Kari Rydman: Valittuja pakinoita 5:

Madonlukuja

Susien politiikkaa * Tiedepalsta I * Tiedepalsta II * Scare du jour * Mikä on tuote? * Lisää tuotteita * Prof. Smithin ihmelääke * Neekeri on neekeri * Köyhät kutsuu Jameksen * Yleisönosaston kikkoja * Taiteellista huijausta * Kullattu kärsimys

Takaisin alkusivulle


SUSIEN POLITIIKKAA

Kenraali Powell on ilmoittanut, ettei hän aio ruveta Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaaksi. Kerrotaan, että hänen vaimonsa oli lopullisesti kauhistunut pääministeri Jitzhak Rabinin murhan johdosta. Joka tapauksessa kampanja Powellin maineen tuhoamiseksi oli jo alkanut. Kolmenkymmenen vuoden takaiset "naisystävät" olivat varmaan jo tilanneet ajan kampaajalta, astuakseen esiin. Onnistuihan sellainen presidentti Clintoninkin kohdalla.

Kampanja Rabinin tuhoamiseksi huipentui tunnetulla tavalla. Mielenkiintoista oli, että häntä kiihotuspuheissa toistuvasti kutsuttiin "murhaajaksi".

Samaa sanaa käytettiin Olof Palmen mustaamiskampanjassa, eikä murhaaja lopulta erehtynyt ampumaan ohi.

Mona Sahlin on eronnut Ruotsin hallituksesta. Skandaloimiskampanja häntä vastaan alkoi oman puolueen piiristä. Ero puolueesta olisi looginen seuraava askel.

Itsepäinen Sirpa Pietikäinen raivostutti puolueensa kovia kundeja. Arvaanpa mistä suunnasta "kuittiskandaalia" yritettiin lietsoa.

Jopa minulla on tämän tapaisesta kokemuksia. 80-luvun alussa jotkut ehdottivat minua erään aloittelevan puolueen ehdokkaaksi. Erään toisen puolueen piiristä luvattiin kuusinumeroinen summa maineeni tuhoamiseksi. Minun oli helppo pysäyttää prosessi, jota en edes ollut aloittanut.

Tällaista on politiikka. Tuskin kukaan voi sen parissa säilyttää viattomuutta tai ihanteellisuutta. Ja kun viattomuus on kadonnut, toiminnan raaistumiselle ei juuri ole estettä.

Lukuisia hirmutekoja perustellaan myös "Jumalan tahdolla". Olen vuoren varma, että tällä "Jumalalla" aina on henkilötunnus ja osoite.

Susien yhteiskunnan politiikkaa...
_ _ _ _ _

Immanuel Kant teki kirjassaan "Zum ewigen Frieden" ajatuskokeen. Sen mukaan pelkistä paholaisista koostuva yhteiskunta joutuu nopeasti luomaan yleiset käyttäytymissäännöt ja lait, jotka muistuttavat omiamme.

Yhdysvaltain ankara monopoli- ja kartellilainsäädäntö saattaa olla yksi Kantin ajatuskokeen tueksi laskettavista nykyajan ilmiöistä. Toisiaan yhä ahkerammin ampuvien "vapaitten" kansalaisten niskaan saattaa siellä tätä menoa jo piankin rapsahtaa maailman ankarin ampuma-aselaki.

Mitäpä, jos kaikki kansalaiset olisivat - toimittajia myöten - presidentti-, kansanedustaja- ja muina ehdokkaina? Jokohan meno muuttuisi?

Tai aloitetaankin heti pelkästään toimittajista. Sinä päivänä, kun maailman kaikki toimittajat julistetaan yksinomaisiksi johtavien asemien ehdokkaiksi, alkaa mediassa suunnaton sisällissota - joka loppuu nopeasti. Media lyö lukkoon maailman tiukimman käyttäytymissäännöstön, ja tulos saattaa olla auvoisan ristiriidaton...

Takaisin alkuun


TIEDEPALSTA I

Los Angeles Times kertoo, että tiedemiehet ovat löytäneet kaloja jotka vaihtavat tarvittaessa sukupuolta. Okinawan saaren eräät pikkukalat elävät yhden hallitsevan uroon ja usean naaraan parvissa. Jos paikalle ilmestyy vielä suurempi uros, entinen isäntä muuttuu alistuvaksi naaraaksi. Jos uusi uros taas katoaa, suurin naaraista muuttuu uudestaan urooksi.

Tämäkö uutinen? Imettäväisten keskuudessa moinen käyttäytyminen ei olisi sensaatio, vaan normaali tapaus.

Tästä kaupungista en tietenkään tiedä, mutta ainakin Po-joen laakson kylien Pepponet vaihtavat sukkelasti käyttäytymistään, kun paikalle osuu ison kaupungin patuja. Ja palaavat taas tupla-Y-kromosomin hallitsemaan rooliinsa patujen lähdettyä.
_ _ _ _ _ _

Luin äskettäin 80-luvun alussa ilmestyneen ilkeän sanakirjan nimeltä DUMMDEUTSCH ("tyhmäsaksaa"). Hupaisaa oli todeta, että suuri osa nykysuomen mahtisanoista on pelkkiä kulkusanoja ja käännöslainoja.

Koska joudun vuosittain lukemaan melkoisen määrän sekä alemman että ylemmän tason opinnäytteitä, olen allergisoitunut varsinkin kolmelle niissä väistämättömälle sanalle:

DISKURSSI. KONTEKSTI. PARADIGMA.

Katkeroituneet sivuraiteilla kulkijat voisivat sanoa, että näitä 'stiiknafuulioita' käyttävät pääasiassa ne, jotka eivät ihan tarkoin ymmärrä mitä alaviitekirjailija tarkoittaa, ja lykkäävät ulkomaankieliset sanat tekstiinsä sellaisinaan. Vaivalloista olisikin sanoa suomeksi, mitä niillä milloinkin tarkoitetaan, sillä eivät edes gurut itse aina tiedä sitä tarkoin.

Ilkeä saksalainen sanakirja esittää hakusanalla 'Konteksti' seuraavan sitaatin eräästä kasvatusopillisesta tutkielmasta:

"Die verwendeten kontextfreien Regeln können als Sonderform kontextabhängiger oder kontextsensitiver (context sensitive CS gegen context free CF) Regeln angesehen werden, bei denen der Kontext gleich Null ist."

En yritäkään suomentaa, koska saksalainen oppinut ei yrittänytkään ensin saksantaa. Tämän kaupungin toivorikkaat opiskelijat voivat jäljentää sen opinnäytteeseensä suoraan. Ei pelkoa, että heidän opettajansa haistaisivat palaneen käryä - mutta minut voisi mainiosti merkitä alaviitteeseen.
_ _ _ _ _

Tulin vilkaisseeksi 'Kasvatus'-nimistä pedagogista aikakauskirjaa - ja sieltä löysin heti koko härvelin. Sitä oli koulukiusaamista käsittelevässä artikkelissa, ja ennen muuta "feminististä pedagogiikkaa" selvittelevässä jutussa.

Jotenkin näin: "Feministisen pedagogiikan kontekstissä paradigma jakautuu tertiäärisesti: valta, diskurssi, ja vallan diskurssi."

Joten, opettajat, jos pentuja kiusataan koulussa, heitelkää niitä diskursseilla, konteksteillä ja paradigmoilla. Eivätköhän kiusaajat siitä tokene. Ainakin muut ovat kunnioituksesta paralysoituja.

Mutta jos joku esittää "vallan diskursseja", "diskurssinvaltoja" tai "diskurssin diskursseja", olkaa ihan hiljaa. Esittäjä on luultavasti samaa sukupuolta kuin opettajien enemmistö, ja paljon, suunnattoman paljon oppineempi kuin te.

Takaisin alkuun


TIEDEPALSTA II

Microsoftin Windows '95 -käyttöjärjestelmän käyttäjät ovat tuottavampia, tarkempia ja paremman näköisiä kuin Macin tai OS/2:n käyttäjät (HS 8.12.95). Tutkimuksen tilasi Microsoft.

Bill Gatesin, maailman rikkaimman miehen firmalle tutkimustyö on leikkiä vain. Sen sijaan tutkijalla voi olla hiukan hikinen olo, jos tuloksista ei näytä tulevan tilaajan mielen mukaisia.

Joka tapauksessa Gates on sikäli muuttanut maailmaa, että edellisen tutkimuksen mukaan Macintoshin käyttäjät olivat tuottavampia, tarkempia ja moraaliltaan lujempia kuin Windowsin käyttäjät. Tämän tutkimuksen oli tilannut Macintosh/Apple.

Odotamme mielenkiinnolla tutkimusta, joka osoittaa että IBM:n OS/2 -järjestelmän käyttäjät ovat muita tuottavampia, tarkempia, ja heillä on isompi kuin muilla miehillä. Tiettävästi IBM on käynnistämässä tätä tutkimusta.
_ _ _ _ _

Ennakkotietoja tulevista tutkimustuloksista (suluissa tilaajan tai tutkijan nimi):

Poutun lenkki on terveellisintä, koska siinä on enemmän Pan-suolaa. (Prof. Pouttu, Pan-suolan keksijä). Anteeksi, tämä tulos ehdittiinkin jo julkaista.

Taivaassa on suhteessa enemmän luterilaisia kuin paavinuskoisia. (Ev.lut. kirkot)

Luterilaisen kirkon jäsenet eivät kovinkaan usein pääse taivaaseen. (Vatikaani ja Vapaakirkko yhteistyössä)

Porvarit ovat keskimäärin rikkaampia kuin kommarit. (Kokoomus ja SKP yhdessä)

Kolmoskanavan katsojat ovat keskimäärin kauniimpia ja rohkeampia kuin muut. (MTV3)

Suomalaiset huippupoliitikot ovat juntteja, kun esiintyvät valtiollisissa tilaisuuksissa vaaleassa puvussa. (Suomen Sanelmain lenitointiryhmä)

Suomalaiset huippupoliitikot ovat juntteja, kun esiintyvät valtiollisissa tilaisuuksissa tummassa puvussa. (Mary Spillane, englantilainen tyylitäti)

Heikki Turunen on Suomen paras kirjailija. (Tätä tosin ei tarvitse tutkia, riittää kun meillä on siitä Heikki Turusen sana)

Valkeakoskella ei haise. (Valkeakosken kaupunki)

Takaisin alkuun


SCARE DU JOUR

Tämän ironisen kaksikielisen termin on lanseerannut amerikkalainen uutislehti Newsweek. "Päivän pelko!" Tulisimmeko enää toimeen ilman päivittäistä kauhun annosta?

Iltalehdet revittelevät hurjia otsikoita. Kissanraatoja margariinissa! Jätteitä makkarassa! Murhaajabakteereita jogurtissa! Pakkasnestettä viinissä! Englannin liha tuhoaa aivosi!

Ja me juoksemme joka uutisen säikyttäminä kuin lammaslauma. Heitämme pois hyvää ruokaa. Boikotoimme, boikotoimme. Ja palaamme hetken kuluttua vanhoihin tapoihimme.

Mutta sylttytehtaat ovat aina saavuttaneet pienen voiton tässä herkeämättömässä mediataistelussa. Voin kulutus nousee hetkeksi, makkaran laskee. Itävalta ja Englanti menettävät vientituloja.

Joku hyötyy aina jokaisesta kauhun aallosta. Melkein aina "scare du jour" on jostakin ohjattu; jos ei aina jonkun puolesta, niin varmasti aina jotakuta vastaan.

Linnut putoavat lennosta Suomessa! Tuhansia kuolleita teitten varsilla! Näin kerrottiin Amerikassa Tshernobylin jälkeen, ja vaihto-oppilaat määrättiin välittömästi kotiin, vimmatuista protesteista huolimatta.

Olisi hauska tietää, saivatko nämä amerikkalaiset nuoret tapauksesta rokotuksen mediahysterioita vastaan. Vai alkavatko he itsekin vähitellen uskoa, että Suomessa vallitsi katastrofitilanne?

Sen me varmaankin saamme joskus oikein tutkimusten perusteella tietääkin. Sosiologisen "ravintoketjun" loppupäässä on näet vuorenvarma voittajien lauma, shakaalit ja raadonsyöjät - mediatutkijat ja sosiologit - jotka "tieteellisen viileästi" erittelevät ihmisten säikyttelyä niinkuin se olisi pelkkää mielenkiintoista peliä.

Ja peliähän se tietysti onkin. Niin että, kun me huomenna saamme tietää TAPPAJATOMAATTIEN tulosta, minä osallistun heti peliin, ostan niitä ainakin kilon, ja syön ne julkisella paikalla. Tulkaa mukaan! Pelin huumassa unohtuu hetkeksi sekin, että maailmassa tapahtuu koko ajan paljon pahempaakin - josta media ei välttämättä välitä, vaikka huomaisikin.

Takaisin alkuun


MIKÄ ON TUOTE?

Jos Tervasaaren tehtaan paperikoneen päästä tulee iso rulla paperia, sitä voi epäilemättä kutsua 'tuotteeksi'. Sillä on bruttohinta ja nettohinta, ja sitä voi myydä (myyjän päätöksellä) mihin hintaan tahansa.

Jos leipomon tuotantolinjalta valmistuu kauraleipä, se epäilemättä on myös 'tuote'. Toisaalta sitä voi myös kutsua sen "omalla" nimellä. Syömme kyllä ennemmin leipää, panemme sen päälle voita ja juustoa, kuin levitämme leipomotuotteen päälle rasva- ja muuta meijerituotetta. Silti tuottaja ja jälleenmyyjä voi kyllä myydä leipää ja juustoa mihin hintaan haluaa.

Jos valtion rahapajan tai setelipainon tuotantolinjan päästä tulee kolikoita ja seteleitä, ne ovat tietenkin eräässä mielessä 'tuotteita'. Niillä on tietenkin valmistuskustannuksia. Mutta ne ovat silti 'oikeasti' rahaa, jolla on tietty muukin arvo. Kukaan ei koskaan voi näiden muka "yksityistettyjen firmojen" (ovatkohan ne nimeltään Kolikkox Oy ja Setelix Oy?) tuotteita hankkia nettoarvoltaan, ikäänkuin "tehtaan myymälästä".

Eräät nuoret iskelmälaulajat ovat "tekijöittensä" eli kustantajan, tyylinopettajan, musiikintekijän ja mediapäällikön 'tuotteita'. Tämä kävi taannoin ilmi Laura Voutilaisen oikeudenkäynnistä. Tässä yhteydessä käsite 'tuote' on inhimillisestä objektista puhuttaessa lähinnä haukkumasana. Tämän neiti Voutilainen oli huomannut, ja peräsi inhimillisiä oikeuksiaan (myös siis "oman tahdon omaavana tuotteena") ansaitsemaansa rahaan.
_ _ _ _ _

Kansalais- ja työväenopistojen liiton (KTOL) julkaisemassa "Aikuiskoulutuksen maailma" -lehdessä kerrotaan, että "Koulutus on merkkituote", että opetus sinänsä on 'tuote', että "arvot" ovat osa "tuotepakettia", että aikuisille naisille tarjotaan 'tuotetta' nimeltä "Kuntotrimmi", ja että Taideteollinen korkeakoulu kouluttaa "kulttuurimanagereita", jotka pystyvät "tuotteistamaan" oman osaamisensa, ja jotka aikovat perustaa oman "toiminimen".

Nyt mennään muodin höynäyttäminä liian pitkälle. Jos "sivistystä" täytyy markkinoida, voi hyvällä syyllä epäillä, että "sivistyksen" nimissä markkinoidaan lähestulkoon mitä tahansa, josta "asiakkaat" ovat valmiita maksamaan. Jos 'arvot' ovat kauppatavaraa ja osa markkinointia, joudumme välittömästi suohon.

Sivistynyt ja demokraattinen yhteiskunta on perimmältään itse vastuussa kansalaistensa sivistämisestä, sillä yhteiskunnan ylläpito ja rakentaminen on kiinni sivistyksestä ja mahdollisimman monen kansalaisen korkeatasoisesta oppineisuudesta. Jos eräät toiset yhteiskunnat ovat käyttäneet tätä imperatiiviaan "väärin", se ei ole tämän oman, varsin sivistyneesti käyttäytyvän yhteiskuntamme vika.

Omaan toimintaani verraten tämä muodikas terminologia osoittautuu aivan idioottimaiseksi.

Olen opettanut "säveltämistä" noin kymmenelle nuorelle muusikolle, yleensä palkatta. Opetuksen ydin on aina ollut teknisten taitojen ja "kikkojen" opettaminen, sekä kunkin oppilaan oman persoonallisuuden tukeminen ja sen kautta luovaan toimintaan yllyttäminen.

Jos olisin nykysuuntauksen mukainen yrittäjä-opettaja, mainostaisin opetustani sen perusteella, kuinka monesta oppilaastani on tullut maineikas säveltäjä.

Sitäpä viimeiseksi voisin tehdä. Minusta opettaminen ei ole mitään muuta kuin sitä, että sen minkä opettaja on oppinut, sen hän siirtää eteenpäin. Hyvä opettaminen sisältää tämän lisäksi tietyn avoimuuden. Monet asiat voi tehdä monella eri tavalla. Tietoon ja taitoon on monia hyvin erilaisia teitä. Kukin oppilas etenee omaa tietään. En valikoi oppilaitani, vaan opetan kullekin mitä hän itse ja omasta halustaan haluaa oppia.

Ei tämmöisestä tule paperirullaa, ei kauraleipää, eikä iskelmäteollisuuttakaan.
_ _ _ _ _

Mitä helvettiä nämä markkinointi-ihmiset oikein yrittävät? Myydä sivistystä? Sitähän ei voi myydä, koska sitä ei voi punnita, mitata, jyvittää tai muuten laskea. Myydä itseään? Well, it´s possible.

Varokaa, piru vie! Oppi, kokemus, sivistys ja taito eivät ole kauppatavaraa!

Varokaa "Consulting Culture & Arts" -yrittäjiä! He myyvät vain itseään, eivät asiaa.

Takaisin alkuun


LISÄÄ TUOTTEITA

Taannoin kauhistelin kaupallisen terminologian (ja sitä myötä myös käytännön) tunkeutumista kasvatuksen, koulutuksen ja kulttuurin pariin.

On vielä eräs tärkeä viestinnän ala, jonka ennen edes joten kuten voi mieltää hiukan luotettavuuteen pyrkiväksi, nimittäin uutiset.

(Tässä kohden mediakriitikko päästää röhönaurun. Mutta jatkan silti.)

MTV3:n uutispäätoimittaja ja viisi muuta toimittajaa on "tuotteistanut" itsensä ja perustanut yrityksen, jolta yhtiö ostaa suuren osan uutis- ja ajankohtaistoiminnastaan.

Suomen Journalistiliiton lehti 'Journalisti' on käsitellyt asiaa huolestuneesti:

"Uutistoiminta on - urheilua lukuunottamatta - perinteisesti koettu ydinalueeksi, jonka tiedotusvälineet ovat halunneet pitää omassa valvonnassaan."

"Jos siirtyminen alihankintaan yleistyy, miten se vaikuttaa uutisvälineiden riippumattomuuteen ja uskottavuuteen? Muutos tuskin rajoittuu vain sähköisen viestinnän piiriin. Ostetaanko sanomalehtienkin uutiset vastedes ulkopuolisilta yrittäjiltä?"

"Johtaako kehitys siihen, että tulevaisuuden journalistin on töihin päästäkseen ostettava osa jostakin viestintäyrityksestä?"

On aina hyvä tehdä erilaisia skenaarioita, varsinkin kauhu-sellaisia. Tässä yksi:

'News Inc.' tekee uutisia MTV3:lle. Tämä mittaa niiden suosiota ja toteaa, että ne menevät vain "kohtuullisesti" kaupaksi. 'News' joutuu miettimään strategiaansa uudelleen, ja rupeaa myymään uutisia "jotka myyvät paremmin". Skenarion lopun voivatkin kirjoittaa 'Pahkasian' mainiot toimittajat.
_ _ _ _ _

Edellinen aihetta koskeva juttuni on haukuttu perusteellisemmin ja arvovaltaisemmin kuin mikään aikaisempi. Mutta esitän silti toisen kauhuskenaarion:

Jos muodikas kaupallinen trendi saa meilläkin ylivallan, vain rikkaimmilla on kohta enää varaa kouluttaa lapsiaan korkeatasoisesti. Niin ala- kuin korkeakouluista pitää itse tietää, mitkä ovat tasokkaita. Kaikki tämä ei välttämättä käy ilmi hintalistoista, mutta rahaa tarvitaan silti - ja paljon.

Tämähän ei ollut mikään "cyberpunk"-skenaario. Kaikki tämä on totta niin USA:ssa kuin jopa Englannissa, ja suurimmassa osassa muutakin maailmaa. Mutta sivistyneen eurooppalaisen demokratian kannalta sellainen on kovin vaarallista.

Takaisin alkuun


PROF. SMITHIN IHMELÄÄKE

Ei siitä kauan ole, kun viimeksi repesin luettuani "Aikuiskoulutuksen maailma" -nimistä lehteä. Nyt repeän taas. AM-lehti ylittää jo akateemiset Sosiologia- ja Kasvatus-lehdet, ja tavoittelee peräti rajatietolehtien mystisiä sfäärejä.

Kun edellinen AM tuotteisti kaiken opetuksen ("Opetus on merkkituote"), se huutaa nyt: "Aikuiskoulutuksen markkinat tulevat - oletko valmis?"

Kansanopistot, kansalaisopistot, kesäyliopistot ja yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset ovat "koulutusyrityksiä", joilla on "toimitusjohtajat". Ne tekevät "markkinatutkimuksia". Varsinaiset alan yritykset ovat tehneet niitä jo pitkään, aikuiskoulutuskeskukset jo neljä vuotta; mutta kansalaisopistot ja kesäyliopistot katsovat sen ajan koittavan vasta 2-4 vuoden kuluessa.

Viimeksi mainitut tuntuvat kulkevan jälkijunassa. Lieneekö syy siinä, että kansalaisopistojen toimenkuvassa vielä myöhään on ollut maininta "sivistystyöstä".
_ _ _ _ _

AM-lehti mainitsee The European -lehden kirjoittaneen aihetta käsittelevän artikkelin otsikolla "Holiday Learning is Big Business". Satuin kyllä minäkin lukemaan mainitun artikkelin, eikä se mielestäni antanut asiasta ehkä niin auvoisaa kuvaa kuin myyntiesite AM.

Katsokaamme, mitä Suomessa alalla nyt myydään.

Tuotteilla täytyy olla nimi. Nyt pinnalla näyttää olevan merkki "NLP", eli "Neuro-Lingvistic Programming". Hienolta ja tieteelliseltä kuulostavan metodin ydin on esitteen mukaan, että muisto hyvästä oppimissuorituksesta, väreillä ym. lisillä kuorrutettuna voidaan palauttaa muistista esimerkiksi painamalla peukalo ja etusormi yhteen (mikäli se on "sinne" tallennettu).

NLP:tä Helsingin kesäyliopistossa opettava Barbara Waggoner kärsi avioeron tuomasta masennuksesta, sekä siitä ettei amerikkalainen unelma toiminutkaan hänen elämässään. Sitten eräs ystävä antoi hänelle NLP:stä kertovan kirjan - ja hups: hänen kiinteistökauppansa tuplaantuivat puolessa vuodessa.

AM-lehdessä aletaan julkaista NLP-palstaa, jota toimittaa "NLP Associate Trainer" Tuula Löfman Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksesta. "NLP Master Practitioner" Aiska Hiltunen taas kertoo, paitsi amerikkalaisesta NLP-menestyjästä, myös koulutussuunnittelija Liisa Korhosesta, joka soveltaa NLP:n lisäksi "Paul E. ja Gail Dennisonin kehittämää edukinesiologiaa".

Ehkäpä "edukinesiologia" onkin seuraava muotivirtaus, kun "L. Ron Hubbardin kehittämä Scientologia" ei oikein enää pure, sattuneesta syystä.
_ _ _ _ _

Menestyjien strategioita selvitellyt kouluttaja (Tutor? Mentor?) Timo Lampikoski puolestaan lähtee suuren ajattelijan Jari Sarasvuon mietelmästä, ja kehoittaa kaikkia omaksumaan "yrittäjyyden asenteen", pitämään itseään "surffarina, joka etsii kantavaa aaltoa", sekä "markkinoimaan omaa osaamista". Jokaisen on hankittava itselleen alasta riippumatta tietty Portfolio, "taitosalkku", joka sisältää "avaintaidot".

Åbo Akademin täydennysjne. harrastaa NOW-projektia (New Opportunities for Women), jonka osana on Local Action for Women (LAW). Sitä on mm. Dragsfjärdissä ja Nauvossa. Lievestuoreella puolestaan on projekti nimeltä "Advance-Youthstart", johon on saatu peräti EU-rahoja. Vaasassa on kurssi "Local Democracy and Sustainable Development". Kaikki nämä ja lukemattomat muut Tuotteet kohdistuvat yleisöön joka puhuu jotain muuta äidinkieltä kuin englantia - eikä kysymyksessä ole kielikurssit...
_ _ _ _ _

AM-lehdessä esitellään hiukan ihmetellen seuraava uutinen:

Ruotsin papit kehittävät uusia keinoja ihmisten saamiseksi jumalanpalvelukseen. Hyvin suosituksi on osoittautunut tapa, jossa pappi pukeutuu saarnoja varten klovnin pukuun. Västeråsin seurakunta onkin jo järjestänyt papeille klovnin kursseja.

AM-lehti, täydennys-jne-keskukset ja muut Edu-bisneksen tekijät ovat itse jo nyt siirtyneet täyteen klovneriaan, mutta pirun huonoon sellaiseen. Kansaa hämätään yhä innokkaammin tieteellisen tuntuisilla termeillä. Ennenvanhaan uusia ihmelääkkeitä tuli viiden vuoden välein, nyt jo vuoden parin tahdilla. Amerikasta, "Prof. Smithin Ihmelääkkeen" luvatusta maasta. Surffarit juhlivat.

Ehdotan supisuomalaista vastareaktiota, jonka olen nimennyt rekisteröidyllä tuotemerkillä KUVaHuPa (Keisarin Uusilla Vaatteilla Huijaavien Paljastus). Liitän tämän jutun uuteen avainosaamissalkkuuni.

Takaisin alkuun


NEEKERI ON NEEKERI

...ja neekerien lapsi on neekeri, ja neekerin ja valkoisen lapsi on mulatti!

Nyt se on sanottu! Huh! Verhot kiinni, ovi lukkoon ja puhelin irti seinästä!

EU on perustanut toimiston, jonka tehtävänä on kumota kaikenlaisia ääliöhuhuja joita sen päätöksistä kiertelee sekä ihmisten että medan keskuudessa. Muistattehan "kurkun käyryydet" jne. Mutta jo nyt se toimisto on todennut, että yhden tapetun huhunpään sijaan kasvaa seitsemän uutta.

Kuulin juuri uuden, ehdottomasti oikean tiedon, jonka mukaan EU on kieltänyt käyttämästä sanaa "neekeri".

Koska en ole papukaija, en jaksa uudestaan ja uudestaan toistaa sitä kysymystä, joka kuuluu: "Jos ihminen on ihonväriltään musta, miksi häntä ei siis saisi sanoa mustaksi?".

Latinan sana 'niger' ("musta") on pohjana kaikkien romaanisten kielten samoinkuin monien muunkinsukuisten kielten "mustaa" tarkoittavassa sanassa. Tähän asti en ole kuullut, että Nigerian valtion nimi olisi "poliittisesti epäkorrektina" kielletty, enkä myöskään ole kuullut että musiikkitermiä "Negro spiritual" olisi paheksuttu.

EU:hun on täällä junttilassa yhdistetty vähän mitä tahansa - eikä se mitenkään ihmetytä, kun junttilan viisaista monet ovat lukeneet jopa kirjan, ja kertoneet siitä sitten vielä lukutaidottomammille.

(Missään tapauksessa EU ei tietenkään ole voinut tehdä tämänkaltaista päätöstä, eikä kaiken järjen mukaan tule voimaankaan.)

Mutta sama se. Nyt ilmoitan, että

- eräs pojistani on mennyt naimisiin NEEKERIN kanssa,

- että tällä miniälläni on vanhemmat ja suku joka hamaan menneisyyteen asti on sisältänyt luultavasti pelkkiä NEEKEREITÄ, ja

- että tämän NEEKERIminiäni äiti (joka siis myös on NEEKERI) kävi kerran täällä. Vein nämä molemmat NEEKERIsukulaiseni Rapolan linnaan, ja nautin suuresti laskiessani niitten polulle pudotettujen leukaluitten määrää, jotka kunnialliset vastaantulijat kadottivat nähdessään minun siellä tulevan vastaan ihana NEEKERInainen molemmissa käsikynkissä.

Lisäksi ilmoitan, että 1) rakastan kovasti NEEKERIminiääni, ja samoin rakastan hänen NEEKERIvanhempiaan ja -sukulaisiaan, ja että 2) toivon pian saavani MULATTIlapsenlapsia.

Jos tämän ilmoituksen jälkeen joku tulee urputtamaan sanoista ja termeistä, vedän häntä varoittamatta turpiin. Enkä ensin tarkista, onko hän VALKOINEN, NEEKERI, MULATTI, MESTITSI vai joku muu - esimerkiksi VIHREÄ.

Tarpeeksi tyhmä hän silti on saadakseen opetuksen.

Takaisin alkuun


KÖYHÄT KUTSUU JAMEKSEN

Taksinkuljettajat ovat tulleet minulle tutuiksi sen jälkeen kun luovuin omasta autosta. Luovuin tästä omasta autosta sen jälkeen kun laskin oikein paperille, mitä omalla autolla liikkuminen maksaa.

Tähän saakka kaikki olisi ollut hyvin. Mutta sitten alkoi tupruta lunta kuistille.

"Jassoo, rikkaat ne vain kulkee taksilla!" sanoi yksi, jonka japsiritsa seisoi parkkipaikalla ruostumassa, eikä huomannut että sen taksamittari nakutti kaiken aikaa.

"Ja sitä tullaan oikein taksilla", sanoi toinen, joka juuri oli ostanut vähän paremman auton, joka maksoi pienen omakotitalon verran (ja velaksi).

"Minulla vaan ei olisi varaa kuljeskella taksilla", sanoi kolmas, joka murehti perheen kolmosauton kuukausimaksuja.

Järkipuhehan ei osu näihin tuttaviin, sillä heille auto sinänsä on välinettä suurempi olio. Elämää suurempi, hehkuttaisi Peter von Bagh. Alaruumiin erästä elintä suurempi, lukisi psykologi kirjastaan. Naapurin vastaavaa suurempi, kertoisi naapurin ilkeä naapuri.

Ja kuitenkin tarkoituksena olisi vain siirtää oma raato paikasta toiseen, tai pennut, tai tavarat, tai kaikki tämä ja taivas myös.

Nämä tuttavani pystyisivät kyllä laskemaan, mitä maksaa päivittäinen liikkuminen

a) taksilla ja bussilla, tai b) omalla autolla, velat ja poistot lukien.

Mutta he tuskin haluavat tehdä sitä. Tulos taajamassa asuvien kohdalla voisi olla kovin kamala: elämä ei olisikaan niin suuri, alaruumiin elin katoaisi näkymättömiin, ja naapuri senkuin nauraisi.

Pitäkööt uskontonsa. Älkööt he nähkö mitään epäloogisuutta siinä että taksia (ja bussia) heidän mielestään käyttävät vain rikkaat, vanhat mummot ja sossun asiakkaat - sekä humalaiset.

Tästä tyhmyydestä on kyllä kolme poikkeusta:

1) Ne, joiden toimeentulo riippuu autosta, kuten Pentti Linkola.
2) Ne, jotka asuvat 'hajasijoitusalueella', sekä
3) Ne, jotka tarjoavat minulle kyydin.

Takaisin alkuun


YLEISÖNOSASTON KIKKOJA

Nimimerkki Luontoharrastaja -96 laati lehteemme varsin huomattavan kirjoituksen. Hänen mukaansa lintuharrastus ja luonnonsuojelu eivät enää ole tekemisissä toistensa kanssa, Pentti Linkola ei ole enää lintumies, ja lintuharrastus on osa markkinataloutta joka oikein oivallettuna tuo rahaa myös täkäläisille yrittäjille.

Hämäystä vai ajankuva? Luullakseni molempia. Mutta minua kiinnostaa tässä kirjoittajan metodi. Tekeytymällä "hyvän asian" kannattajaksi kirjoittaja esittää asialle täysin vastakkaisia ajatuksia. Tämä on toinen niistä vastenmielisistä tavoista kirjoittaa sanomalehteen, jotka ovat kukoistaneet yleisönosastoissa niin kauan kuin muistan.

Ensimmäinen on, että esitetään jotakin henkilöä tai asiaa koskevia mielivaltaisia oletuksia tai "tietoja", ja sitten kirjoitetaan niitä vastaan. Vitsiksi muodostunut esimerkki: "Milloin lakkasit lyömästä vaimoasi?". Tai tuoreempi: "Prof. Räisänen haluaa tuhota kristinuskon".

Molemmille tyypeille on yhteistä, että hyökkäys yleensä tehdään nimimerkin suojassa.
_ _ _ _ _

Tiivistettyjä esimerkkejä nimimerkin "Luontoharrastaja -96" edustamasta kirjoitustavasta eri aikakausilta:

"Ooppera on hieno taidemuoto. Mutta harrastakoot sitä rikkaampien maiden ihmiset, joilla on siihen varaa. Meillä on tärkeämpiä rahanreikiä."
  : Nimim. "Oopperan ihailija"

"Kommunismi on kaunis ja ihanteellinen ajatusrakennelma. Mutta älköön sitä tuotako tähän maahan, sillä tänne se ei sovi."
  : Nimim. "Sinänsä hyvä aate"

"Ruotsalainen kulttuuri on vanha ja hieno, ja ruotsinkieli on kaunis kieli. Mutta meidän ruotsalaiset voisivat mennä sinne Ruotsiin, koska sinne he kuuluvat. Mehän ei olla ruotsalaisia."
  : Nimim. "Ei mitään pahaa ruotsalaisista"

"Ulkomaalaiset ovat mielenkiintoisia ihmisiä. Haluaisin että meillä olisi paljon ulkomaalaisia ja esimerkiksi kiinalaisia ravintoloita. Mutta eikö ole niin, että ulkomaalaiset viihtyvät paremmin siellä ulkomailla?"
  : Nimim. "Monen kulttuurin puolesta"

"Sääksmäellä on ikimuistoinen ja arvostettava vanha kulttuuriperinne. Mutta kuulkaamme nyt meitä eläviä, jotka haluamme sinne moottoritien."
  : Nimim. "Paikallinen kansanedustaja"

Takaisin alkuun


TAITEELLISTA HUIJAUSTA

Voipaalan taidekeskuksessa on parhaillaan näyttely nimeltä 'Ceramega'. Se on periaatteessa hyvä näyttely. Siellä on monien kymmenien aivan oikeitten kunnon keraamikkojen monesti varsin hyviäkin töitä, ja on oikein mainiota, että tällainen näyttely on voitu Voipaalaan pystyttää.

Mutta kartanon pihalla on muuan "teos", joka ei ainoastaan ole kaikin mahdollisin tavoin huono, vaan jonka suorastaan katson loukkaavan minua ja monia niitä muita eri alojen taiteilijoita, jotka ovat tehneet ankarasti töitä osatakseen tehdä sitä 'taidetta'.

Tämä "teos" on neliönmuotoinen kasa jonkun muun aikoinaan valmistamia vanhoja kattotiilejä, jotka ... niin, ovat siististi kasassa. "Teoksen" "tekijä" on saamani tiedon mukaan "oikea taiteilija". Katin kontit. Yksikään todellinen taiteilija ei voisi kuvitellakaan panevansa näytteille moista sontaa. Mutta "taiteen" nimissä on jo pitkään tehty lähestulkoon mitä vain, eikä Suomi ole suinkaan ainoa maa, jossa "ihan vakavissaan" pannaan näytteille mitä tahansa puhdasta paskaa.

Arvoisa yleisö:

Teitä "pannaan halvalla". Teitä huijataan oikein olan takaa. Teitä huijaa täällä myös kokonainen taiteilijajärjestöjen ketju, joitten jäsenistössä ja varsinkin päättävissä elimissä on suuri joukko keskinkertaisuuksia. Nämä keskinkertaisuudet keräävät ympärilleen toisia keskinkertaisuuksia, ja istuvat johtokunnissa, lautakunnissa ja hallituksissa. He käyttävät suurta valtaa, joka heille aikoinaan - "neuvostoliittolaisen järjestelmän" mukaan - on annettu.

En tunne montakaan valtakunnallista taiteilijajärjestöä, jonka käytännöllisessä johdossa olisi todella merkittäviä alansa mestareita. Enkä tunne montakaan valtakunnallista taiteilijajärjestöä, joka julkisessa toiminnassaan ennen muuta edistäisi kelvollisen taiteen tekemistä. Vieläkin meidän valtakunnalliset taiteilija- järjestömme käyttävät sitä valtaa, jonka "brezhneviläinen" perinne on niille antanut.

Keskinkertaisuuksia suosiva järjestelmämme asettaa taiteellisiin lautakuntiin joukon keskinkertaisuuksia, jotka sitten suosivat toisia keskinkertaisuuksia, kutakin vuoronsa mukaan. Ja kun keskinkertaisuudet kerta kaikkiaan loppuvat, työtilaisuuksia annetaan "huonoille".

Kaikilla taiteen aloilla on kelvottomia tekijöitä. Aivan hirmuisen tuhottomasti näitä kaikin puolin oppimattomia skeidanlevittäjiä on kuvataiteen alalla. Mutta jokainen heistä loistelee "taiteen" huikeassa valossa - ja se osa heistä joka osaa hoitaa sosiaaliset velvollisuutensa ja pääsee valtiollisen rahan pysyvään piiriin, pysyy siellä kuolemaansa saakka.

Arvoisa yleisö: teillä on juuri nyt etsikkoaika. Juuri te voitte upottaa kelvottoman "taiteen" omaan mitättömyyteensä - kunhan vain lakkaatte olemasta muka "taiteen ymmärtäjiä", jotka vetävät poskilihansa suppuun minkä tahansa taiteeksi ilmoitetun edessä, ja lakkaatte vilkuilemasta naapuria.

Naapuri on yhtä viisas - tai yhtä höynäytettävä typerys - kuin tekin.

Älkää jumalan tähden olko tekokultturelleja, vaan upottakaa puhdas paska sinne missä sitä tarvitaan...

Takaisin alkuun


KULLATTU KÄRSIMYS

Sain postikortin Italiasta. Siinä on komea värivalokuva.

Kuva: Plurigraf
Kuvassa on tyytyväisen näköinen mies. Hänellä on hienot ja kalliit vaatteet. Viitta hehkuu punaisena, päähine on kullalla kirjailtu. Jalometalliset, ilmeisesti kivin koristetut neulat pitävät kauluria paikallaan. Hihansuista pilkistää pitsiä. Koko asu on arvoltaan hyvinkin satoja tuhansia markkoja, ellei miljooniakin.

Tyytyväinen mies tervehtii jotakuta. Tervehdittäviä on varmasti paikalla tuhansia. He ihailevat ja jumaloivat miestä, ja haluaisivat mielellään edes hipaista tämän viitan lievettä. Mies on ilmeisen tyytyväinen kansansa suhtautumisesta.

Tyytyväinen mies on rikas, vaikkei suoranaisesti omistakaan komeaa asuaan, palatsiaan ja lukemattomia muita loistorakennuksiaan. Hän hallitsee niitä, sillä hän on eräs maailman mahtavimmista ruhtinaista. Hän sanoo saaneensa valtansa itseltään Jumalalta, ja olevansa tämän sijainen maan päällä, sillä hän on paavi.

Tyytyväisellä miehellä on kädessään keppi. Sen päässä on hopeainen pienoisveistos, joka esittää ristinmuotoisessa rakennelmassa roikkuvaa alastonta miestä. Tämä mies ei ole tyytyväinen, sillä hän kärsii suunnattomia tuskia, ja tulee kohta kuolemaan niihin.

Tyytyväinen mies kuljettaa kärsivää pikkumiestä mukanaan. Hän omistaa pikkumiehen, eikä vilkaisekaan tähän. Joka askelen tärähdys repii kärsivän pikkumiehen kudoksia lisää. Kun tyytyväinen mies on tarpeekseen tervehtinyt kansanjoukkoaan, hän palaa luultavasti palatsiinsa. Palvelijoiden lauma riisuu painavat asusteet tyytyväisen miehen päältä, ja tämä istuutuu syömään ateriaansa jalometallien ja kristallien hohteessa.

Kärsivä pikkumies on sen ajaksi sijoitettu nurkkaan tai telineeseen odottamaan. Hän ei saa osallistua ateriaan edes symbolisesti. Hän roikkuu kidutusvälineessä ääneti, ja pääsee jälleen käyttöön kun häntä tarvitaan. Ehkä jo tänään, ehkä vasta huomenna tai ensi viikolla.

Tyytyväinen mies ei ole huolissaan kärsivästä pikkumiehestä, ja miksi hänen edes tarvitsisikaan. Kaikki alamaiset uskovat tyytyväisen miehen vakuutukseen, että pikkumies on vapaaehtoisesti luovuttanut hänelle valtansa. Sen vakuudeksi pikkumies saa tulla mukaan, kun tyytyväinen mies käyttää valtaansa.
_ _ _ _ _

Kaikki on hyvin. Olemme tekemisissä suuren ja jalon mysteerion kanssa. Pikkumiehen suunnattomat kärsimykset on hopeoitu, kullattu ja purppuroitu.

Mutta minua oksettaa, oksettaa oikein todella.

Takaisin alkuun


Takaisin alkusivulle