Kari Rydman: Valittuja pakinoita 1:

Kielestä ja sen käytöstä

Tervehdyksiä * Kauppiaskieli voittaa * Mainoskieltä - mum makeeta * Käsiol ja Tassulette * Kuka asuu taloa? * Kohti uutta itämerensuomea * Päinmakuuta päin

Takaisin alkusivulle


Tervehdyksiä

Muutkin kuin tamperelaiset tietävät nykyään, että tervehdykseen "moro" vastataan joko "moro" tai "morommoro", mutta ei koskaan "sommoro!", sillä näin sanotaan vain erottaessa.
"Moi" ei ole tamperetta, vaan se sanotaan pikkusormi koukistettuna, ja sitten saadaan turpiin.
Minun osittain ruotsin- ja saksankielisessä lapsuudessani sanottiin ennemminkin "moin". Kun 15-vuotiaana ensimmäisen kerran matkustin hessen-kasselilaisessa paikallisjunassa, ihmettelin kun jokaisella pysäkillä vaunuun nousseet isäntämiehet tervehtivät meitä samalla sanalla, vaikkeivat tunteneet ketään.
Opin siitä ensinnäkin eurotapoja. Voi tervehtiä sellaisiakin joita ei tunne. Sittemmin opin myös, että "moin" on pelkästään keski- ja alasaksilainen tapa ääntää sana "Morgen". Siitä siis nämä lapsuuteni hokemat.
_ _ _ _ _

Tervehtiminen on aina kahden ihmisen keskinäisen kommunikoinnin pelinavaus. Siitä tuntee tamperelainen toisensa, mutta myös muut vähemmistöt.
Kuka vain sanoo "tsau". Mutta jos sanot "Ciao, come stai?", voitkin näppärästi jatkaa italiankielellä. Jos toinen sanoo: "Very well, thank you", tiedät että hän ymmärsi kysymyksesi, muttei osannut vastata italiankielellä. Pisteitä molemmille.
_ _ _ _ _

Olen joskus tervehtinyt tuntemaani shakinpelaajaa sanoen "e2-e4". Tavallinen vastaus on yleensä "e7-e5". Mutta on käynyt niinkin, että tuttava on sanonut "c7- c6". Siitä olen heti ymmärtänyt, että hän kannattaa vaikeata peliä minun kanssani.
_ _ _ _ _

Joskus tervehdin tuttavaa matematiikanopettajaa sanomalla "aa toiseen plus kaksaabee plus beetoiseen". Yleensä kunnon kaveri vastaa "aa plus bee suluissa toiseen".

Kerran kyllä tapahtui niin, että tyyppi vastasi:

mistä heti tiesin, että tyyppi joko halusi verta nenästään, tai ihan oikeasti luuli olevansa parempi kuin minä.
_ _ _ _ _

Tosi muusikot tuntevat toisensa, kun ensimmäinen laulaa:

ja toinen vastaa:
Mutta jos toinen vastaa:

niin tiedän, että nyt tulee riita.
_ _ _ _ _

Kaikki tämä on jotenkin ymmärrettävää. Mutta jos joku sievä typykkä tulee taas Helsingin asemalla vastaan ja sanoo "hei", minä juoksen karkuun - ja mietin vasta jälkeen päin, olisiko tuolla suloisella olennolla ollut minulle jotain tärkeää sanottavaa..


Kauppiaskieli voittaa

"Saapunut erä ROUVA HOUSUA" kertoi taannoin muuan vaatekauppa jonka ilmoitukset olivat lehden palstoilla luetuimpien joukossa. Lähes yhtä suurta innostusta herätti liikkeen matemaattinen terminologia: "Pitkät sentit" ja "Lyhyet tuumat".
"Rouva Housu" muuttui sitten käsitteeksi, jonka piiriin EI kuulunut esimerkiksi valokuvamalli Twiggy tai romaanihenkilö Äiti Kiljunen - etten paremmin sano.
Se "Rouva jne." oli tietysti niinkutsuttua kauppiaskieltä, joka hämäävästi muistuttaa mm. suomenkieltä. Sitä on vähän naureskeltu, kuten Länsi-Suomessa savoa. Tiedättehän "Kauppinen - Kaappinen - Koappinen" -vitsit, tai kieltämättä parhaan suomalais-ugrilaisen käännöksen sanonnasta "C'est la vie": "Haetanneeko tuo mittee".
Kauppiaskielellä on tietysti oma syntaksinsa ja kielioppinsa. Se ei (ja nyt kirjoitan kauppias kieltä) tunne yhdys sanoja. Kauppias kieli oppi muistuttaa tässä mielessä Ameriikan Kieltä, jossa myös ei ole yhdys sanoja. Oikein kirjoituksessa kauppias kieli käyttää myös isoja kirjaimia, mutta ei aina sentään kuten esikuvansa ameriikassa. Pikemminkin pyritään korostamaan Tärkeitä Sanoja, kuten esimerkiksi hannu salaman "se Tavallinen Tarina" Romaanissa julkaistussa mummon Kirjeessä.
Kauppias Kieli ei tee myöskään eroja pehmeiden ja kovien Konsonanttien välillä. Muuan sitrus Hedelmä on nimeltään "Krabe" (siitä tulee kreippi Limsan vanha nimi 'raape Vesi').
Kauppias Kieli on jo Ajat sitten levinnyt kansan keskuuteen.
Yhdistettynä kansa Koulun opettajien Oppeihin siitä tulee sellaisiakin sanoja kuten "Pydämiidi" (jonka mies Voimisteliat muodostavat voimistelu Suorituksen lopussa). Muinais ekybtiläisen Rakennuksen hämäläis murteellinen nimi 'Pyrämiiri' kirjoitetaan tietysti edellä Mainitulla tavalla, sillä kaikki Tietävät että hämäläistä Ärrää vastaa kirja Kielessä Tee.
Amerikkalaista esikuvaa noudattavat sellaiset kehoitukset kuin: "Aja Saab". Mies puolinen mainoksen Uhri tietää hyvin, että kun Vaimo Sanoo "Siivoa huone", se tarkoittaa eri asiaa kuin "Siivoa huonetta". Niinpä mies sitten luulee ettei Saappia pidä ajaa vain vähän, vaan että se tulee Ajaa Loppuun.
Koska Kauppiailla on paljon rahaa, ja he toimittavat Lehtien palstoista hyvinkin Kolmanneksen ellei Enemmän, ei ole Ihme että kauppias Kieli tulee voittamaan kaikki äidin Kielen opettajien Ponnistukset.
Lopullinen varmistus tästä lienee Merita Pankki, johon aika monet vaivaisten palkka Pennosiensa tallettajat ovat yllättäen ajautuneet. Huomion arvoinen idea olisi, että raha laitosta mainostaisi nuori Nainen jonka Etunimi olisi 'Merita' ja suku Nimi 'Pankki'. Näinhän tapahtui jo muinoin valittujen Palojen mainoksessa, jotka allekirjoitti "Kaarina Mäkelä", jota ei koskaan löydetty, mutta jota eppäillään Valkeakosken sanomien Kummitädiksi.
Eli että suut Suppuun vaan, tai pankki muuttaa vielä kerran nimeä, esi Merkiksi "Hamburger Bank" tai "Ålandsbanken"

Takaisin alkuun


Mainoskieltä - mum makeeta

Minun piti kesällä osallistua Valkeakoski-aiheiseen mainoskampanjaan, mutta halusin itse kirjoittaa tekstin. Viimeisestä virkkeestä olen kovasti ylpeä:
"Pieni kaupunki suuressa muinaismaisemassa voi olla kokoaan suurempi, kuten Valkeakoski".
Eikö tämä olekin kuin runoa? Sitä paitsi se on MAINOSKIELTÄ. Itse asiassa ensimmäisen kerran kokeilin tätä tyylilajia oikein tosissani.

Mistä tuon virkkeen sitten tuntee mainoskieleksi?
Ensinnäkään sillä ei ole loogista sisältöä. "Valkeakoski on suurempi kuin Valkeakoski"...
Toiseksi se sisältää erilaisia toistensa kylkeen ja sisäkkäinkin aseteltuja myönteisiä mielteitä:
"Pieni kaupunki..." (idylliä, tuttuutta, hahmotettavuutta)
"Suuressa muinaismaisemassa" (näppärä näennäinen vastakohtapari 'pieni - suuri'; sana 'suuri' kahdessa merkityksessä 'laaja - suurenmoinen'; 'muinaismaisema' - kokonainen ryväs mielteitä kuten 'kaunis vanha', 'ritari ja pihakoivu', 'mahtava menneisyys' jne)
"Suurempi" (sana 'pieni' torjutaan toisessa merkityksessään 'mitätön'; silti sana 'pieni' sisältää tämän vähättelevän merkityksen, sillä ei Valkeakoski esimerkiksi pinta-alaltaan niin kovin pieni ole)

"Suurempi" on muutenkin koko virkkeen keskeinen sana myös mainoskieltä yleisemminkin ajateltaessa. Komparatiivia, "parempi kuin", käytetään yleisesti ilman vertailukohdetta. Ei edes niin kovin ymmärrettävän tuntuinen ja yleinen ilmaisu kuin "pienempi on suurempaa" tai yksinkertaisemmin "pieni on suurta" merkitse sinänsä mitään. 'Pientä' ei määritellä, eikä 'suurta'.
Itse on jokaisen sijoitettava tähän vertailuun oma sisältönsä. "Tuloihini nähden vähäiset verot ovat minulle suuri asia" (mikä edelleenkin edellyttää oman tulotason, rahanreikien ja taloudellisten tavoitteitten määrittelemistä) tai "Pidän pienikokoisista naisista" (missä ei kuitenkaan tarkoiteta ilkeitä ja kamalia nappuloita, eikä suljeta pois mahdollisia ihania amatsoneja) tai "Harrastan miniatyyrimaalausta" (eikä esimerkiksi ole haluja paketoida taiteen nimissä Pietarinkirkkoa).

Todellinen vertailu on melko tarkoin kielletty mainoskielessä. Sen vuoksi ei voi sanoa: "OMO on parempaa kuin TEND". Ei myöskään voi sanoa (se on jonkinnäköisen tuomioistuimen päätös) kuten DENTS-hammastahnan mainos:

"Puhtaat hampaat, puhdas suu -
DENTS eikä mikään muu!"
Kolme viimeistä sanaa pyyhittiin pois tämän jo kuolleen tuotemerkin mainoksista, kuten muistetaan.

Nyt siis sanotaan:

"OMO ON PAREMPAA" - kuin esimerkiksi tervan ja lyijymönjän sekoitus (pyykinpesuun, mutta ei paikkojen sotkemiseen)
"CORALILLA SAAT HELPOMMIN PUHDASTA" - kuin esimerkiksi ahtamalla pyykin ja itsesi junaan, matkustamalla Kuolleen Meren tai Komin öljyjokien partaalle ja liottamalla rättejä siellä
"VENÄJÄÄ VAIVATTOMAMMIN" - jos opettelet keskeiset sanat kuten 'da', 'njet', 'pectopah' ja 'ruki ver', etkä halua tietää miten sanotaan venäjäksi "Tottakai, kuoma, vaatimattoman suojelurahasi maksan" - saatikka miten se kirjoitetaan kyrillisillä aakkosilla
"SAAB. VOITTAMATON." - verrattuna pyörättömään polkupyörään, täsmäpommitettuun serbitankkiin tai varrettomaan viikatteeseen (mutta sittenkin riippuen siitä mitä oikeastaan haluaisit tehdä)

Tieteelliseen kirjallisuuteen mainoskielellä ei periaatteessa pitäisi olla asiaa, vaikka sielläkin sen kaltaista näkee:
"BIG BANG" tai "SUURET KERTOMUKSET OVAT KUOLLEET".

Amerikasta Suomeenkin tullut vessanseinäkirjoitus kertoo oikeastaan sekä kaupallisen että aatteellisen mainoskielen analyyttisen ytimen:
"JUMALA ON KUOLLUT"
MARX
"MARX ON KUOLLUT"
JUMALA

Logiikan ja asiallisen tiedotuksen kanssa mainoskielellä ei siis ole mitään tekemistä. Mutta parhaimmillaan se muistuttaa runoutta, joka sekään ei välttämättä tiedota mitään loogista asiaa.
Kuten alussa mainitsemani virke, joka mielestäni on eräs kauneimmista ja loogisesti sisällyksettömimmistä Valkeakoski-runoista kautta aikojen - mutta sydänverellä tietty tehty...

Takaisin alkuun


KÄSIOL ja TASSULETTE

Poimin kiireissäni kaupan hyllyltä pakastettuja kanaleikkeitä. Oli näet tulenpalava kiire; mutta toinen syy oli kyllä tuotteen nimi: "CANAX". Ah, miten se toikaan lapsuuden mieleen.
Silloin, sodan jälkeen kaikki ulkomaalainen oli arvossaan. Myitpä mitä tahansa, ulkomaalaisen tuntuinen nimi antoi taattua lisähohdetta.
Saippuahiutaleita myytiin nimellä "PESETTI SAIPPORELLI", joka oli tietysti määrä ääntää italialaisittain, paino toiseksi viimeisellä tavulla.
Kaksi käsivoidetta kilpaili keskenään. Voittajan nimi oli "KÄSIOL". Sille hävisi "TASSULETTE", vaikka sen mainosmiehellä oli selvästi parempi huumorin ja ironian taju.
_ _ _ _ _

Antoisin temppu oli kuitenkin liittää kirjain "x" tuotteen nimen päätteeksi. Idea oli varmaan amerikkalainen: "Standard Oil" muutettiin ensin "Essoksi", mutta sitten siitä tuli arvokkaantuntuinen "EXXON". Uudessa nimessä oli peräti kaksi äksää.

Äksällisiä tuotenimiä ilmestyi joka paikkaan kuin ainakin johtamistaidon konsultteja nykyvirastoihin. Pakinoitsija Olli nautiskeli x-tuotenimiä irvaillessaan.
_ _ _ _ _

Suomessa toimi 50-luvulla huonosta muovista kaikenlaista krääsää ja leluja puristanut firma nimeltä "Telex". Sen mainos oli kaikkien huulilla, mutta yleensä kyllä lahjomattoman koululaishuumorin vääntämänä:

"Telex Tekomunat Teidänkin Tenaville!"

Silloin taidettiin vielä arvella, että "x" tekee tuotteesta kuin tuotteesta korviketta. Ainakin kahvinkorviketta kutsuttiin joskus nimellä "Kahvix", sakariinia "Sokerix" ja läskipohjakenkiä "Läskix", monikossa "läskikset".
_ _ _ _ _

Kovin uutta tuo ulkomaalaisuuden ihailu ei silloinkaan ollut. Pietari Hannikaisen näytelmässä "Silmänkääntäjä" (1845) huijari Oluvinen esiintyi nimellä "Oluveliiniuslander", ja ihmeellinen ulkomaanelävä hänen pussissaan ei tietenkään ollut tavallinen kana, kuten yksinkertaiset kyläläiset luulivat, vaan oikea "Kanander".
Anglenius-suvun kantaisä lienee Isonkyrön kirkkoherra Simo Jussinpoika 1500-luvun lopulta. Hän muutti porvarillisen sukunimensä Nurkka vähän oppineemmaksi, ja siitä tuli Nurckerus. Hänen pojanpoikansa, Pudasjärven kirkkoherra Daniel N. oli sen verran korkeammin oppinut, että osasi korjata nimensä vielä ulkomaalaisemmaksi, ja siitä tuli Anglenius.
_ _ _ _ _

Ai niin, miltä canaleikkeet maistuivat? Paketissa luki tunnussanoja kuten "gourmet" ja "cordon bleu", ja nehän jo itsessään merkitsevät muovinmakuista teollisuustuotetta.
Eikä markkinoija (jonka nimen lopussa tietysti myös on "x") mitenkään johtanut kuluttajaa harhaan. Sitä itteänsä mokko olikin.
_ _ _ _ _

Ajatella, ajattelin. Joku vielä marccinaxtaloudessakin vastaa huutonsa...

Takaisin alkuun


KUKA ASUU TALOA?

Matti asuu talossa. Pekka asuu taloa. Kumpi on väärässä, Matti vai Pekka?

Ei kumpikaan. Matti ja Pekka asuvat eri lailla.

Matti asuu esimerkiksi kerrostalossa, ja lähtee luukustaan töihin ja tulee takaisin luukkuunsa ja viettää normaalia asunnossa vietettävää elämää. Tai hän asuu omakotitalossa, ja elää samalla lailla - kuten esimerkiksi nykyään minä.

Pekka puolestaan saattaa käydä töissä, mutta hoitaa samalla taloaan ja sen ympärillä olevaa maata. Pekalla saattaa siinä olla vähän enemmänkin maata, jota hän ehkä viljelee, tai jolla hänellä on ulkorakennuksia joissa tapahtuu jotain harrastus- tai ansiosidonnaista.

Sekä verbi 'asua', että nomini 'talo' merkitsevät yhteydestä riippuen eri asioita.

Joka tätä eroa ei ymmärrä, hänellä on hyviä edellytyksiä kielipoliisikonstaapeliksi.
_ _ _ _ _

Viro vai Eesti?

Olen monesti yrittänyt selittää mikä ero näillä kahdella sanalla on. Ei mene perille kielipoliisikonstaapeleille, vaikka se ero on suuri, tosin korvattomille selittäen monimutkainen.

Runeberg tai Topelius saattoivat 150 vuotta sitten miettiä, kirjoittaako "Det är Suomis sång" vaiko "Det är Finlands sång". Joskus he päätyivät edelliseen, joskus jälkimmäiseen. Runoilijoita kun olivat, heillä oli merkitysvivahteitten taju.

Joka tätäkään eroa ei ymmärrä, hän hakekoon kielipoliisikomisarioksi.
_ _ _ _ _

Aikoinaan julkaistiin kirjasarja "Meidän maa". Kielipoliisikomisariot repivät revansa, ja vaativat että nimen tulisi olla "Meidän maamme".

Väännetään nyt talousrautalangasta. Koululainen kirjoittaa aineen "Meidän perheemme", joka saattaa alkaa sanoilla "Meidän perheemme on vähän kummallinen". Saman perheen edustaja voisi sanoa, että "meidän perhe on päättänyt lähteä Timbuktuun".

"Meidän maamme" on esimerkiksi 520 miljoonaa neliökyynäränalaa laaja, siellä on 32 000 sammenkalastajaa ja 35% kuusipuuta. "Meidän maa" taas on tunneperäinen ilmaisu: siellä asuu 'meitä', ja fiksuimmat meistä ovat kirjoittaneet tärkeitä kirjoja, joita siteerataan samannimisessä teoksessa.

Joka edelleenkään ei ymmärrä, hakekoon kielipoliisimestariksi.
_ _ _ _ _

En tiedä, yrittävätkö alakoulun opettajat vielä opettaa lapsosille, että sanat jakautuvat tavuihin, ja suomenkielessä vieläpä hyvin yksiselitteisellä tavalla? Joka tapauksessa säälin näitä viimeisiä opettajamohikaaneja, sillä kansakunnan kielikorvaa on turmeltu vähintään kahden "tahon toimesta":

Iskelmälaulajat jakavat tavuja tyyliin "to-i-vo-in"; kirjoitusohjelmat taas tyyliin "mediak-riitikko" tai "deo-dorantti". Kun vielä väitetään, että tietokoneet eivät tunnetusti missään tapauksessa tunne aeaekkoesiae eivätkä oeoekkoesiae, ja että niiden avulla tehdyissä lukujärjestyksissä on aivan "pakko" lyhentää eräs jo alimmilla luokilla keskeinen aine "AIdinkieleksi" (AI), saavutaan sellaiselle typeryyden tasolle, että tavoiteltavia virkanimikkeitä ei enää ole muita kuin kielikansliapäällikkö tai -ministeri.
_ _ _ _ _

Lopuksi lukijakysymys:

Sanan "puo-shaka" alkupuolen ymmärrän Hämeen kieleen jo varhain perehtyneenä hyvin. Sehän tarkoittaa 'persuuksia'. Mutta mitä tarkoittaa 'shaka'? Sanakirjani viittaa ainoastaan erääseen etelä-afrikkalaiseen neekeripäällikköön menneiltä ajoilta. (Kiitän tästä Tuomas Anhavaa 1960-luvulta).

'Lukijakysymys' tarkoittaa, ettõ mitään palkintoa ei tule, ja lehti tuskin tulee edes julkaisemaan vastauksia. Vain häiriköt vaivautuvat.

Takaisin alkuun


Kohti uutta itämerensuomea

Muuan tuttavani Kuressaaressa sanoi, että suomenkielessä on monia sanoja ja ilmaisuja, jotka olisivat käytännöllisempiä ja parempia myös eestinkielessä.
Eteläiset veljemme ovat kyllä jo aikoinaan ottaneet käyttöönsä varsin suuren määrän suomenkieleen rakennettuja uudissanoja. Niihin törmää useasti. Suomen kirjakieleen on eestiläisiä sanoja sensijaan lainattu minimaalinen määrä. Olen sitä mieltä, että meidän olisi hyvä ottaa yleiseen käyttöömme monia näppäriä eestinkielisiä sanoja lisää.
_ _ _ _ _

Sen sijaan, että puhuisimme "kesähuvilasta" tai "kesämökistä", voisimme puhua "suvilasta". Voittaisimme, paitsi ainakin yhden tavun, myös kaikkien ymmärtämän nasevuuden.

Sen sijaan, että puhuisimme "asuinpaikasta", "yhdyskunnasta" tai muusta semmoisesta, voisimme puhua näppärästi "asulasta".

Kuressaarelainen autonvuokraaja kutsui "auton takaikkunan pyyhkijää" mainiosti sanalla "takaluuta". Sen kun pistätte paremmaksi! Luuta mikä luuta, kun se kerran luutii!

Näitä sanoja käytän taatusti tästedes, ja monia muitakin. Näin vaikutan omalta osaltani uuden itämerensuomalaisen murteen syntymiseen - joka jo nyt on todella syntymässä.

Kielitieteilijät ovat jo kauan sitten dokumentoineet Suomenlahden rantojen sekakielen. Lauri Kettunen kuvasi jo muinoin Turun seudun murteen "pelkäksi eestinkieleksi, johon on sekaantunut hämäläismurteita". Lukemattomat paikannimet kertovat siitä, samoin esimerkiksi imperfektin muodostaminen '-si'-liitteellä. Eräissä eestinkielen rantamurteissa esiintyy suomenmukainen vokaalisointu ja muitakin suomalaisvaikutteita.

Jos rauha säilyy ja kanssakäyminen mitättömän kapean lahden yli yhä vilkastuu, on väistämätöntä, että molemmilla rannikoilla myös kielen käyttö vähitellen muuttuu. Mikä on muuttuessa, kun lopultakin on kysymys saman peruskielen eri murteista, jotka vasta kirjakielten syntyminen on etäännyttänyt toisistaan!

Takaisin alkuun


Päinmakuuta päin

Sanoilla on usein tapana kulua, muuttua vähätteleviksi ja 'vanhanaikaisiksi'.
'Ukko' ja 'ämmä' ovat Suomessa auttamattoman surkeassa asemassa. Meillä 'ämmä' on suorastaan ruma sana, mutta jo eestinkielessä monasti hyvinkin kunnianarvoisa - se kun tarkoittaa 'anoppia'.

Meillä kukaan itseään kunnioittava autoilija ei vaihtaisi 'ikkunanpyyhkijää' 'luudaksi'; eestiläiselle 'luuta' ei tunnu olevan mitenkään omituinen ilmaisu. Ehkäpä suomalaisilla on mielestään niin paljon hienommat autot...

Siinäpä sitä ollaan. Vanhuuttaan vinon mökin mummolla on ikäkulu 'luuta', joka hyvin riittää hänen vähäpätöisiin tarpeisiinsa. Sen sijaan hänen pojanpojallaan on uutuuttaan kiiltävä - ja kallis - tekniikan ihme, jota ei herraparatkoon luudita! Sen 'luudalle' oli keksittävä hienompi nimi, ja niinpä sitten käytetään hajutonta ja mautonta, pituudeltaan kolminkertaista ja tyypillisen mielikuvituksetonta kiertoilmaisua.

Nykyajan uudissanat ovat usein saman tapaisia muodoltaan ja pituudeltaan. Erittäin usein niitä syntyy byrokratian piirissä. Onhan selvää, että kun oikea virkamies ottaa jonkin asian hoitoonsa, sen arvo nousee, ja sille on keksittävä "hienompi" nimi. Sama koskee myös "hienommalle" tasolle nousseita muita toimintoja.

Eihän urheilijakaan enää 'heitä' tai 'hyppää', vaan hän 'suorittaa' sen ja sen 'suorituksen', joka tietenkin jakautuu pienempiin 'osasuoritteisiin'. Siinäkö syy siihen, ettei kukaan enää "vihapäissään paisko" moukaria tavattoman pitkälle (kuten Ala-Mämmilän emäntä Tarmo Koiviston upeassa sarjakuvassa), vaan puuhaa tuon välineen parissa kuten aito pikkunippeleitä tarkisteleva virkamies?

Urheilija saavuttaa parhaimmillaan 'ehyen suorituksen', joka näyttää aidon virkamieshengen mukaisesti usein olevankin pääasia - ei niinkään se miten kauas leka lentää.

Liikunta ja terveydenhuolto ovat täpötäynnä "hienompia" uudissanoja, ikäänkuin osoituksena siitä miten korkealle alat meillä ovat kehittyneet. Lukemattomista ääliöilmaisuista valitsen tähän kuristettavaksi sanan 'päinmakuu'.

"Asettukaa päinmakuulle", kehottaa sairaan-, ei vaan terveyden hoitaja tai voimistelunohjaaja. Hän onkin korkeasti koulutettu ammattilainen, ei mikään maallikko joka yksinkertaisuuttaan sanoisi: "Menkää vatsallenne". Päin makuu! Mitä päin? Miten päin? Ehkäpä sana 'vatsa' mielletään jotenkin arveluttavaksi? Olisiko 'maha' parempi? Tuskinpa vaan, sillä nykyinen terveyshygienia ei suostu edes tunnustamaan että jollakin vielä olisi 'maha', tuo iljettävä epäfitness-ilmiö.

Niinpä siis kiltisti suoritan päinmakuulle asettumisen suorituksen, ja yritän muistella tämän suorituksen tärkeitä ja keskeisiä osasuoritteita, jotka luonnollisesti on suoritettava kunnolla. Ja kun suoritukseni on loppuun suoritettu, minusta maallikosta tuntuu, että joku survoo piikin selkäruotooni.

Mutta kaipa siellä takana tapahtuu jotain paljon paljon hienompaa.

Takaisin alkuun