Kari Rydman:
MOZARTIN VIIMEINEN VUOSI 15 (ulos 9.3.91)

© Kari Rydman 1998

Suuri konsertti Hra Jahnin salissa - ja mitä Hra Hildesheimer siitä väitti

Maaliskuun vaihteessa julkaistiin Wienissä seuraava uutinen:

"Herra Bährillä, todellisella kamarimuusikolla Hänen Majesteettinsa Venäjän Keisarin palveluksessa on kunnia esiintyä tulevana perjantaina 4. maaliskuuta herra Jahnin salissa pidettävässä suuressa musiikkiakatemiassa klarinetin soittajana, jolloin myös Madame Lange tulee laulamaan ja herra kapellimestari Mozart soittamaan konserton fortepianolla. Niitä, jotka vielä haluavat liittyä tilaajiksi, palvelee herra Jahn päivittäin lippuja myymällä. Konsertti alkaa klo 7 illalla."
Rouva Lange oli tietysti Aloysia Weber, Konstanzen sisar ja Wolfgangin käly, eräs Wienin parhaista sopraanoista. Hovitrahteeraaja Herra Ignaz Jahnin sali Himmelpfortgassella oli eräs Wienin konserttielämän keskeisistä porvarillisista saleista, lähellä Mozartien asuntoa ja lähellä myös toista porvarillista konsertti- ja tanssiaissalia, nimittäin niinsanottua Mehlgrubea Neumarktin eli 'uuden torin' varrella, parin kulman päässä sekin Mozartien Rauhensteingasselta.

Herra Bähr ei ole yhtä tunnettu, muuten kuin maineeltaan uuden suosikkisoittimen klarinetin taiturina. Mielenkiintoinen on tietysti hänen työnantajansa: Venäjän keisari - ja Wienissä! Venäläisten, "kolmannen Rooman" ruhtinaitten nautinnollinen ja itsestään selvä läsnäolo "ensimmäisen Rooman" saksalais-roomalaisen keisarikunnan pääkaupungissa on mielenkiintoinen asia, ja värittää jo Mozartin, mutta varsinkin pian kaupunkiin muuttavan nuoren Beethovenin elämää. Nämä musiikinhistorian kytkennät sivuavat Suomeakin, niin että niihin on syytä palata sopivassa yhteydessä.

Mutta Herra klarinetisti Bährin maine lepää tietysti suurimmalta osalta hänen järjestämänsä konsertin tähtisolistin esiintymisen varassa. Herra Kapellimestari Mozart näet esitti uusimman pianokonserttonsa, kauniin ja sereenin, yhden hienoimmistaan. Mozartin uusi konsertto oli ilmeisesti jo esityshetken tienoilla kaiverrusvaiheessa, ja se tuli ulos painosta viimeistään viiden kuukauden kuluttua elokuussa, kun kustantaja Artaria mainosti sitä Wiener Zeitungissa. Konsertin aikaan, maaliskuun alussa, oli jo saatavilla iso kokoelma Mozartin uusia Redoutensaal-tansseja. Ilmoituksissa muistettiin mainita titteli 'Kapellmeister' ja keisarillis-kuninkaalliset yhteydet.

Mozart oli lehdistön ja ilmoittajien silmissä aivan erikoisasemassa: toisaalta hän oli säveltäjänä ja pianistina kaupungin 'itsestään selvä' supertaiteilija; toisaalta hänet tiedettiin jo nuoresta iästään huolimatta yhdeksi Euroopan kuuluisimmista saksalaisista säveltäjistä, ehkäpä jopa kuuluisimmaksi Haydnin jälkeen. Ja ainakin häneen näytettiin kustantajien ilmoitusten perusteella suhtautuvan vähän kuin huomattavaan, jotenkin normaalitason yläpuolella olevaan mestariin, joka myös kirjoitti tanssimusiikkia, tokihan varta vasten isoisten hovia varten.

Miksi nyt sitten näin kehun Mozartin mainetta vuoden -91 keväällä? Sen vuoksi, että lukuisat ('Amadeus-tuotteita' innolla nielleet) maanmieheni ovat üGoldschmidt Çin nyyhkykirjasta päästyään innokkaina ja hämmästyneinä lukeneet Wolfgang Hildesheimerin suomennettua Mozart kirjaa, joka kylläkin on lennokas, mutta niin kirjoittajan 'taiteellisen' ja romanttisen kiihkeän mielikuvituksen läpitunkema, että Mozartin kolmaskymmeneskuudes elinvuosi on väkisin pakotettu tähän maineeltaan ja moraaliltaan 'alas vajoavan' ja pian kuolevan neron kliseiseen kaavaan.

Mozart ei ollut ollenkaan kuolemassa, päin vastoin. Hänen taloutensa oli taas oleellisesti kohenemassa turkkilaissodan lamasta. "Ruhtinaalliset tulot, ja suuriruhtinaalliset menot", sanotaan - mutta suuriruhtinaalliset tulotkin olivat Mozartin kohdalla jo täyttä vauhtia muhimassa.

Hildesheimerin mukaan Mozart oli 'vajonnut yhdeksi ohjelmanumeroksi', hän soitti 'kulman takana' ravintolassa (huomatkaa tämä anakronistisen pejoratiivinen mielleyhtymä), eikä uuden konserton vastaanotolla muka ollut muinaista omien konserttitilaisuuksien loistoa. Kuitenkin tämä konsertto oli yksi säveltäjänsä kypsyyskauden ainoista konsertoista, joka heti valmistumisensa jälkeen ja säveltäjän elinaikana julkaistiin painettuna partituurina. Ja mitä konserttipaikkaan ja esiintyjiin tulee, niiden arvosta mainitsin jo edellä vähän.

Hildesheimer ei luultavasti ole perehtynyt alkuperäislähteisiin, sillä muuten hänen olisi pitänyt huomata se (hänen luonnehdintansa kokonaan murskaava) aivan ainutlaatuinen poikkeus Wiener Zeitungin toimitusperiaatteissa, joka on luettavissa lauantain 12.3. lehdestä. Kolmen tähden alla lehti näet julkaisee aivan oikean konserttiarvostelun, lyhyenä pikku uutisena toki, ja arvokkaan objektiivisena. Toimittaja mainitsee klarinetisti Bährin konsertin järjestäjänä tietysti ensin, mutta poikkeaa sitten mainoksen järjestyksestä, ja jättää Madame Langen lyhyellä maininnalla viimeiseksi. Näin tämä pikku kirjoitus kokonaisuudessaan kuuluu:

"Herra Bähr, Hänen Venäläis Keisarillisen Majesteettinsa todellinen kamarimuusikko, järjesti 4. maaliskuuta Herra Jahnin salissa suuren musiikillisen akatemian, ja saavutti suurimmalta osin asiantuntijoista koostuvan kuulijakunnan keskuudessa yleistä suosiota erityisen taitavalla klarinetinsoitollaan. Herra Kapellimestari Mozart [nimi siis painettu levennetyllä puolilihavalla ainoan kerran tässä uutisessa] soitti konserton fortepianolla, ja jokainen ihaili hänen taitoaan niin säveltäjänä kuin esittäjänäkin. Tilaisuutta täydensi myös Mme Lange muutamilla aarioilla."
Nyt siis:

Käykäämme lyhyesti läpi se suurenmoinen sävellys, jonka tämä maaliskuun 4. päivän konsertin supertähti esitti, ensimmäistä kertaa maailmassa, ja kaikkien ihailemana.
[Lyhyt konserton esittely]