuoden.

Viikko 52 Tilhi © Kari Korhonen
Paukkuvat pakkaset ja lumisateet juhlistivat jouluviikkoa. Vaikka maisema on alkutalven jälkeen luminen ja jäinen kunnon talvien malliin, niin lintumaailma on tarjonnut paljon nähtävää. Pihlajanmarjoja on riittänyt runsaasti vuoden viimeisille viikoille asti, joten marjalinnuilla on edelleen hyvä syy viipyä pohjoisessa. Maukkaimmat pihlajat ovat tyhjentyneet, mutta kylissä ja taajamissa riittää tilhiparvillekin vielä runsaasti marjaisia puita ja pensaita. Suuretkin tilhimäärät katoavat helposti pihoihin ja puutarhoihin pieninä parvina. Ajoittain linnut voivat kuitenkin lyöttäytyä satojen yksilöiden parviksi, jolloin suurten puiden latvat ovat koetuksella linnumassa alla.

Alkuun


2003

Viikko 1 Kuusitiainen © Risto Suksi
Vuosi vaihtui paukkuvien pakkasten tahtiin. Pakkanen sai viimeiset sulapaikat kutistumaan entisestään. Meri pakenee Siipyyn torninkin edustalla jo kolmen kilometrin päässä vahvasti höyryten. Pakkaspäivät ovat rauhoittaneet lintujen liikettä. Linnut säästävät energiaa välttämällä turhaa liikettä. Pulleaksi pörhötetty höyhenpuku eristää hyvin pakkasta. Suojaa voi löytyä myös rakennusten onkaloista, pöntöistä tai lumihangen uumenista kiepistä. Säästämisen lisäksi linnut tarvitsevat runsaasti energiaa sisältävää ruokaa täydentääkseen pakkasen kuluttamat energiavarastot. Rasvaiset pähkinät tai puhdas rasva on pakkaspäivän ravintoa parhaasta päästä.

Viikko 2 Käpytikka © Kari Korhonen
Lumisateet ja lauhemmat päivät toivat vaihtelua kirpeiden pakkasten väliin. Kelien vaihtelut eivät ole suuremmin häirinneet metsissä hääriviä tikkoja. Tämän talven linnustoa rikastaakin tavallista runsaampi tikkajoukko. Käpytikkojen naputtelua kuuluu metsissä tasaisin välimatkoin. Käpypajat sijaitsevat usein tienvarsien pylväissä, mutta tikkoja näyttäytyy myös ruokintapaikkojen rasvaherkkujen ääreltä. Käpytikkojen lisäksi liikkeellä on ollut ainakin muutamia pohjantikkoja. Talven harvinaisimpia tikkavieraita ovat olleet eteläiset harmaapäätikat, joiden vaellus on ulottunut tänä syksynä ja talvena Suupohjaan poikkeuksellisen monen yksilön voimin.

Viikko 3 Pyy © Risto Suksi
Viikon aikana Suupohjan yli ehti kulkea monta säärintamaa. Lumisateiden lisäksi lounaiset tuulet toivat mukanaan suoranaisen lämpöaallon. Kolmen asteen lämmössä ilmavat hanget tiivistyivät nopeasti. Samalla reipas tuuli tiputti hangille runsaasti roskia, keli oli kuin keväällä konsanaan. Muuttolintuja ei kuitenkaan odoteta vielä, vaan linturetkien antia ovat perinteiset talvilinnut. Metsäkanat viihtyvät kotimaisemissaan ympäri vuoden. Teeret ovat näkyvin laji liikkuessaan suurilla aukeilla. Pyy voi joskus yllättää pyrähtämällä syömään tienvarren lehtipuiden urpuja. Metsonkin voi nähdä hakomassa tienvarren tai siemenpuuasennon männynlatvassa. Riekko on metsäkanoista vähälukuisin, mutta Suupohjan sisämaan suurilla soilla elää edelleen elinvoimainen kanta.

Viikko 4 Viherpeippo © Kari Korhonen
Viikko muokkasi talvisia maisemia uuteen uskoon lämmön kohottaessa mittaria useamman asteen lämpimän puolelle. Lämpö ja vesisateet tiivistivät tähän asti ilmavana säilynyttä lumivaippaa. Muutaman pakkaspäivän jälkeen liikkuminen maastossa on mukavan helppoa suksilla tai lumikengillä. Linnutkin huomasivat lämpimät päivät ja hiljalleen lisääntyvän valon. Ensimmäiset viherpeipot tavoittelivat keväistä lauluaan ruusunkielukoiden tai auringonkukan siementen syömisen lomassa. Talitiaiset saattoivat innostua laulamaan hieman pidemmänkin siivun lähestyvän kevään kunniaksi. Into loppui kuitenkin lyhyeen pakkasen palatessa ja myrskytuulen pyyhkäistessä maiseman yli.

Viikko 5 Punatulkku © Jaakko Vähämäki
Talviset säät jatkuivat vaihtelevina lämpötilan liikkuessa paukkupakkasista plusasteisiin. Pihlajista löytyy edelleen marjoja, vaikka rastas- ja tilhiparvet ovat pitkään pyörineet maukkaimpien marjojen perässä. Marjalintujen parvet ovat kuitenkin vaihteeksi pienentyneet lintujen hakeutuessa uusiin maisemiin. Lintuja liikkuu vielä paljon pohjoisenkin taajamissa, joten lisää marjalintuja on vielä tulon päällä. Harvinaisemmista marjalinnuista Suupohjaan on saapunut tiputellen taviokuurnia pikkuparvissa. Tähän mennessä lajia on löydetty yllättävän vähän syömässä suupohjalaisten pihlajanmarjojen siemeniä. Useimmiten pihlajien oksilla siemeniä kaivavat linnut ovat paljastuneet tutuiksi punatulkuiksi.

Viikko 6 Kottarainen © Kari Korhonen
Alkuviikon kirpeät pakkaset lauhtuivat viikonloppuna lämpöasteiksi. Samalla voimistunut etelätuuli laittoi lumen liikkeelle ja rakensi teille vahvoja lumiriimuja. Vaikka pakkaset ovat paukkuneet ja lunta riittänyt, niin harvinaisempiakin talvehtijoita löytyy edelleen. Kottaraisia talvehtii ainakin Skaftungissa, Kauhajoella ja Kaskisissa. Kauhajoella pari kottaraista on viettänyt jo useamman talven navetassa yöpyen. Skaftungissa turvana on runsas lintulauta. Kaskisissa kottaraisille on tarjolla runsaasti puutarhojen marjoja ja omenoita. Sunnuntaina koristeomenapuussa istuskelleet linnut intoutuivat visertelemään melkein keväiseen malliin.

Viikko 7 Peltopyy © Kari Korhonen
Lauhat talvipäivät juhlistivat helmikuun puolivälin saavuttamista. Lännestä puhaltaneet föhn-tuulet siirsivät kylmät pakkaspäivät ainakin hetkeksi sivummalle. Hieman lauhemmat päivät eivät uhkaa lumipeitettä, vaan peltopyilläkin riittää tekemistä ruoan etsimisessä. Monet parvet käyvätkin säännöllisesti syömässä pihojen ja puutarhojen lintulaudoilla. Parvi lentää muutaman kymmenen metrin päähän tarjoiluista ja juoksee loppumatkan maata pitkin. Pihoja ympäröivien teiden liikenne voi koitua peltopyiden kohtaloksi. Aina joskus joku lintu ei ehdi juosta autoa pakoon. Peltopyyparvia harventavat talven aikana myös erilaiset petolinnut ja -nisäkkäät. Omalla lintulaudalla vierailevan peltopyyparven selviämistä talven koettelemuksista onkin mielenkiintoista seurata.

Viikko 8 Pikkukäpylintu © Kari Korhonen
Lämpimät länsituulet toivat aavistuksen kevättä keskelle talvea. Auringon avustuksella mittari nousi yli viisi astetta lämpöasteiden puolelle. Lämmöstä huolimatta monet lintumaailman mielenkiintoisista tapahtumista keskittyvät vielä lintulautojen ympärille. Erilaiset jyvät ja rasvaisemmat herkut houkuttelevat pihoihin ja puutarhoihin tuttuja ja hieman harvinaisempiakin vieraita. Tämän talven erikoisuutena lintulaudoilla on vieraillut käpylintuja. Aiemmin käpylintuja on tavattu lintulaudoilla hyvin harvoin. Tänä talvena ristinokkia on käynyt lintulaudoilla säännöllisesti eri puolilla Suupohjaa. Pelkästään Lapväärtissä pikkukäpylintuja on nähty ainakin neljällä lintulaudalla.

Viikko 9 Kyhmyjoutsen © Kari Korhonen
Helmikuu päättyi pikkupakkasiin. Auringonvalon lisääntyessä lintujen liike on vilkastumassa. Pohjoisessa talvehtineet linnut ovat hiljalleen siirtymässä pesimäseutujaan kohti. Suupohjassa talvehtineiden lajien joukot saavat vahvistusta etelämpää saapuvista lajikumppaneista. Ensimmäiset kevätmuuttajiksikin tulkittavat yksilöt ovat saapuneet maisemiin. Talven viimeiset kyhmyjoutset katosivat sulilta tammikuun puolivälin aikoihin. Reippaan kuukauden tauon jälkeen Kaskisten sulaan ilmestyi kevään ensimmäinen joutsenpariskunta. Joutsenten seurana uiskenteli telkkiä, sinisorsia ja isokoskeloita selvästi sydäntalvea runsaammin. Myös jäällä istuskelevat meri- ja harmaalokkien parvet olivat saaneet vahvistusta.

Viikko 10 Merikotka © Kari Korhonen
Paksut sumupilvet suodattivat tehokkaasti auringonvaloa. Harmaassa säässä suojasään puolelle noussut lämpötilakaan ei tuntunut erityisen keväiseltä. Merikotkille kevät on kuitenkin tosiasia. Pesinnät käynnistyvät juuri näihin aikoihin. Pesimättömät nuoret ja esiaikuiset linnut ovat siirtymässä tuleviin pesintämaisemiin. Jäisellä merellä merikotkan näkee useimmiten istumassa jääröykkiöillä tai kallioluodoilla. Hieman korkeammalta merikotkan on hyvä tähystellä päivän ateriaksi sopivia saaliita tai pyydyksille ilmestyviä kalastajia. Talven niukkojen tarjoilujen jälkeen lähestyvä kevät antaa lupauksen monipuolistuvasta ravinnosta. Merikotkienkin elämä helpotuu muuttolintujen saapuessa ja kalojen kutupurojen sulaessa.

Viikko 11 Joutsen © Kari Korhonen
Kevät saapui Suupohjaan. Alkuviikon vesisateen jälkeen aurinko valloitti taivaankannen. Yli viiden asteen noussut lämpö sulatti lunta ja paljasti pälviä kynnöspelloille ja soiden turvekermeille. Keväisten säiden myötä myös lintujen muutto pääsi vauhtiin. Viikon alussa Suupohjaan palasivat kevään ensimmäiset pulmuset, mustavarikset ja uuttukyyhkyt. Viikonlopun auringonpaisteessa nähtiin kevään ensimmäiset massamuutot urpiaisten, vihervarpusten ja punatulkkujen palatessa kohti pohjoista. Samaan aikaan kevään ensimmäisten muuttolintujen rintamaan liittyivät töyhtöhyypät, laulujoutsenet ja kottaraiset. Rannikon lisäksi muuttolintuja nähtiin myös sisämaassa, joten kevät on tosiaan saapunut koko Suupohjaan.

Viikko 12 Urpiainen © Kari Korhonen
Kevät eteni verkkaisen vääjäämättömästi vaihtelevissa keleissä. Viikkoon mahtui kylmiä öitä, lämpimän keväistä auringonpaistetta ja kylmää pohjoistuulta. Kevätmuuton aluksi päästiin todistamaan poikkeuksellisen näyttävää muuttoa. Siipyyssä laskettiin muutamassa päivässä lähes 30 000 muuttavaa urpiaista, mikä on valtakunnallisestikin arvioiden massiivinen muuttoryntäys. Urpiaisparvet saivat seuraa vihervarpusista ja pienessä määrin myös punatulkuista. Varpuslintujen vauhdikkaan alun jälkeen on aika odottaa kevään perinteisten massamuuttajien virran käynnistymistä. Jäinen meri hidastaa vesilintujen liikettä, mutta olosuhteiden asettamista rajoitteista huolimatta muuttolintujen rintamat ovat tulossa.

Viikko 13 Lyhytnokkahanhi © Risto Suksi
Lämpimät päivät vapauttivat pellot nopeasti lumesta. Sulamisvedet täyttivät ojat ja joet, mutta pelloille asti vesi nousi vain yksittäisten jäätyneiden rumpujen ääressä. Metsähanhien muutto käynnistyi tänä keväänä aikaisin. Kristiinan pelloille ehti viitisen sataan metsähanhea (ja laulujoutsenta) jo maaliskuun lopulla. Parina edellisenä keväänä samoihin määriin on päästy viikkoa tai puoltatoista myöhemmin. Aiemmista keväistä poiketen metsähanhet olivat ensimmäinen pelloille saapunut hanhilaji. Meri- ja kanadanhanhet saapuivat tänä vuonna vasta metsähanhien vanavedessä. Myös ensimmäiset lyhytnokka- ja tundrahanhet ehtivät Kristiinan pelloille. Mikäli kevät etenee nopeasti voivat hanhien massatkin siirtyä melko nopeasti sisämaan ja pohjoisen levähdyspaikoille. Huonot muuttosäät pidentävät Kristiinan hanhipeltojen sesonkia.

Viikko 14 Joutsen © Kari Korhonen
Pohjoiseen kääntynyt tuuli ja viileät pakkasyöt pysäyttivät kevään etenemisen. Tuuli voimistui viikon lopulla suorastaan myrskyksi. Joutsen ja metsähanhiparvet pysyivät tiiviisti Kristiinan pelloilla. Pikku parvet siirtyilivät pelloilta toiselle, joten ilmassa oli koko ajan pientä liikettä. Lumisade ja pakkanen keräsi pelloille myös pienempiä lintuja. Kiuruja ja sepelkyyhkyjä ruokaili pelloilla mukavina parvina. Kevään pulmussesonki ajoittui samoihin päiviin, kun pelloilla näkyi parhaimmillaan satojen valkoisten pikkulintujen parvia. Tuulen tyyntyminen sunnuntaina rohkaisi kärsimättömät linnut jatkamaan matkaa pohjoiseen. Pelloille saapui uusia hanhia ja myös osa pienemmistä linnuista matkasi määrätietoisesti pohjoista kohti.

Viikko 15 Keltasirkku © Kari Korhonen
Tuulet kiertyivät koillisen ja kaakon välisiin ilmansuuntiin. Samalla auringonpaiste nosti lämpötilan pitkälle nolla-asteen yläpuolelle. Pelloille kerääntyneet muuttolinnut jatkoivat hiljalleen matkaansa, mutta uusia lajeja saapui tilalle hitaasti. Pelloille odotetuista linnuista Suupohjaan saapui kuovi. Rannikolla tuulet puhalsivat jäitä avomerelle, joten harvojen saapuneiden vesilintujen listaan saatiin pidennystä. Muuttolintujen saapuessa monet talvehtineet linnut valmistuvat innolla pesintään. Keltasirkut ja viherpeipot laulavat aamuisin entistä innokkaammin. Vielä pidemmälle ovat ehtineet muun muassa korpit ja pöllöt, joiden munia on haudottu jo pitkän aikaa. Ensimmäiset poikaset kuoriutuvat munista näinä päivinä ja kevään edistyessä uusien poikasten määrä lisääntyy nopeasti.

Viikko 16 Tavi © Kari Korhonen
Lumet sulivat nopeasti aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Lunta löytyy enää varjoisista metsistä ja metsänlaidoista. Merellä maisema on talvisempi, sillä avovettä löytyy vain jäiden välisistä railoista ja sulista. Siipyyn edustallakin avomeri on useamman kilometrin päässä jääröykkiöiden takana. Keväiset säät edistivät mukavasti lintujen muuttoa. Joutsenet ja hanhet jatkoivat matkaa, joten isoja lintuja nähtiin muutolla koko Suupohjassa. Myös sisämaan hanhiparvista löytyi edelleen mukavasti harvinaisempiakin lajeja. Isojen lintujen jättämän aukon täyttivät pienemmät räpyläjalat, kun sorsaparvet saapuivat peltojen kutistuville tulville. Härkmeren tulva keräsi satoja sinisorsia, haapanoita ja taveja. Kevään omaperäisin pukuvalinta oli sinisorsalla, jonka pää oli valkoinen ja ruumis punertavanruskea.

Viikko 17 Lapasorsa © Kari Korhonen
Korkealle kohoava aurinko lämmittää tehokkaasti kylmänkin tuulen vaikutusta. Siitä huolimatta tuuliset päivät ovat tuntuneet kovin kylmiltä edeltäneen viikon lämmön jälkeen. Lintujen muutto on kuitenkin edennyt vakaasti. Metsissä pääsee kuulemaan jo suurta joukkoa kesäisiä laululintuja. Äänekkäimpiä laulajia ovat rastaat ja peipposet, joiden säkeitä kuulee hyvinkin erilaisissa metsissä. Metsien lisäksi varpuslinnut ovat yleistyneet erilaisilla kosteikoilla, joiden kevät on näihin aikoihin parhaimmillaan. Vesilintuparvien lisäksi liikkeelle ovat lähdössä myös kahlaajat. Suupohjaan saapuivat ensimmäiset suokukot, valkoviklot, punajalkaviklot ja jänkäkurpat. Kylmistä tuulista huolimatta myös ensimmäiset pääskyset ja tiirat ennättivät Suupohjaan. Lintujen muutto jatkuukin vilkkaana myös lähiaikoina.

Viikko 18 Joutsen © Kari Korhonen
Toukokuu alku toi vaihtelevia säitä. Lämpimien kevätpäivien lomaan osui kylmiä tuulia ja räntäsadetta. Kevään lämpö herättää kasveja uuteen kasvukauteen; aurinkoisten paikkojen nurmikotkin alkavat saada vihreää väriä. Hanhien ja joutsenten muutto alkaa olla ohi tältä keväältä. Pelloilta löytyvät viimeiset kymmenien metsähanhien parvet. Harvinaisemmista hanhista pelloilla liikkuu lyhytnokka- ja tundrahanhia. Joutsenet ovat siirtyneet pesäpaikoilleen ja nuoret linnut kerääntyneet erilaisille kosteikoille. Härkmerellä on noin kuusikymmentä ja Rangsbyfjärdenillä lähes kaksisataa osittain harmaata joutsennuorukaista. Sisämaassa isojen lintujen muuton pääsesonki päättyi mukavasti, kun Ylimysjärvellä nähtiin pesivien laulujoutsenten seurana Kauhajoen toinen pikkujoutsen ja ensimmäinen kyhmyjoutsen.

Viikko 19 Liro © Kari Korhonen
Lämpimät kevätpäivät ja suotuisat tuulet elävöittivät lintumaisemaa. Kesäisten lajien virta kiihtyi, kun pääskysten seuraan saapuivat ensimmäiset herne-, pensas- ja lehtokertut, sirittäjät ja ruokokerttuset. Myös pikkulepinkäinen, mehiläishaukka ja käki ehtivät Suupohjaan asti. Satakielet saapuivat joukolla Poriin asti. Näyttävintä muuttoa tarjosivat kuitenkin kahlaajat. Pohjoiseen muuttavia punakuireja laskettiin Kristiinassa noin tuhat lintua. Suokukko- ja kapustarintaparvet väistelivät kevättöitä käynnisteleviä traktoreita eri puolilla Suupohjaa. Rannikon lieterannoilla ruokaili runsaasti tyllejä, liroja ja valkovikloja. Harvinaisin vierailija oli Piolahdella viivähtänyt lampiviklo. Seuraavaksi rannoille odotetaan sirriparvia.

Viikko 20 Kattohaikara © Heikki Mahlamäki
Kevät eteni vaihtelevien säiden merkeissä. Lämpimät ja aurinkoiset päivät vaihtuivat nopeasti viileisiin ja sateisiin hetkiin. Lämpö ja valo ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä, sillä vihreys valtaa nopeasti niin nurmikot kuin puiden oksatkin. Vihertyvään maisemaan ovat saapumassa kesäisimmät lajit. Ensimmäiset satakielet, kehrääjät, punavarpuset ja tervapääskyt täydentävät Suupohjaan saapuneiden muuttolintujen listaa. Toukokuun loppupuoli on hyvää aikaa myös harvinaisuuksille. Viikon mielenkiintoisin havainto oli Jurvasta löytynyt valkosiipitiira. Lajia ei ole aiemmin havaittu Suupohjassa. Aiemmilta vuosilta tuttuja, mutta aina yhtä mukavia vieraita olivat keräkurmitsat ja kattohaikarat.

Viikko 21 Helmipöllö © Ismo Nousiainen
Tasaiseen tahtiin liikkuneet saderintamat toivat kasvien kaipaamaa kosteutta. Kasvillisuus varttuikin silmiinpistävän nopeasti. Viimeisten muuttolintujen saapuessa Suupohjaan monet linnut ovat päättämässä kevään pesintäkauttaan. Metsissä korppipoikueet ronkkuvat pesiensä lähipuissa. Koloissa ja pöntöissä helmipöllöjen poikaset ovat varttuneet lähtövalmiiksi. Suuri osa helmipöllöpoikueista on jättämässä pesänsä juuri näinä päivinä. Samaan aikaan myöhäisimmät pesyeet ovat vasta kuoriutumassa. Helmipöllöjen tavoin ensiaskeleita pönttöjen ulkopuolisessa maisemassa ovat lähipäivinä ottamassa myös ensimmäiset viirupöllöjen poikaset. Helmipöllöjen pesiä on löytynyt parhaiten Suupohjan pohjoisosista - Närpiöstä, Jurvasta ja Kurikasta. Ravintotilanteen hyvyydestä kertoo myös neljääntoista vuoteen Suupohjan ensimmäinen pesivä hiiripöllöpariskunta.

Viikko 22 Jalohaikara © Kari Korhonen
Kevät eteni sadekuurojen ja auringonpaisteen tahdissa. Kesän lähestymisen huomaa nurmien ja puiden lehtien nopeasti syvenevistä vihreän sävyistä. Rehevä lehvästö antaa pensaikkojen yölaulajille hyvän suojan. Pensaikkoihin ja ruovikoihin ehtineiden laulajien lisäksi Suupohjan yölaulajoukkoon on tulossa vielä täydennystä. Viitakerttusista Suupohjaan ovat ehtineet vasta ensimmäiset linnut. Mäntykankailla osa reviireistä odottaa vielä etelästä saapuvia kehrääjiä. Suotuisilla säillä muutto etenee nopeasti, jopa odottamattoman ripeästi. Suupohjan loppukevään parasta antia ovatkin olleet pitkän matkan vieraat. Kristiinan Pohjoislahdella vieraillut jalohaikara oli kaukana normaalien pesimäseutujensa ulkopuolella. Komea haikara poseerasi lahdella innokkaasti pari päivää, joten linnusta ehdittiin hakea monta pinnaa.

Viikko 23 Haahka © Kari Korhonen
Kesä käynnistyi kunnolla lämpimien päivien herättämien hyttysten noustessa ilmaan. Samaan aikaan maastossa liikkuu yhä enemmän lintupoikueita. Taajamien ja peltojen näkyvimpiä lintuja ovat nurmikoilta matoja keräävät rastaat. Etenkin räkättirastaita tuntuu pitävän kiirettä; ensimmäiset poikueet ovatkin ehtineet jättää pesänsäkin. Pelloilla näkyy etenkin töyhtöhyyppäpoikueita. Merellä haahkaemot vartioivat suuria poikaslauttoja. Mustat untupallerot kelluvat kevyesti aalloilla ja kiipeilevät mielellään rantakallioilla ja luodoilla. Ensimmäiset poikueet ilmestyivät jo hyvissä ajoin toukokuun puolella, joten pesinnät ovat alkaneet lähes jäiden keskellä. Sisävesillä poikasia on näkynyt telkkien ja sinisorsien vanavedessä.

Viikko 24 Viitakerttunen © Risto Suksi
Kesä on jatkunut viileiden päivien ja hallaöiden merkeissä. Sadepäivät nostivat tulvia pelloille ja kuurosateita on riittänyt kuivemmillekin päiville. Valoisissa kesäöissä ovat äänessä yölaulajat. Satakielien kiivain laulukausi on jo ohi, koska linnut keskittyvät pesintöihin. Innokkaimmin äänessä ovatkin viita- ja luhtakerttuset sekä pensas- ja viitasirkkalinnut. Viileästä alkukesästä huolimatta pensaikkojen yölaulajia on saapunut liki normaaliin tapaan. Jokivarsien ja pellonlaitojen pensaikkoja ei tarvitse kiertää mahdottoman pitkään löytääkseen suven taitavimpia laulajia. Varsinaisten laululintujen lisäksi öisillä pelloilla voi kohdata sarvipöllöpoikueita tai ruisrääkkiä. Ruisrääkkiä on saapunut pelloille melko niukasti, mutta lisää narisijoita voi saapua vielä pitkään heinäkuussakin.

Viikko 25 Karikukko © Kari Korhonen
Sadekuurot huuhtoivat Suupohjan maisemia juhannusviikollakin. Keskikesällä lintujen pesinnät ovat edenneet pitkälle, ja maastossa on paljon varoittelevia emoja. Kahlaajat ovat monissa maisemissa näkyvästi esillä poikasista huolehtiessaan. Pelloilla äänessä ovat kuovit ja töyhtöhyypät ja metsissä metsäviklot ja rantasipit. Monipuolisin varoittelevien kahlaajien valikoima on suurilla soilla ja saariston kivisillä niityillä. Soilla äänekkäimpiä ovat pikkukuovit, lirot, kapustarinnat ja valkoviklot. Saariston kesäisiin perusääniin kuuluvat punajalkaviklojen ja karikukkojen äänet. Äänekkäiden emojen huolehtiessa poikaisista monet muut kahlaajat ovat jättäneet pesäpaikkansa jo kauas taakseen. Ensimmäiset kahlaajat lähtivät takaisin etelään jo kesäkuun alussa. Kahlaajamuutto onkin käynnissä läpi kesän.

Viikko 26 Kettu © Kari Korhonen
Hellepäivät saapuivat kesäkuun kääntyessä lopuilleen. Hellettä on riittänyt myös lintujen pesinnöissä. Ainakin paikoittain saaristolinnuston pesinnät ovat menestyneet huonosti. Saarissa liikkuvat ketut ja minkit tekevät suuren loven lintujen pesintämenestykseen. Ainakin Siipyyn suunnalla nisäkäspedot ovat liikkuneet useammassakin saaressa. Mantereen puolella petojen vaikutus ei ole yhtä näkyvä, kun lintutiheydet ovat harvemmat. Sen sijaan liikenne harventaa etenkin nuorten lintujen joukkoja. Pesänsä jättäneitä linnunpoikasia näkyy tällä hetkellä paljon teiden varsilla. Kokemattomat ja kankeasti lentävät poikaset ovat usein vaikeuksissa nopeasti liikkuvien autojen kanssa. Teiden varsilta löytyykin runsaasti liikenteen uhreja. Teiden varsilla partioivatkin varislintujen lisäksi ketun tapaiset nisäkäspedot.

Viikko 27 Naurulokki © Risto Suksi
Heinäkuu alkoi vaihtelevien säiden merkeissä. Lämpimät päivät saivat vaihtelua sateista ja vähemmän lämpimistä päivistä. Lintujen kesä on ehtinyt jo pitkälle ja monet lajit ovat hiljalleen poistumassa pesimäseuduiltaan. Ensimmäisten kahlaajien muutto etelään käynnistyi jo aikaisin kesäkuussa. Heinäkuun alussa liikkeellä on jo runsaasti kahlaajia ja monia muitakin lajeja. Myös monet lokit ja tiirat lähetevät etelään nopeasti pesintäkiireiden päätyttyä. Esimerkiksi naurulokkeja on ollut selvästi liikkeellä etelään viime aikoina. Mikäli pesinnät tuhoutuvat vedenkorkeuden vaihteluiden tai petojen vuoksi, ei linnuilla ole syytä viipyä pidempään pesintämaisemissa. Paremmin pesinnöissään menestyvät linnut lähtevät liikkeelle vasta poikasten pärjätessä omin eväin.

Viikko 28 Suosirri © Kari Korhonen
Sadekuurot ja lämpenevät päivät veivät heinäkuuta puoliväliä kohden. Vanhojen sirrien paluu pesimäseuduilta on täydessä vauhdissa. Muutaman kesäisen viikon aikana sirrit ovat ehtineet hoitaan vuoden tärkeimmän tehtävän. Pesintäkiireiden päätyttyä aikuiset linnut voivat palata pohjoisen epävakaista olosuhteista etelään. Poikaset jatkavat varttumistaan pohjoisessa. Poikasten muuttovuoro on muutama viikko emojensa jälkeen. Selkeinä päivinä kahlaajien muutto etenee nopeasti, eikä lintuja pääse näkemään kuin parhailla paikoilla. Suupohjassa erityisesti Siipyyn ja Skaftungin saarten rakkolevävallit ja lietteet houkuttelevat muuttavia sirrejä. Sumuisen ja sateisen sään yllättäessä muuttavat linnut laskeutuvat lepäämään ja ruokailemaan hieman heikommillekin lietteille. Sopivalla säällä sirrejä pääsee ihailemaan myös sisämaassa. Muutama ruokaileva pikku- ja suosirri löytyi viikonloppuna Kauhajoen Jokimaasta.

Viikko 29 Pensassirkkalintu © Risto Suksi
Helteiset päivät hellivät kesän viettäjiä. Kolmenkymmenen asteen tuntumaan noussut lämpö kasvatti poutapilvistä ärjyjä ukkosia. Ukkosen jyrinä olikin iltapäivien perusääniä. Lintujen äänimaailmassa on jo vahva syksyn tuntu. Reviireillään laulavat enää muutamat myöhäiset pesijät. Yölaulajista äänessä ovat olleet lähinnä sirkkalinnut, ruisrääkät ja kehrääjät. Ruisrääkkien laulua ei kuitenkaan pääse kuulemaan edeltäneiden kesien tapaan, sillä rääkkiä on saapunut kylmän kevään jälkeen heikosti myös heinäkuun muuttoaallossa. Lintujen äänimaailmaa hallitseekin yhteysäänien runsaus. Maastossa liikkuvat poikueet keskustelevat vilkkaasti. Ilman vilkasta keskustelua kasvillisuuden seassa liikkuvia poikueita olisikin vaikea huomata. Erityisen äänekkäitä ovat mustikoiden perässä metsiin siirtyneet rastasparvet. Rastasparven siirtyessä kauemmas yksin metsään jäävä poimija havahtuu nopeasti kesäisen metsän hiljaisuuteen.

Viikko 30 Merikotka © Kari Korhonen
Ukkoskuurot ovat tuoneet virkistystä kesähelteiden keskelle. Helteissä ovat hikoilleet myös muutamien petolintujen pesäpoikaset. Pesintänsä aikaisin keväällä aloittaneet merikotkat ovat viettäneet pesillään pitkän kesän. Suuren linnun kasvaminen lentokykyiseksi kestää pitkään, jonka aikana poikaset ehtivät syödä kilokaupalla kalaa ja lintuja. Suupohjan merikotkien pesintämenestys on ollut muutamana vuotena vaatimaton, mutta tänäkin vuonna ainakin muutama kotkanuorukainen pääsee kokeilemaan siipiensä kantavuutta. Onnistuneiden lentoharjoitusten jälkeen nuorukaisilla voi olla edessä pitkä elämä. Ensimmäinen vuosi on merikotkankin elämän vaarallisinta aikaa.

Viikko 31 Punakottarainen © Kari Korhonen
Trooppisen kosteat ja lämpimät kesäpäivät juhlistivat heinäkuun päättymistä. Iltapäivisin nousseet ukkoskuurot korostivat entisestään eteläistä tunnelmaa. Kotoisten lintujen lisäksi tunnelmista nauttivat harvinaiset vieraat. Suomessa melko harvinainen harhailija punakottarainen löytyi Skaftungin Trutklobbarnalta jo viidennen kerran. Koiraslinnun komea puku toi karuun saareen etelän tunnelmaa. Punakottaraisen kotiseuduilla Mustameren ympäristön aroilla helteet ovat normaalia kesäsäätä. Joinakin vuosina punakottaraisia vaeltaa enemmänkin läntisiin ilmansuuntiin. Erityisen runsaasti punakottaraisia löydettiin Suupohjasta vuonna 2001, jolloin Kristiinasta ja Kauhajoelta vieraili useampia yksilöitä. Heinä-elokuun vaihde on tyypillinen aika punakottaraisten löytämiselle. Tällöin pelloilla ja saarissa liikkuvat kottaraisparvet houkuttelevat mukaansa myös kaukaisia sukulaisia.

Viikko 32 Merihanhi © Kari Korhonen
Helteet päättyivät ensimmäisten puimureiden lähtiessä viljapelloille. Myös lintumailla syksyn ote vahvistuu. Saaristossa pesineet merihanhet ovat kerääntyneet heinäkuussa parviin. Parvet käyvät ruokailemassa esimerkiksi viljapelloilla, joissa korkea kasvillisuus kätkee linnut tehokkaasti. Myös matalarantaiset merenlahdet ovat merihanhien mieleen. Piolahden rannoilla on viihtynyt viime päivinä parhaimmillaan 130 merihanhen parvi. Lisäksi lahdella on pistäynyt muutamia kanadanhanhi ja valkoposkihanhi. Merihanhien muutto vilkastuu metsästyskauden lähestyessä. Suurimmat parvet häviävät maisemista yleensä nopeasti jahdin käynnistymisen jälkeen. Pieniä parvia ja yksittäisiä lintuja voi kuitenkin liikkua Suupohjassakin merenlahtien jäätymiseen asti.

Viikko 33 Jouhisorsa © Kari Korhonen
Sadekuurot ja pimenevät illat muistuttavat syksyn lähestymisestä. Viileät yöt nostavat viljelysten ja soiden ylle paksuja sumuja. Merenlahdille kerääntyvät hanhien lisäksi myös sorsat. Taviparvet pyörivät matalassa vedessä tiheinä parvina etsiessään ruokaa. Toinen merenlahtien valtalaji on sinisorsa. Vähälukuisempia lajeja ovat haapana, lapasorsa ja jouhisorsa. Satunnaisesti joukossa voi näyttäytyä myös heinätavi tai harmaasorsa. Sorsien rauha jää kuitenkin lyhyeksi, sillä kahdeskymmenes päivä käynnistää monen lajin muuttomatkan etelään. Metsästyspaine tyhjentääkin monet vesistöt nopeasti sorsista. Sorsat oppivat nopeasti rauhoitetut vedet, joilla ne saavat olla rauhassa. Näille vesille lintuja voikin kertyä mukavia massoja. Toistaiseksi syksyn suurimmat sorsaparvet ovat liikkuneet Skaftungin Hamnfjärdenillä, jossa laskettiin 850 anas-sorsaa.

Viikko 34 Haarapääsky © Kari Korhonen
Sadekuurot ovat jaksottaneet elokuisia päiviä. Elokuisillä retkillä maastossa pääsee tutustumaan hyönteissyöjien syyskiireisiin. Viimeisetkin pesueet ovat hiljalleen opettelemassa ravinnon hankintaan loppukesän otollisilla hyönteismailla. Aivan kaikki pesinnät eivät kuitenkaan ole vielä ohi. Esimerkiksi haarapääskysillä voi olla vielä poikasia kesän toisissa pesissä. Suurin osa haarapääskyjenkin poikasista on kuitenkin jättänyt pesänsä viikkoja sitten. Pesintänsä päättäneet pääskyset ovat kerääntyneet parviin pelloille ja merenlahdille. Näissä maisemissa on runsaasti ravintoa muuttomatkaan valmistautumista varten. Saalistamaan leviävän parven päälukua on vaikea laskea, mutta ajoittain pääskyt kerääntyvät lepäämään langoille. Illan koittaessa pääskyset lentävät hyväksi tuntemaansa yöpymispaikkaan, jonne voi kertyä matkaa kilometrikaupalla. Järven- tai merenlahden ruovikko antaa hyvän suojan yöpyville linnuille yön saalistajia vastaan.

Viikko 35 Varpushaukka © Kari Korhonen
Kolean syksyiset päivät muistuttivat vuodenajan vaihtumisesta. Lintujen syysmuutto onkin edennyt jo pitkälle. Tällä hetkellä liikkeellä on runsaasti petolintuja, joita pääsee näkemään etenkin poutapäivinä. Määrätietoisesti muuttavien petojen taival etenee vauhdikkaasti, mutta matkan taittaminen vaati hyvät eväät. Petolinnut pysähtyvätkin usein saalistamaan pelloille ja merenlahdille, joilta löytyy saaliiksi sopivia lintuja ja pikkunisäkkäitä. Pelloilla petolinnut istuvat usein latojen katoilla tai pylväissä. Etenkin tuulihaukat saalistavat usein myös isojen teiden laidoilla. Suohaukat haravoivat peltoja ja rantoja matalalla lentäen. Merenlahdelle ilmestyvä varpushaukka hätistää kahlaajat ja varpuslinnut sekasortoiseen pakoon. Pelloilla naakat ja kottaraiset pakenevat saalistavaa muuttohaukkaa nousemalla ilmaan tiiviiksi palloksi.

Viikko 36 Pikkusirri © Jani Vastamäki
Pakkanen puraisi terävästi alkuviikon öinä, sillä mittari painui pahimmillaan jopa seitsemän astetta nollan alapuolelle. Loppuviikosta päästiin kuitenkin nauttimaan jälleen aurinkoisen lämpimistä kesäpäivistä. Muutamille linnuille kyyti oli kuitenkin kylmää. Merivartijat löysivät Skaftungin Trutklobbarnan saarelta ammuttuja kahlaajia. Tuoreiden hylsyjen rinnalta löytyi haulisateeseen joutuneina suosirri, suokukko, tylli ja pari pikkusirriä. Tämä löytö lisää entisestään Suupohjan lintuvuoden synkeää satoa. Kauhajoelta löytyi keväällä mitä ilmeisemmin haukkojen pään menoksi viritetty teerenkuva, joka oli kehystetty terävillä piikeillä. Kevään satoa oli myös Kurikasta löytynyt huuhkajanpoikanen, joka oli sidottu puuhun mahdollisesti emojen houkuttelimiseksi ampumaetäisyydelle. Myös kanahaukkojen pesintöjä tuhotaan Suupohjassa edelleen vuosittain. Asennekasvatukselle ja valvonnalle on edelleen tarvetta.

Viikko 37 Kurki © Kari Korhonen
Syksy näytti parhaimmat puolensa auringon paistaessa ja lämpötilan kohotessa pariinkymmeneen asteeseen. Lämminkään sää ei kuitenkaan kyennyt pysäyttämään lintujen virtaa etelään. Suotuisina aamuina muutto kääntyy suorastaan ruuhkaksi. Pelloilla ja merenlahdilla on runsaasti ruokailevia lintuja, joiden joukosta löytyy ajoittain harvinaisempiakin vieraita. Erityisesti hanhia sorsia on kerääntynyt jo runsaasti parhaille merenlahdille. Pelloilla näkyvimpiin lajeihin kuuluu kurki. Suupohjan pelloilla liikkuu useampia vajaan sadan kurjen parvia. Toisaalta pelloilla on vielä runsaasti perhekunnissa liikkuvia emoja poikasineen. Närpiössä kurkiparvet suuntaavat yöpymään Ylimarkun suurille soille. Tällä hetkellä soilla yöpyy nelisensataa kurkea. Suurempia massoja pääsee ihailemaan Vaasan eteläpuolen Söderfjärdenillä, jonne on saapunut jo 3700 kurkea. Yöksi saariston rauhaan siirtyvät kurjet palaavat jatkamaan ruokailuaan pelloille auringonnousun myötä.

Viikko 38 Metsähanhi © Kari Korhonen
Lintusyksy eteni hyvää vauhtia lämpimistä päivistä huolimatta. Länsirannikon kurkia muutti etelään ensimmäinen isompi annos. Siipyyssä havaittiin lauantaina yhteen mennessä noin 1500 kurkea 17 parvessa. Vaasan Söderfjärden ei kuitenkaan tyhjentynyt kurjista, sillä muuttopäivän jälkeen paikalla oli vielä yli neljä tuhatta pitkäkoipea. Etelään ovat siirtymässä myös metsähanhet. Muuttavia hanhia on näkynyt Suupohjassa enimmäkseen pikkuparvina. Vähälukuisempia muuttajia edustavat metsähanhien joukosta löytyneet lyhytnokkahanhet. Syksyiset hanhet kohdataan useimmiten taivaltaan taittavina muuttoparvina. Hanhet ovat oppineet varomaan syksyistä peltoja ja soita, joilla levähtäminen ja ruokailu voi päättyä haulisateeseen. Metsähanhi on arvostettua riistaa, jonka koetaan tarjoavan pyytäjälle kunnon haasteita. Metsästyspaine ajaa hanhet jatkamaan matkaa nopeasti eteenpäin. Oikein ajoitetulla retkellä voi kuitenkin päästä tutustumaan syksyisiin hanhiin rauhallisilla pelloilla tai soilla.

Viikko 39 Arosuohaukka © Kari Korhonen
Syksy jatkui varsin lämpimissä merkeissä, sillä lämpötila säilyi monena yönäkin kymmenen asteen tuntumassa. Ensimmäiset syysmyrskyt muistuttivat säiden kyvystä nopeisiin muutoksiin. Säiden muutos innostaa myös lintuja liikkeelle, joten lintuja näkyy maastossa runsaasti. Pelloilla ja metsissä liikkuu suuria rastas- ja pikkulintuparvia. Peipot ja niittykirviset muuttavat näkyvästi myös rannikolla. Merenlahdilla on edelleen runsaasti sorsia ja isommista linnuista myös joutsenet ovat kerääntymässä perinteisiin syysmaisemiin. Vilkas syysmuutto tuo maisemiin myös harvinaisempia vieraita. Viime viikkoina Suupohjassa on tavattu poikkeuksellisen edustava otos petolintuja. Aro- ja niittysuohaukat, kiljukotkat, muuttohaukat ja tavallisemmat kotkat tuovat retkille mukavia kohokohtia. Syksyn perusharvinaisuuksiin kuuluvat itäiset uunilinnut, joista on löydetty pari taigauunilintua Kristiinan rannoilta. Pohjoista valtamerilajistoa harvinaisuuksissa edustaa pikkuruokki, jonka löytäminen aavalta mereltä on aina sykähdyttävä hetki.

Viikko 40 Närhi © Kari Korhonen
Yöpakkaset karttoivat Suupohjaa, mutta syksyiset sateet toivat kosteutta. Vaelluslinnut eivät ole tarjonneet Suupohjassa hurjia massoja. Närhiä näkyy maastossa joka puolella niin metsissä kuin pelloillakin. Rannikolla on laskettu parhaina aamuina noin parisataa närheä, joka jää kuitenkin kauas Viron tuhansista vaeltavista linnuista. Äänekkäitä tiaisparvia liikkuu metsissä, mutta suuresta vaelluksesta ei ole kertynyt havaintoja. Muutama pyrstötiaisparvi kertoo lintuja saapuneen kauempaakin. Myös ensimmäiset tilhiparvet ovat ehtineet tutkailemaan Suupohjan marjatilannetta. Pihlajanmarjat ovat vähissä, mutta monia muita marjoja on vielä mukavasti. Kauimpaa saapuneiden joukkoon kuuluvat taigauunilinnut, joita on tavattu tänä syksynä ennätysmäärä koko Suomessa. Parhaana päivänä Merenkurkun Norrskärin saarilla laskettiin peräti 21 taigauunilintua. Suupohjassa vähäinenkin retkeily on paljastanut itäisiä vieraita liikkuvan myös meillä. Lämpimien säiden jatkuessa syksyn sesonki voi jatkua vielä jonkin aikaa.

Viikko 41 Lapintiainen © Risto Suksi
Sateet ja tuulet ovat latistaneet ruskan; puissa sinnittelevät enää sitkeimmät lehdet. Pohjoiseen kääntyneet tuulet tekivät ilmasta kolean, vaikka pakkanen ei vielä valloilleen päässytkään. Talven läheisyys on hätistänyt pohjoisen lajeja liikkeelle. Ensimmäiset pulmuset saapuivat pohjoisen paljakoilta Suupohjaan viime viikolla. Suuret pulmusparvet lähtevät matkaan vasta talven pureutuessa tosissaan tuntureiden kupeisiin. Pohjoisen metsälajistosta Suupohjassa on näyttäytynyt muutama hiiripöllö ja lapintiainen. Näistä lajeista on päästy nauttimaan rannikon lisäksi sisämaassa. Pohjoisten rannikoiden lajistosta etelään on ehtinyt muutamia merisirrejä; havaintoja on kertynyt ainakin Satakunnasta. Suupohjassa merisirrejä ei ole vielä havaittu, mutta lajin muuttoaika jatkuu vielä useita viikkoja, mikäli säät pysyvät leutoina.

Viikko 42 Kyhmyjoutsen © Kari Korhonen
Kylmät pohjoistuulet toivat säähän talven tuntua. Lähes kymmenen pakkasasteen öinä pienet lammet ja järvet saivat ohuen jääriitteen. Matalan kierroksen taivaalla kiertävä aurinko ei enää jaksanut lämmittää öistä kylmyyttä päivän aikana. Talviset päivät ovat hiljentäneet lintumaailmaa nopeasti. Muuttolintujen vilkas liikehdintä on rauhoittunut. Viimeisetkin pohjoisen kesävieraat suunnittelevat etelän matkaamista. Mielenkiintoisimmat retkikohteet löytyvät merenlahdilta, joilta löytyy kasvavassa määrin joutsenia. Vasta umpeen jäätyvät vedet pakottavat joutsenet siirtymään väljemmille vesille. Muuallakin hiljainen lintuaika voi palkita hyvillä havainnoilla. Itäisten uunilintujen vierailut saivat hienoa jatkoa Skaftungissa. Kashmirinuunilintu viihtyi ainakin pari päivää Trutklobbarnalla muiden saarivieraiden ihailtavana. Lajista on aiemmin vain yksi hyväksytty havainto Suupohjasta.

Viikko 43 Varpuspöllö © Kari Korhonen
Kevyet lumisateet piristivät pakkasen puraisemia päiviä. Syksyinen keli vaihtuu kuitenkin nopeasti. Aamun tiheä lumisade muuttuu hetkessä tai muutaman kilometrin matkalla rännäksi ja edelleen vesisateeksi. Valoisan ajan lyhyys korostuu paksujen sadepilvien alla vallitsevassa hämärässä. Kaikille linnuille syksyinen pimeys ei ole kuitenkaan ongelma. Varpuspöllöjä on vaeltanut tänä syksynä ennätysmäärä. Parhaiten varpuspöllöjen määrä on päästy toteamaan Suomenlahden lintuasemilla, joilla nauhat ovat houkutelleet minipöllöjä verkkoihin parhaina öinä tusinan verran. Suupohjan metsäisissä maisemissa pöllöjen vaellus menee ohitse jälkeä jättämättä. Satunnaiset saariretket ovat kuitenkin paljastaneet pöllöjä liikkuvan myös kotoisissa maisemissa. Vaelluksen voimakkuuden toteaminen olisi vaatinut nauhojen pyörittämistä myös täällä. Varpuspöllöjen lisäksi liikkeellä on ollut ainakin helmipöllöjä ja onpa muutama hiiripöllökin löytynyt Suupohjastakin.

Viikko 44 Tilhi © Kari Korhonen
Lämmin eteläinen ilmavirtaus nosti lämpötilat monta astetta nollan yläpuolelle. Viikon vesisateet varmistivat viimeisten lumenrippeiden sulamisen maisemasta. Marjalintuja on liikkunut syksyisessä maisemassa pikkuparvina jo usean viikon ajan. Koko valtakuntaa koetteleva pihlajanmarjojen vähäisyys on pakottivat linnut liikkeelle jo alkusyksystä. Useimmat rastaat ovat jatkaneet muuttomatkaansa jo kauas etelään. Rastaiden viimeiset rippeet ruokailevat syksyisen maiseman harvoissa marjaa kantavissa pensaissa. Rannoilta löytyy tyrnejä ja monissa puutarhoissa on vielä syötävää aronioissa. Pohjoisessa pesineet tilhetkin ovat ehtineet kauas etelään. Muutaman kymmenen yksilöden parvissa liikkuvat tilhet toteavat nopeasti marjatilanteen heikkouden. Useimpien parvien matka jatkuukin eteenpäin ilman pitkiä pysähdyksiä.

Viikko 45 Pyrstötiainen © Kari Korhonen
Syksy jatkui harmaissa merkeissä. Paksujen pilvien alla valoisa aika jää kovin hämäräksi. Poikkeuksellisen tyyninä päivinä öinen sumu hälveni kovin hitaasti. Auringon voimat eivät ole kuitenkaan tyystin kadonneet, sillä viikonloppuna paiste lämmitti mukavasti ainakin suojaisella venevajan seinustalla. Vaelluslinnuista liikkeellä on edelleen pyrstötiaisia. Pienet valkoiset, pitkäpyrstöiset linnut liikkuvat vilkkaasti tiiviissä parvissa. Useimmiten ääni paljastaa koivujen oksilla ruokailevat tai muuttolennossa olevat linnut. Nopeasti liikkuvien lintujen löytäminen kiikarilla voi kuitenkin olla vaikeaa. Noin kymmenen linnun parvia on näkynyt metsissä kiihtyvään tahtiin. Syksyn ensimmäiset pyrstötiaiset ilmestyivät Suupohjaan jo syyskuun lopulla, mutta lintujen määrä on selvästi lisääntynyt syksyn edetessä. Nyt ovat käsillä syksyn parhaat hetket tutustua pyrstötiaisiin. Kelin vaihtuessa talviseksi pyrstötiaisten löytäminen voi käydä vaikeaksi.

Viikko 46 Joutsenpoikue © Kari Korhonen
Lämpimän puolella pysynyt lämpötila piti kelit sumuisina. Paksut pilvet suojaavat sumuja auringolta, eikä tyyni sääkään hajota sumulauttoja. Kelit ovat kuitenkin vesilintujen mieliin, sillä lähes kaikki vedet ovat avoimina. Lähinnä suojaiset pikkuvedet ovat voineet säilyttää pakkasilla keräämänsä jääkatteen. Närpiön merenlahdilla joutsensesonki on parhaimmillaan. Rangsbyn merenlahdille on kerääntynyt lähes tuhat joutsenta. Kyhmyjoutsenten poikasia on tänä syksynä merenlahdilla tavanomaista vähemmän. Lauha syksy antaa kyhmyjoutsenten poikasille mahdollisuuden varttua lentokykyisiksi. Laulujoutsenten pesinnät näyttävät sujuneen hieman paremmin. Joutsenten lisäksi merenlahdilla liikkuu edelleen sotkia, telkkiä, sorsia ja kanadanhanhia sekä lokkeja. Jokunen silkkiuikku ja härkälintukin sinnittelee vielä saariston laidalla. Joutsenlahtien harvinaisiin vieraisiin kuuluu pikku-uikku, joka näyttäytyi Kristiinankaupungissa. Pikku-uikkuun pääseekin useimmiten tutustumaan juuri myöhäissyksyn tai talven sulapaikoilla.

Viikko 47 Saariretkellä © Kari Korhonen
Kosteat ja pimeät päivät päättyivät pakkasen puraistessa maisemaa. Loppuviikosta satanut senttinen lumikerros kuorrutti maiseman valkoiseen vaippaan. Lisäksi puita ja varpuja koristeli ohut kuurakerros. Kymmentä astetta tavoitellut pakkanen jäädytti vesiä tehokkaasti tyynessä ilmassa. Rannoilla veden jäätyminen näkyi voimakkaana väreilynä. Joutsenten muutto sai selvän sysäyksen eteenpäin, mutta muuten saaristonkin lintumaailma oli varsin hiljainen. Rannikolla muuttamassa nähtiin parhaana päivänä toistasataa muuttavaa laulujoutsenta. Sisämaassa yksittäiset linnut ja pikkuparvet siirtyivät kohti väljempiä vesiä. Sisämaan virtavesiltä löytyi harvakseltaan koskikaroja. Muutaman pakkaspäivän jälkeen karoilla on vielä runsaasti ruokailupaikkoja. Vettä on kuitenkin niukasti monella perinteisellä karapaikalla kuten Kristiinan Metsälänjoella.

Viikko 48 Pikkusirkku © Kari Korhonen
Marraskuu päättyi vaihtelevissa keleissä. Muutaman päivän pakkasjakso vaihtui lumisateeseen, jonka jäljet sulivat nopeasti monen asteen lämmössä ja vesisateissa. Marraskuun sää oli useamman asteen keskimääräistä lauhempi, joten kunnon pakkaspäivien määrä jäi kovin vähäiseksi. Lyhyetkin pakkaset kirpaisevat kovasti pohjoisessa sinnitteleviä muuttolintuja. Lintulaudat houkuttelevat viimeisiä vieraita helpolla elämällä. Marraskuun lopulla lintulautojen harvinaisin vieras oli Siipyyssä jo pidempään viihtynyt pikkusirkku. Tämä pohjoisten rämeiden piilotteleva laji on harvinainen vieras Suupohjassa kesälläkin. Syksyisin vihoviimeiset pikkusirkut lähtevät eteläisen Aasian talvilaitumille yleensä lokakuussa. Talven kynnykseltä pikkusirkusta on vain yksittäisiä havaintoja, vaikka tarkasteltaisiin koko Suomea. Lintulaudan keltasirkutkin tuntuvat jotenkin hienommilta linnuilta kun pikkusirkku on kelpuuttanut ne seurakseen.

Viikko 49 Telkkä © Kari Korhonen
Joulukuu alkoi lauhoissa merkeissä. Parhaimmillaan lämpötila nousi useita asteita nollan yläpuolelle. Vaihtelua maisemaa hallitsevaan hämärään toivat valitettavan lyhyiksi jääneet aurinkoiset hetket. Matalapaineiden nopeat liikkeet toivat rannoille myös myrskytuulia, jotka pääsivät sekoittamaan rannikon avoimia vesiä. Merenlahtien elämä on rauhoittunut lyhyiden päivien myötä. Hiljaisuus ei kuitenkaan yllä joka paikkaan, sillä parhailla lahdilla viivyttelevät syksyn viimeiset massat. Närpiön Piolahdella ja Rangsbyssä myöhäissyksyä viettää edelleen noin 700 joutsenta. Joutsenten seurana on harmaalokkeja sekä telkkiä. Muiden lajien löytäminen vaatii ruovikkorantojen tarkempaa koluamista.

Viikko 50 Maisema © Kari Korhonen
Säät vaihtelivat nopeasti matalapaineiden pyöriessä pohjoisessa. Kovat tuulet tyyntyivät kuitenkin hetkeksi, jolloin kirpeät pakkasyöt jäädyttivät suojaiset merenlahdet umpeen. Ohut lumikerros koristeli maiseman kevyen valkeaksi. Joulukuisten linturetkien lajivalikoima on melko niukka, vaikka mukaan mahtuu vielä syksyn vieraita. Siipyyn niemen viikonloppu tarjosi raittiin ilman lisäksi nelisenkymmentä lintulajia. Vesilintujen lajivalikoima oli vielä melko runsas. Toisaalta monet talviset massalajit ovat kovin vähissä. Rastaiden ja tilhien kaltaiset marjalinnut puuttuvat lähes kokonaan. Siemensyöjistä esimerkiksi käpylinnut, urpiaiset ja vihervarpuset ovat kateissa. Viikonlopun mukavimpiin yllätyksiin kuului Storbådanilla myyräjahdissa viihtynyt piekana. Lisäksi lintulaudalla pyöri useampikin peippo.

Viikko 51 Koskikara © Kari Korhonen
Alkutalvi on ollut pääsääntöisesti lauha, vaikka lyhyet pakkasjaksot ovat koetelleet talvehtijoiden taitoja. Virtavedet ovat vielä laajalti avoimia, joten erilaisia sulapaikkoja on tarjolla runsaasti. Monilla pienillä ja vähävetisilläkin puroilla on edelleen avoimia sulia. Perinteiset koskikarojen talvehtimispaikat ovatkin olleet vielä kovin hiljaisia. Koskikaroista on kertynyt havaintoja alkutalven aikana kovin niukasti, vaikka ensimmäiset havainnot tehtiin jo lokakuun puolivälissä. Koskikarat voivat olla levällään erilaisilla sulapaikoilla tai sitten karojen muutto on vasta saapumassa Suupohjaan. Talven kiristäessä otetta parhaiden sulapaikkojen vetovoiman voi odottaa lisääntyvän. Kararetket ovat hiljaiseen lintutalveen mukava lisä, vaikka karoja näkyisikin niukasti. Sulapaikoilla voi nähdä parhaassa tapauksessa itse saukon, mutta lähes varmasti ainakin jäljet. Linnuista sulilla voi törmätä sinisorsiin tai erityisen onnekkaana päivänä jopa pikku-uikkuun.

Viikko 52 Punavarpunen © Kari Korhonen
Reippaat tuulet saivat jouluviikon kelit vaihtumaan nopeasti. Alkuviikon kirpeät pakkaset vaihtuivat jouluaaton lumipyryyn. Joulun sulattelupäivinä lämpötila nousi monta astetta lämpimän puolelle. Viikon vedellessä viimeisiä kevyt pakkanen palasi purevan pohjoistuulen kera. Lintumaailmassa eletään hiljaiseloa vuoden lyhimpien päivien tahtiin. Vilkkainta elämä on loppuvuoden juhla-aikana lintulautojen ympärillä. Lintulautojen perinteiseen tunnelmaan kuuluvat punaiset punatulkut sekä keltaiset tiaiset ja keltasirkut. Tämän joulun harvinaisin vieras on Siipyyssä jo puolitoista viikkoa viihtynyt nuori punavarpunen. Lajin pitäisi nauttia jouluateriansa kaukana kaakossa Aasian leppoisessa ilmastossa. Moni kuukausipinnojen kerääjä odottaakin innokkaasti vuoden vaihtumista. Forsbergien lintulaudalta voisi ensimmäisen kerran Suomessa saada punavarpusen tammikuun pinnaksi.

Alkuun


Takaisin | Etusivu | Hakemisto |
Viimeksi muokattu 1.2004 © Ismo Nousiainen | Kommentit ja viestit Ismo.Nousiainen@dlc.fi