Kari Rydman:


LEOPOLD KÄY KYLÄSSÄ


osa 2, jossa Leopold saapuu Wieniin, ja kuulee poikansa d-molli-pianokonserton kantaesityksen

© Kari Rydman 1998

Helmikuun alussa vuonna 1785 ovat sääolosuhteet Euroopassa edelleen hyvin vaikeat. Kylmyysennätyksistä on tullut raportteja eri puolilta, ja myrskyt raivoavat merialueilla. Huonoja ennusmerkkejä löytyy lehtien sivuilta kaikenlaisia. Maa järisee niin Lissabonissa kuin Länsi-Göötanmaan Skarassa, ja barbaarimerirosvojen pelko Välimerellä ja Atlantilla kasvaa entisestään.

Uutisia: Gibraltarista tiedotetaan, että milloinkaan aikaisemmin ei barbaarirannikolla ole harjoitettu näin paljon merirosvousta, eikä milloinkaan merenkulku ole ollut niin epävarmaa kuin nyt. Pelkästään algerialaiset ovat lähettäneet merelle noin 30 laivaa, joista monet ovat 24-38-tykkisiä. Marraskuussa he ovat ryövänneet ja kuljettaneet omiin satamiinsa 14 vierasta laivaa; niitten joukossa kuuluu olleen 5 amerikkalaista, joita merirosvot erityisesti vaanivat.

Mutta ooppera- ja tanssiaissesonki jatkuu katolisissa Keski-Euroopan kaupungeissa vilkkaana aina laskiaistiistaihin 8. helmikuuta. Tuhkakeskiviikkona alkaa paaston aika, jolloin myös suurten teatterien salit ovat vapaina konsertteja varten. Tällöin esimerkiksi musiikin suurkaupungissa Wienissä tullaan pitämään konsertteja harva se päivä.

Münchenissä pyörii mm. operetti nimeltä Kerjäläisylioppilas ja Alessio Pratin dramaattinen ooppera Armida abbandonata. Se on tehnyt - musiikkia lukuunottamatta - melkoisen vaikutuksen kaupungissa vierailevaan salzburgilaiseen kapellimestari Leopold Mozartiin.

Leopold: Ooppera päättyy fuurioitten tanssiin tulisine soihtuineen. Armida nousee taikavaunuissaan yläilmoihin; sitten sataa tulta taivaalta, ja kaikki näyttämörakennelmat sortuvat molemmin puolin. Tunnin kuluttua oopperan päättymisestä nähtiin teatterissa liekkejä; olikin viimeinen hetki, sillä puvustossa paloi toista kymmentä fuurianvaatetta. Onneksi ne roikkuivat vasten muuriseinää. Niinpä palo havaittiin ajoissa, kun ihmisiä oli vielä paikalla. Arvellaan, että joihinkin vaatteista oli jäänyt jotain palavaa.

Salzburgin ruhtinas-arkkipiispan kapellimestari on vierailulla perheystävänsä teatterinjohtaja Marchandin luona. Itse asiassa matkan varsinainen päämäärä on keisarinkaupunki Wien, jonne Leopoldin on määrä lähteä laskiaissunnuntaina. Mukanaan hänellä tulee olemaan teatterinjohtajan nuori poika Heinrich, lahjakas violisti jolle Leopold on järjestellyt konserttitilaisuuksia keisarikunnan pääkaupungissa.

Matkan varsinainen tarkoitus on kuitenkin käydä tapaamassa poika Wolfgangia, loistavasti menestynyttä nuorta säveltäjää, tämän vaimoa Constanzea, sekä kapellimestarin ensimmäistä lihallista lastenlasta, pian puolivuotiasta Carlia. Perhe on muuttanut uuteen komeaan asuntoon aivan Wienin keskustassa. Ja - mikäli matkalla ei satu haavereita - Leopold saisi myös mahdollisuuden kuunnella pojan pian alkavaa kuuden konsertin sarjaa.

Maanantaina helmikuun 7. kello kahdeksalta aamulla Leopold Mozart ja nuori Heinrich Marchand lähtevät Münchenistä. Lunta on tiellä kinoksittain, mutta lämpötila on nollan yläpuolella. Keli on siis pahin mahdollinen. Voimakas tuuli puhalsi sentään enimmälti selän takaa. Tiistaina (8.2.) tultiin keisarikunnan rajalle Braunauhun, jossa tavarat tullattiin:

Leopold: Oikeammin sanoen matka-arkku avattiin ja pantiin taas kiinni, sillä tullimiehet tunsivat nimeni.

Ruokailun jälkeen matkaa jatkettiin. Riedissä otettiin vaunujen eteen kolmas hevonen, sillä paikalliset ihmiset arvelivat, että lumen läpi pääsisi hädin tuskin kolmenkaan hevosen vetämänä.

Leopold: Veisi liian paljon aikaa kuvailla tätä yötaivalta Riedistä Haagiin. Lyhyesti sanottuna: me luulimme todella, että joutuisimme jättämään vaunut lumeen ja nukkumaan niissä. Meillä oli kyllä ihan lämmintä vaunuissa, mutta postinkuljettajan olisi pitänyt hevosten kanssa etsiä tie kaukana olevaan maalaistaloon. No, yhden kerran kun Heinrich ja minä astuimme vaunuista ulos, kun ne olivat juuttuneet johonkin kuoppaan, me vajosimme lumeen vyötäisiä myöten, ja postimiehen piti kiskoa meidät siitä ylös. Sitten meidän piti etsiä toisia reittejä pitkin peltoja. Hevoset raatoivat lähes hengenlähtöön asti, ja niin tulimme neljän tunnin kuluttua Haagiin. Seuraavana aamuna pääsimme liikkeelle vasta yhdeksän aikaan, sillä talonpoikien piti ensin lapioida tietä auki Haagista Lambachiin. Vähän Haagin jälkeen meitä vastaan tuli kaksi herraa jalkaisin, aivan hikisinä. He olivat jättäneet vaununsa ja hevoset selvitettäviksi lumesta. Kun tulimme ensimmäisten tietyömiesten kohdalle, otimme kaksi heistä kyytiin: he kulkivat vaunujen vierellä auttamassa. Seuraavan ryhmän luota otimme taas kaksi - ja niin pääsimme vihdoin, valtavan vaivannäön jälkeen, puoli kahdelta Lambachiin.

Torstaina lämpö oli edelleen pari astetta nollan yllä. Leopoldin toiseksi viimeinen matkapäivä sujuu jo hiukan paremmin. Wienissä, pienemmän Schullerstrassen talossa numero 846, kirjaa Wolfgang Mozart uuden d-mollikonserton sävellysluetteloonsa.

[MUS.: Konserttoa d-molli alusta, seuraavan kappaleen alle, sitten hetkeksi pintaan nousten.]

Talon omistivat tunnetun stukkomestari Camesinan pojat. Mestari itse oli koristellut talon arvokkaimman eli 1. asuinkerroksen huoneiston loisteliaaseen kuntoon, eräänlaiseksi mainoksekseen. Tässä sisäpihan ympäri kiertyvässä loistohuoneistossa asui siis nuorempi Mozart perheineen; siihen kuului neljä isoa ja kaksi pienempää huonetta, sekä niihin liittyviä apu- ja huoltotiloja.

[Mus. loppuu]

Perjantaina helmikuun 11.:nä lämpömittari ei enää jaksanut nousta nollan yläpuolelle. Wienissä tuuli hiljalleen pohjoisesta.

Constanze: Sinun isäsi tulee tänään, mikäli muistat. - Siitä Säveltaiteilija-yhdistyksestä hän kysyy melkein ensimmäisenä. Oletko sinä nyt sen anomuksen tehnyt vai et?
Mozart: Olen olen.
Constanze: Entä se syntymätodistus?
Mozart: Minä kirjoitin että 'valitettavasti en voi nyt esittää syntymätodistustani, mutta toimitan sen Teille heti kun sen saan'. Ja se anomus on jo viety perille!!!
Constanze: Muuten täällä on valmista - paitsi nuo kopistit...
Mozart: Herra jumala, minulla on tänään konsertti, ja koko Rondo on vielä kesken. [Mus.: Konsertto d-molli, Rondon alusta] Enhän minä kerkiä edes soittaa itse sitä ennen konserttia... Geh' nun, Stanzi...

[Mus. jatkuu seuraavan alle] Mozarteilla on totta tosiaan ylimääräistä väkeä; nuottienkopioijia ja konsertinjärjestäjiä tulee ja menee. Isäntä on vähän hermostunut: illalla on näet hänen ensimmäinen Mehlgruben salin tilauskonserttinsa, ja siellä on määrä esittää hänen uusi pianokonserttonsa. Mutta Constanze ja palvelijattaret ovat jo hyvissä ajoin ahkeroineet vierashuoneen valmiiksi vastaanottamaan kauan kaivatun matkalaisen.

Tuntia jälkeen puolen päivän Gasselta kuuluu vaunujen kolinaa; kuski avaa talon kapean ulko-oven [Mus. häipyy], ja rengit alkavat kantaa matka-arkkuja ylös kapeita portaita pitkin aina ensimmäiseen kerrokseen, Hra Kapellimestari Mozartin asuntoon.

LEOPOLD ON TULLUT KYLÄÄN. Isä on tullut katsomaan poikaansa...

Mozart:Mitenkä Teidän matkanne sujui?
Leopold:Kamalasti. Ilmat olivat ihan hirveät. Lunta ja jäätä ja kuoppia tiessä.
Mozart:Joo, minäkin muistan sen matkan Müncheniin viisi vuotta sitten. Minä ajattelin että tätä takapuolta en kyllä ikinä saa ehjänä perille. Niin minä sitten panin molemmat kädet istuinta vasten ja kannattelin perspuoliani pari kolme postinväliä...
Leopold:...niinkuin sinun autuas äitisi tapasi sanoa, että "sillä on puolensa ja puolensa..."
Mozart:...ja puolten välillä...
Leopold:...ja siitä tuleekin heti mieleen kamala asia jonka kuulin Münchenissä. Serkkusi Bäslen lapsen isä on nyt tullut ilmi: hän on muuan abbé ja vapaaherra von Reibeld.

Jätämme isän ja pojan vaihtamaan kuulumisia. Isä tarkastaa huoneiston, ja on kerrassaan otettu sen tasosta. - Ja sitten olikin jo konsertin aika.

[Mus.: d-mollikonsertto, Rondeau, soi alla]

Leopold:Illalla kuuden aikaan ajoimme hänen ensimmäiseen tilauskonserttiinsa, jonne oli kerääntynyt suuri määrä hyvin huomattavia henkilöitä. Jokainen maksaa näistä kuudesta paastonajan konsertista yhden Souvrin d'orin eli kolme tukaattia. Ne pidetään Mehlgrubessa, ja hän itse maksaa kustakin vain puoli Souvrin d'oria. Konsertti oli vertaansa vailla, orkesteri erinomainen. Sinfoniain ohella lauloi italialaisen teatterin laulajatar kaksi aariaa. Sitten tuli Wolfgangin uusi loistava pianokonsertto, jota kopisti vielä kirjoitti kun me tulimme; eikä veljelläsi ollut aikaa edes soittaa Rondeauta läpi, koska hänen piti valvoa kopiointia. Voit hyvin kuvitella, miten minun luokseni juoksi monia tuttuja; toisille minut taas esiteltiin.

[Mus. loppuu]

Samaan aikaan, kun Mozart soitti Mehlgrubessa, Wienin vapaamuuraritemppelissä oli tärkeä istunto. Ruhtinas Eszterházyn kapellimestari, kuuluisa Joseph Haydn otettiin tuon kukoistavan veljeskunnan jäseneksi.

[Hiljaisuus. Kolme koputusta. Hiljaisuus]

Lauantain vastaisena yönä tuuli kääntyi pohjoiseen. Prahassa kuultiin yöllä voimakasta ukkosenjyrinää, vaikka taivas oli kirkas. Wienissä alkoi pakastaa. Kleine Schullerstrassen numerossa 846 kokoontui kapellimestari Mozartin asunnossa huomattava seurue:

Leopold:Lauantaina illalla meillä olivat Hra Joseph Haydn ja molemmat paronit von Tinti. Silloin soitettiin [veljesi] uudet kvartetot, nimittäin ne kolme uutta jotka hän on tehnyt niiden kolmen lisäksi jotka ovat meillä. Ne ovat tosin hiukkasen helpommat, mutta aivan erinomaisesti sävelletyt. Hra Haydn sanoi minulle: "Sanon teille Jumalan edessä, rehellisenä miehenä: poikanne on suurin säveltäjä jonka tunnen henkilökohtaisesti tai nimeltä; hänellä on makua, ja sen lisäksi suurenmoiset sävellystaidot."

[Mus.: Kvartetto, alkaa edellisen kappaleen aikana, on vähän aikaa pinnassa ja loppuu seur. kappaleen alle]

Pohjoisluoteinen tuuli ja korkeapaine vallitsivat Wienissä yhä seuraavana päivänä. Nuoremmalla kapellimestari Mozartilla oli edelleen tulenpalava kiire:

Leopold:Sunnuntai-iltana oli Burg-teatterissa italialaisen laulajattaren Laschin konsertti; hän on lähdössä takaisin Italiaan. Hän lauloi kaksi aariaa, sitten siellä oli sellokonsertto, muuan tenori ja basso lauloivat kumpikin aarian, [Mus. taustalle: KV 456] ja sinun veljesi soitti suurenmoisen ihanan konserton jonka hän on kirjoittanut Paradiesille Pariisiin. Minä istuin vain kahden aition päässä Württembergin tosi kauniin prinsessan takana, ja sain nauttia siitä, että kuulin kaikki soittimien vaihtelut niin selvästi, että ilon kyynelet kihosivat silmiin.
Kun veljesi tuli soittamaan, kaikki taputtivat. Ja kun hän poistui lavalta, Keisari esitti hänelle hattu kourassa complimentin ja huusi "bravo Mozart!"

[Mus. loppuu seuraavan kappaleen alle]

Uutisia:Uutinen Berliinistä. Preussin kuninkaan hovikuvanveistäjä Hra Tassara on tehnyt valkoisesta marmorista Hra Moses Mendelssohnin rintakuvan, joka on erittäin näköinen. Sen jalustaan on Hra professori Ramler laatinut seuraavanlaisen kirjoituksen: Moses Mendelssohn, syntynyt juutalaisista vanhemmista Dessaussa vuonna 1729. Sokrateen tavoin tämä viisas on ollut uskollinen isien laeille, opettanut kuolemattomuutta, ja on itse kuolematon. Rintakuva tulee koristamaan juutalaista vapaakoulua Berliinissä. Vähän aikaa sitten otti eräs ruhtinatar Chartoryskyn seurueeseen kuuluva kavaljeeri tämän koulun silmäteräkseen, ja antoi sille suuren lahjoituksen; sen arvo koulun johtokunnan mukaan on kaksinkertainen, sillä se on osoitus lisääntyvästä toleranssista ja ihmisystävällisestä ajattelutavasta.

24 vuoden kuluttua syntyvä valistusfilosofi Moses Mendelssohnin pojanpoika tulee saamaan nimet Jakob Ludwig Felix...

Maanantaina helmikuun neljäntenätoista pakkasta oli vielä, mutta sitten tuuli voimistui ja kääntyi länteen niin että kosteus lisääntyi, ja tiistaina iltapäivällä oli jo lämpöasteita. Leopold ehti jo ihmetellä, missä vilustuminen viipyi; mutta nyt flunssa puhkesi, niin että maanantain akatemia eli konsertti Burg-teatterissa sai jäädä väliin.

Leopold:Jo sunnuntai-iltana ennen akatemiaa otin seljankukkateetä ja pukeuduin hyvin lämpimästi. Maanantaiaamuna otin jälleen teetä ja pysyin vuoteessa kymmeneen saakka. Iltapäivällä join taas yrttiteetä, samoin tänä aamuna - ja sitten vuoteeni ääreen ilmestyi tohtori, jonka miniäni salaa oli tilannut paikalle. Tämä mittasi pulssini ja sanoi että se on oikein hyvä ja määräsi minulle nimenomaan sellaista mitä muutenkin olin ottanut. - Nyt voin jo paljon paremmin ja juon taas seljateetä. Pikku Carl on aivan veljesi näköinen. Hän on hyvin terve; mutta aika ajoin lapsilla on hankaluuksia hampaitten puhkeamisen takia. Niinpä hän ei eilen ollut aivan kunnossa, mutta tänään taas parempi. Lapsi on muuten hyvin miellyttävä, se on epätavallisen hyväntuulinen ja nauraa heti kun sille puhuu. Olen vain kerran kuullut hänen kunnolla itkevän, mutta heti perään hän jo nauroi. - Nyt hänellä on taas hammaskipuja.

Keskiviikkoiltana Leopold jaksoi taas mennä Burg-teatterin akatemiaan. Tällä kertaa se oli järjestetty nuoren, ehkä noin 15-vuotiaan laulajattaren Elisabeth Distlerin hyväksi. Ja jälleen nuorempi Mozart oli tulessa, kolmannen kerran kuuden päivän sisällä. Tällä kertaa hän taas soitti uuden d-mollikonserttonsa, jonka kantaesitys oli viime perjantaina. Isä ei jaksa enää kirjoittaa pitkiä ylistyksiä; hän sanoo vain:

Leopold:Magnifique, etc.

Keisarin pääkaupungissa vanhempi Mozart keskustelee suurpolitiikastakin. Suurvaltojen keskinäiset suhteet ja kannunvalanta niistä kiinnostavat aina kansalaisia; Mozartien tuttavapiirissä oli tämän lisäksi suuri määrä korkeaa aatelistoa ja diplomaatteja.

Leopold:Miten olisi, jos keisari tekisi Baijerin vaaliruhtinaan kanssa maa-alueitten vaihtokaupan ja vaihtaisi Alankomaat Baijeriin. Hollantilaiset saisivat alueensa yhtenäiseksi: Alankomaat ja Pfalz olisivat lähempänä toisiaan, samoinkuin Baijeri sopii paremmin yhteyteen Itävallan kanssa. Silloin Ranskalla ei olisi niin vaarallista naapuria enää. Hollanti jäisi välimaastoon, ja se olisi hyvä naapuri, varsinkin jos Ranska sattuisi tarvitsemaan rahaa, jne.

Leopoldin ajatus ei ole aivan järkeä vailla, jos ajattelee tuon ajan Euroopan valtapoliittista tilkkutäkkiä. Osa Hollantia ja Belgiaa oli keisarin hallinnassa, ja siellä kapinoitiin tämän tästä. Sen sijaan Baijeri olisi kulttuurinsa ja kielensä vuoksi ollut kovin läheinen Itävallalle.

Tarkkaan ottaen ehdotus ei ollut ollenkaan Leopoldin keksintöä, vaan asioitten järkeistämiseen yleensäkin taipuvaisen keisari Josephin. Jo vuonna -78 asia oli lähellä ratkaisuaan, ja vielä lähempänä vuonna -83, kun Baijerin ja Zweibrückenin hallitsijat olivat rahapulassa. Mutta silloin hermostui Preussi: vanha Friedrich der Grosse ei mielellään olisi nähnyt Itävallan ydinalueen laajentuvan. Hän onnistui operaatiossaan, ja paria kuukautta Leopold Mozartin Wienin-matkan jälkeen Preussi ja useimmat Saksan pikkuruhtinaista solmivat unionin keisaria vastaan. Keisari Josephin 'järkevän' ajatuksen kävi niinkuin niin monen muunkin hänen uudistuksensa: aika ei vielä ollut kypsä - tai oli jo mennyt ohi.

Constanze:Kuunnelkaapa isä tätä: "Baijerin Kurpfalz-hovikappalainen ja ensimmäinen kapellimestari abbé Vogler, jonka musiikilliset kyvyt ovat kuuluisat niin Italiassa, Ranskassa, Englannissa kuin osassa Saksaakin, on neljän vuoden poissaolon jälkeen kutsuttu takaisin Münchenin hoviin, ja on saapunut sinne samaan aikaan kuin Kuurinmaan herttua ja herttuatar, joiden edessä hänellä oli kunnia useamman kerran esiintyä klaverin ääressä ihailtavana. Mutta vakuuttavimman näytteen taiteilijaneroudestaan hän antoi sen säveltämänsä kirkkomusiikin kautta. joka esitettiin ensi kertaa Münchenissä Yrjön-veljeskunnan ritarijuhlassa, kun kreivi Seiboltsdorf lyötiin ritariksi, ja joka loi kaikkien kuulijoitten mieliin mitä elävimmän vaikutuksen".
Leopold:Tuon jutun Vogler on kyllä kirjoittanut itse. Se on hänen tapansa. Se mies on narri, sen tietää jokainen. Kerran hän teki uutisen jossa häntä kuvailtiin "aikamme sävelmaalariksi, musiikin Rubensiksi". Mutta humalapäissään se mies on tehnyt vieläkin hurjempia temppuja, kuten Kasselissa. Hänet löydettiin ilkialastomana markiisittaren sängystä, ja koko sänky oli täynnä paskaa ja oksennusta...
Uutisia:Venäjältä. Keisarinna on suurella innolla päättänyt edistää hyvinvointia äskettäin haltuunsa saamillaan Tatarian alueilla Krimillä ja Kubanissa. Tässä tarkoituksessa Hänen Majesteettinsa on päättänyt mahdollisimman paljon edistää venäläisten ja tataarien seka-avioliittoja, sekä levittää tataarien pariin Venäjän kielen ja tavat. Tämän johdosta on Krimille lähetetty suuri määrä koulumestareita perustamaan sinne venäläisiä kouluja, ja venäläiset tilanherrat on velvoitettu opettamaan maan asukkaille venäläisen tavan viljellä maata.

Torstai helmikuun seitsemästoista. Pikku pakkasta, vähän kuivempaa.

Leopold:Me söimme nuoremman Stephanin luona. Mukana olimme vain me neljä, sekä Hra LeBrun, hänen vaimonsa, Carl Cannabich ja muuan pappi. Sanonpa heti, että paastonajasta täällä ei välitetä. Tarjolla oli pelkkää liharuokaa, sekä fasaania vihannesten kera; muukin oli kerrassaan ruhtinaallista. Lopuksi tarjottiin ostereita, aivan herkullisia konfekteja - ja tietysti useita pulloja sampanjaa. Ja koko ajan kahvia, totta kai. Sieltä menimme veljesi toisee n akatemiaan kello seitsemältä Mehlgrubessa, ja se oli jälleen aivan ihana. Heinrich [Marchand] soitti viulukonserton. Hra Stephani kyseli heti Sinusta, emmekä voineet lakata puhumasta vanhoista asioista. Vieläkään emme ole täällä saaneet mitään paastoruokaa.

Sunnuntaina helmikuun 20.:na järisi maa Lissabonissa. Onneksi järistys oli vähäinen eikä tuottanut tuhoa. Portugalissa tämä järistys herätti kuitenkin suurta huolta, ja kun uutinen siitä parin viikon kuluttua saapui Wieniin, siitä varmaan puhuttiin kahviloissa ja oluttuvissa. Olihan kulunut tasan 30 vuotta siitä, kun koko Lissabon tuhoutui tavattoman voimakkaassa maanjäristyksessä. Mutta wieniläisillä oli vilkkaan konserttikautensa keskellä omatkin pikku harminsa, kun sää oli kostea ja lämpötila nollan tienoilla.

Leopold:Tänään meitä oli 21 henkeä syömässä Hra Näyttelijä Müllerin luona. Ateria oli myös ihana, mutta ei niin ylenpalttinen. Hän tarvitsee suuren asunnon, sillä hänellä on kahdeksan lasta, ja hän joutuu maksamaan siitä 700 floriinia vuodessa. Hra Stefanin asunto on pieni, mutta hän maksaa siitä 500 floriinia, sillä se on Michaelerplatzilla teatterin vieressä.

Ikävä sää vaatii veronsa. Maanantaina Leopold kirjoittaa tyttärelleen St. Gilgeniin:

Leopold:Minä luulin, että matkavilustumiseni oli jo kokonaan ohi. Mutta eilen illalla alkoi vasenta lonkkaa särkeä, ja ennenkuin menin vuoteeseen, huomasin että minulla todella on reumatismi. Sen vuoksi minun piti aamulla juoda vuoteessa ohdakkeenjuuriteetä, enkä noussut ylös ennenkuin puoli kahdelta syömään päivällistä. Minun seuranani oli Rouva Miniäni nuorin sisar Mademoiselle Sophie; hän on tosiaan vieläkin kanssani, sillä veljesi, hänen vaimonsa ja Heinrich [Marchand] söivät Hra von Trattnernin luona. Minun piti valitettavasti kieltäytyä menemästä. Mutta nyt illalla veljesi on kreivi Zichyn luona suuressa konsertissa. jossa Hra LeBrun ja hänen vaimonsa esiintyvät ensimmäistä kertaa täällä. Mutta miniäni ja Marchand ovat meidän agenttimme Hra v. Ployerin luona konsertissa. Tänään menee varmaan taas (kuten tavallista) kello yhteen yöllä, ennenkuin pääsemme nukkumaan.
Olen kerta kaikkiaan pahoillani, että teidän fortepianonne on niin huonossa kunnossa. Nyt sille ei voi mitään, ja Luoja yksin tietää milloin Egedacher saa kisällin, ja mistä. Täältä käsin on melkein tai kokonaan mahdotonta tehdä mitään. Tällä välin tehkää niin, että lähetätte kotiin minun suuren klavikordini; jos Hra pappi Egedacher Salzburgissa virittää sen kunnolla, niin se ei mene niin helposti epävireeseen. Se täytyy suojata heinillä ja peittää kunnolla; ehkäpä löytyisi joku jolle sen voisi turvallisesti antaa Salzburgiin vietäväksi. Se täytyy nostaa irti jaloiltaan; jalat pannaan sitten kannen päälle, eikä siihen sitten mitään muuta. Lyhyesti: lähettäkää se heti kun voitte!

Tiistai helmikuun 22. päivä. Wien hytisee talvimyrskyn kourissa, ja sen kadut täyttyvät lumesta. Leopold on vähän ärtynyt.

Leopold:Aamulla join taas ohdaketeetä ja nousin vasta puoli yhdeltätoista. Herra ja Madme LeBrun olivat meillä puoli kahteen. Kello kahdelta lähdimme päivälliselle kuten tavallista. Kun tätä kirjoitan, on kello taas viisi. Pyryttää aivan hirveästi, ja tuulee mielettömän kovaa, niin että se tunkeutuu aivan kamalasti muutenkin surkeasti lämmitettyihin huoneisiin. Vieläkään en ole käynyt kenenkään luona kylässä, sillä jalkaisin en ole kävellyt muualle kuin aivan lähellä olevaan Tapaninkirkkoon messua kuulemaan. Kylmät säät ovat säikäyttäneet minut niin, että en edes ajattele kotimatkaa ennenkuin säät vaihtuvat. Minua huolestuttaa kovin, miten Heinrichin konsertille käy. Ensinnäkin huomasin että hän on Münchenin aikojen jälkeen ennemminkin huonontunut kuin kehittynyt, eikä hänen viulunsakaan ole kovin kelvollinen. Toiseksi pitävät LeBrunit kaksi akatemiaa juuri ennen häntä, ja heillä on aivan valtava ennakkosuosio. Jos voin taivuttaa LeBrunin puhaltamaan jotain Marchandin akatemiassa, niin kaikki saattaisi vielä onnistua. Muuten menee huonosti, sillä kustannukset ovat jo nyt nousseet lähes kahteensataan guldeniin. No niin, saa nähdä miten käy.
Tuttuja olen tähän mennessä tavannut akatemioissa: Paroni van Swieten (jonka kotona myös kävin), sisarukset kreivittäret Thun ja Wallenstein, paroni Freyberg, paroni Nagl, Preussin edustaja Hra von Jacobi, Hra Benedict Edelbach, Hra von Sonnenfels ja rouva, Hra Starzer, Hra Aspelmayr, ruhtinas Baar, ruhtinas Auersperg, ja monia muita joita en nyt muista. [...] Veljesi Carl-poika on jälleen ihan terve.

Keskiviikkona helmikuun 23. päivänä piti pariskunta LeBrun ensimmäisen konserttinsa. Sen aitiot oli myyty loppuun jo melkein viikkoa aikaisemmin. "Nämä ihmiset keräävät kokoon hirmuisen summan", murahtaa Leopold. Mutta sukulaiset aiheuttavat todellista huolta ja harmia.

Leopold:Herra Vävylleni minun on luottamuksellisesti tiedotettava minulle täällä kerrotun, että hänen Hra Veljensä kohtelee täällä vaimoaan hyvin pahoin, ja on kuulemma jopa lyönyt häntä. [...] Bäslen tarinan Augsburgissa voit hyvin kuvitella. Muuan kirkonherra on päässyt tekaisemaan hänet onnelliseksi. Kunhan saan aikaa, kirjoitan täältä Augsburgiin helvetillisen kirjeen; olen olevinani kuin olisin kuullut asiasta vasta täällä. Huvittavinta jutussa on, että kaikki lahjat jotka hän sai ja joita koko maailma pääsi pällistelemään, kaikki, kaikki lähetti hänen Hra Setänsä Salzburgista! Mikä kunnia minulle!

Sää Wienissä paheni yhä. Lunta myrskysi jatkuvasti, niin että Wienin kaduilla työskenteli päivittäin satoja työmiehiä rattaineen katuja aukaisemassa. Maantiet pääkaupungista muualle olivat lähestulkoon liikennekelvottomassa kunnossa, niin että vain pientä osaa postilinjoista pystyttiin ajamaan, niitäkin suurella vaivalla. Ja kun toista viikkoa jatkunut myteri vihdoin kuun vaihteessa päättyi, seutuja koettelivat koko talven ankarimmat pakkaset: elohopea putosi jopa alle kahdenkymmenen miinusasteen.

Ikääntyvä Leopold kärsi karmaisevasta säästä, mutta ilmat kuin ilmat, poika Wolfgangilla oli jatkuva tulenpalava kiire. Kolmas tilauskonsertti oli Mehlgrubessa perjantaina 25.2., ja sävellystöitä oli kaikkien esiintymisten ohessa tehtävä yötä päivää. Uusi pianokonsertto, tällä kertaa loistavassa C-duurissa, oli valmistumassa. Mutta kiireellisempikin työ piti saada loppuun. Maaliskuun 13. ja 14. päivänä pidettiin Säveltaiteilijayhdistyksen tämänvuotiset hyväntekeväisyyskonsertit, joihin Vincenzo Righiniltä ja Mozartilta oli tilattu kantaatit. Mozart päätti käyttää muutaman vuoden takaisen c-mollimessunsa osia uuteen kantaattiin, jonka nimeksi tuli Davidde penitente, ja siihen oli kirjoitettava pari uutta sooloaariaa. Purjeissa oli vahva myötätuuli.

[Mus.: KV 469]


Keskustelut perustuvat isän ja pojan omiin kirjeteksteihin. Uutiset ja säät: Wiener Zeitung 1785.

Takaisin radiosivulle  Takaisin kotisivulle