Kari Rydman: Valittuja pakinoita 2:

Satuja ja tarinoita

Kettu ja tilhi * Tapauksia * Top secret * Miten nti Pimpula pääsi huipulle * Hyvä juttu väärässä paikassa * Harmaapartaisen miehen omatunto * Kielipuoli harmaapartainen * Harmaapartaisen painajainen * Harmaapartaisen mielisairaala * Satu miehestä joka kertoi satuja

Takaisin pääsivulle


KETTU JA TILHI

Tilhi popsi pihlajanmarjoja. Nälkäinen kettu ei ylettynyt tilheen eikä marjoihinkaan. Aikansa kuolattuaan kettu poistui ja sanoi: "Happamiahan nuo marjat ovatkin".

Tämä kettu eli kolmatta tuhatta vuotta sitten. Se oli tyhmä ja tietämätön antiikin eläin, vailla sitä tietoa jonka nykyiset ketut hallitsevat.

Nykyinen kettu tietää että pihlajanmarjat ovat käyneet ja sisältävät alkoholia. Hän vaatii tilheltä: "Sinun on heti lopetettava terveydelle haitallisten marjojen syöminen!" Jos tilhi hämmentyy ja tottelee, kettu syö tilhen.

Jos tilhi ei tottele, kettu jatkaa: "Olet syönyt itsesi lihavaksi. Että oletkin iljettävän näköinen pörheydessäsi! Lopeta heti moinen epäterveellinen elämä!" Jos tilhi hämmentyy ja tottelee, se putoaa voimattomana maahan ja paleltuu kuoliaaksi. Ja kettu syö tilhen.

Jos tilhi ei tottele, kettu sanoo: "Yhteiskunnan on puututtava sinun epäterveelliseen elämääsi". Se hakee moottorisahan ja kaataa pihlajan. Kun tilhi vaihtaa puuta, kettu sahaa senkin poikki, ja jatkaa kunnes tilhellä ei ole puuta johon istua. Sitten kettu syö tilhen.

Jos tilhellä ei ole puuta mihin istua, mutta se on itsepintainen ja opettelee uimaan ydinvoimalan sulassa lauhdevedessä, kettu sanoo: "Olet epädemokraattinen elitisti. Sinun on normalisoiduttava. Normaalia on että kuljetaan kovalla maalla ja mieluiten neljällä jalalla". Jos tilhi saa huonon yhteiskunnallisen omantunnon ja harjoittelee nelijalkaista maalla käyntiä, kettu tulee ja syö tilhen.

Tärkeintä on, että kettu saa tilhen. Siihen hänellä on legitiiminen intressi.


TAPAUKSIA

Nuori nainen sattui kanssani samaan aikaan työväenopiston ulko-ovelle. Avasin oven kuten kelle tahansa ja odotin että nainen kävisi sisälle. Tämä kuitenkin hurjistui ja sätti minua "sovinistiksi".

Kauheita nämä feministit? Ei. Tämä nainen pelkästään - syystä tai toisesta - käyttäytyi huonosti.

Minä tulistuin, menin sisälle ja vedin oven perässäni kiinni sanoen: "Avaa sitten itse ovesi!"

Oikeutettua suuttumusta? Ei. Minäkin käyttäydyin huonosti.

Olisi pitänyt teititellä.
_ _ _ _ _ _

Vanhempi pariskunta: "Voi herra Rydman, kun te olette niin viisas mies, niin miten te voitte olla työssä sellaisessa opistossa jolla on niin ruma nimi?"

Minä häkeltyneenä mökeltämään jotain sellaista että sehän on historiaa ja että yhteiskunnan kehitys ja että oikeastaan Valkeakoski oli koko maassa ihan ensimmäisiä jotka työväenopiston jne.

Olisi pitänyt sanoa: "Mutta eikö se ole hyvä, että sielläkin on joku viisas?"

Mutta en minä ollut tarpeeksi viisas sitä sanomaan.
_ _ _ _ _ _

Spontaani lähetystö työväenopiston aulassa 70-luvun lopulla:

"Kun sinä nyt kumminkin olet herra, niin mikset pukeudu kuin herra?"

Viisaasti sanottu. Mietin sitä aikani, ja aloin kerätä solmioita ja käyttää valkoista paitaa.

Vaimoni naureskelee vähän, mutta ostaa minulle joskus kravatin - jotta minulla olisi joku hiukan paremmallakin maulla valittu.
_ _ _ _ _ _

Teille on sanottu: "Herran pelko on viisauden alku".

Siihen on huomautettu, että "Herran pelko on herran alku." (Arvo Salo)

Mutta minä sanon teille: "Rouvan pelko on viisauden alku."

Toivon, että tämä korjaus otetaan huomioon seuraavaa raamatunkäännöstä valmisteltaessa. Se mitä sanon, on laajan lähdeaineiston seulontaan perustuva objektiivinen totuus - ja tällä kertaa olen sekä viisas että oikeassa.
_ _ _ _ _ _

1950-luvulla minulla oli, paitsi kravatti kaulassa, myös tyylikäs harmaa leveähkölierinen Eden-hattu. Olen miettinyt, että pitäisi ottaa selvää, saisiko sellaisia vielä jostain. Vanha oli siitä luopuessani jo niin sateen ja hien pilalle värjäämä, ettei siitä vanhasta olisi enää neuvoa.

Mitä vanhuuteen sinänsä tulee, niin sanoisin että hattu meni, mutta lapsellisuus on tulossa takaisin.<7TD>

Takaisin alkuun


TOP SECRET

Tämä on puhtaaseen mielikuvitukseen perustuva satu, minkä jokainen lukija heti ymmärtää.

H:n kuvernementin V:n kaupungista on lentokentälle ja satamaan menossa julkinen kulkuväline. Poikkeuksellisesti siinä ei ole risteilylle lähtevää joukkoa, joka on aloittanut risteilynsä jo edellisenä iltana.

Pikavuoron turvallisessa hyrinässä on joukko ihmisiä, jotka kallistavat selkänojansa ääriasentoon ja yrittävät vielä vähän nukkua.

Äkkiä Iittalan kohdalla kuuluu pahaenteistä piipitystä. Nokian tuotteista vähän liikaa nautiskellut mieshenkilö alkaa karjua pieneen mustaan laatikkoon:

... No hei Pate tässä mites hurisee ... Ai oot vielä nukkumassa no ei se mitään, kuule me ostetaan se uusi seiskakone Saksasta, mut ruottalaisille ei saa sanoa mitään juu nou...

... Nii on joo, top siikret! No hei!

Muut ovat juuri saamassa unen päästä kiinni (paitsi kilpailevan yhtiön vakooja, joka juuri on kirjoittamassa loppulausetta), kun Tervakosken tienoilla jälleen kuuluu piipitystä.

... No hei Pate tässä mitäs sun rauhaas kuuluu ... Ai SITÄ no onks se se sama blondi ku viimeks no ei se mitään, kuule se meidän johtoryhmän Kiinanmatka on ny sitte selvä mut älä vaan sano mitään vielä...

... No niin on, top siikret...

Hyvinkään kohdalla kaikki torkkuvat vähän väliä säpsähdellen (paitsi kilpailevan yhtiön vakooja joka juuri kirjoittaa loppulausetta), kun...

... No hei Pate täällä ... Ai oot syömässä no ei se mitään, kuule koppi ja syppi fuusioidaan huomenna, älä missään tapauksessa sano kellekään mut tää on tärkeä juttu tietää...

... Aivan, top siikret...

Haagan kohdalla väsyneet alkavat olla hereillä (puhumattakaan kilpailevan yhtiön vakoojasta joka juuri laptopillaan valmistelee faksia). Mutta Nokia-mies on vaipunut uneen.

Silloin matkustajat nousevat pystyyn ja karjuvat:

... Hei tää on Pate, etsunkaan nuku? No ei se mitään, kuule UPM ja Kymmene fuusioidaan kohta. Mut et sitte kerro tätä kellekään, se on top siikret!

Nokia-mies on säikähtäneen näköinen (mutta ei kilpailevan yhtiön vakooja, jota naurattaa: noin hulluja voi keksiä vain joukko ärtyneitä unestaherääjiä).

Tästä opimme, että Nokian pitäisi harrastaa tuotekehittelyä, ettei siihen pieneen mustaan tarvitsisi huutaa.

Takaisin alkuun


MITEN NTI PIMPULA PÄÄSI HUIPULLE

Nti Lelle Pimpula oli jo nuorena päättänyt tulla kuuluisaksi. Koska häntä ei lukeminen suuresti innostanut, hän kokeili koulussa toista, hänen lahjoilleen paremmin soveltuvaa keinoa.

Hän lähetti kutripilvensä joukosta pitkiä, kaihoisia katseita kohti miesopettajia, ja jätti puseron napeista auki mieluummin yhden liikaa kuin liian vähän. Tämä antoikin hänen lahjoilleen mahdollisuuden tulla huomatuiksi.

Menestys koulussa ei kuitenkaan ollut tyydyttävä. Niinpä nti Pimpula päätti ottaa osaa missikilpailuun. Tuomarit eivät kiinnittäneet hänen lahjoihinsa tarpeellisen suurta huomiota - mutta sen teki iltapäivälehden valokuvaaja.

Tämä kuvasi neitoa vähissä vaatteissa ja ilmankin. Kuvia julkaistiin sitten lehdessä vähän väliä otsikolla "Rohkea Lelle" tai "Kohumissi paljastaa".

Nyt nti Pimpula oli astunut kuuluisuuden alimmille askelmille. Alastonkuvista tosin ei enää ollut paljon iloa, sillä tirkistelijät totesivat nopeasti, että isompiakin lahjakkuuksia oli nähty.

Olisi saatava aikaan kohusuhde. Rennystä ei enää ollut toivoa. Hjallis tai Häkkinen tuntuivat kovin uskollisilta. Jäljellä oli enää ovela kikka:

Nti Pimpula antoi haastatteluja, jotka otsikoitiin: "KOHUMISSI KIISTÄÄ SUHTEENSA HJALLIKSEEN!" tai "EN RIKKONUT ANAN JA URPON LIITTOA!"

Nythän otsikot tosin olivat aivan totta, mutta rivien välistä nti Pimpulalle tuli lisää kohuarvoa. Hänhän siis olisi voinut jne.

Mutta tuokin tie oli nopeasti käyty loppuun. Maailma oli täynnä miehiä joiden kanssa nti Pimpula ei ollut muhinoinut. Mutta so what? Ketä se nyt enää kiinnostaisi?

Juuri silloin nti Pimpula sai loistavan idean! Viimeiselle toimittajalle, joka viitsi tulla hänen puheilleen, Rohkea Lelle vihjaisi tulleensa uskoon!

Heti kohta nti Pimpula pääsi television "Takaovi"-ohjelmaan, jossa hän lausui kuuluisan repliikkinsä: "Mä olen saanu Jumalalta niinku MOTIVAATIOO!"

Sitten nti Pimpula eteni lipevän Televankelistan rippituoliin tunnustamaan joitakin syntejä sieltä kohtuullisen makeasta päästä. Lellestä tuntui, että tv-pappi nuoleskeli häntä joteskin oikeemmin kuin alastonkuvien tirkistelijät.

Ja nyt nti Pimpulaa alettiin viedä! Hän esiintyi pian kaikkialla Suomessa seurakuntien kutsumana katuvana tähtisyntisenä. Uskovaisten kuuman- hurskaiden katseiden ristitulessa Lelle tunsi, että soveliaan siveän puseron alla nännit kohosivat ihanasti.

Näin nti Pimpula pääsi lopulta huipulle. Ja hän koki huipun vielä monen monta kertaa. Halleluja!

Takaisin alkuun


Hyvä juttu väärässä paikassa

Tästä on sen verran kauan, ja ajat ovat niin paljon muuttuneet, että uskallan jo kertoa seuraavan jutun. Oi niitä aikoja!

Kävi kauan, kauan sitten niin, että Valkeakosken Pravdan ja ystävyyskaupunki Sokolin Sanomien toimituksilla oli täällä bileet. Syystä tai toisesta minäkin olin mukana, mutta - myönnetään - väärään aikaan väärässä paikassa.

Kun jossain vaiheessa tuntui melkein siltä, että enkeli lensi ohitse, ja vallitsi hetken hiljaisuus, ajattelin keventää tilannetta kertomalla aiheeseen mielestäni hyvin sopivan vitsin. Olin sen juuri kuullut valtionfirman työmatkalla DDR:ään sikäläisen hallitsevan puolueen edustajalta, joten arvelin aiheen olevan oikein sopivan. (Parhaat kommunistivitsithän kuuli ennenmuinoin juuri kommunisteilta, ei niinkään heidän vastustajiltaan.)
_ _ _ _ _

Juttu kuului näin:

Hannibal, Caesar ja Napoleon olivat saaneet Helvetistä kuukauden virkavapauden tutustuakseen DDR:ään. Kun aika oli menossa umpeen, miehiä haastateltiin televisiossa.

"No, herra Hannibal, mitä pidätte maastamme?"

"Aah, suurenmoinen maa; talouskasvu, urheilusaavutukset..."

"Mistä piditte eniten maassamme?"

"Nooh, teidän tankeistanne. Jos minulla olisi ollut ne, ei minun olisi tarvinnut sessoa elefanttien kanssa Alppien solissa."

"Entä te, herra Caesar?"

"Aah, suurenmoinen maa; talouskasvu, urheilusaavutukset..."

"Entä mistä piditte eniten?"

"Tuota ... teidän salaisesta poliisistanne. Jos minulla olisi ollut se, ei Brutus olisi työntänyt tikaria selkääni."

"Sitten te, herra Napoleon?"

"Aah, suurenmoinen maa; talouskasvu, urheilusaavutukset..."

"Mistä piditte eniten?"

"Se oli tämä ... tuota ... teidän lehdistönne."

"Meidän lehdistömme? Miten niin?"

"No, jos minulla olisi ollut se, ei kukaan vieläkään tietäisi, että hävisin Waterloossa!"
_ _ _ _ _ _

Jäätävä hiljaisuus. Vedämme armeliaisuuden esiripun jatkon eteen.

Takaisin alkuun


HARMAAPARTAISEN MIEHEN OMATUNTO

Kuuli korvissaan hellittämätöntä kolkutusta harmaapartainen mies. Todettuaan kolkutuksen ei olleen ulkoista laatua, mainittu päätteli sen tulevan sisältään.

Tuntui kolkutus ylen tutulta. Tarkemmin perehdyttyään kolkutuksen laatuun harmaapartainen päätteli sen olevan omantunnon ääni.

Muistihan hän sen ennenkin kuulleensa. Vuosikymmenten mittaan hän oli sitä noudattaen taistellut milloin Suur-Suomi-intoilijoita, valkoista rotua, imperialisteja, tulopolitiikkaa, tavallista politiikkaa, rikkaita, köyhiä, kapitalisteja tai sosialisteja vastaan.

Hän oli maalannut kallioon sanan "BIAFRA", pessyt sen pois, myynyt kallisarvoiset kirjansa kun ne piti tasa-arvon nimissä lainata kirjastosta, ostanut niiden arvottomia jäljitelmiä sitten takaisin kun omaisuudella oli muutakin kuin status-arvo.

Jne jne.

Harmaapartainen mies oli tietämättään jo kauan ollut INTERAKTIIVINEN. Ja oli sitä vieläkin. Niinpä hän päätti jälleen muuttua uudeksi ihmiseksi. Ihmiseksi n:o 386, tai, kuten nykyään sanottiin, ihmiseksi #386.

Ja lähti ulos.

Tuota pikaa harmaapartainen mies kohtasi kettutytön. Hänet tunnisti stanleyveitsestä ja bootseista.

Harmaapartainen kysyi tytöltä, mistä eläimestä bootsit oli tehty. Lisäksi hän halusi tietää, oliko tämän villapusero tehty onnellisen lampaan villasta, ja oliko tämä mahdollisesti syönyt eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita.

Kettutyttö ajatteli ensin heilauttaa veistään, mutta ilmoitti sitten ylpeänä olevansa kasvissyöjä.

Silloin ihminen #386 nosti sormensa, ja alkoi saarnata kasvien oikeuksista. Kuinka pieni vehnän siemen on itänyt, kuvitellut joskus kesän lämmittävän auringon ja virvoittavien sateitten elähdyttämänä kasvavansa korkealle, kokevansa tuulen tuoman siitepölyn ansiosta elämän sanomattoman täyttymyksen, ja kasvattavansa lopulta uuden elämän siemenen, joka maahan pudottuaan aloittaisi jälleen uuden kiertokulkunsa elämän ihmeellisessä järjestelmässä. Ja sitten se oli ihmisen käsittämättömän itsekkyyden tuloksena katkaistu, menettänyt onnellisen elämänsä, jauhettu palasiksi, sotkettu veteen, pantu elämän tappavaan uuniin, ja joutunut kirskuvien hampaitten syömäksi.

Kettutyttö heilautti veistään, ja harmaapartainen mies tuomittiin itseaiheutetun pintahaavan ja yleisen julkisella paikalla tapahtuneen hälinän vuoksi lieviin sakkoihin.

Parhaillaan hän harkitsee ryhtymistä ihmiseksi #387.

Takaisin alkuun


Kielipuoli harmaapartainen

Harmaapartainen mies lähti Albaniaan. Hän löysi hyvin pääkaupungin bussiaseman. Hänellä oli asiaa paikkakunnalle nimeltä "Traxxptlk", ja hänelle oli kerrottu, että se on aivan "Blfbrkin" lähellä.

Mutta bussiasemalla oli kahdeksan laituria. Niissä luki: "Simarar", "Malzipempu", "Kroklokwafzi", "Zaskuzes", "Entepente", "Leiolente", "Klekwapufzi" ja "Rue-Rue".

Ei sanaakaan "Blfbrkista", joka oli Albanian toiseksi suurin kaupunki. Ei myöskään "Krktista", "Kaalxista" tai "Hoxhasta", jotka olivat seuraavaksi suurimmat kaupungit.

Onneksi paikalle sattui tutumpaa kieltä taitava paikkakuntalainen, joka kertoi, että bussilaitureille oli kiinnitetty ilmansuuntia merkitsevät albaniankieliset sanat. Täytyi tietää, mihin ilmansuuntaan kulkevaa tietä "Blfbrkin" bussit kulkivat. Tosin, päinvastoin kuin kartan perusteella luulisi, laiturilta "Simarar" ei päässyt "Blfbrkin" bussiin, joka vanhan säännön mukaan lähtikin päinvastaiseen suuntaan laiturilta "Entepente".

Sitä paitsi yleensä "Blfbrkin" bussit eivät pysähtyneet "Traxxptlkissa", sillä "Traxxptlkin" liikenne oli jo kauan ollut sen firman yksinoikeus, joka laiturilta "Rue- Rue" ajoi "Krktin" ja "Kaalxin" kautta, ja jatkoi sitten täysin vastakkaiseen ilmansuuntaan "Traxxptlkiin". Tosin kaikki vuorot eivät ajaneet sinne saakka...

"Mutta miksi laitureille on kirjoitettu ilmansuunnat?", kysyi harmaapartainen.

"Hyvänen aika", vastasi paikallinen, "täytyyhän liikenteessäkin joku järjestys olla!"

"Ette kuitenkaan ole ajatelleet ulkomaalaisia, jotka eivät ole selvillä kaikista paikallisista ilmansuunnista, saatikka niitä koskevista määräyksistä", intti harmaapartainen.

"Emme tähän mennessä ole ajatelleet, että tänne kukaan ulkopuolinen tulisi", paikallinen vastasi, ja lisäsi: "Emmekä siitä yleensä ole niin innostuneitakaan."
_ _ _ _ _

"Maassa maan tavalla", ajatteli harmaapartainen, ja suunnitteli juuri raivostuvansa...

...kun heräsikin päiväunistaan Toijalan asemalla, ja yritti löytää Valkeakosken bussien aikataulua. Ei löytänyt. Kioskimyyjä sanoi että "se on tuolla ulkona". Harmaapartainen kävi katsomassa. Ei löytänyt. Meni kioskiin. "Siellä se on ikkunassa", sanoi kioskimyyjä. Harmaapartainen katsoi kaikki aseman ikkunat, ja kiersi talon kahteen kertaan. Ei löytänyt.

Harmaapartaisella oli sen verran rahaa, että otti taksin. Jälkeenpäin hänelle kerrottiin, että olisi pitänyt katsoa sisään toisesta ikkunasta oikealla. Siellä se aikataulu oli virkahuoneen perällä, mutta kun virka-aika jo oli ohitse, huone oli tietenkin suljettu. Saattoi sen nähdä ikkunastakin, jos ilta-aurinko ei pahasti paistanut, ja jos silmä erotti kymmenen metrin päässä olevat numerot.
_ _ _ _ _

Tämähän tapahtui jo monta vuotta sitten. Nythän toki sentään ollaan EU:ssa, ja asiat ovat mallillaan.

Mutta entä jos harmaapartainen olisikin tullut Albaniasta? No, oma vika. Mitä h-tin tekemistä hänellä oli hämäläisessä pikkukaupungissa? Rookas pillit, sanoisi kyökkihämäläinen polyglotti.

Takaisin alkuun


HARMAAPARTAISEN PAINAJAINEN

Harmaapartainen mies mietti mielessään (tämä oli unta):

"Miksi ihmiset eivät voisi edes yrittää olla toisilleen vähän kiltimpiä? Miksi joka päivä kohtaa jonkun, joka sättii, tönii, tekee ilkeyksiä? Miksi on niin vaikeata sanoa 'kiitos' tai 'olkaa hyvä' tai 'anteeksi'?"

Harmaapartainen oli, kuten huomaamme, vähän lapsellinen. Ehkäpä suorastaan ammattiauttajan tarpeessa. Mutta - varmaankin juuri siitä syystä - hän päätti unesta herättyään edes yrittää.

Harmaapartainen sattui samaan aikaan julkiselle ovelle keski-ikäisen miehen kanssa. Hän avasi oven ja nyökkäsi hymyillen. Mies katsahti vihaisesti, tönäisi harmaapartaisen syrjään, meni ovesta ja mutisi itsekseen: "Pitääkin kaikkien olla ihmisten tiellä!"

Harmaapartainen oli ostoskärrynsä kanssa marketin kassajonossa. Taakse tuli kaksi nuorta neitiä jäätelötötteröittensä kanssa. Harmaapartainen hymyili: "Menkää vain ennen minua, ennenkuin jäätelö sulaa!" Neidit menivät ja suhahtivat toisilleen: "V-ttu mikä namusetä!"

Harmaapartainen jonotti pullapuodissa. Nainen (jonka ikää harmaapartainen ei uskaltanut edes arvioida, saatikka lausua julki) työnsi syrjään harmaapartaisen, kaatoi tämän edessä kolikkoa ojentavan lapsen, ja ilmoitti: "Minulla on kiire ja paljon kasseja. Paljonko maksaa korvapuusti ... tai en minä otakaan korvapuusteja, paljonko maksaa voipulla..." Harmaapartainen sanoi: "Tuo lapsi oli kyllä ennen meitä". Nainen monine kasseineen löysi vielä yhden käden, ja valitsi sittenkin korvapuustin, harmaapartaiselle.

Harmaapartainen muisti vanhan kehotuksen ja ojensi toisenkin poskensa.
_ _ _ _ _

Vähän tämän jälkeen harmaapartainen (jonka molemmat posket olivat turvoksissa) ilmestyi uudestaan julkiselle paikalle. Hän oli varustautunut haarniskalla ja kypärällä, toisessa kädessä oli pitkämiekka (Hit points 12), toisessa ruoska (Hit points 4); hänestä sojotti joka suuntaan tunnistimia, jotka ihmisen tultua niiden ulottuviin laukaisivat pienen kiinanpommin (Hit points 1).

Silloin tapahtui ihme. Harmaapartaisen silmät aukesivat, ja hän näki, että kaikilla muillakin (ikään ja sukupuoleen katsomatta) oli haarniska, kypärä, tunnistimet ja aseet. Tarkemmin katsottuaan hän huomasi, että miekkojen ja ruoskien sijasta useimmilla oli pyssyjä (Hit points 50), kranaatteja (Hit points 250), sinkoja (Hit points 500), joillakin jopa taktisia ydinohjuksia (Hit points 100000).

Harmaapartainen meni kotiin ja häpesi. Hän huomasi peiliin katsottuaan, että hänen raajansa olivat karvaiset, ja että hänen suussaan oli oikeat raateluhampaat (joissa oli hiukan karieksen merkkejä). Hän oli tietämättään elänyt hiukan kapisena ja hännättömänä sutena tulosvastuullisten terveitten susien terveessä yhteiskunnassa, ja ihmetteli nyt, mitä seuraavaksi tekisi.

Takaisin alkuun


HARMAAPARTAISEN MIELISAIRAALA

Harmaapartainen mies lähti taas vahingokseen ulos. Vastaan tuli kyläläinen, joka sanoi:

"Sinä se vaan olet kaikkea vastaan!"

"Mutta enhän minä...", yritti harmaapartainen.

"No nytkin se nähtiin!", näpäytti vastaantulija.
_ _ _ _ _

Torilla joukko poliitikkoja väitteli turvallisuudesta.

"Natoon liittyminen on turvallisuuskysymys", väitti yksi.

"Turvallisuuspolitiikka edellyttää että emme liity Natoon", huusi kaksi.

"Ei, kun emme päätä nyt mitään, vaan katsomme sitten, jos turvallisuus sattuu tulemaan ajankohtaiseksi", rauhoitti kolme.

Harmaapartainen katseli torilla pärskyvää mustalaisen hevosta, ja mietti mielessään:

"Tuolla se turvallisuuskysymys on aina ajankohtainen".
_ _ _ _ _

Harmaapartainen osti kaupasta syötävää. Hetikohta hänen ympärillään oli joukko kansalaisliikkeitten aktiiveja, jotka osoittivat syytöksen sormella hänen muovikassiaan. Ja alkoivat sättiä:

"Käyttää vielä muovikassia, joka ei hajoa luonnossa ja kuluttaa ympäristöä! Ottaisi edes paperikassin!"

"Hahhah, paperikassin tekeminen rasittaa ympäristöä vielä enemmän!"

"Hänellä on kassissaan eläinkunnan tuotteita!"

"Pahempi on, että siellä on vihanneksia! Ne on kasvatettu energiaa tuhlaavissa kasvihuoneissa tai tuotu peräti ulkomailta!"

"Ja kehtaa vielä kantaa muoviin pakattua vessapaperia!"

Harmaapartainen muisti sen torilla pärskyneen mustalaisen hevosen, ja mietti että jos opettelisi olemaan syömättä niin ei tarvitsisi vessapaperiakaan.
_ _ _ _ _

Harmaapartaisen mitta täyttyi. Hän päätti hemmotella itseään ja tehdä tästedes mitä ikinä mieli teki.

Niinpä hän hetimiten hakeutui mielisairaalaansa, alistui onnellisena mielisairaanhoitajansa hoivailtavaksi, ja odotti autuaana mielitautinsa seuraavaa kohtausta.

Takaisin alkuun


SATU MIEHESTÄ JOKA KERTOI SATUJA

Eräässä kylässä asui mies, joka kertoi tarinoita. Tämän tästä kyläläiset tulivat hänen mökilleen ja pyysivät: "Kerro meille mitä olet tänään nähnyt!"

Mies saattoi kertoa:

"Tulin metsäaukiolle, ja näin, kuinka nuori fauni soitti huiluaan. Ja kaikki luomisen kansa tanssi hänen ympärillään."

Kyläläiset pyysivät: "Kerro meille mitä muuta olet nähnyt!"

Ja mies ehkä kertoi:

"Sitten tulin kallionkielekkeen luo, ja näin siellä kentaurin. Se katseli minua pitkään surumielisesti, kääntyi, ja laukkasi pois."

Kyläläiset inttivät: " Näit varmaan vielä muutakin. Kerro meille!"

Mies hädissään kertoi:

"Lopulta tulin meren rantaan, ja näin, miten aalloista nousi kolme merenneitoa, jotka sukivat vihreitä hiuksiaan kultaisella kammalla."
_ _ _ _ _

Eräänä päivänä mies lähti tapansa mukaan kävelylle. Hän tuli metsäaukiolle, ja näki että siellä nuori fauni soitti huiluaan, ja kaikki luomisen kansa tanssi hänen ympärillään. Sitten hän tuli kallionkielekkeen luo, jossa seisoi kentauri. Se katseli miestä pitkään ja surumielisesti, kääntyi ja laukkasi pois. Lopulta mies tuli meren rantaan, ja näki kuinka merestä nousi kolme merenneitoa jotka sukivat vihreitä hiuksiaan kultaisella kammalla.

Samana iltana kyläläiset tulivat miehen luo, ja pyysivät tapansa mukaan: "Kerro meille mitä olet nähnyt tänään!"

Silloin mies sanoi hyvin surullisena:

"Tänään en ole nähnyt mitään."
_ _ _ _ _

Älkää luulkokaan, että kyläläiset tämmöistä olisivat hyväksyneet. He tuomitsivat miehen, jonka nimikirjaimet olivat O.W., ja lähettivät hänet Readingin vankilaan.

Takaisin alkuun


Takaisin alkusivulle