Kari Rydman:
MOZARTIN VIIMEINEN VUOSI 10 (ulos 2.2.91)

© Kari Rydman 1998

WIENER ZEITUNG

Käytännöllinen tapa tutustua uuteen paikkakuntaan on lukea tämän paikkakunnan paikallista lehteä. Niin Toijalan Seutu kuin Helsingin Sanomat kertovat tarkasti luettuina paljon paikkakuntansa elämästä ja oloista. Tässä ohjelmasarjassa yritämme tutustua erään 'paikkakuntansa suuren pojan' myötä myös itse paikkakuntaan: Wienin keisarilliseen kaupunkiin vuonna 1791. Niinpä tutustukaamme nyt sen johtavaan päivälehteen, Wiener Zeitungiin.

Wiener Zeitung

Wiener Zeitung ei olekaan aivan joutava lehdykäinen. Se perustettiin vuonna 1703, kylläkin lähes sata vuotta vanhimpien säännöllisten sanomalehtien jälkeen. Mutta kun ensimmäistä Suomen sanomalehteä (Tidningar utgifne af et Sällskap i Åbo) vaivalla perustettiin, Wiener Zeitung oli jo kolmen neljännesvuosisadan ikäinen. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin, vuonna 1791 se ilmestyi keskiviikkoisin ja lauantaisin peräti 32 sivun paksuisena - ja ilmestyy yhä tänäkin päivänä, joten se on tiettävästi maailman vanhin jatkuvasti ilmestynyt sanomalehti.

Ulkonäöltään sanomalehdet ovat toki kahdessasadassa vuodessa jonkin verran muuttuneet, mutta sisällöltään ne ovat tänään olennaisesti samanlaisia kuin Wiener Zeitung Mozartin aikana.

Lehteilkäämme viimeisen runsaan viikon aikana - 200 vuotta sitten - ilmestyneitä numeroita. Wiener Zeitungin 32 sivusta ensimmäiset kahdeksan oli täytetty uutisilla. Ensin olivat kotimaan uutiset, jotka keskittyivät pääasiassa valtiollisiin tapahtumiin ja suurimpiin julkkiksiin (eli Hänen Keisarillis-Kuninkaallisen Majesteettinsa ja muun hovin tekemisiin). Sitten tulivat ulkomaanuutiset, maittain järjestettyinä ja anonyymien kirjeenvaihtajien yhtenäiseksi jutuksi muotoilemina.

Ranska oli tietysti hyvin keskeisellä sijalla, sillä vallankumous riehui siellä parhaillaan. Kuningatar Marie Antoinette oli keisarin sisar, ja hänen miehensä Louis XVI lähetteli langolleen kovin hätäisiä viestejä. Juuri nyt, tammikuussa 1791, jännitystä herätti kirkon ja kirkonmiesten suhtautuminen kansalliskongressin vaatimukseen, jonka mukaan kaikkien prelaattien oli vannottava vala kansanhallituksen edessä. Ylimmät kirkkoruhtinaat hangoittelivat vastaan (mitä ei tietenkään tarvitse ihmetellä, jos tietää jotain heidän uraputkensa premisseistä), mutta alempien joukosta löytyi kosolti myötäjuoksijoita.

Wiener Zeitung julkaisee 2. helmikuuta kokonaisuudessaan Pariisin seudun pappien julkilausuman, jossa miltei uskonpuhdistuksen sävyissä kerrotaan kristikunnan jo tuhat vuotta odottaneen ulospääsyä kirkon väärinkäytöksistä ja uskonnon vinoutumista, ja ilmaistaan mielihyvin halu vannoa uskollisuudenvala kansalle, jolle uskonto on tarkoitettukin. Tämän julkilausuman painaminen ulkomaanuutisen joukkoon Wienissä on aika hämmästyttävää, jos ajattelee ajan sensuuria. Mutta enempää Saksalais-Roomalainen Itävallan keisari, kuin Ranskan laiskanpulskea kuningas eivät ehkä vielä tajunneet, minkälaisiin syövereihin vallankumous jo puolen vuoden sisällä tulisi syöksemään perinteisen aristokraattisen vallankäytön. Vielä nyt Wiener Zeitung julkaisee otteita 'Herra von' Mirabeau puheesta; muutaman kuukauden kuluttua tämä aatelinen vallankumouksellinen tuli oman vallankumouksensa syömäksi...

Venäjä oli uutisten joukossa niinikään keskeinen. Viimeiset turkkilaissodat olivat lopuillaan, ja Venäjän imperiumi saavutti raporttien mukaan valtavia voittoja ja uskomattomia sotasaaliita Mustanmeren alueella. Myös Turkista tuli uutisia: Suuri Portti oli lopullisesti jäämässä Bosporin itärannalle, itse Porttia lukuunottamatta.

Saksasta oli uutisia luonnollisesti paljon: tätä kielialuetta raastoi yhä Preussin ja Itävallan vallanjako, ja paikallisia yhteenottoja elävöitettiin eri puolten ministerien ja marsalkkojen ärtyneellä kirjeenvaihdolla. Täytyy varmuuden vuoksi muistuttaa, että Nyky-Saksan Braunschweig kuului Isoon-Britanniaan, mutta Belgia Itävallan keisarikuntaan. Näin sekaisin maailma oli silloin, näin nykyisittäin ajatellen...

Myös Italia, Iso-Britannia, Espanja ja Ruotsi olivat uutisissa mukana, vaikkakin vähemmän sensaatiomaisella tavalla.

Säät ja viljan hinnat Loput kaksikymmentäneljä Wiener Zeitungin kolmestakymmenestäkahdesta sivusta olivat nimeltään Anhang, liite. Juuri tämä osa kertoo itse kaupungin elämästä paljon. Liitteeseen kuului ensinnäkin sääosasto, johon keskiviikkoisin tallennettiin menneen viikon ilmapuntarilukemat, lämpötilat Reaumurin asteikolla, sekä tuuli- ja sadetiedot, kaikki aamupäivän, keskipäivän ja illan lukemina.

Viikoittain julkaistiin myös eri viljojen ja jauhojen markkinahinnat. Kuolleitten luettelo ja kuolleitten muistokirjoitukset kuuluivat joka numeroon, ja vuoden alussa julkaistiin yksityiskohtaisen tarkat demografiset ja taloudelliset tilastot.

Sitten tulee mainososasto ja joukko virallisia talous- ja sosiaalialan tiedotuksia. Mainosten joukossa on kirja-, musiikki- ja taidejäljennöskauppojen ilmoituksia, kiinteistöjen myynti- ja vuokraustarjouksia ja -pyyntöjä, 'palvelukseen halutaan'- ja 'palvelukseen pyritään'-kuulutuksia, sekä sekalaisia ilmoituksia, joissa tarjotaan ostettavaksi kaikkea mahdollista kosmetiikasta ja viininpuristimista leipään, karamelleihin ja sirkus-ihmeisiin asti.

Juuri tämä osasto Wiener Zeitungissa kertoo kaupungin elämästä jotakin. Sieltä saattaa nyt tammikuun lopulla yhden kerran löytää Mozartinkin nimen, kun kopioittenmyyjä Hoffmeister mainostaa Redouten-Saal-tanssiaisten musiikkia. Mozart on parin kuukauden ajan tosiaan vain kerran esillä (tähän asti) - mutta kysymyksessähän on pääasiassa populäärimusiikin mainostus.

Mutta kerran hänen nimensä esiintyy toisellakin, ja ikäänkuin merkittävämmällä tavoin. Säveltäjä (ja Mozartin oppilas ja yhdessä tämän kuuluisassa hassunkurisessa pilakaanonissa nimellään esiintyvä) Franz Jakob Freistädtler julkaisee tammikuussa joukon klaverisävellyksiä ja -muunnelmia, joitten joukossa on muuan aivan mielenkiintoinen: Cavatina del Signore Salieri, muunneltuna Bachin, Mozartin, Haydnin, Kozeluchin, Clementin ynnä muiden tyylillä. Jostain tämäkin nuotti varmaan voisi löytyä, vaikka sitä tuskin on pariin sataan vuoteen erityisemmin arvostettu.

Olisipa hupaisaa kuulla nämä musiikilliset karrikatyyrit Philipp Emanuel Bachista Mozartin ja Haydnin kautta Clementiin. Ne kertoisivat jotain olennaista myös kohteistaan, tai ainakin ajassa toimivan ja kohteensa hyvin ja läheisesti tuntevan aikalaisen näkemyksistä. Aivan samoinhan kertoo Mozartin itsensä tekemä karrikatyyri Kylämusikantit enemmän ajan normaalimusiikista kuin ajan normaalimusiikki itse.

Takaisin alkuun
Takaisin radiosivulle