Kari Rydman:


LEOPOLD KÄY KYLÄSSÄ


osa 4, jossa Leopold lykkää kotiinlähtöään huonoon säähän vedoten, jotta ehtisi saada vapaamuurariasteet ja kuulla poikansa uuden kantaatin (huhtikuu 1785).

© Kari Rydman 1998

Huhtikuun alku vuonna 1785. Hirmuinen takatalvi vaivaa Pyhän Saksalais-Roomalaisen eli Habsburgien eli Itävallan keisarikunnan keskeisiä alueita. Liikenne on poikki - tai ainakin vaikeutunut - kaupunkikeskusten välillä. Lunta sataa rajusti monina päivinä. Kun jäät aprillipäivänä alkavat liikkua Tonavassa ja sen kaupunkilaisessa haarassa eli 'Wienerkanalissa', se ei normaalien keväitten tapaan ole mikään kevään airut, vaan vaaran merkki. Monin paikoin muuallakin olivat rajut sateet täyttäneet jokiuomat ääriään myöten, ja jäittenlähtö merkitsi nyt tuhoa. Tuhoa kaikille ranta-asumuksille, tuhoa kaikille jokilaaksojen viljelmille.

Huonot kelit ja jatkuva märkä kylmyys harmittavat myös poikansa luona Wienissä vierailevaa kapellimestari Leopold Mozartia, jonka paluumatka Münchenin kautta kotiin tuntuu lykkäytyvän loputtomasti. Hän kirjoittaa huhtikuun 2. päivänä tyttärelleen Nannerlille, joka perheineen parhaillaan asustaa kapellimestarin huoneistossa Salzburgissa:

Leopold:

 Madame / Madame Marie Anne / ä de Sonnenbourg née de Mozart / à Salzbourg Jätettävä tanssimestarin / taloon.
Minä kirjoitan teille tänään vain jotta saisitte minulta kirjeen, ja sanoakseni, että sinä voit vielä kirjoittaa minulle kerran; mutta sen täytyisi tapahtua varsin vikkelään, sillä lähden täältä 14 päivän kuluttua, jos ilmat ovat hyvät. Mutta jos sinulla ei ole mitään erityistä kirjoitettavaa, niin on paras että kirjoitat Müncheniin Hra Marchandin osoitteeseen. Me voimme kyllä jäädä vähäksi aikaa Linziin. Minä en siis tiedä olisiko parasta ettet vastaisi tähän kirjeeseen enää ollenkaan. Minulta saat kirjeen aina kahdeksan päivän välein; niissä minä sitten kerron milloin ja miten matkustan. Voihan olla, että Kletzlit ovat jo muuttaneet Donaudorfiin, jolloin minun tietenkin täytyy käydä heitä tapaamassa, koska Kemmelbachissa on posti asema. Voisinko tehdä poikkeaman Linzistä Gmundeniin, en tiedä; täytyy ensin tutkia tie, ja ilmoitan sitten teille. Se olisi kyllä kovin kallista, ei niinkään se kiertotie, kuin oleskelu Gmundenissä. Yhä vain jatkuu lumisateitten ja kylmien kirkkaitten päivien vaihtelu; pääsiäispäivä oli kirkas ja kaunis, mutta kylmä niinkuin kylmin joulupäivä.

Leopoldin seurapiirin tasosta kertovat nämä kaksi mainittua vierailukohdetta. Donaudorfin residenssissään asui kesät kreivi Kletzl von Altenach und Donaudorf, jonka Salzburgin-asunto oli melkein Leopoldin naapurissa. Ja Gmundenissa asui korkea 'suolavirkamies' Joseph Edler von Riethaller, Mozartien hyvä tuttava. Aatelia siis molemmat, kuten suuri osa Wieninkin tuttavista.

Kun Leopold sitten on raportoinut näyttelijäsukulaisten ja -tuttujen suorituksista Wienin näyttämöillä, seuraa raportti päivälliskutsuista:

Leopold:

Olemme käyneet päivällisellä Hra Langen luona; siellä asuu myös müncheniläinen Hra Lange. Huomenna he tulevat päivälliselle meille. Pääsiäissunnuntaina söimme erään pankkiirin kotona, ämaanantaina Hra Tri Rhabilla, tiistaina Hra Adambergerillä, keskiviikkona Hra Langella, ja torstaina agenttimme Hra von Ployerin luona. Siellä oli myös muuan nuori Hra Haim, jolle arkkipiispa oli antanut neljän vuoden harjoittelijanpaikan rahakamarilla, ja joka tulevalla viikolla lähtee Salzburgiin. Hänen isänsä oli, ellen erehdy, piirituomari vuoristossa. - Nyt minun pitää lopettaa, sillä lattialuuttu tanssii ympäri huonetta, enkä koko huoneistosta löydä muuta lämmintä nurkkausta jossa voisi kirjoittaa. Kello on kohta 6 ja lähdemme soittamaan kvartettoja sen pankkiirin luo, jonka päivällisellä olimme pääsiäispäivänä. Kaikki, kaikki lähettävät terveisiä Hra vävylle, sinulle ja lapsille; teidän ikuisesti kunnon isänne Mozart.
Pikkuinen puolivuotias Carl on terve, hyväntuulinen ja hyvinvoipa. - Hra [Michael] Haydn on kirjoittanut minulle; minun täytyy tänään vielä vastata hänelle ja kirjoittaa varsin pitkä kirje.
Keisarikunnan pääkaupungissa Wienissä kuun vaihde merkitsi kuitenkin periaatteessa kevään alkamista, kaikista ilmoista tai viljanhinnan jatkuvasta noususta huolimatta. Kirkollisten pyhäpäivien sääntelemä almanakka ilmoitti kevään alkaneen. Pääsiäinen oli ohi, samoinkuin sitä edeltänyt pitkä paaston aika. Nyt voitiin teatterit taas avata, niin ylhäisölle kuin keskiluokallekin, ja Kasino ilmoitti tanssiaiskauden jälleen alkaneen. Keisarillisen linnanteatterin eli Burgtheaterin kausi alkoi maaliskuun 28. päivänä seitsemän vuotta sitten kuolleen Voltairen tragedialla Olympie.

Paastonajan ja pääsiäisen loppuminen merkitsi Wienissä kiihkeän konserttikauden päättymistä. Nyt musiikintekijät keskittyivät joko musiikkinäytelmien tekoon, tai sitten esimerkiksi konserttikauden aikana syntyneitten teosten julkaisemiseen. Wolfgang Mozartilta ilmestyi tulevana kesänä ja syksynä painettuna pianosävellysten, kamarimusiikin ja vapaamuurarikappaleitten ohella ennen muuta hänen kuusi Haydnille omistamaansa jousikvartettoa.

Uutistenlukija:

Kotimaasta. Keskiviikkona tämänkuun 6. päivänä on Burg-teatterissa esitetty pääsiäisen jälkeen ensimmäinen italialainen ooppera. Se oli hupaisa laulunäytelmä nimeltään La Contadina di Spirito, ja sen musiikki oli Hra Paisiellon käsialaa.
Isostabritanniasta. Maaliskuun 23. päivänä on Lontoossa tehty kolmas aerostaattinen koe, jonka järjesti napolilainen kreivi Zambeccari. Hän, englantilainen amiraali Sir Edward Vernon, sekä Miss Christ, kreivin rakastajatar, astuivat ilmalaivaan tehdäkseen tällä matkan. Mutta koska ilmapallo liian suuren lastin vuoksi nopeasti vajosi maahan, täytyi sankarittaren astua siitä pois. Tämän jälkeen pallo vei molemmat miehet taivaalle, ja laski heidät tunnin kuluttua kolmenkymmenenviiden englantilaisen mailin päässä Lontoosta hyväkuntoisina maahan.
Myös Englannissa kärsitään yhä jatkuvasta ankarasta talvesta. On laskettu, että lokakuun 18. ja maaliskuun 14. päivän välisistä 148 päivästä vain 26 oli sellaista, jolloin lämpötila ei laskenut pakkasen puolelle, mikä on Englannin lauhassa ilmastossa aivan poikkeuksellista. Viime vuoden kovana talvena lasket tiin vain 89 pakkaspäivää, ja jopa pahamaineisena vuoden 1739 talvena oli vain 103 pakkaspäivää, mikä on peräti 45 päivää vähemmän kuin nyt. Wienissä sää ei parantunut. Huhtikuun kolmantena tihuutti, iltapäivällä sade muuttui rännäksi, ja illalla lumeksi. Pyrytystä jatkui koko yön.

Vasta kuudentena päivänä, keskiviikkona, aurinko paistoi. Tuona päivänä Leopold Mozart vihittiin vapaamuurariveljeskunnan oppilasmuurariksi poikansa looshiin "Zur Wohltätigkeit". Vuoren varmaa on, että lopullinen sysäys tuli Wolfgangilta, joka oli muurariudesta erityisen innostunut. Mutta toisaalta voisimme melkein kysyä, ketkä hänen tuttavistaan, aatelisista, virkamiehistä ja merkittävistä eri alojen taiteilijoista sitten eivät olisi olleet muurareita. Veljeskuntahan oli juuri tuolloin kukoistuksensa huipulla, ja suoranaista muotia Englannissa, Ranskassa ja keisarikunnassa. Sen vaikutus oli välillisesti tai suoraan jopa ratkaiseva ajan vapaamielisessä, valistuneessa ja demokratiaan tähtäävässä ajattelussa. Esimerkiksi Benjamin Franklin, George Washington ja Thomas Jefferson olivat kaikki muurareita, ja heidän kynänjälkeään voi tässäkin mielessä hyvin katsastella esimerkiksi Amerikan itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain tekstistä. Veljeskunnan jäseninä oli jopa edistyksellisiä pappeja, vaikkakin Hänen Pyhyytensä Paavi tuomitsikin asian jyrkästi, eikä senpuoleen maalaisen ja syrjäisen Salzburgin ruhtinas-arkkipiispakaan siitä kovin pitänyt.

Vanhempi kapellimestari Mozart saat toi siis olla vähän epäluuloinenkin asiasta, sillä varsinkin muurareita lähellä olevia nk. illuminaatteja epäiltiin eri puolilla raskaasti valtiopetoksesta. Mutta nyt Leopold, aina epäileväinen, varovainen ja rutijärkevä, siis heltyi.

Pari päivää tämän jälkeen Leopold kirjoittaa taas Nannerlille. Edellä kerrotun valossa hänen monisanaiset vakuuttelunsa halusta lähteä kotimatkalle, jota kuitenkin huono säätila yhä lykkäsi, tuntuvat selvästi tekosyiltä. Pahapa hänen olisi ollut kirjeessä kertoa moisista salaisista ja ehkä vähän vaarallisistakin tosisyistä - ja sitä paitsi hän tiesi, että muurariuden kaksi seuraavaa astetta tultaisiin olosuhteitten vuoksi poikkeuksellisesti antamaan hänelle jo seuraavien parin viikon kuluessa.

Leopold:

Hra Lange Münchenistä epäili, että koska hän tuli Wieniin vasta pääsiäisviikolla, hän ei ehtisi enää tavata meitä, sillä olinhan aikonut lähteä paluumatkalle juuri noihin aikoihin. Saapuessaan sitten hän sanoi, että voisimme lähteä yhdessä, sillä hän aikoi viipyä täällä vain kolme viikkoa; minä en ollut samaa mieltä, koska toivoin pääseväni lähtemään jo aikaisemmin. Nyt hän on päättänyt lähteä tämänkuun 18. päivänä, ja minä haluaisin kovin tehdä samoin. Mutta tässä on välillä tullut taas paljon lunta - ja tänäänkin, kun tätä kirjoitan, pyryttää niinkuin jouluna, ja on yhtä kylmää. Minä en siis tiedä mitä tulee tapahtumaan, sillä kaikkialla on vielä sellaista, että huonot tiet ja lumikinokset saavat aikaan sen, että vaikka lähtisimmekin täältä kahden hevosen vetämänä, jo ensimmäisellä postiasemalla eteen valjastetaan kolme hevosta, sillä ne aukovat umpeen kinostuneita teitä, ja matkustajat saavat seistä, jos matka ei etene, kuten kävi Hra Langelle, veljesi langolle. Kävi nyt miten kävi, sinä saat minulta viestejä niin kauan kuin olen täällä; ja jos voin kirjoittaa Linzistä, niin teen sen. Sinulta en voi enää odottaa kirjettä - mutta jos sattuisi tulemaan tärkeää kirjoitettavaa, niin kirjoita sitten, ja veljesi lähettää kirjeen sitten perääni Linziin tai Müncheniin, jos en enää sattuisi olemaan täällä. Näin voit aina kirjoittaa kirjeen, jonka myös veljesi voi lukea. Mutta minä olen todella vihainen, sillä lähtisin niin mielelläni pois Wienistä, mutta sää on yhtä kylmä ja kamala kuin helmikuussa.
Olisikohan vielä syytä muistuttaa, että Leopoldin pitkä matka Münchenin kautta Wieniin tapahtui juuri talvisydännä, tammi- helmikuussa...

Leopold:

Tänään olen syönyt Hra Marchallin luona, joka on ruhtinas Carl Liechtensteinin kolmen nuoren pojan holhooja, ja eilen Mademoiselle Villersin luona, joka on Fürstenbergin ruhtinaan holhoojatar, ja kaitsee myös kolmea kaunista ruhtinatarta. Kaikki lähettävät terveisiä, ja voit helposti kuvitella miten minun piti vastata tuhansiin kysymyksiin, sillä sinähän tiedät kuinka neiti Villersi rakasti ja arvosti nimenomaan sinua.
Franz Wenzel Gilowsky oli nuorehko mies, salzburgilaista lähtöä. Hän oli aikoinaan kannellut Leopoldille Wolfgangin rakastumisesta, mikä temppu aikaansai kaikille osapuolille kosolti mielipahaa. Hänellä oli nytkin ilmeisesti erilaisia syitä vältellä Mozarteja:

Leopold:

Katherlin veli pysyttelee poissa meidän silmistämme. Taas hän lähetti minulle kirjeen veljesi vanhan anopin kautta. Kerrotaan, ettei hänellä olisi ainoastaan rakastajatarta täällä, vaan että hän jopa olisi naimisissa tämän kanssa. [...] Ainakin se on minusta kovin epäilyttävää, ettei hän halua näyttäytyä, vaan lähettää uudestaan kirjeen, vaikka minä olin Katherlille ilmaissut kummastukseni siitä, ettei hän voinut tulla itse, vaan kiipesi mieluumin kolmet kauheat portaat Mme Weberin luo, kuin käveli pari kadunkulmaa kauemmas meille. No niin! Se patatyhmä kirje jonka hän silloin lähetti minulle veljesi rakastumisesta, se on minulle todistus siitä että hän kykenee tempaukseen joka on vieläkin pahempi. Sillä hänessä ei ole sadattakaan osaa niistä säädyllisistä tavoista kuin minun pojallani. Sääliksi käy hänen isäänsä ja sisariaan.
Tavanomaisen teatteriraportin jälkeen Leopoldilla on lisää kerrottavaa näistä kevään pöyristyttävistä koiranilmoista:

Leopold:

Ensi sunnuntaina on kaikissa kirkoissa joka tunti yleinen rukous säitten johdosta. Talvirehu on melkein kaikkialla käytetty loppuun. Talonpoikien täytyy joko teurastaa karjansa, tai antaa sen nälkiintyä kuoliaaksi, sillä laitumille ei pääse; kaikki on paksun lumen peitossa, eikä lumentulolle ole loppua.
Todellakin. Eilen oli pyryttänyt koko illan ja yön. Laabissa lähellä Wieniä oli ollut hurja rajuilma: vettä satoi kaatamalla, jyrisi, ja salamat voitiin nähdä Wienissä asti. Ja tänään oli tullut lunta koko päivän, aamulla pieniä hiutaleita, päivällä myrskyisää räntää, ja illalla, kirjeen kirjoittamisen aikaan, taas isoja lumihiutaleita.

Koska asiat olivat näin huonosti, oli todella korkea aika kääntyä ylempien elementtien puoleen, ja varsin joukkovoimalla. Lauantaina huhtikuun yhdeksäntenä julkaistiin Wiener Zeitungissa laaja tiedotus, jossa julistettiin seuraava sunnuntai yleiseksi rukouspäiväksi. Tiedotuksessa julkaistiin luettelo Wienin ja sen ympäristön kirkoista, seurakunnista ja luostarijärjestöistä, sekä kellonajoista, jolloin tunnin pituinen rukoustilaisuus kussakin kirkossa alkoi. Rukousten tekstit oli saatavissa saksalaisessa sanomalehtikonttorissa Singerstrassella, lähellä Tapaninkirkkoa - ja myös kapellimestari Mozartin asuntoa.

Uutistenlukija:

Kotimaasta. Viime sunnuntaina pidettiin täkäläisessä tuomiokirkossa tälle päivälle määrätyt rukoushetket. Kaikki kaupungin ja esikaupunkien seurakunnat ovat osallistuneet rukouspäivään kukin vuorollaan. Keisarillinen Majesteetti, sekä Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Arkkiherttua Franz ovat osallistuneet tähän hartaustilaisuuteen aamupäivällä yhdeksästä kymmeneen, sekä illalla.
Italiasta. Paavi on päättänyt tänäkin vuonna tehdä matkan Terracinaan, tarkastaakseen Pontisten soitten kuivatustöitten edistymistä. Civitavecchiaan on jo lähetetty käsky valmistaa paavilliset kaleerit purjehduskuntoon. Napolin kuningas on myöntänyt palvelukseensa kamarisäveltäjäksi jo vuonna 1783 nimitetylle kuuluisalle Hra Paisiellolle 1200 tukaatin vuotuisen palkan.
Keisari oli äskettäin lahjoittanut Wolfgangille 400 tukaattia. Floriineiksi muutettuna se oli 1800, ja Suomen nykymarkkoina ehkä tuollaiset satatuhatta. Muutaman vuoden kuluttua keisari antoi hänelle vuotuisen apurahan (kamarisäveltäjän tittelillä varustettuna), joka oli 900 floriinia. Tähän verrattuna Paisiellon palkka oli aivan huikea, 5400 floriinia eli noin neljä sataa tuhatta nykymarkkaa. Mutta Paisiello olikin juuri nyt keisarikunnan ylivoimaisesti kuuluisin oopperasäveltäjä; vain suuri Gluck veti hänelle vertoja, mutta hänkin toimi enemmän muualla.

Massiivinen vetoaminen ylempiin voimiin tuntui tehonneen. Lämpötilat alkoivat hiljakseen kohota. Keskiviikkona huhtikuun 13. saavutettiin Wienissä jo 10 asteen lämpötila. Lauantaina huhtikuun 16. päivänä lähtivät Moldaun jäät liikkeelle Prahassa. Samana päivänä Leopoldille annettiin looshissa toinen eli kisällin aste. Tilaisuudessa on arvatenkin esitetty Wolfgangin uusi laulu MaurerGesellen-Lied, eli muurarikisällilaulu.
[esim.: KV 468]

Samana päivänä Leopold kirjoittaa Nannerlille. Rivien välistä kurkottavat vieläkin tekosyyt.

Leopold:

Olemme vihdoin päättäneet lähteä täältä torstaina tämän kuun 21. päivänä, yhdessä rouva Boudén ja hänen miehensä [Langen] kanssa; veljesi ja kälysi olivat ehdottomasti sitä mieltä, että he tulevat matkalle mukaan. Mutta nyt on taas tullut mutkia matkaan, vaikka kaikki olemmekin teettäneet itsellemme kuusi paria kenkiä, ja ne ovat jo valmiina. Linzistä tai Münchenistä kirjoitan sitten, miten kävi. [Kreivi] Starhemberg on saapunut tänne, ja hän kertoi että tiet ovat kauheassa kunnossa. Mlle Villersi lähettää sinulle terveisiä; kävin tänään jäähyväispäivällisellä hänen luonaan. Eilen söin Hra von Lehmannin luona. [...] Paronitar von Waldstetten lähettää hevosensa tiistaina, ja me lähdemme hänen luokseen Kloster Neuburgiin, jossa hän vielä on. Me syömme siellä, ja tulemme illalla kotiin. Olen utelias tapaamaan tämän "sydämeni naisen", sillä olenhan jo kauan ollut hänen "sydämensä mies", tosin invisis [eli toisiamme tapaamatta].
Paronitar Martha Elisabeth von Waldstätten (omaa sukuaan von Schäfer oli Wolfgangin suuri suosija. Tällä hetkellä 41-vuotias, jo aikoja oikeusneuvosmiehestään eronneena asunut paronitar antoi muutama vuosi sitten aulista apuaan nuorelle parille heidän avioliittonsa solmimisen aikoina, ja hänellä oli Wolfgangin kanssa hyvin mutkaton ja läheinen suhde, kuten tämän railakkaista kirjeistä voimme lukea. Leopoldin kanssa hän oli tiiviissä kirjeenvaihdossa ainakin tuohon aikaan, ja kirjeissä on ilmeisesti viljelty lennokkaita tunteenilmaisuja. Paronitar kuoli Wienissä vuonna 1811, 67-vuotiaana, ja taloudellisesti kurjassa tilassa.

Münchenistäkään - sanoo Leopold - hän ei missään tapauksessa voi lähteä kotimatkalle ennen helluntaita, sillä siellä on joukko mielenkiintoisia konsertteja ja näytöksiä juuri silloin.

Uutistenlukija:

Ruotsista kerrotaan, että kuningas on päättänyt järjestää toukokuussa harjoitusleirin suurimmalle osalle joukoistaan Scaniassa. Kuningas itse haluaisi saapua paikalle pitämään katselmuksen, mutta sen estää hänen matkansa Suomeen ja mahdollisesti Pietariin.
Espanjasta.Inkvisitiotoimet vääräuskoisia vastaan, jotka kaikkialta Euroopasta jo on lopetettu, ja joita vain Espanjassa on enää harrastettu, ovat jopa siellä viimeisten vuosien aikana vähentyneet ankaruudeltaan. Nekin on (Madridista saapuneitten tietojen mukaan) nyt kokonaan, nimeään myöten, lopetettu. Kuningas on päättänyt noudattaa kaikkien ihmisystävien toivomuksia [...] ja on antanut kirjapainonsa julkistaa kirjasen, jossa kerrotaan tämän inkvisitiolaitoksen historia, ja esitetään havainnollisesti sen epätarkoituksenmukaisuus ja vahingollisuus meidän aikanamme.
Ilma lämpeni lämpenemistään. Maanantaina huhtikuun 18. päivänä voimakas länsituuli toi tullessaan jopa yli 15 asteen lämmön. Se juhlisti myös Wienin suuria vuotuisia hevosmarkkinoita, jotka pidettiin maanantaista keskiviikkoon kaupunginmuurien ulkopuolella, Wien-joen takana Heinätorin vierellä. Keskiviikkona lämpötila alkoi jo lähetä 20 astetta; samana päivänä Wolfgang sai valmiiksi uuden vapaamuurarisävellyksen, pienen kantaatin Die Maurerfreude, joka esitettiin jo neljän päivän kuluttua juhlassa, johon kohta palataan.

Uutistenlukija:

Italiasta. Koska Apulian maakunnasta lähteneet rosvojoukot ovat tunkeutuneet aina Marittiman ja Campagnan maakuntiin asti, ja aikaansaaneet siellä paljon vahinkoa, on Hänen Pyhyytensä Paavi määrännyt, Kirkkovaltion alueitten turvallisuuden palauttamiseksi, kaikki Albanon, Velletrin, Nettunon, Terracinan ja muiden kaupunkien miliisit aseisiin, jotta rosvoille kyettäisiin tekemään vastarintaa ja ajamaan heitä takaa. Napolin kuningas ja kuningatar ovat palanneet tämän kuun 10. päivänä takaisin Napoliin Casertasta, ollakseen läsnä Hra Paisiellon uuden oopperan Il Re Teodoro ensiesityksessä, joka sai kuuluvat ja yksimieliset suosionosoitukset.
Ranskasta. Koska Afrikan sisäosat ovat yhä maapallomme vähiten tunnettuja seutuja, on (Pariisista tulleitten tietojen mukaan) saksalainen paroni Einsiedel Sachsenista päättänyt uhmata kaikkia vaaroja, ja tunkeutua tämän maanosan uumeniin. Ranskan meriministerin markiisi de Castriesin luovuttaman laivan avulla paroni aikoo päästä Senegaliin asti. [...] Täältä hän yrittää tunkeutua niin pitkälle kuin mahdollista, aina Abessinian syvyyksiin Niilin lähteille, ja sitä myöten sitten purjehtia Kabiraan Ala-Egyptissä. Matkalla on suureksi hyödyksi paronin hallitsema arabiankieli, samoinkuin hänen muut tietonsa eri tieteen aloilta.
Perjantaina huhtikuun 22. päivänä Leopold Mozartista tulee mestarimuurari, vain kuusi päivää 2. asteen jälkeen. Tällaiset pika-ylennykset eivät olleet tuohon aikaan harvinaisia, jos henkilö oli riittävän tärkeä, tai muut asianhaarat niin edellyttivät. Tässä tapauksessa yhtenä syynä lienee ollut Leopoldin paluumatkan viivästyminen, mutta ennen muuta se, että hän kuuluisana ja merkittävänä taiteilijana saattoi olla läsnä kaksi päivää myöhemmin sunnuntaina, kun Zur gekrönten Hoffnung - loosissa oli poikkeuksellisen merkittävä juhlaistunto. Tuona sunnuntaina näet keisari Joseph nimitti Reichsritteriksi, 'valtakunnanritariksi', Wienin tuon ajan oppineista suurimman, Ignaz von Bornin. Tämän suuria keksintöjä vuoriteollisuuden, malminrikastamisen ja metallurgian alalla selostetaan edellisen päivän Wiener Zeitungissa laveasti. Von Born oli Zur gekrönten Hoffnung -loosin kunnianarvoisa mestari, ja oli antanut valtavan tieteellisen ja muuten merkittävän kirjastonsa muitten sivistyneitten muurarien käyttöön, edesauttamaan modernin tieteen ja muun hengenviljelyn kehittymistä.

Samana sunnuntaina von Bornin loosi pitää sitten juhlan mestarinsa kunniaksi. Läsnä on Wienin sivistyselämän kerma, vanha Leopold muitten mukana, ja tilaisuudessa esitetään ensimmäistä kertaa myös Wolfgang Mozartin uusi juhlakantaatti.
[Mus.: Die Maurerfreude]

Seuraavana päivänä, maanantaina huhtikuun 25., kello puoli 11 aikaan Leopold ja nuori Heinrich Marchand vihdoin pääsivät lähtemään Wienistä pitkälle kotimatkalleen Linzin kautta Müncheniin, - ja Leopold sieltä vielä takaisin Salzburgiin, jonne hän lopulta 15. toukokuuta saapui, viime hetkessä ennenkuin raivostunut ruhtinas-arkkipiispa olisi alentanut hänen palkkansa puoleen entisestä. Vailla vaaroja ei matka tietysti ollut. Joka puolelta saapui tietoja postiteiden sortumisesta, ja jatkuvat sateet ja samanaikainen jäittenlähtö aikaansaivat eri puolilla Itävaltaa, Böömiä ja Unkaria hirvittäviä tuhotulvia. Unkarissa mm. Maros-joen tulva hukutti nautakarjaa sadoittain, ja lampaita ehkä toista tuhatta.

Frankfurt an der Oderissa tapahtui yksi tämän kauhujen kevään lukemattomista tragedioista, joka kuitenkin sai tavallista suuremman huomion. Oderin tulva hukutti joen itäpuolen esikaupungin alleen, ja sadat ihmiset menettivät joko omaisuutensa tai henkensä. Rannalla nähtiin lapsia ja naisia puunrunkoihin, kattoihin tai muihin takertuneina. Kun kaupungin puolen sotilaat ja muut miehet kieltäytyivät kauhuissaan pelastusyrityksistä, lähti paikalla ollut Braunschweigin herttua Leopold muutaman rohkean venemiehen seuraamana yrittämään joen ylitystä. "Ei minun henkeni ole sen arvokkaampi kuin noitten tuolla", oli herttua tokaissut estelijöille. Vähän ennen vastarantaa veneeseen törmäsi ajelehtiva puunrunko; vene kaatui, ja pitkään hyisiä pyörteitä vastaan taistellut herttua hukkui.

Tällainen oli se päivä, jolloin vanha kapellimestari Mozart lähti kotimatkalleen Wienistä. Wolfgang ja Constanze seurasivat Leopoldia Purkersdorfiin, 12 kilometriä Wienistä länteen, jossa matkalaiset aterioivat yhdessä. Tämä ateria oli isän ja pojan viimeinen tapaaminen. Leopold kuoli kaksi vuotta myöhemmin kotonaan Salzburgissa, 68 vuoden ikäisenä.

Uutistenlukija:

Yhdistyneet Alankomaat. Leeuwardenista Friisinmaalta kerrotaan murheellisesta tapauksesta. Äskettäin oli suureen Jaakobinkirkkoon kokoontunut suuri määrä ihmisiä illan rukoushetkeen, kun äkkiä huudettiin tulen olevan irti. Kaikki läsnäolijat joutuivat niin suuren pakokauhun valtaan, että kaikki yrittivät yhtä aikaa kirkon oville, ja monet yrittivät pelastautua särkemiensä ikkunoitten kautta. Vielä ei tiedetä, mikä aiheutti tämän väärän hälytyksen, ja kaikenlaisia huhuja ja epäilyksiä kiertelee kaupunkilaisten keskuudessa. Tungoksessa menetti neljä ihmistä henkensä, ja paljon suurempi joukko sai vammoja. Tungoksen vuoksi kirkkoon jääneet tavarat luetteloitiin seuraavana päivänä, ja hollantilaisten lehtien mukaan se oli seuraavanlainen: 12 hopeahelaista ja 81 heloittamatonta virsikirjaa, 12 peruukkia, 79 miesten- ja 146 naistenhattua, 217 naisten kenkää, 119 miesten kenkää, 5 kultaista ja 17 hopeaista korvarengasta, 4 hametta, 1 alushame, 28 päällystakkia, 24 naisten- ja 12 miestenkäsinettä, 14 nenäliinaa, 9 hatunnauhaa kultaisin soljin, 59 yömyssyä ja paljon muuta tavaraa.
[Ristiin edellisen kanssa: Mus.: Leopold]

L O P P U


Uutiset ja säät: Wiener Zeitung 1785.

Takaisin radiosivulle  Takaisin kotisivulle